Olavi on alkanut viimepäivinä puhella entistä enemmän, alkaa näkyä jo merkkejä siitä, että lauseitakin olisi kohta tulossa, voi veljet! Hra on ajellut uudella, meille käytettynä tulleella, kolmipyöräisellään, ei polkeminen vielä suju, mutta kuitenkin. Viikonlopun merkkeihin luottaen uskallan jo toivoa, ettei Olavi pala ainakaan herkästi. Pihalla ollaan oltu pitkiä päiviä (kyllä, myös niiden vaarallisten tuntien aikana) eikä ihoa näytä punoittavan mistään, niska on ruskettunut ja nyrku myös. Voi iloa jos olavi on kesän päätteeksi pieni, juokseva papu. Äitinsä poika.
Blogin nimestä muuten tuli mieleen; olavi löysi mummon ja ukin luota pihalta kuusen kävyn ja reagoi siihen pienen lapsen vilpittömällä innolla "vau!".
Omasta painoasiasta sen verran, että eilinen iltapaino yhdistettynä kuukausittaiseen hormonipainoon oli -9! Samainen lukema mitattiin jo viikko sitten, mutta sen jälkeen on saattanut lähteä inanen lisää, on tullut vapaapäivien kunniaksi käveltyä vaunujen kanssa melkein päivittäin vähintään 5km plus pyöriskelyt kaupungilla. Ai kesäkesäkesä.
Hra olavilla olisi tältä keväältä jäljellä 2 päikkäripäivää ja sitten alkaisikin pitkä ja toivottavasti hyötyliikunnan täyteinen kesä allekirjoittaneen kanssa kotona. Kesään kuuluu myös allaolevissa kuvissakin näkyvä riipputuoli.paras ostos aikoihin, kannatti käyttää lomarahoja etukäteen. Paras lisä tuoliin on se, että wlan yltää tuonne asti. Nerd.
Nyt aurinkoa tuolissa keinuen ja sitten syömään muodikkasta muodikkaanpaa avokadopastaa.
Ps.pahoittelut hran kuvien puuttumisesta, parhaat kuvat on kamerassa ja kamera sisällä ja pitäisi jaksaa mennä sisälle koneelle ja you get the point.
Helei, maisa