Ah kevättä!

Voi veljet kun meillä on ulkoiltu. Jostain myyttisestä syystä aikaa on tuntunut olevan viime viikon aikana enemmän kuin normaalisti, on ollut aikaa olla ulkona. Mah-ta-vaa! Takapiha on lumeton ja se on jo haravoitukin, pihalla on kalusteet ja grillikausikin avattiin eilen uuden grillin muutettua meille, ja pisteenä i:n päälle, ensi viikolla vaihtuu jo toukokuuksi. Voi kevättä ja sen hajuja metsässä, voi kevättä kun sataa vettä ja aurinko paistaa, voi kevättä ja ensimmäisiä pihalta löydettyjä leskenlehtiä. Voi!

Olavi puhelee taas enemmän ja enemmän. Tällä hetkellä seuraavat neljä asiaa kuulostavat sir pojan sanomina kakalta:kakka, kukka, ankka ja kenkä. Pallo on pappa, vettä on tätä ja muumi on edistynyt meemeksi.

Minulla on ollut ajatuksena olla tyrkyttämättä Olaville mitään överi poikajuttuja, mutta niinpä vaan meillekin oli ostettava plaston mopo. Hran:n silmät syttyivät pihalla kun ne huomasivat naapurin pojan mopon, kenties parasta mitä tuo poika on aikoihin omasta mielestään nähnyt. Olavi istuu pihalla mopon selässä jalat kyydissä, kuin skootterissa ikään, ja sitten äidin armoitettu tehtävä on tyntää nuorta miestä ja olla välittämättä selkäkivusta, joka huonosta asennosta eittämättä seuraa. Eipä kestä kiittää muuten tuosta maratoni-lauseesta. Noista superpoika jutuista puheen ollen, niinpä vaan jokin sisäsyntyinen asetus napsahti Olavin sisällä päälle, ja useimmat esineet ovat hra:n käsissä kuin pyssyjä. Miksi, oi miksi ja mistä moiseen on saatu mallia?! Jospa ne eivät olekaan pyssyjä vaan jotain hurjia juttuja vaan, Olavi tykkää nimittäin pelotella äitiään ja siinä tehosteena toimii jokin lelu kädessä ja hurjista äänistä hurjin: "hää!".

Painonpudotuksesta sen verran, että yksi aamu painoa oli se -8kg (nyt viime aamut tosin taas -7,5 turvotuksineen), johon olen niin tyytyväinen,että aktiivinen laihdutus on tätetn päättyynyt. Lisää lähtee jos on lähteäkseen, pyöräilen edelleen töihin, mutta mässäilyä on tullut lisättyä synttäreiden seurauksena. Tosin enimmäkseen olen mässännyt omilla leipomuksilla, en sipseillä tai sen sellaisilla. Sokerillinen limppari maistuu miun suussa nykyisin järkyttävälle, eikä kotona ole koskaan oikeastaan edes limpparia joten eipä tule sitäkään juotua. Kyllähän tässä vielä jotain voi lähteä, hyvähän se olisi. Nyt on viime aamuina turvottanut, yh, mutta eiköhän hormonikiertoin selitä sen. Mahtavaa kun onnistuu.

Välikommentti onnistumisista: minä, mahtava minä vaihdoin itse polkupyöräni talvirenkaan kesärenkaaseen, hurraa! Olen ajanut pyörällä renkaan vaihdon jälkeen jo useita päiviä, ja kasassa on pysynyt jee!

Nyt pitäisi jo jatkaa hommia, mokkapalat odottavat päällystämistään ( en aio mättää niitä, ja teen muuten vielä tänään vatsalihaksiakin tänään (: ) ja sitten pitäisi ehken hieman tutkia mitä kukkia voisi kesän tullen istuttaa etupihalle (jotain koko kesän vihreää ja suht korkeaa ja näyttävää joka kestää aurinkoa) ja mitä istuttaa takapihalle ( saa olla matalampaa, kestää kosteaa maata ja puolivarjoisaan soveltuvaa).

Leipomushommiin ja puutarhasivustoille siis!

Maisa

Puolitoista vuotta ja risat

Puolitoista vuotta on nyt sitten herra poikani olavi viettänyt aikaa mahan ulkopuolella. Hurjaa.

Neuvolassa mitoiksi saatin pituutta 79,9cm ja painoa taisi olla 10,4kg, pituudessa ollaan prikulleen -1 käyrällä, painosta ei hajua mitä tulee käyriin, mutta terveeltä vaikuttaa, joten sekin lienee ok :) . Luonnollisestikin olavi veti järkyttävät kilarit neuvolassa, ei tuo stetoskooppi niin tuntunut kiinnostavan, ja paskat mitään pinsettiotteitakaan näytetä pyh. Kaikesta tästä johtuen merkintä neuvolakortissa oli seuraava: "suloinen poika, draaman tajua". Äitinsä poika.

Puheen suhteen on taas edistytty, yht'äkkiä sanoja tuntuu tulevan hirveää vauhtia, vanhojen lisäksi on tullut ainakin pappa (pallo), pupu, laalaan jatkoksi pai (teletapit, tähän kuuluu myös vilkutus), muumit on muuttunut muotoon pappapa (tms), jos jokin ei kiinnosta tai kun jotain ei haluta "ä-ää" (e-ei), vanha kunnon o-ou, nämä nyt ainakin. Ylipäätään puhelu tuntuu taas kiinnostavan herraa itseään enemmän kuin vähä aika sitten.

Muuten muuten, kevät on kyllä oikein ilmaantunut meillekin nurkan takaa, piha jota vasta sankarinomaisesti lapioin, onkin jo melkein sula, aah kuin mahtavaa. Tänään töissä huomasin pensaan oksissa esiin piskevat nuppujen pesät. Voi kevättä.

Oman painon kanssa junnataan paikoillaan, aamupaino oli sen -7,5kg, mutta mie olin vähän turvoksissa, maha pullotti oikein omaksi ilokseen. Tiedä sitten olisiko turvotuksettomana aamuna se -8, oi kun oisi mahtavaa. Prikulleen tämän hetken päiväpaino on -7kg. Pitäisi muistaa juoda vetta, sitten hieman lisää vetta ja kenties vielä hieman vettä. Näin on.

Kesän toimeentulo on selvennyt positiivisella tavalla ja kenties hieman jo syksykin. Lakimuutoksen ansiosta nyt pääsee ansiosidonnaiselle jo heti ekasta työttömyyskuukaudesta lähtien, lomarahat eivät enää viivytäkään liiton rahojen maksun alkua. Käytännössä lomarahat jäävät siis säästöön. Eli ostan mahtavan riippumaton telineineen tai jos mahdollista niin koko perhe lähtisi ulkomaille. Jahkailu kesken, passitkin kun pitäisi ostaa joistain rahoista, huoh. Hieman suunnitelmia sotkevat tänään postissa tulleet veroehdotukset, minulle palautusta reilut 700, hra iskälle mystiset mätkyt 300€. Iskä on ollut tuon kyseisen vuoden opintotuella, vanhempainvapaalla ja ansiosidonnaisella, joista miun käsitykseni mukaan menee ennakonperintään vähintään se 20%, mutta ehei. Tässä maassa on reilua, että ne jotka saavat vähiten, maksavat eniten. Kokoomus perkele. Mutta siitä syksystä, mie jatkan nykyisessä työpaikassa ainakin harjoittelussa, kenties jopa työntekijänä, tämä selvinnee ennen toukokuun loppua, toivottavasti.

Nyt syömään ja sitten illaksi angstaamaan töihin, nyt on angst-päivä jostain syystä

Heippa!

Kipuisa huhtikuun alku

Voi juku kuin kuumeinen olavi voikaan olla. Tänään herra on kuumeillut jo neljättä päivää, pari päivää ensin kuume siellä 39 ja sitten päiviä joita luultiin toipumispöiviksi vaan kuinka väärässä voi ihminen ollakaan. Flunssa ei ollutkaan ohi vaan äsken tuntui kahden tunnin sisään kuume taas nousevan, ja niinhän se tekikin, nyt nukkuu olavi posket punaisina ja taas 39 kuumeessa. Huomenna lienee paikallaan soitto neuvolaan tai terkkarille, mutta tuskin ottavat minnekään, kun ylihuomenna on jo puolitoistavuotis-neuvolalääkäri. Miksi lapsen pitää sairastaa, ei ole oikein. Mie epäilin alunperin taudin syyksi hampaita, mutta enpä sitten tiedäkään enää, tai sitten on mystinen korvatulehdus joka ei koske?

Ennen sairastumistaan olavi on taas ottanut uusia puhejuttuja valikoimiinsa, sieltä täältä kuuluu aina o ou, kun jotain tipahtaa tai vaikkapa kaatuu päälle. Teletapit (laalaa) on edelleen mahtijuttu, mutta myös muumit (paapapa) menee.

Painonpudotustilanne on se, että nyt on jättifeta-olo, mutta aamupunnituksen soisi helpottavan oloa, yksi aamu paino oli jo -6,5kg, ja silloin oli naisvaiva-aika joten luulen normiaamun painon olevan ainakin sen -7, hurraa! Tällä hetkellä täällä turvotuksen keskellä oltaisiin enemmän kuin tyytyväisiä tuosta miikka seiskastakin :)

Nyt ei kyllä pysty keskittymään tähän kirjoittamiseen, pakko alkaa googletella lapsen kuumetta ja kaikkea siihen liittyvää, hyi yäk.

Maisa

Ps.lapioin tuossa yksi päivä takapihan terassin esiin lumen alta, hullun hommaa moinen, mutta taatusti kulutti kaloreita, koski habaankin nimittäin siihen malliin...

Huhtikuu hurraa!

Voi elämän kevät, on jo huhtikuu!

Pääsiäinen on jo melkein ohi, samoin kuin loma, huomenna jo töihin.

Aika on mennyt juostessa sukulaisissa, ja tehtiinpä viikko sitten extempore-retki Tukholmaankin, ja voi mahtavaa siellä oli jo kevät! Satama-altaassa ei ollut enää jäätä, lunta oli vain kallioilla, aurinko paistoi ja oli keväisen lämmin. Ah elämää. Helsingissä olisi houkuttanut käydä katsomassa se heurekan ihmisjuttu-näyttely, mutta todettiin miehissä voimien olevan loppu ja vaihdettiin junaliput suosiolla aikaisempaan junaan.

Olavi on mummon sanoman mukaan kasvanut pituutta, ensi viikolla neuvolassahan se nähdään. Hra poika puhuu kokoajan enemmän ja enemmän, en minä nyt väitä että ymmärrettävästi, mutta kuitenkin. Joitain sanoja on tullut toki lisää, kaikkialla näkyy edelleen koiria (öh höh) ja pepe-enolleen oli suvainnut sanoa "tule", olavi täten ymmärtää että laalaa on yksi teletapeista, toi yksi ilta padin iskälleen ja sanoi laalaa jotta saisi ko. Ohjelman pyörimään.pro. Hämmentävän paljon tuo poika kyllä ymmärtää puhetta, niin paljon enemmän kuin mitä osaa sanoa. Ja kovasti muuten osaa myös "niistää" nenäänsä, ja laittaa käden eteen yskiessään ja aina jos johonkin sattuu, pitää puhaltaa. Mahtilapsi.

Painonpudotuksesta sen verran, että helsinki-tukholma reissulla tuli miljoonista kävellyistä kilometreistä huolimatta ansaittua sellainen turvotus että huhhuh, hieman alkoi jo masentaa menetetyt tulokset, mutta onneksi parin normaalin kotipäivän jälkeen paino oli taas siinä alkupaino -6,5kg. Tämän aamuinen punnitus taas hämmensi, mutta kun mie olen kipeänä ja tomi sanoi, että nyt pitää syödä reilusti että keholla olisi voimia parantua. Tyhmä flunssa, eikä oikein voi edes mennä ulos vaikka aurinkokin paistaa. Toivon huomisen työaamun aamupunnituksen olevan suotuisa, eiköhän se paino taas ole samoissa normilukemissa? Onhan? Mahtavaa tuo kalorien laskeminen, mie olen jäänyt jo koukkuun, kunhan nyt taas tervehtyisi ja pääsisi pyöräilemään. Ai niin, kävelin ihan vallan juoksulenkillä yksi ilta, ja minähän jaksoin! Hurraa!