kotien katselua ja likainen matto

Kuin voi noin pieni poika harrastaa niin kovasti olohuoneen vaalean maton uudelleen väritystä? 

Matto kyllä hankittiin juurikin tätä asiaa silmällä pitäen karvalankamaton tilalle, mutta silti? Huoh. Seiniin piirtelyä odotellessa. 

kuvassa maton ehkä ainoa läikätön kohta.

Luonnollisestikin puklautusta harrastetaan vain silloin, kun on saatu suorastaan armoton energiapiikki sen jälkeen kun on syöty jotain mikä tahmaa tai värjää. Mustikka- ja porkkanasoseet, ovat tällä hetkellä ja ikuisesti varmaan myös muistona matossa Olavin vauva-ajasta. "Oi niitä aikoja" aion silloin muistella ja kertoa tuleville miniä- (tai vävy-) kokelaille kunkin tahran historian. Eipä kestä Olavi tulevaisuudessa!

Eipä siinä, minulla ei onneksi ole koskaan ollut mitään harhaluuloja siitä, että koti säilyisi ennallaan. Lapsen ehdoilla mennään ja on menty aiemminkin, tiedoksi nillittäjille :)

Olavi on muuten itse ollut suunnattoman kiinnostunut omista pukluistaan, voi sitä iloa, kun tönöttää lattialla ja jostain on ilmaantunut eteen läikkä jotain, eikun kokeilemaan...

Myö ollaan, kuten otsikosta voi kenties päätellä, hiukan etsiskelty uutta kotia. Tekisi kovasti mieli muutta alemmas, ja päästä pihahommiin. Tällä hetkellä meidän koti on siis kerrostalon neljännessä kerroksessa, mutta tämä on kyllä todella kiva koti (vallan 40-luvulla rakennettu leveine ikkunalautoineen ja hämärine komeroineen). voi kun vain pääsisi maantasalle ja keväthommiin ulos. Siitä haaveillaan täällä suunnassa.

Nyt saattaa tulla muuten taukoa, meidän perhe vie herra pojan tutustumaan viikonloppuna Helsinkiin ja Tukholmaan ja kotiin palataan vapuksi. Reissusta lisää jälkikäteen.

tämä, kenties kaikkien aikojen rumin sitterin mukana tullut lelu on ollut hitti Olavin maailmassa.

Olavi on nyt kyllästynyt olohuoneen lattialla oloon, eikun muualle siis, tärkeintä olisi, että joku seisottaisi, Olavi ei haluaisi istua tai maata, mielellään vain seisoa jonkun mahalla. Hullut lihakset sillä on, lattiajumpista päätellen.

helei ja siman pullotukseen!

ja hyvää vappua, jos sitä ennen ei tänne ehdi

puoli vuotta, por favor!

huom pölyraja sohvan alla

PUOLI VUOTTA takana, oikeasti kuusi kuukautta juurikin tänä päivänä täyttävä herra Olavi tuolla taustalla lattialla äheltää ja viskoo lelujaan ja kuolaa. Enpä olisi uskonut vielä puoli vuotta, saati sitten vuosi sitten.

Eilen meillä oli puolivuotisneuvola, ja voi veljet mikä pikkupoika meillä taitaakin olla, olen vähän joka paikassa törmännyt samanikäisiin poikiin (ja tyttöihin kanssa), joiden mitat ovat aivan eri lukemilla kuin herra herralla. Pituutta oli tällä hetkellä 65,5cm (viimeksi on kyllä mitattu neuvolassa väärin, kun jalat ovat kasvaneet silmissä kuukauden aikana, enemmän kyllä kuin 0,5cm) ja painoa oli sutjakat 7,5kg. 

Hoikka poika, mutta vaikka pituuskasvu oli kuluneen kuukauden aikana hidastunut, ei tarvetta kuulema olla huolissaan, omalla käyrällään mennään. Vaikka koolta ollaankin pienempia kuin monet muut (kuitenkin kasvukäyrätaulukon rajojen sisällä ollaan kevyesti), liikunnalisella puolella ollaan edetty oivasti. Neuvolassa kehuttiin herran olevan kovasti ponteva, kun nousee konttausasentoonkin, älyää laittaa ne kätensä sivuille istuessaan, jos kallistuu ja hyvin tukee kuulema itseään. Neuvolan rouva arveli, että konttaamaan lähdetään parin viikon sisällä. Voi juku

 

 Minä olin ensin tuon neuvolan jälkeen ihan hermona kun pituutta ei ollut tullut ja painoakin vain 100g, mutta sitten lohduttauduin sillä tiedolla, että monella rintaruokitulla vauvalla tulee tuossa viiden ja kuuden kuukauden taitteessa kasvussa hidastus. En tiedä, pahin ahistus on takana, enkä syytä enää itseäni siitäkään, ettemme ole muistaneet antaa d-vitamiinitippoja joka päivä. Sutjakka poika ja liikkuu ja tuntuisi voivan hyvin niin en jaksa stressata, kerta ei neuvolassakaan reagoitu mittoihin mitenkään erityisesti.

heippa.

Asiaa.

Lattialla keinutaan konttausasennossa, ja ollaan jo askeleen lähempänä istumaan nousemista. O-ou. Syöttötuolissa on istuskeltu ja maisteltu muunmuassa seuraavia uusia asioita:
-olohuoneen oven kahva
-äidin reisi (ero entiseen jalassa olleet legginssit)
-tuolin selkänoja
- coca cola-tölkki (kylmä)
-pahvimuki
-sohva
-silmälasit

voi tätä arjen ja kuolan ihanuutta.

Nyt ollaan jo pidemmän aikaa aloitettu yö (ysin pintaan) iltavellillä, ja nukuttu niillä voimin aamu seitsemään asti, oltu hereillä tunti ja sitten nukuttu vielä suunnilleen kaksi tuntia. Minä vaan yksi ilta satuin ajattelemaan, että mitäpä jos en herraa syöttäisikään, silittelisin vain takaisin uneen, ja mitä ihmettä; se toimii! Mitä nyt olen syöttänyt herran unilla ollessaan yhdentoista aikaan kun menen itse nukkumaan, kaipa senkin voisi jättää välistä, ei vain ole tullut kokeiltua. Mutta voi veljet kuitenkin.

konttausta on harjoiteltu, ja nyt aletaan jo hiljalleen huojua paikoillaan

 

 Nyt ollaan muutaman päivän ajan vähän kärsitty kuivasta ihosta, ja armotonta rasvausta on tullut harjoiteltua, minä pelkäsin jo allergiaa, mutta tokkopa kuitenkaan, mitään uutta ei olla maisteltu (omenaakin jo muiden mössöjen seassa), jospa tämä olisi vain ihan normaalia. Pitää kysyä neuvolassa.

 

huom siisti ipanapabody, ja on muuten luomupuuvillaa, että pyydellään näin anteeksi vähän niitä kertakäyttövaippoja. Joko nyt maailma pelastuu?!

 

Uuu, myö muuten käytiin pääsiäisenpyhinä Botaniassa, kasvitieteellisessä puutarhassa täällä Joensuussa. Botaniaa ollaan sulkemassa luonnollisestikin rahan takia, käykäähän puolustamassa paikkaa, vaikkei kiinnostaisikaan, jooko? tänne siis sankoin joukoin: adressi botanian puolesta

 

Että kysynpähän vaan; kenen joukoissa seisot? nyt ottamaan kantaa rahaa vastaan. En tosin vastusta sitä, että saisin itse vähän lisää rahaa. Se siitä periaatteesta.

 

 

 

 

Huomenna olisi sitten puolivuotisneuvolan aika, aiheesta lisää siis silloin.

heippa

Pääsiäistä vielä vähän ja aurinkoa

Wohoo! Aurinko paistaa ja silmätulehduskin on voiton puolella, ainoa onnea varjostava fakta on se, ettei meillä ole kotona kuin pahoja suklaamunia. Onneksi olen sen verta urhea, että aion syödä ne joka tapauksessa, siinä missä syön loput rahkapullat ja pashapiirakankin. Buah ha ha ha !

Tänään käytiin herra Olavin kanssa lenkillä ja voi pojat mikä sää ulkona olikaan, tuli vallan kuuma kun aurinko lämmitti niin mojovasti. Meillä ei ole tullut käytyä keskustassa reiluun viikkoon, ja sillä aikaa lumet ovat vähentyneet hurjasti ja kiikkujen rungotkin on raahattu torin laidalle, voi kevät on siis matkalla meillekin!

Pääsiäisen kunniaksi otin ja muutin vaunut rattaiksi, ja terveeseen maalaisjärkeen luottaen vein Olavin ulos niin, että tämä näki muutakin kuin vain vaunujen kuomun, ja kyllähän siellä siitä ilosta valvottiinkin. Joidenkin lähteiden mukaan lasta ei saisi vielä istuttaa rattaissakaan, mutta miksi ihmeessä lapsen selkä kestää sitteriä, muttei vastaavassa kulmassa istumista vaunuissa? Enhän minä Olavia siinä jyrkimmässä kulmassa kuljettanut. Maalaisjärjellä siis jatkossakin.

Olavi heräsi nyt, huuto raikaa pinnasängyn suunnalta sinne siis ja lissää paremmalla ajalla

Silmätulehdusta ja hurjaa jumppausta

Aloitettakoon nyt heti sillä faktalla, että minä en ole se, joka on jumpannut.

Taas ollaan opittu uutta, tai pikemminkin edistytty vanhoissa taidoissa. Olavi, arvon herra S, on nimittäin noussut pitkin tätä päivää aivan reten konttausasentoon. Osasipa herra jopa kertaalleen siirtää toista jalkaansa asiaan kuuluvalla tavalla eteenpäin. Nyt sitten tarvitsisi vain vahvistaa selkäänsä edelleen ja oivaltaa, että konttaamisen edellytyksenä on käsienkin liikuttaminen. Mutta herranjumala, jos tässä joskus tulevina kuukausina opitaan ihan oikeastikin jo liikkumaan. Aivan uskomatonta!

Tänään Olavi on ollut julmetun valittavaisella tuulella. Olohuoneella ei ole enää mitään tarjottavaa herran mielestä, ja nyt siis tutkitaan muuta asuntoa, jottei tämä elämä kävisi vallan liian tylsäksi. Eilen suurta hupia tuotti olohuoneen oven kahva, jota olisi pitänyt saada maistella kokoajan. Kahvan sijainnin (ovessa ihan normaalisti) takia maistelu oli suhteellisen haastavaa.

Otsikossakin jo mainittiin tätä viikkoa ikävöittäneestä asiasta, silmätulehduksesta. Silmät ovat rähmineet muutaman päivän, mutta nyt aletaan olla voiton puolella. Jokin herraa kuitenkin vielä vaivaa, viime yö meni aivan kummalliseksi heräillessä, ja valitusta on tosiaankin piisannut. Eilen olevinaan bongasin hampaankin, ja vieläpä alakulmahampaan, mutta enköhän tuota liioitellut entiseen tapaan. Alhaalla edessä ien näyttää vaaleammalta, joten jospa JO hampaita olisi tuloillaan jossain tuolla. Sen piikkiin menisi sitten varmaan tuo kummallinen yökin. Tai sitten ei ja syy onkin jossain missä lie.

Ipanapa 3:Marjatta Kuula: Kaksi matoa. suosittelemme.

No, kaikesta huolimatta, ja kaiken ansiosta tänään on ollut erityisen onnellinen olo. Käytiin herra Olavin kanssa lenkillä, autettiin mummoja matkan varrella, ja tulipa jostain nurkan takaa sellainen olokin, että pitäisi päästä hiihtämään ja lujaa. Tämä viimeisin on todella outoa, minen ole koulun pakkohiihtojen jälkeen kyseistä lajia harrastanut, joko olen työstänyt traumat pakkohiihtokisoista ja kaikesta siitä pahasta? En tiedä, liekö tässä on hankittava sukset. En kyllä tee sitä enää tänä KEVÄÄNÄ (kyllä nyt on jo kevät, huolimatta lännestä ja etelästä tänne aurinkoisen kelin pilaamaan tulleesta lumimyrskystä. Olisitte vaan pitäneet sen.), tulevina talvina voi sitten hankkia sukset ja hiihdellä herran kanssa. Ja ottaa mukaan lämmintä kaakaota ja pullaa, oli hiihdetty matka sitten vaikka vain 10m (realistinen tavoite :)  ).

Nyt kun se kevätkin oikeasti lähestyy, on minun sisäinen puutarhurinikin herännyt horroksesta. Minulla olisi tosi kova hinku päästä muuttamaan rivitaloon, tai mihin tahansa taloon, jossa olisi oma pihamaa, jonne istuttaa kukkia ja yrttejä. Minä niin tahtoisin pihan.

Nyt herra heräsi yllättäviltä päikkäreiltään ja valittaa jostain, kyllä minä olen tuon itkun kipuitkuksi tunnistavinani. Johonkin koskee, voi pikku vauva parkaa.

auttamaan kera silmätippojen, helei