Niin, kirpeitä kelejä odotellessa. Voi kun tulisi jo sellainen kirpeä ilma, saisi laittaa syysvaatteita ja pipon ja sitten aamulla olisi ihanaa pyöräillä töihin päikkärin kautta. Mutta kun ei. Tänään on paistanut aurinko ja ollut vallan 20 astetta lämmintä, meneehän tosin sekin...eipä siinä.
Siis, töissä on käyty ja kotona on mitä ilmeisimmin alettu kärsiä eroahdistuksesta (tai sitten olavi kasvattaa uutta, maailman suurinta hammasta), ainakin yöt ollaan itketty siihen malliin, hyvä ettei äitikin ole itkenyt väsymyksestä. tosin iskä, isyyskuukausilainen vielä parin päivän ajan, on kunnialla hoitanut heräämiset viikolla. Ongelmana taitaa vain olla se, että viikolla rauhoittajaksi kelpasi iskäkin, viime yönä enää ei. Olavi herää yöllä itkemään eikä meinaa rauhoittua millään, ainoa vaihtoehto on istua herran kanssa kiikkutuolissa, hän kun suostuu nukkumaan vain sylissä. kun yritetään siirtyä sylistä sänkyyn alkaa huuto taas huolimatta siitä onko sylissä nukuttu ensin minuutti vain 30. huoh. En oikein tiedä olisiko tuo sitä eroahdistusta, päivisin ei ole voimakasta ja keskessä saa nukkua, tai sitten nuo ovat joitain kauhu-unia, niitäkin googlen ja nettikeskusteluiden perusteella voi olla tuossa iässä- tiedä häntä.
 |
| huom. kengät, ruskeita ei ollut saatavilla yhyy |
Mutta muuten, päikkärissä (uudessa) käytiin ja kasvettu oli minusta vähän mutta neuvolantädistä riittävästi:
pituus 72,1 (69,5)
paino 8,9kg (viime kerran painoa en muista)
ja pää kasvaa käyrällään tarkasti
kokonaiskasvukäyrällä kasvu oli oivaa ja ihan oikein etenevää, eikä pituudenkaan kanssa olla enää missään rajoilla, jee!
olavi on viimepäivät seisoskellut tuetta oikein ahkerasti, ja kohti äitiä otetaan muutamia askeleitakin, kun siltä tuntuu. saas nähdä monta viikkoa menee tästä hetkestä kävelyyn.
 |
| riiviö ikuistettu alakerran vessasta ilmahommiltaan kännykällä. |
ja tulevaisuus, for the record, nyt olavi on aloittanut sen sellaisen ärsyttävän lapsen elkeilyn, nenää nyrpistetään ja filmaten yynytetään jos tahto ei mene läpi. äitinsä poika.
ja sitten kanssa, olavi on saanut päiväkotipaikan! alkavalla viikolla mennään koko perheen voimin tutustumaan paikkaan, nyt on jo tiedossa, että olavi on paikan (reilusti?) nuorin, joten tuskin jää siellä unholaan, päikkäri taitaa muutenkin olla pieni, vain kaksi ryhmää?
mutta, joo päikkäriasiaa on itkeskelty allekirjoittaneen toimesta jo valmiiksi, hyi 3.9 ja siitä eteenpäin. tosin vähän meillä ollaan uskallettu ajatella sellaista, että iskä vaihtaisikin ekan kontaktiteeman jälkeen aikuispuolella jossa jatkaisi vasta tammikuussa, mutta sitä ei vielä uskalla kunnolla miettiä, kunhan koulu alkaa tältä syksyltä niin voi selvitystyökin käynnistyä. mutta vain 4h, vain sen olavin täytyy olla päikkärissä ja se on tosi jees, vai mitä? ankeaa on muuten se, että seuraavan kerran minulla on vapaa viikonloppu marraskuussa, jospa sunnuntaiden lisäksi tulisi muutama ykkösvapaa maanantai, edes kaksi, tai yksikin on parempi kyllä kun ei mitään. onneksi olavin kanssa ehtii olla aamuisin, kahdesta kuuteen ja yörytmiä ollaan vähän muuttamassa siihen suuntaan, että olavi olisi hereillä vielä vähän reiluun kymmeneen niin voisi mennä sitten yhdessä nukkumaan.
voi sitä hellyyttä joka minua onkaan muuten olavin osalta kohdannut töiden alettua, pussuja riittää niin maan paljon, hampaiden kanssa ja ilmankin välillä :) yksi yö heräsin neljältä siihen, että olavi istui sängyssä keskellä ja pussaili minua. voi juku mikä ihanuus.
nyt herran kanssa alakertaan iltaleikkeihin, saa nähdä kuinka ensiyönä käy, minun pitäisi saada nukkuakin kun alkaa taas uusi työviikko
ps. töissä on ollut kyllä kivaa!
