No niin. Tänään sitten oli taas neuvola ja kaikki edelleen kunnossa. Miun yllätykseksi neuvolassa ultrattiin vauva asentoa, pitkästä aikaa siis pääsi näkemään mahan sisään arvon asukkia. Siellähän sitä oltiin edelleen raivotarjonnassa ja juotiin hieman lapsivettä ja imettiin peukaloa. On se niin lahjakas
Kohdunpohjan korkeus oli 34cm, vettä normaalisti, mutta kuitenkin sen verran, että selittää osin tuota isoa sf-mittaa. Näytteissä ei mitään, mutta hemoglobiini oli taas laskenut 114 (pahimmillaan oli tosin 108) ja siitä oli neuvolantäti hieman huolissaan. Minen itse ole, muutamana päivänä on unohtunut ottaa se kauhea litku, se kasvisjuoma hyi yäk.
Kaiken kaikkiaan kun katsoo tätä raskautta taaksepäin, niin helpolla on alun pelkojen jälkeen päässyt:
-suonta on vetänyt ehkä 6 kertaa koko tänä aikana (heinäkuussa)
-närästystä kerran
-turvotus lievää, ei silminnähtävää
-paino on kyllä noussut sen vajaan 20kg, mutta ei minua haittaa (sain itsestäni kiloista huolimatta ihan ihmisen näköisen yksi päivä kun näin vähän vaivaa) ja ennenkaikkea se on siunaantunut tasaisesti
-välillä ehtii tulla tunne, että kohta sattuu lantion luihin, mutta koskaan se kipu ei sitten ole tullut
-kävely on vielä ihan normaalia, eikä vaapuntaa
-ei tiivistynyttä tarvetta käydä vessassa, öisinkään
-ei yöheräämisiä, vielä
-ei oksentelua kertaakaan, alussa vähän paha olo tosin, muttei sietämätön
Tässä näitä nyt mitä muistin. Ensi viikolla on sitten seuraava neuvola, verikoe kilpirauhasista, lauantaina synnytysvalmennus sairaalalla ja seuraavana maanantaina synnytystapa-arviointi, jonne meidän perheen tuleva iskäkin pääsee mukaan, mahtavaa! Neuvolassa sanottiin taas, että sf-mitta menee siellä 4kg lukemissa, mutta en minä vielä oikein jaksa uskoa, viimeksi lääkäri sanoi, ettei voi päätellä pelkästään kohdunpohjankorkeudesta mitään, toisin kun neuvolantäti teki.
tässäpä sitä asiaa sitten, seuraavaan kertaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti