10 viikkoa ja 4 päivää

Joulu on vietetty ja huomenna olisi sitten tämän vuoden viimeinen päivä, ja samalla meidän ensimmäinen hääpäivä. Kylläpä kulunut vuosi meni no-pe-as-ti. Huh ei oikein vieläkään pysty käsittämään mitä kaikkea on sattunut ja tapahtunut, merkittävimpänä tapahtumana luonnollisestikin raskaus ja Olavi ylipäätään. Ja siinäpä se koko vuosi sitten oikeastaan menikin.

Joulu meillä meni perinteiseen malliin: ensin oltiin tomin äidillä ja siitä sitten aattona vaihdettiin toisten mummon ja ukin luo. Mummolla tosin oli keuhkokuume, joten vähän vaisuahan siellä kotona oli. Olavi sai paljon lahjoja, yhtään niistä ei avannut itse, eikä ole tainnut edes huomata uusia lelujaan tai vaatteitaan. Pikkuhiljaa sitten.

Minullakin oli kuumetta tässä kaksi päivää vaihtelevasti (pahimmillaankin kuitenkin vain 38), ja odottelin jo keuhkokuumetta tulevaksi, mutta eipä tainnut tulla.

Joo, herrat nukkuu, ja taidan minäkin ottaa riskin ja olla sen verran pystyssä, että saisin hieman siivottua täällä.

Hei hyvää uuttavuotta kaikille ja hyvää hääpäivää meille

helei

kaksikuukautta hurraa!

No niin. tänään herra olavi sitten on jo kaksi kuukautta vanha. voi pojat kun aika on juossut (onneksi muistan mainita ajan nopeasta kulumisesta joka kerta).

Ensi viikolla olisi sitten neuvola, ja ensimmäisen rokotteen aika, ja kuulokoe sairaalassa. kone oli kuulema rikki silloin kun oltsu syntyi, joten herran kuuloa käydään sitten testaamassa näin jälkikäteen. tosin kyllä kuuloa tuntuisi olevan.

käytiin ostamassa oltsulle uusi isompi karhupuku (tuo päällä oleva on kokoa 56, ja eihän se enää meinaa mahtua) automatkoja varten, ettei aina tarvitsisi tunkeutua isoon ja paksuun haalariin.

Oltsu on nukkunut viimeöinä omaan tapaansa, heräten muutaman kerran. vähän on tosin alkanut näkyä merkkejä siitä, että hereillä ollaan mieluummin ja pidempään öisin. Ei vielä jaksaisi stressata asiasta, eiköhän se ala sitten itsestään jonkinverran oikenemaan kun aika on kypsä. Vaikeaa se vaan on öisin olla hymyilemättä tai seurustelematta kun oltsu niin viattoman iloisesti juttelee ja ääntelee ja hymyilee vaikka kello olisi kuinka kolme.

ensi viikolla sitten vietetään joulua, ja ollaan huisin kauan kyläilemässä (keskiviikkona lähdetään ja kotiin tullaan varmaan vasta maanantaina tai tiistaina) ja sitten onkin jo uusivuosi ja meidän epoensimmäinen hääpäivä. suunnitelmat auki.

nyt tekemään jotain muuta helei

herra 7vko ja kuusi päivää

no niin. vajaa viikko sitten meillä vietettin ristiäisiä, herra sai virallisesti etunimekseen Olavin, muut nimet ovat eliel ja tapani´(jälkimmäinen kulkee miehen suvussa). oltsu nukkui koko toimituksen ajan, ja kaikki sujui rennon sutjakasti

herralla alkaa olla oma unirytminsä, yhden jälkeen herätys neljältä ja sitten noustaan kasin pintaan. ei minusta paha, mies valvoo tuon ensimmäisen syötön, joten minä pääsen nukkumaan jo kymmenen yhdentoista aikoihin. kai monet vauvat nukkuvat paljon pidempiäkin pätkiä, mutta monet varmasti nukkuvat paljon vähemmänkin. yhtäkaikki, tällä systeemillä meillä mennään.

olavi on alkanut hymyillä enemmän ja enemmän kokoajan, ja herra alkaa selvästi vastata hymyyn useammin ja useammin, ääntäkin alkaa kuulua (muutakin kuin huutoa), ja tänäaamuna hän sanoikin vahingossa "kuu". fiksu poika vaikkei kuutamoa ollutkaan.

ensi viikolla olavi on jo kaksi kuinen, kuinka kummassa aika kuluukaan näin nopeasti. pari päivää sitten oli ensimmäisen lääkärikäynnin aika, pituus menee keskikäyrillä (nyt reilut 56) ja painon nousu on hidastunut alusta, mutta ei mitenkään hälyyttävästi, vaan ihan käyrillä sielläkin mennään. nyt olavi painaa noin 5,5kg, ja kantoliinalle alkaa olla tarvetta. herra nukkuu liinassa hyvin (kokeiltiin kummitädin ylle) ja saapahan hommailla itsekin kotona jotain  samalla kun herra nukkuu.

nyt iskä ja poika ovat nukkumassa, taidan minäkin mennä vielä pötköttelemään.

hei ja hou ja hyvää joulukuun 11. päivää!

herra 6vko ja 3 päivää

aika vaan kuluu ja kohta on jo joulu voi mah-ta-vaa!

Isä ja poika ovat lenkillä, ja kuinka minä käytän tämän rentouttavan hetken yksin hiljaisuudessa? soitan joululauluja kovaa ja siivoan kaikkia mitä yllättävimpiä paikkoja tulevia ristiäisiä varten. Yök. luulen, ettei kukaan (edes mummo) onnistu mitenkään penkomaan meidän makuuhuoneen puuarkun taustaa, mutta parempi kuitenkin siivota sieltäkin kaikki aikojen saatossa sinne tipahtaneet paperin ja miljoonat pinnit.

herran kanssa aika on sujunut siis nopsaan ja ennenkaikkea yllättävän rattoisasti. Vähän mahavaivaa on ollut, mutta niistäkin huolimatta itkeminen on ollut minun mielestäni vähäistä. Viime yönä nukuin jopa, herran tähden, kuuden tunnin yöunet putkeen. voi kun voi ihminen olla vähästä onnellinen.

Ensi viikon alussa olisi sitten ristiäiset, kummiasiat on jo setvitty ja se asia on selvä, huomenna tavataan papin kanssa kastekeskustelun merkeissä, lauantaina ja sunnuntaina leivotaan mummon ja ukin luona ja sen arkunkin takaa on nyt siivottu. Sunnuntaille mahtaa jäädä imurointi, mutta se on pientä kun nyt sellaiset pahimmat kasat on selvitetty, tai ainakin piilotettu.

pikkuherra kasvaa kauheaa vauhtia, eikä ole oikeastaan enää mikään pikkuvauva, vaan ihan oikea vauva jo, niskat vahvistuvat ja kova yritys on päästä liikkeelle kaikkia todennäköisyyksiä vastaankin.

no niin, nyt on istuttu riittävästi, pitää mennä laittamaan pyykkejä ja järjestelemään meidän astiahyllyä, ja ennenkaikkea sen eteen luonnollisestikin kertyneitä rasvoja ja banaaneja ja teippikasoja.

helei.

synnytys ja käynnistelyt ja yöh

No niin aika on sitten rientänyt ja vinhaa vauhtia.

Niinhän siinä sitten kävi, että samana iltana kun viimeksi kirjoitin (rv 38+4) illalla seitsemän aikaan kuului hulahdus ja vedet menivät. Minua vain nauratti, en oikein uskonut synnytyksen alkavan näin, olin vain odottanut supistuksia. Vettä valui ja valui, sairaalaan lähdettiin ohjeiden mukaan kymmenen aikaan illalla. hurja reilu parin sadan metrin matka sairaalaan taittui kävellen, mutta hissille en alakerran hoitohenkilökunnan mukaan enää saanut kävellä (pientä liioittelua?!) joten loppumatka synnytysosastolle taittui pyörätuolilla. kätilön mukaan täysin turhaa ja melkoista amerikka-meininkiä.

 No sittenpä tutkittiin mikä oli tilanne. Neste todettiin vedeksi (huh mikä yllätys), supistuksia ei ollut lainkaan, tai todella vähän. Paikat olivat kiinni, joten en jäänyt panttaamaan synnytyssalia, vaan pääsin omaan huoneeseen osastolle. Mies jäi yöksi huoneeni lattialle, mikä minusta oli ihanaa, miehestä ei varmaan niinkään.

Aamulla tilanne ei ollut muuttunut miksikään, joten minulle annettiin lääke käynnistämään supistuksia. Niitä alkoikin tulla pitkin päivää, mutteivat ne saaneet aikaan koko päivänä tai seuraavana yönäkään mitään hyödyllistä, vain sen etten minä saanut unta. Sunnuntai-aamuna ( huom sairaalassa aika ei tuntunut kuluvan tällä vauhdilla kuin mitä teksti antaa olettaa) tulehdusarvot alkoivat kohota, muttei minulle sitä kerrottu. Päivän aikana siirryttiin tippaan, jotta supistuksen voimistuisivat ja jotain alkaisi tapahtua.

Päivän kärvistelyäni supistukset voimistuivat, ja illalla siirryttiin jo saliin. minuun koski, eikä ilokaasusta ollut mitään iloa. kaiken sen tuskan seurauksena paikat olivat auenneet päivän aikana vain 1,5cm (herranjumala vain!) ja lopulta sain sen lahjan maailmalle, epiduraalin. Tuon loistokeksinnön seurauksena sain nukuttua torkkuen, aina välillä havahtuen kääntämään kylkeä. Yön aikana omat supistukset käynnistyivät, ja lopultakin alkoi tapahtua. kolmen aikaan yöllä alkoi tuntua siltä, että mahdollisesti minusta tahtoisi tulla ulos jalkapallo. Mies käytiin herättämässä ja alkoi kauhistuttava ponnistusvaihe. Ilmeisen kavalasti epiduraalin annostusta pienennettiin, koska alkoi taas tuntua lievästi sanoen pientä kipua. Minä ponnistin ja ponnistin ja hyi.Lopulta kaiken sen tuskan ja loppuvaiheen huudon seurauksena meille syntyi pikku herra klo 5.01.

Synnytyksestä hiukan toivuttuani, minulle kerrottiin, että sain epiduraalin noin aikaisin (1cm) koska varauduttiin siihen, että lapsi leikataan ulos maanantai aamuna, ellei siihen mennessä tule ulos luonnollisempaa (?) reittiä.

No, niin minä kuin arvon herrakin selvisimme synnytyksestä hengissä. Herralla kaikki oli kunnossa, pisteetkin jo heti kättelyssä 9/10, ainut miinus väristä, muttei ihmekään kun ponnistusvaihe kesti niin kauan.

herran sokereita mittailtiin kaksi päivää ja keltaisuutta tarkkailtiin, mutta lopulta pääsimme torstaina kotiin! Ihanaa!

Kotona on nyt oltu kolme ja puoli viikkoa ja pikkuherran pieniä vatsanväänteitä lukuunottamatta kaikki on sujunut hyvin. Painoa on tullut lisää tasaisesti (alunperin ukkeli painoi 3725 ja oli 52,5 pitkä).

Iskä ja äiskä

rv 38+4

No niin alkaa kai tapahtua pikku hiljaa

Sen synnytystapa-arvion jälkeen on supistellut joka päivä useamman kerran, kivuttomasti kuitenkin. Eilen alkoi vuotaa limatulppa, tänään neuvolassa todettiin, että arvon vauva on kiinnittynyt ja jos ehtii tulla nälkä, ehtii tulla myöskin pahaolo. Neuvolantäti ennusteli, että 3-4 päivän sisällä saattaisi tulla. ja minua alkaa ahdistaa. Minun pitää oikeasti synnyttää, ehkä nopeammin kuin luulin, minä kun olin varautunut siihen, että menee yli. Tietenkin tässä voi vielä kestää, mutta saas nähdä. aika pelottavaa. eikä meillä ole vielä edes ostettu tuttipulloja tai vaippoja varuille tai värjätty pukluharsoja tai keitetty imetyskumeja tai pesty lakanoita. herranjumala.


kohta nähdään kuin käy.

rv 37+1

No niin. Nyt on sitten jo tapahtunutkin kaikki mitä viimeksi odottelin:

-kilpirauhasarvoissa ei muutoksia

-neuvola oli viime viikolla, muuten kaikki hyvin, mutta vähän epäiltiin proteiinien takia raskausmyrkytystä, mutta viikonlopun kotitarkkailun perusteella ei hätää

-lauantaina oli synnytysvalmennus, jossa ei juurikaan tullut esille mitään uutta kaikkien neuvolassa jaettujen vihkojen jälkeen, mutta kyllä siellä oli kiva käydä ja nähdä paikkoja

-eilen oli synnytystapa-arvio. Vauva oli kooltaan vähän keskiarvoa isompi, muttei paljoa. Paino oli tällä hetkellä noin 3300g ja täten painoarvio lasketulle ajalle on noin 3800-3900g (sairaalassa sanottiin valmennuksessa että keskimäärin täällä syntyneet painavat sen 3600-3700, joten likellä mennään). Vauva voi hyvin ja tekee hengitysharjoituksia, on malliltaan sopusuhtainen, tosin pää on vähän isompi kuulemma. Kohdunkaula oli ilmeisesti lyhentynyt viidestä sentistä kahteen ja puoleen, kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni, kuten kuulemma näillä viikoilla yleensä onkin.

Eilisen lantion tonkimisen (sisätutkimuksen, joka teki kipeää) jälkeen supisteli useamman kerran pitkin päivää, selvästi supistukseksi tunnistettavia tuntemuksia. Vähän kipeitä, muttei niin etteikö pärjäisi.

no niin, ensi viikolla neuvola, nyt laskujen maksuun tämän isopään kanssa.

ps. tänään jo toista päivää täysiaikaisia

rv 36+1

oh tuli vaan mieleen, että tuleekohan superraskas synnytys tai loppuraskaus kun toissaviestissä kirjasin nuo  vähät vaivani ylös ja iloitsin niistä. varmasti.

näin muuten itsestäni eilen kuvan, jossa kävelin kaupungilla ja voi veljet kun olin lihavan näköinen, paljon isompi kuin miltä tuntuu. ja kuva oli kuitenkin otettu takaapäin.

kipsiversio mahasta onnistui, tosin luulen, että tissiosio repeää irti, pitää joko hakea lisää kipsinauhaa tai teipata se nurjalta puolelta

ei muuta heippa

rv 36+0

Vielä viikko ja sitten ollaan täysiaikaisia. Huh.

Tällä viikolla sitten tapahtuukin: keskiviikkona verikoe kilpirauhasista, perjantaina neuvola, lauantaina synnytysvalmennus ja viikon päästä maanantaina synnytystapa-arvio. Voi veljet kuinka paljon kaikkia vauva-juttuja tällä viikolla tapahtuukaan. Eihän tuo verikokeessa käynti  mikään huikea tapahtuma ole, mutta onpahan tähän liittyvää kuitenkin :)

Tänään käytiin ostamassa vanna ja pehmuste hoitotasolle, ja siinäpä nämä sitten alkaisivat olla. Vielä pitäisi kai ostaa jotain tutteja, tuttipulloja, maitoimuri ja kertakäyttövaippoja (varuilta) valmiiksi, vaikka harsojen taittelu onkin jo opeteltu. Pitäisi muistaa ostaa kaupasta väriä, niin värjäisin osan harjoista erivärisiksi puklutarkoitukseen. Ei ole toivetta, että puklu- ja vaippaharsot menevät sekaisin.

Tänään meillä on myöskin tehty kipsinauhalla kestomaha. Tuolla se on kovettumassa ruokapöydällä, ja ainakin vielä on kasassa. Kyllä tämä maha taitaa olla isompi kuin miltä se tuntuu. Vaivoja ei edelleenkään uusia. Kävelemässä en ole jaksanut nyt käydä, on ollut kylläkin oikeat syyskelit sateineen kaikkineen. Kohta on tarkoitus lähteä tuonne aurinkoiseen ruskaan edes lyhyelle kävelylle. Parempi kai sekin kun ei mitään.

Aika siis kuluu edelleen nopeasti. Mahtiviikko.

rv 35+1

No niin. Tänään sitten oli taas neuvola ja kaikki edelleen kunnossa. Miun yllätykseksi neuvolassa ultrattiin vauva asentoa, pitkästä aikaa siis pääsi näkemään mahan sisään arvon asukkia. Siellähän sitä oltiin edelleen raivotarjonnassa ja juotiin hieman lapsivettä ja imettiin peukaloa. On se niin lahjakas

Kohdunpohjan korkeus oli 34cm, vettä normaalisti, mutta kuitenkin sen verran, että selittää osin tuota isoa sf-mittaa. Näytteissä ei mitään, mutta hemoglobiini oli taas laskenut 114 (pahimmillaan oli tosin 108) ja siitä oli neuvolantäti hieman huolissaan. Minen itse ole, muutamana päivänä on unohtunut ottaa se kauhea litku, se kasvisjuoma hyi yäk.

Kaiken kaikkiaan kun katsoo tätä raskautta taaksepäin, niin helpolla on alun pelkojen jälkeen päässyt:

-suonta on vetänyt ehkä 6 kertaa koko tänä aikana (heinäkuussa)

-närästystä kerran

-turvotus lievää, ei silminnähtävää

-paino on kyllä noussut sen vajaan 20kg, mutta ei minua haittaa (sain itsestäni kiloista huolimatta ihan ihmisen näköisen yksi päivä kun näin vähän vaivaa) ja ennenkaikkea se on siunaantunut tasaisesti

-välillä ehtii tulla tunne, että kohta sattuu lantion luihin, mutta koskaan se kipu ei sitten ole tullut

-kävely on vielä ihan normaalia, eikä vaapuntaa

-ei tiivistynyttä tarvetta käydä vessassa, öisinkään

-ei yöheräämisiä, vielä

-ei oksentelua kertaakaan, alussa vähän paha olo tosin, muttei sietämätön

Tässä näitä nyt mitä muistin.  Ensi viikolla on sitten seuraava neuvola, verikoe kilpirauhasista, lauantaina synnytysvalmennus sairaalalla ja seuraavana maanantaina synnytystapa-arviointi, jonne meidän perheen tuleva iskäkin pääsee mukaan, mahtavaa! Neuvolassa sanottiin taas, että sf-mitta menee siellä 4kg lukemissa, mutta en minä vielä oikein jaksa uskoa, viimeksi lääkäri sanoi, ettei voi päätellä pelkästään kohdunpohjankorkeudesta mitään, toisin kun neuvolantäti teki.

tässäpä sitä asiaa sitten, seuraavaan kertaan

rv 34+1

Taas hurahti yksi viikko, eikä mikään ole juurikaan muuttunut viime viikosta. Eilen illalla arvon vauva taisi olla vähän enemmän poikittain kuin normaalisti, mutta tuskin tuo kokonaan ympäri on kääntynyt. Niin kauan kuin neuvolassa on tutkittu, niin käpy on ollut raivotarjonnassa. Saas nähdä miten viikon päästä.

Käytännön asioista sen verran, että nyt on hankittu sitterikin, enää pitää etsiä vanna ja hoitoalusta, se sellainen pehmeä. Kaappi on nyt siivottu vauvanvaatteita varten ja ne on jo lajiteltu niihin, jotka mahtuvat alussa ja niihin, jotka joutavat odottamaan vuoroaan muihin paikkoihin. Ensimmäinen koneellinen vaatteita on pesty, ja nyt ne pitäisi taitella paikoilleen koreihin. Ajankuluksi aion laittaa kuhunkin koriin pyykkipojan pystyyn, jossa lukee mitä missäkin korissa on. Onpahan jotain tekemistä. Kestovaippatilanne on oivallinen, kaikki alussa tarvittavat asiat on nyt hankittu, eikä niihin mennyt rahaa juuri lainkaan. Monet kirpputorimyyjät eivät tiedä vaippojen arvoa, Ilomantsissakin oli kirpputorilla myynnissä käyttämättömiä Imse Vimse-vaippoja hintaan 1,50€. Mah-ta-vaa.

No niin, nyt en keksi muuta tekemistä. Sormukset ovat olleet taas sormessa, joten turvotus on ehkäpä laskenut hieman. Pitäisi vaan jaksaa juoda ahkerasti.

Nyt mahassa on aamujumpat, joten menen tästä makoilemaan, telkkarissakin tulee sisustusohjelma.
 ensi kertaan.

rv 33+1

No niin.

Nyt sitten on tähän talouteen uskallettu hankkia vaunut, turvakaukalo ja pinnasänkykin on jo kasattu. Saatiin paikallisesta lastentarvikeliikkeestä hyvä tarjous, Brion Happyt ja turvakaukalo jalustalla vähän reilut 700€, katselin että nettikauppoihin nähden säästää yli 100 euroa. Vaunujen väriksi valikoitui maastonvihreä ja kantokopaksi pehmeä. Turvakaukalossakin on vihreä sisus, käy sitten meidän makuun molemmille sukupuolille.

Tänään oli neuvola, painoa oli tullut ja verenpaineet olivat kohollaan, mutta kun valkuaista ei ollut, tuskin on tulossa myrkytystäkään. Minähän vielä herran tähden jaksoin polkea pyörällä neuvolaan asti, mahtoi olla se rankka liikuntasuoritus paineiden kohoamisen taustalla. Neuvolantäti antoi mukaan lapun johon voi merkitä kotona mitatut arvot, kun siellä ei ole koskaan olleet koholla. Tänään varattiin myös aika sairaalaan synnytysvalmennukseen, mutta se menee lokakuun alkuun.

Kestovaippa tilanne alkua ajatellen alkaa olla kunnossa, harsoja alkaa olla riittävästi, samoin vuorottelua varten sisävaippoja, ja kummallekin mallille sopivia Ims e Vimse kuorivaippoja. Pitäisi käydä vielä ostamassa pienempi toppahaalari tätä talvea varten, ja kangasta pinnasängyn reunuksen päällystämistä varten. Torikirppikseltä saatiin laatikollinen tavaraa kympillä, jossa oli sitten tuon pinnasängyn pehmusteen lisäksi esimerkiksi imetyspaita ja kestovaippoja. Reilu myyjä oli, pelkkä yksi kestovaippa olisi oikeasti maksanut yli kympin. Torilla oli liikkeellä tosi paljon mahakkaita, joten kävi kyllä erityisen hyvä tuuri kun kukaan ei ehtinyt ostamaan noita ennen meitä.

Nyt pitäisi aloittaa liikelaskenta, tänään en tosin viitsinyt, kun kyllä tuo arvon vauva tuntui liikkuvan sen kymmenen kertaa ihan ilman minun kyljelläni makaamisiani. Vauva on edelleen raivotarjonnassa. Synnytystapa-arviointiin ei vieläkään saatu varattua aikaa neuvolassa, kun lääkäri ei ole vieläkään tehnyt itselleen työvuorolistaa (niinkuin ei ollut vielä kaksi viikkoakaan sitten), joten jos seuraavassa neuvolassa kahden viikon päästä aikaa ei löydy, myö matkataan arvioon sairaalalle. Vauva ei vielä saanut painoarviota, mutta kohtu on kasvanut ilmeisesti ihan normaalisti, olisiko ollut neuvolan tädin mukaan 33,5cm.

No, se siitä. Seuraavaan kirjoittelukertaan helei

rv 32+3

Voi aika vain kuluu ja samalla vauhdilla muuttuvat minun tuntemukseni siitä, kasvaako mahassa pieni poika vai tyttö. Aiemmin minulla ei oikein ole ollut kantaa kumpaankaan suuntaan, mutta sitten pikkuhiljaa voimistui tunne tytöstä. Nyt yksi aamu sitten heräsin siihen, että tuntui siltä, että mahassa kasvaakin poika. Voi veljet, pitää yrittää unohtaa koko asia ja jaksaa olla spekuloimatta. Ihan sama, kunhan on kunnossa.

Maha on iso ja tänään ensimmäistä kertaa polkupyörällä mentäessä tuntui ylämäessä, että kyllä siellä lantion seutuvilla jotain, tai siis joku on. Vaivoja ei juurikaan ole ollut, äsken vihloi ikävästi lantion luita, mutta meni ohi kun vaihdoin asentoa. Raskausarpia on edelleenkin muutama kyljessä, ja näköjään jokunen pieni reisissä, mutta niistä minä kyllä selviän. Naimisissahan tässä ollaan niin sama rupsahtaa :)

Vaunukaupoilla käytiin tuossa alkuviikosta, ja saatiin tosi hyvä tarjous Brion happy-vaunuista makuupussilla, sadesuojalla ja itikkaverkolla sekä turvakaukalosta, jossa on mukana jalusta. Voi kuinka helppo systeemi se tuntui olevaankaan, jalusta vain kiinni vöillä tai sillä uusien autojen uudella hienolla systeemillä, ja itse kaukalo vain loksautetaan paikallee ja irti napin painalluksella. Vaunuista väriksi on tuntunut valikoituvan maastonvihreä, ei kauhean tumma kylläkään. Ruskea taitaa olla niin yleinen, ettei myö siihen kallistutakaan. Samoin olemme alkaneet päätyä pehmeään kantokoppaan, sekin kun tuntui sen verran tukevalta, että kyllä siinä hississa uskaltaa lasta kannella. Tosin minä kyllä veikkaan, että aika pitkän aikaa koko vaunut tullaan kärräämään ylös asti, nyt niille alkaa olla jo tilaakin eteisessä.

Vaunut siis pitäisi uskaltaa käydä ostamassa, samoin kuin uskaltaa pikkuhiljaa hakea pinnasänky makuuhuoneeseen. Ne vain tuntuvat konkretisoivan koko asian, ja sitten alkaa pelottaa. Jos jotain käykin ja meillä on jo kaikki valmiina? Kyllähän tässä jo taitavat olla onneksi aika turvalliset viikot alla. Ensi viikolla taitaa siirtyä muuten tuo yhden kaapin siivous ja tilanraivaus vauvanvaatteille. En minä sitä yksin jaksa siivota, joten pitää odottaa että tulevalla iskällä olisi aikaa avustaa. Nyt alkaa olla kuitenkin jo aikaa vaatteiden pesulle.

Vauva tuntui olevan eilen koko illan hereillä, sinne ne jumpat nykyään ovatkin ajoittuneet, aamulla levätään pitkään ja illalla sitten juhlitaan keskenään mahassa. Eipä siinä.

heippa

rv 31+1 vielä

ja sen taisin muuten äsken unohtaa kirjoittaa (?), että arvon vauva on kääntynyt raivotarjontaan, ja tästä johtuen liikkeetkin ovat olleet niitä rymsteerautumisia eikä niinkään selviä potkuja.

ei muuta heippa

rv 31+1

No niin. Tänään oli sitten taas neuvola, ja tästä kerrasta lähtien käynnit tiivistyvät: tapaamisia arvon neuvolan tädin kanssa kahden viikon välein. Neuvolasssa kaikki oli ok, paino oli noussut edelleen sen 700g viikossa ( ja minä olin tyytyväinen, ettei enempää), näytteissä ei mitään vikaa, hemoglobiinikin oli noussut, tosin obsidanit lähtevät vaihtoon joka tapauksessa. Kohdunpohjan korkeus oli edelleen yläkäyrällä, tosin ei enää samalla linjalla kuin viimeksi, vauva oli kääntynyt raivotarjontaan ja nojasi toiseen kylkeen, joten korkeimmassa kohdassa ei ollut mitään täytettä. Sf-mitta kuitenkin vielä 32cm.

Viime viikolla minulla menikin muuten jalka läpi portaista ja pää alaspäinhän siellä oltiin, vuotoja ei kuitenkaan tullut ja liikkeet ovat olleet normaaleja, joten eiköhän tuolla kunnossa olla. Neuvolassa sykkeet olivat siellä 144 paikkeilla.

Minulla loppuu nyt harjoittelu (torstaina vielä retrettiin mummojen kanssa) , sitten voi alkaa huoletta levätä ja laitella kotia. Suunnitelmana on (vielä tälle päivälle, jos vain jaksaa) katsoa oma vaatekaappi läpi ja poistaa sieltä ne typerät vaatteet, jotka eivät piru vie mene päälle. Minä siirrän ne nyt kuitenkin ensin vain varastoon, jospa ne vielä joskus mahtuisivat. Ensi viikolla voisi alkaa pestä lastenvaatteita ja sitä ennen pitäisi jaksaa tyhjentäää/ käydä läpi yksi makkarin kaappi, jotta arvon vauvan vaatteille saisi tilaa.

No, se siitä, väsyttänyt on ja juurikaan muita ongelmia ei ole ollut. Hyvät päivät.

rv 30+0

terve!

Voi kun aika kuluu nopeasti

Mutta, kuten otsikosta voi päätellä, meillä käynnistyi tänään kolmas kymppi, mahtavaa ja aikas outoa. Maha kasvaa, ja sf-mitoissa mennään täysin omilla käyrillä (neuvolassa heinäkuun lopussa sf mitta oli jo 31cm, ja siitä on jo kuitenkin aikaa). Saa nähdä onko kasvu jatkunut samanlaisena, ensi viikolla olisi seuraavan kerran tapaaminen neuvolan tädin kanssa. Tuon tapaamisen jälkeen tapaamiset sitten kiihtyvätkin jo parin viikon väleittäisiksi.

Myö ei olla juurikaan tehty mitään hankintoja vielä, mie kovasti ajattelin odottaa syyskuun puolelle, kun silloin loppuu harjoittelu ja parin viikon työttömyyden perästä pääseekin jo äitiyslomalle. MAHTAVAA! Minä en kerta kaikkiaan voi ymmärtää kuinka joku voi jaksaa olla töissä loppuun saakka ja vielä oikeitä päiviä. Minen pystyisi, voimat ehtyvät ja olisi kiva lepäillä vaan välillä. Rauta-arvot ovat varmasti heikot, on niin väsynyt ja vetämätön olo. Mie olen syönyt rautalisää (obsidan) parin kuukauden ajan (ensin puolikas päivittäin, aloittaessa arvot 108) ja sitten tabletti päivässä ja tämän aloittaessani arvot siltikin vain 109. Saas nähdä mitä seuraavassa neuvolassa mittari näyttää...

Hankinnoista sen verran että ostettiin vähän tukevammat matkarattaan kun halvalla saatiin. Tarkoitus on kyllä vielä ostaa varmaan Brion yhdistelmävaunut rehellisillä pyörillä. Vaikka asutaankin kaupungissa, ei loskakeleillä ja talvella pienempi pyöräisillä mahtaisi olla mainittavaa herkkua yrittää päästä liikkeelle kävellen.

Brion vaunujen lisäksi pitäisi vielä ostaa hoitotaso pinnasängyn päälle ja sitten kaikki se pikkutilpehööri mitä tarvitaan. Ja kestovaipat ja kantoliina.

Arvon vauva ei enää juurikaan potki (lieko tilan puutetta vai asennosta riippuvaa) vaan ennemminkin rymsteerautuu mahassa.

Viikkoja jo monta

Pienenpieni elämä kasvaa äitinsä sisällä. Sitä on vaikea ymmärtää.

Isukki on käyttänyt kesänsä töissä sun muissa hommissa, eikä aikaa tunnu kauheasti riittävän edes blogin päivittelemiseen. Odotus on silti kova, paljon on jo tehty valmisteluja tulevaa pientä ihmistä varten. Paljon on silti vielä myös tekemättä. Pitäisi mm. löytää sopiva lipasto lapsukaisen vaatekertoja varten.

Mamma availee tuossa taustalla pizzalaatikkoa, vissiin hiukoo taas. Voisipa itsekin liittyä seuraan.



Heissulivei,


Iskä

rv 27+0

voi veljet kun aika vain kuluu ja kuluu!

huomenna olisi neuvola, ja joskus tällä tai ensi viikolla äitiyspakkauksenkin pitäisi jo saapua. tässähän pitää ihan oikeasti alkaa pikkuhiljaa valmistella kotia, kummallista.

sokerirasitus oli viime viikolla ja kaikki arvot ok, eli ei hätää. saa nähdä huomenna neuvolassa miten kunniakkaasti paino on taas noussut, ahdistaa jo hieman jo valmiiksi... kävin kyllä viime viikollakin sauvakävelemässä reilun kilometrin ja lämmintä oli kuitenkin vaatimattomat 40'C, että sietäisi neuvolantäti olla tyytyväinen. Kai sitä pitäisi kohta jaksaa lähteä käymään ulkona edes lyhyellä lenkillä; on vain niin kuuma, että jo istuminen hikoiluttaa.

kirjoittaminenkin hikoiluttaa, eli por favor: heippa!

rv 26+1

No niin

viikonloppuna oli Ilosaarirock ja siellähän sitä sitten oltiinkin. Vähän väliä sai istuskella, ettei alkaisi särkeä jalkoja, mutta vähillä vaivoilla rokista selvittiin ja selvisipä muutama muukin asia:

surukseni ilmoitan, että arvon käpy tykkää mitä ilmeisimmin Sir Elwoodin hiljaisista väreistä. Kyseisen yhtyeen keikan aikana tunsin ensi kertaa liikkeet seisoessani, ja tuntuivatpa sitten samalla jo mahan päällekin. Pakko alkaa soittaa jotain parempaa musiikkia kotona, jos  arvon vauva oppisi tykkäämään jostain vähemmän tylsästä musiikista. Onneksi seuraavana päivänä levyltä kuultu ManuChao herätti myös kävyn, joten hätä ei lienee enää niin suuri. Jospa potkiskeli elwoodin aikana kovaa vain siksi, että tahtoi pois? toivotaan.

ensi viikonloppuna on sitten mentävä yhtiin häihin, ja nyt minulle kolahti päähän se, etten tiedäkään mitä ihmettä kuvittelen pukevani päälle. Pitäisi olla jotain hienoa, ei viitsisi laittaa mitään, mistä näkee että on ostettu HM:ltä kivaksi kesämekoksi mahan kanssa pidettäväksi. Onneksi tulevalta mummolta löytyi pellavamekkoja.

mahassa mutriudutaan ja potkiskellaan aina kun jaksetaan. Huomenna sokerirasituskoe, parit virtsakokeet, kilpirauhaskoe, eli sairaalassa sitten pötkötellään. eikun odottelemaan huomista.

helei

rv 25+0

tänään kävin ultrassa ja voi kuinka rennot aamupäivän jumpat siellä olivatkaan käynnissä! arvon vauva haukotteli ja rapsutteli naamaansa. minun pitää mennä sokerirasitukseen tässä parin viikon sisään, että sitä odotellessa. vauvan paino oli tänään 781g, aivan oikean verran lääkärin mukaan.

vauvan potkut ovat voimistuneet voimistumistaan ja jonkinlainen vuorokausirytmi alkaa olla selvillä: aamukemut aina tuossa 9-10 aikaan ja iltakemut 10 eteenpäin. päivisin ei aina ehdi tunnustella (seistessä ei juurikaan tunnu vielä mitään, paitsi nälkä) mutta yleensä hereillä ollaan silloin kun meillä on menossa kesäteatteriesitys noin puolessa välissä. tämä vauva onkin teatterissa mukana jo pienestä pitäen.

kohdunkaula on sen verran pitkä, ettei kuulema ainakaan sen perusteella ole pelkoa ennenaikaisuudesta, hyvä. nyt ollaan kuulema niillä viikoilla, että elämismahdollisuudet on saavutettu, mikäli syntyisi nyt mahtaisi tulla terveysongelmia, mutta todennäköisesti jäätäisiin jo eloon.

hyviä kasvuja vauva ja kovia potkuja!

rv 24+0

No niin, taas uusi viikko alkoi, mahtavaa!

Sitähän minä tulin tänne vain kirjoittamaan, että mahassa kasvaa niin kylttyrelli, niin kylttyrelli vauva, eilen alkoi armoton potkiminen kun oltiin yhdessä konsertissa, jossa lauloivat oopperalaulajat! Miesääni oli varmaankin juuri miellyttävältä korkeudelta vauvalle, sen verran reippaasti kun potki.

Nero se on.

rv 23+5

No niin, aika kuluu ja täällä ollaan.

Viime viikon neuvolassa huomattiin, että raudat on ihan vallan anemian puolella, ja eikun rautalisää syömään. Sydänäänet kuului niinkuin pitikin ja kohdunpohjan korkeus huiteli aivan omilla lukemillaan yläkäyrän päällä. Neuvolantäti sanoi, että ennustelisi lähemmän neljä- kuin kolmikiloista tulokasta. Minen usko. Tässä vaiheessa on kasvu kuitenkin ollut ultrissa juurikin kohdillaan eikä siellä olla oltu sen isompia kuin kuuluukaan. Jospa minä nyt vaan satun olemaan sen mallinen, että tilaa on ruhtinaallisesti kasvaa nimenomaan uloispäin.

Painoa oli tullut joku sata grammaa per viikko ylimääräistä, mutta se on kyllä johtunut juurikin siitä, etten ole jaksanut käydä missään lenkillä. Tälläkin hetkellä on lämmintä varjossa +27'C, eikä kello ole paljoakaan päälle 10 aamulla. Neuvolan jälkeen olen yrittänyt skarpata liikkumisen kanssa, ja kun nyt työkiireetkin helpottavat ja raudat saadaan oikeille tasoille, alkaa jaksaa jo liikkuakin. Voi sauvakävely, ystävistäni parhain. Kuinka voikaan olla niin nerokas liikuntamuto, nolo ehkä, mutta nerokas. ei tarvitse kävellä kauhean pitkää matkaa, kun sauvat tehostavat liikettä sen verran. Muutaman kilometrin lenkit 3-4 kertaa viikossa, niin voi sanoa edes liikkuvansa sen mitä on suosituskin.

Käpy on potkiskellu silloin kun on huvittanut. Tällä viikolla arvon vauva on oppinut, että molemmilla jaloilla voi potkia vuoronperään. Herranjumala kuin fiksu lapsi: sarjapotkuja yksittäisten potkujen sijaan! Nero siitä tulee. Muutaman kerran teatteriharkoissa käpy on potkaissut muutaman kerran juuri silloin kun arvon tuleva iskä on lausuntu omia replojaan, minä uskon ja toivon että se alkaa tunnistaa ääniä.

Jossain sanottiin, että näillä viikoilla voi alkaa tuntea vauvansa luonteen, onko tulija villikko vai rauhallisempi. Minä en oikein vielä usko tähän, eiköhän siellä vielä mahduta pyörimään niin, ettei kaikkia liikkeitä aina tunnu, eikä niistä voi sen takia vielä päätellä juuri mitään.

Potkut ovat kyllä jo sellaisia, että ne näkyvät ulos ja tuntuvat kyllä jo isälle ja muille kokeilijoille jo monetta viikkoa. Siinä neuvolasta saadussa vau:n vihkossa sanottiin, että isä voi alkaa tuntea liikkeet viikolla 28, MITÄ?! Kuinka se on mahdollista, meillä on tuntunut siis jo useamman viikon. Mahtavat reisilihaksen kävyllä, kenties pikaluistelija ainesta?

Mahaa on välillä viillellyt kuin puukolla vedettäisiin, mutta juurikaan muita vaivoja ei ole ollut. Onneksi.

rv 20+3

Äiskä:

No niin, rakenneultrassa käyty tänä aamuna ja äitiyskortin välissä kuva pikkuisesta jalkapohjasta.

Ultrassa kaikki oli juuri niin hyvin kuin vain pystyikin olemaan, virtauksia oikeisiin suuntiin, kammioita, pikkuaivoja ja luita. Painoa oli kertynyt 370g, ja pituutta arveli muutaman otetun mitan mukaan olevan noin 23-25cm. Aika iso vauva alkaa jo olla, vasta puoliväli kuitenkin saavutettu (ja ohitettukin jo kahdella päivällä, wow!)

Arvon vauva heilui ja potkiskeli mahassa rauhassa, eikä välittänyt ultrasta lainkaan. Olisi saatu tietää kumpi siellä kasvaa, muttei haluttu. Sama kai se on, kunhan vain on terve.

Iskä:

Tuleva iskäkin siis tosiaan oli mukana rakenneultrassa. Aika jännä tilannehan se oli kaikin puolin, mutta mittään ei hällä näyttäny olevan hätänä ja kovasti siellä potkiskeli vaan menemään. Äiskä sanoikin jo tuossa tärkeimmät muuten :)

Kirjoittelen enemmän paremmalla ajalla, nyt pitää alkaa jo valmistautua yöpuulle!

18+1

aika kuluu ja maha kasvaa.
Täten ilmoitan, että viikolla 17 kasvanut maha on jäänyt paikoilleen ja on nyt ehta vauvamaha.

Täten ilmoitan myös, että pikkupotkuja on tuntunut ensimmäisen kerran viikko sitten ja viimeksi eilen motki menemään aamusta niin, että tuntui kunnolla ja ihan varmasti potkuiksi tunnisti.

Voi veljet kuin mahtavaa aikaa tämä onkaan, potkuja odotellaan koko ajan lisää ja tiivimmin, nyt tuntuu silloin tällöin, ei vielä joka päivä. Sydänäänet voimistuu ja voimistuu, pitäisi kohta tallentaa tietokoneellekin, kerta tämä huikea tekniikka sen mahdollistaa.

Pitää kirjoittaa kun on aikaa enemmän, nyt minun pitää mennä juomaan karvasta greippimehua, se on minulle herkkua

16+4

KYLLÄ! viime viikonlopun aikana turvotus otti ja muuttui ehdaksi mahaksi, hurraa! Löysällä paidalla saa vielä peitettyä jotenkin, mutta kyllä sen vähänkin tiukemmaksi paidaksi siksi itsekseen erottaa. Kovin äkkiä se sitten kävi, turvotusta ei vaan yhtäkkiä enää ollut ja siinä se olla ollottelee, maha. Minä kyllä jo arvelin aiemmin, että kyllä minulla maha näkyy jo ennen rv 20, ei minulla ole leveää lantiota tai pitkää selkää jonne kasvaa piiloon, vaikka taaksepäin kalllistunut kohtu onkin. Eiköhän tässä vaiheessa nuo kohtujenkin kallistumat ala tasapainottua kaikilla kasvamaan samaan suuntaan. Enää vähään aikaan (toivottavasti) ei tarvitse palata tavan housuin, siirryin viimeviikolla äitiyshousuihin kun arvelin että turvotuskin helpottuisi kun mistään ei painaisi sauma mahaa.Äitiyshousut = luksus.

Kävin tänään ylimääräisessä ultrassa, ja kohdun korkein kohtakin löytyi jo aikas ylhäältä, ei se montaa senttiä navan alapuolella enää ole, eikä kai enää pidäkään. Mahassa käpy vaan nukkui ja nukkui ja muutaman kerran huitaisi jalallaan päin kojetta. Istukkakin oli jo siirtynyt pois kohdunsuulta, ja kaikki on nyt juuri niin hyvin kuin tässä vaiheessa voi olla. Pikkuhiljaa alkaa olla uskoa siihen, että tässä voi käydäkin hyvin, että syksyllä tähän asuntoon muuttaa joku uusi asukas kolmanneksi. Voi veljet!

Potkuja ei ole vielä tuntunut, mutta en olisi kyllä uskonutkaan että nyt vielä tuntuisi  mitään. Muutaman viikon päästä luulisin, että jotain alkaisi jo kupliakin tuolla mahassa, eihän rakenneultraankaan ole enää kuin vajaa kuukausi.  Uskomatonta.

Iskä.

Äiskän masu alkaa jo näkyä, jännää. Tänään käytiin yhdessä kaupungilla etsimässä ensimmäistä asustetta 
pienelle kasvavalle käpyselle. Puku onkin hieno, luomupuuvilla ja kaikkea, ja siinä on puun oksien kuvia! Ajatella.

Äiskä on ollut vähän hermona miulle tännään, mutta se on varmasti ansaittua. Jospa se siitä, kunhan päästään katsomaan jääkiekkoa.

rv 15+0

aika kuluu ja turvotus jatkuu, huomenna on jo toinen neuvola ja viime maanantaista lähtien kaikki on ollut uutta, tänne asti ei viimeksi päästy.

Myö ollaan otettu kuvia kahtena viikkona tasapäivänä (x+0) ja tänään pitäisi vielä ottaa kuva, kyllä kohdun korkeimman kohdan pitäisi kuitenkin olla jo varsin ylhäällä näilläkin viikoilla.  Ei tuota viikkojen kulumista kyllä mahasta vielä huomaa, korkeintaan kohoaa tuolta alhaalta loivemmin, mutta sitähän se kuitenkin itseään taitaa olla.

Selkäkipuja on ollut istumatyön vuoksi ja samasta syystä jokunen päivä sairaslomaakin, kylläpä vaan pötköttelyt ja jalkojen ylhäälläpito on ren-to-a.

työterveyshoitaja kysyi, josko olen jo tuntenut liikkeitä, mutta harmi; minä tunnen vain pieruja ja nälkää mahassa.

lisää huomisen neuvolan jälkeen.

ps. kylläpä sydänäänet alkavat kuulostaa erilaiselta kun kohtu alkaa olla ns ihmisten ilmoilla eikä enää niinkään luun takana, kovemmin kuuluu ja kyllä sydämeksi erottaa, pienempikuinkolome

heippa, huomenna neuvolaan pikku käpy

iskä:

Aikaa viime päivityksestä on taas vierähtänyt. Isän rooli alkuvaiheen odotuksessa lienee kestää kaikki hormonaaliset myrskyt joita sisällä kasvava pieni ihmisentaimi tuo muassaan. Omassa roolissani lienen onnistunut varsin keskiverrosti. Kaikki on kuitenkin hyvin tässä asti aikaa. Enää mikään tuskin estää vanhemmuuden iloja ja suruja saapumasta elämiimme.

Sydänäänten kuunteleminen on ollut jännää. Pienellä ihmisellä on pieni sydän, joka lyö kovaa tahtia itsensä meidän hieman suurempiin sydämiimme. Toivottavasti kaikki menisi jatkossa hyvin, eikä mitään isompia ongelmia tulisi.

heippa

13+2

No niin, nyt on sitten menossa taas uusi viikko, ja viime kerran kohtalokas päivä lähestyy. 

Tässä viime kirjoituskerran jälkeen meille on hankittu kotidoppler, ja voi veljet kuinka hyvä ostos se meille onkaan ollut. Jos mielenrauhaa saa viidelläkympillä ja iloa sydänäänten kuuntelemisesta, niin mikäpä voisikaan olla oivallisempi ostos?

Vähän alkaa jo hirvittää ensi viikko, koska jos maanantaista selvitään, on kaikki aivan uutta ja tapahtuu ensimmäisen kerran. Voi kunpa niin vain kävisi? Ja miksipä ei kävisi, koska sen verran vauhdikkaat kävyn sykkeet ovat olleet, että ainakin siellä tuntuu olevan energiaa kasvaa. Joka aamu ja ilta ollaan ääniä kuunneltu ja aina saatu jotain kuulumaan, jo rv 12+4 ensimmäisen kerran. Sykkeet on siis kovat ja elossa ollaan

Oireista sen verran, että ne harvat kerrat kun minun täytyy vallan oksentaa ovat ennemmin tiivistyneet kuin harventuneet, en minä nyt vieläkään päivittäin yöki, noin kerran viikossa vain. Että eipä kestä päivittäin yökkivät, por favor.

No niin, pitää alkaa taas kuunnella sydänääniä ja taidanpa vallan laskea pulssinkin, viimeksi kun yritettiin niin arvon käpy liikkui kokoajan, eikä laskemisesta tullut yhtikäs mitään.

Myös keskiviikko on toivoa täynnä, ja huominen torstai kanssa.

helei!

12+1

Aamulla paistoi aurinko ja oli yön jäljiltä aste pakkasta. Ihana kevätaamu ja sula pihamaa. Ultraan lähdettiin kerrankin hyvissä ajoin, sen verran jännitti kai ja pelotti, ettei meillä kyllä autossa paljoa jutusteltu.

Alussa tuntui, ettei uskaltanut edes katsoa näyttöä, mutta kun lopulta uskalsi; nukkuva vauvahan siellä oli sykkivine sydämineen. Kaikki tarpeelliset luut ja muut asiat nähtiin, liikettä saatiinkin sitten odotella, kun arvon käpy ei suostunut heräämään, vaikka ultraaja kuinka heilutteli miun suorastaan uskomattomat timmejä vatsalihaksiani siinä toivossa, että vauva suostuisi heräämään mittauksia varten. Niskaturvotus oli turvallisissa mitoissa kevyesti, ja viikotkin vastasivat täydellisesti viime ultrausta. Yksi päivä kasvu edellä. Viime ultraan verrattuna tilanne oli siis sama, mutta onneksi siinä mielessä parempi, ettei kasvu ollut nyt hidastunut yhtään. Vähän pelotti se, ettei käpy jaksanut herätän, mutta ultraaja sanoi, että johtuu varmaan siitä kun miun syömä aamupala oli jo ehtinyt vauvan nautittavaksi, ja etteivät vauvat tässä vauheessa välitä ulkoisesta ärsykkeestä juurikaan. Heräävät jos huvittaa.

Pelot vähän helpottivat, mutta raskaat pari viikkoa on tulossa, ainakin viime raskauden km viikkoihin asti. Koti dopplerista ei kuulema ole haittaa sikiölle, joten sellaisen voisi ehkä ostaa. Helpottaisi ainakin omaa oloa, kun sydänäänet voisi kuulla kotona vaikka päivittäin. Pari kymppiä olisi halpa hinta mielenrauhasta. Eihän sillä mitään estää voisi, mutta kuulisi ainakin, että elossa ollaan.

Mutta siis, eka kolmannes takana ja toinen alkamassa, toivotaan parasta.
jaksa käpy kasvaa ja voida hyvin. myö odotellaan pikkuhiljaa kasvavaa mahaa täällä.

heippa

Iskä:

Ultrassa käyminen oli tällä kertaa aika erilainen kokemus kuin mitä se oli ensimmäisen raskautemme aikana. Ilmapiiri oli jännittynyt, ja jotenkin varovainen. Kumpikaan meistä ei vielä kai uskaltanut toivoa kovin suuria. Pitäisi kai silti muistaa, ettei ole mitään syytä pelätä pahinta.

Kaikki on mennyt hyvin tähän mennessä, eikä ole mitään syytä olettaa ettei jatkossakin menisi. Sormet ristissä.

Heippa!

vielä siis

väsy on kyllä kauhea ja niskaan sattuu ja jalkoihin sattuu ja hyi yäk kun väsyttää, väsyttää, väsyttää ja väsyttää, jos en tullut vielä maininneeksi asiasta. ruokien suhteen miun mielihalut on voimakkaita, haluan PALJON ruokaa. ja USEIN.

meillä on tulossa teatterilla ensi-ilta ihan juuri ja kaikenlaisia sermejä ja lavaelementtejä on kanneltu, tuleksena se, että viiltelee alavatsasta paljon enemmän kuin ennen. Eli ei enää kanteluita. Toivottavasti se ei ole huono merkki, en kylläkään jaksaisi uskoa, koska kipu ei ole kova, vaan ennemmin vaan sellaista viiltävää tunnetta niinkuin jotain vedettäisiin mahan sisällä. Jospa se olisi vain kohdun kasvuun liittyvää.

Tällä hetkellä on siis aika rankkaa fyysisesti teatterin takia, väsymystä raskauden takia (ja koska minun on pitänyt herätä kahtena aamuna jo kello 7! hyi :)  ) ja henkistä väsymystä siksi, että pelottaa. Pelottaa, että vuoto alkaa ennen npultraa ja pelottaa ettei alakaan ja ultrassa huomataan ettei kaikki ole kunnossa.

 Viime viikolla minulla oli yksi päivä tosi outo olo, ja uskoin, että jos jotain on mennyt pieleen, on päivän pitänyt olla juurikin se.

voi jos voisi vaan olla jo varmempaa aikaa eikä tarvitsisi pelätä ja huolehtia ja voisi jo puhua tästä ääneen ja en olisi niin taikauskoinen ja etsisi kokoajan merkkejä jostain pahasta.

Viikkoja 10+2

Isä:

Lähestytään niitä aikoja kun keskenmenon riskin pitäisi pienentyä huomattavasti, toisaalta ensimmäisellä yritys meni kesken 15. viikolla, mikään ei siis ole vielä varmaa. Varovainen optimismi alkaa kuitenkin hiipiä mieleen tässä vaiheessa. Olemme miettineet yhdessä sitä, miten saisimme rahaa säästöön Käpyä varten, sekä sitä miten käytännön asiat tulevat sujumaan.

Kotona pitää hieman muokata järjestystä, uuden asunnon etsiminenkin on taas käynyt mielessä, sillä ei tämä nykyinen ole ihan täydellinen kolmelle asujalle. Äitillä on paljon mielitekoja, etenkin ruuan suhteen. Myös jaksaminen on vähän niin ja näin jo tässä vaiheessa, hieman huolestuttaa se, miten kesän töiden kanssa tulee menemään ja miten me oikein pärjätään.

muimoi

9+1

Voi kun aika kuluisi.

Koko viikonlopun ajan oli niin paljon hommaa, ettei ehtinyt ajatella koko raskaustta, mutta voi luoja kun tekeminen loppui, palasi huoli.

Koska viime kerralla kävi kuin kävi, huomaan, että tällä kertaa olen kauhean skeptinen enkä oikein jaksaisi iloita lainkaan. Pitäisi jaksaa. Inhottavaa kun tuntuu siltä, että pitäisi varuilta aina jaksaa olla sitten negatiivinen, aina on pakko sanoa hyvän asian perään vielä, että jos se nyt enää sykkiä tai jos se nyt ylipäätään jaksaa kasvaa vielä. HYo yäk tuommoisia ajatuksia.

Niskapoimu-ultraan on vielä päivää vaille kolme viikkoa. Odottavan aika on pitkä sanotaan, mutta tällainen odottaminen on vähintään tuplasti hitaampaa kuin muut.

Pelottaa välillä kauheasti ja vessassa ei voi käydä odottamatta verta. Vuotoja ei kylläkään tällä kertaa ole ollut, pahaa oloa on vieläkin vähän, väsymystä ajoittain? Kyllä. Viiltäviä kipuja on ollut aika vähän, liekö johtuu siitä, että viime kerrasta on kuitenkin vasta varsin vähän aikaa.

Rankkaa, kun haluaisi toivoa ja uskoa, mutta vielä ei voi. Voi kasva vauva hyvin ja normaalisti ja kehity niinkuin pitääkin ja tule kotiin.

Käpyn odotus osa 1

Käpyn isä:

Aloitamme tämän blogin tallentaaksemme tuntemuksiamme raskauden aikana. Odotamme esikoistamme. Viikkoja on tätä kirjoittaessani kertynyt 8+2. Kävimme tänään ensimmäisessä ultrassa ja kaikki näytti olevan hyvin ja pieni käpy kasvoi äidin kohdussa.

Isäksi tuleminen on uusi ja pelottavakin kokemus, jota  silti odotan innolla, vaikken vielä tiedäkään mitä oikeastaan pitäisi odottaa. On vaikeaa kuvitella itseään isänä, tai meitä vanhempina.


Käpyn äiti?

 Minua vähän kylmää, väsyttää ja kaikista eniten pelottaa. Tämä on siis jo toinen raskaus meille, edellinen meni syksyllä kesken viidennen kuun alussa, eikä syytä löydetty.

Minä tuppaan olemaan taikauskoinen, ja toivon että nyt menisi paremmin kuin viimeksi, ainakin olen onnistunut löytämään muutaman hyvän merkin kuluneista viikoista:
1. viimeksi oli vuotoa rv 6 ja se meni kesken, NYT ei ole ollut
2. viiimeksi alkuraskauden ultrassa laskettu aika siirtyi parilla päivällä ja niskapoimu-ultrassa jo reilulla viikolla eteenpäin, se meni kesken, NYT ar-ultrassa oltiin pikemminkin päivän pidemmällä kuin oli veikattu.

Oireita ei ole ollut kauheasta, vähän vihlontaa silloin tällöin, väsymystä kyllä ja tänään ja eilen ensimmäistä kertaa lievää pahaaoloa, Suomen suurimpia (hurraa!) paukamafinnejä ja päivässä suorastaan mestarillisen paljon rasvoittuva tukka. Liikkua on yritetty muistaa, helpottaisi sitten kaikkea kun jaksaisi päivittäin vähän käveleskellä.

Mitään vauvalehtiä ei ole vielä oikein uskallettu lueskella, mutta ne on kyllä jo kaivettu kaapeista minne ne viimeksi piilotettiin. Minä yritän olla innostumatta vielä kauheasti, viimeksi oli tässä vaiheessa jo ostettu ensimmäisen ultran jälkeen hienoista hienoin muumibody. Nyt maltetaan ja auotaan niitä lehtiäkin vasta niskapoimu-ultran jälkeen, jos siellä kaikki on kunnossa.

Tästä raskaudesta ei ole vielä kerrottu kellekään, jospa sitten 4 viikon päästä kun on käyty seuraavan kerran ultrassa. Voi kunpa kaikki vaan olisi silloinkin hyvin. Miksei voisi olla? Miksei nyt voisi mennä hyvin loppuun asti? Miksi kaiken pitää olla niin kauhean epävarmaa? Sitten kun näistä peloista on päästy (toivottavasti peloille ei löydy syytä seuraavassakaan ultrassa) tulee varmasti uusia. Hyi yäk.

Voi kasva Käpy hyvin ja synny syksyllä terveenä.