ulkona paistaa aurinko, talvitakin ja -kengät siirtyvät tänään varaston puolelle ja ja ja kevät on tulossa. Mahtava ilma, voi kun tänään ehtisi kävelemällä hakemana olavin päikkäristä, olisi ihanaa. pienet on ihmisen toiveet.
maha on voinut hyvin ja kasvanut, neuvolalääkäri oli tällä viikolla ja kaikki on kunnossa, lupaili jopa että voisin saada pidettyä painonnousun 15kg, olisi mahtavaa (mutta toisaalta tykkään syödä). Maha taitaa kasvaa vieläkin keskikäyrällä, pari viikkoa sitten oli vallan alakäyrällä, iso ero olavin vastaaviin viikkoihin jos on uskominen sf-mittoja. vauva on ollut aktiivinen, jumppailee aamuisin 8-9 välillä ja illalla myöhemmin makoillessa telkkarin ääressä ja myöhemmin 21-22 kun olen menossa nukkumaan. Olisipa itsekin yhtä aktiivinen, minulla on kuitenkin tiedossa ainakin kolme kaappia, jotka pitäisi raivata kovalla kädellä, pitäisi katsoa olavin pikkuvaatteetkin läpi ja karsia hyllyllä olevia liian pieniksi jääneitä vermeitä.
Ollo on edelleen -wait for it- söpö. Herra on alkanut kysyä lupaa kaikkeen sydäntäsärkevällä tyylillä "äiti saisinko". toissayönä olavi heräsi sivuvaunusängyssään ja lähti kiipeämään meidän keskeen, ollessaan puoliksi miun päällä kysyi "äiti saisinko tulla", herra sai luvan jatkaa kiipeämistään päätyen kainaloon, ihan kiinni.
Olavi on tehnyt hienoja havaintoja elämästä, kuten sen että äitillä on iso maha ja että ollolla ja iskällä on pippeli. Hienoja aikoja. Harmillista on se, että olen ilmeisesti liikaa ääneen pohtinut syömisiäni kotona, koska olavi on pari kertaa sanonut syöneensä liikaa. Voi nakke söpö poika jolla on ihan sopivan kokoinen maha (ja omien sanojensa mukaan iso pippeli huoh).
mie teen nyt jotain ja lähden sitten ulos hurraa. ensi viikolla myö iskän kanssa lähdetään helsinkiin oopperaan, 30 viikkojen paukkuminen lähestyy uhkaavasti ja eipähän muuten ole äitiyslomaankaan kauheasti aikaa enää, ja sitten tulee kesä ja vauva!
maisa
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
torstai 6. maaliskuuta 2014
06.03.2014
maaliskuu, hurraa! Tänään poistin työhuoneen seinältä helmikuu-kalenterisivun, sivut vähenevät, eläköön! jippii!
Huomenna alkaa jo 26 viikko, maha tuntuu kompaktilta, ainakin jos vertaa netistä löytyviin samanikäisiin mahoihin, huh. Voi tietenkin olla myös niin, etten vain käsitä tätä asiaa, minusta maha kuitenkin on vielä pieni, aika sopivan kokoinen. Tyyppi mahassa on vaihtelevan aktiivisella tuulella, varmasti kivaa, kun mahtuu vielä pyörimään useampaan suuntaan tuolla sisällä, ei tarvitse tyytyä tuijottamaan vain mahan etuseinää.
Viimepäivinä on tullut ensimmäiset tunnistettavat harjoitussupistukset. Näitähän ei tullut lainkaan Olavin aikaan, tai ainakaan en niitä älynnyt. Eilenkin vielä itseasiassa mietin, että joko tyyppi venyttelee ihan miun mahan etuseinää vasten tai sitten supistaa, ei asiaa johon google ei vastausta löytäisi, ja päädyin kyseessä olleen supistuksen. Näitä tulee ehkä kaksi päivässä (maksimissaan), toissapäivänä ehkä ensimmäisen kerran, eivät ole kipeitä ja maha vain menee kovaksi palloksi. Tuon palloutumisen aikana itseasiassa kohdun koko hahmottuu aika hyvin, tuossa keskellä se on, ei edes vielä kyljissä asti :)
Noin niinkun muuten arkeen kuuluu sitä, että kelan papereita on täytelty ja nyt odotan soittoa ja tarkennuskyselyä sieltä suunnasta, jotain häikkäähän siinä on, mutta se on jo tiedossa. Päätöstä ei edes voi tulla ennen kesäkuuta, vasta toukokuun lopussa sinne saa toimitettua tarvittavia papereita tuloista, kevättä odotellessa. Äitiyspakkausta meille tuskin otetaan, tätä on jahkailtu, kivoja vaatteita siinä uudessa pakkauksessa kyllä olisi muutamia, mutta mutta. Noin kaikki on tallessa, eikä tarvetta toiselle toppahaalarille esim. ole plus haluan ostella jotain.
Ollo-Opoti on ollut taas äärimmäisen söpö ja herra on pyrkinyt korostamaan omaa söpöyttään seuraavilla lausahduksissa
-arvaa mitä äiti meijän äiti, sinä oot rakas
-Ei tämä voi olla totta
-Minulla haukottaa äiti, eikö sinulla?
-Kuka se oli? Ollo sen jälkeen kun pieraisi
-Magneettimies auttaa sinua äiti
-Ei hättää äiti, Pyöräillessä, vailla syytä
-Kiva nähdä,sinua äiti, Kun ollaan oltu yhdessä koko päivä
-minä oon robotti hukkanen (tai rukkanen)
Ollo on kyllä mukava, aamulla oli huolissaan, että enhän minä lähde yksin töihin, mukava Ollo. Ostettiin kevääksi Olaville Popin kuoritakki ja -housut, huomenna voisi ostaa siihen alle fleecetakin, jospa niillä pärjäisi. Kauan jahkailin haalarin ja takkihousu-yhdestelmän välillä, mutta takkiin päädyin kun sopiva tuli vastaan. Eiköhän tämä kevät takillakin pärjätä, käyttöaika haalarille tuntuu jotenkin niin lyhyeltä isommalla lapsella. Voi tosin olla, että pakko on etsiä vielä myöhemmin haalari ohelle, saas nähdä. Kokoarviointi oli vaikeampaa kuin koskaan, ostin 92-kokoisen ja se on juuri ja juuri sopiva, toivottavasti menee koko kevään. Olavi on kyllä mahtanut kasvaa hieman pituutta tässä talven mittaan, toppahaalarin (molon 86) lahkeet eivät ole enää rytyssä samalla tavalla kuin viime vuoden puolella.
Nythän täälläpäin on menossa hiihtoloma, mutta minulla mitään lomaa ole, kevyempi työviikko kylläkin. Olen säälittävän, vilpittömän innoissani siitä, että huomenna lähdetään käymään porukalla sisarusten kanssa bussilla Kuopiossa, ikea ja matkus, aikaa niin paljon, että nyt jo kyllästyttää. Silti olen innoissani, ei mene vahvasti minullakaan.
nyt muihin hommiin,
maisa
Huomenna alkaa jo 26 viikko, maha tuntuu kompaktilta, ainakin jos vertaa netistä löytyviin samanikäisiin mahoihin, huh. Voi tietenkin olla myös niin, etten vain käsitä tätä asiaa, minusta maha kuitenkin on vielä pieni, aika sopivan kokoinen. Tyyppi mahassa on vaihtelevan aktiivisella tuulella, varmasti kivaa, kun mahtuu vielä pyörimään useampaan suuntaan tuolla sisällä, ei tarvitse tyytyä tuijottamaan vain mahan etuseinää.
Viimepäivinä on tullut ensimmäiset tunnistettavat harjoitussupistukset. Näitähän ei tullut lainkaan Olavin aikaan, tai ainakaan en niitä älynnyt. Eilenkin vielä itseasiassa mietin, että joko tyyppi venyttelee ihan miun mahan etuseinää vasten tai sitten supistaa, ei asiaa johon google ei vastausta löytäisi, ja päädyin kyseessä olleen supistuksen. Näitä tulee ehkä kaksi päivässä (maksimissaan), toissapäivänä ehkä ensimmäisen kerran, eivät ole kipeitä ja maha vain menee kovaksi palloksi. Tuon palloutumisen aikana itseasiassa kohdun koko hahmottuu aika hyvin, tuossa keskellä se on, ei edes vielä kyljissä asti :)
Noin niinkun muuten arkeen kuuluu sitä, että kelan papereita on täytelty ja nyt odotan soittoa ja tarkennuskyselyä sieltä suunnasta, jotain häikkäähän siinä on, mutta se on jo tiedossa. Päätöstä ei edes voi tulla ennen kesäkuuta, vasta toukokuun lopussa sinne saa toimitettua tarvittavia papereita tuloista, kevättä odotellessa. Äitiyspakkausta meille tuskin otetaan, tätä on jahkailtu, kivoja vaatteita siinä uudessa pakkauksessa kyllä olisi muutamia, mutta mutta. Noin kaikki on tallessa, eikä tarvetta toiselle toppahaalarille esim. ole plus haluan ostella jotain.
Ollo-Opoti on ollut taas äärimmäisen söpö ja herra on pyrkinyt korostamaan omaa söpöyttään seuraavilla lausahduksissa
-arvaa mitä äiti meijän äiti, sinä oot rakas
-Ei tämä voi olla totta
-Minulla haukottaa äiti, eikö sinulla?
-Kuka se oli? Ollo sen jälkeen kun pieraisi
-Magneettimies auttaa sinua äiti
-Ei hättää äiti, Pyöräillessä, vailla syytä
-Kiva nähdä,sinua äiti, Kun ollaan oltu yhdessä koko päivä
-minä oon robotti hukkanen (tai rukkanen)
Ollo on kyllä mukava, aamulla oli huolissaan, että enhän minä lähde yksin töihin, mukava Ollo. Ostettiin kevääksi Olaville Popin kuoritakki ja -housut, huomenna voisi ostaa siihen alle fleecetakin, jospa niillä pärjäisi. Kauan jahkailin haalarin ja takkihousu-yhdestelmän välillä, mutta takkiin päädyin kun sopiva tuli vastaan. Eiköhän tämä kevät takillakin pärjätä, käyttöaika haalarille tuntuu jotenkin niin lyhyeltä isommalla lapsella. Voi tosin olla, että pakko on etsiä vielä myöhemmin haalari ohelle, saas nähdä. Kokoarviointi oli vaikeampaa kuin koskaan, ostin 92-kokoisen ja se on juuri ja juuri sopiva, toivottavasti menee koko kevään. Olavi on kyllä mahtanut kasvaa hieman pituutta tässä talven mittaan, toppahaalarin (molon 86) lahkeet eivät ole enää rytyssä samalla tavalla kuin viime vuoden puolella.
Nythän täälläpäin on menossa hiihtoloma, mutta minulla mitään lomaa ole, kevyempi työviikko kylläkin. Olen säälittävän, vilpittömän innoissani siitä, että huomenna lähdetään käymään porukalla sisarusten kanssa bussilla Kuopiossa, ikea ja matkus, aikaa niin paljon, että nyt jo kyllästyttää. Silti olen innoissani, ei mene vahvasti minullakaan.
nyt muihin hommiin,
maisa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)