juhannuksesta ja uudelleen pakkaamisesta

Ja niin juhannus tuli ja meni. Poikani, sir Olavin ensimmäistä juhannusta vietettiin isomummon paikassa "Niemellä" kera mummojen ja ukkien (mummot x2, isomummo x1, ukki x1) tätien, enojen serkkujen ja vaikka kenen sukulaisen. Ja sehän toimi!

voi juhannusrauhaa

Juhannuspäivän aatto aloitettiin juhlavasti huomaamalla, ettei Muumien housuvaippa olekaan pitänyt kauhean hyvin yöllä, voi sitä iloa. Mitäpä muuta sitä ihminen juhannukseensa kaipaisikaan kuin märän patjan mmm-mmm.

rantasauna, jossa Olavi ei vielä käynyt, eikä muuten käynyt äitikään edes uimassa (tissitulehduspelko-syy=tekosyy)

Mutta, juuri kun olemme saaneet purettua juhannuksen nyssäkät, on aika alkaa taas laskea mössöjen kulutusta ja ryhtyä taittelemaan vaatteita, kun tämä perhe matkaa jo toistamiseen Olavin elinaikana Tampereelle. Nääs nääs.

Saas nähdä mitä Tampereella hommaillaan, jospa herra poikani kanssa kummeineen Särkänniemen eläimiä katsomaan, oo siellä on muuten jopa pikkupossu, jonka nimi on Maisa. Miksi, oi miksi kaikki Maisa nimiset eläimet ovat aina sikoja?

Ja sitten vielä, edellisen kirjoituskerran jälkeen Olavi on todentotta kävellyt monta monituista kertaa kärrynsä kanssa itsekseen, tänään myös käveltiin vähän isomummon rollaattoria työnnellen. Dude, kärryn kanssa siis kävellään itse! Ensimmäisellä kärrykävelykerralla ikää hurjat 8kk ja pari päivää. Sattuipa eilen vielä sellainenkin tapaus, että Oltsu nousi seisomaan ihan normaalisti minua vasten lattialla, mutta siitäpä sitten jatkoksi ottikin ja seisoi tuetta ihan keskenään jotkut 4 sekunttia ennen kuin minä älysin ottaaa kiinni. O-ou, mein pikkuvauvan kävely lähestyy siis asken askeleelta tätä taloutta.

Mutta siis lisää asiaa Tampereelta palattuamme.

ps. äsken törmättiin netissä kenties täydellisen vuokra-asunnon annetaan vuokralle-ilmoitukseen ja sitähä täytyy tietenkin mennä katsomaan vielä huomenna ennen ajomatkaa. Voi kun meillä kävisi tuuri ja saisimme sen. Hurja jännitys!

maisa

juhannuksen alusta, neuvolaa ja kohta muuten kävellään!

Niin, tänä juhannuksen aatonaattona kuluvaa vuotta 2012 Olavi käveli olohuoneessa kärrynsä kanssa muutamia askeleita ihan itse. Kärryn tukemana siis, mutta kuitenkin. Vähän meinasivat välillä unohtua jalat taka-alalle vauhdissa, mutta kyllä; kohta poikani Olavi, oikani polavi, kävelee tuettuna itse. Kyllähän tuo kävelee jo kun pidetään käsistä kiinni, mutta että itse. Minen kestä. Kovaa vauhtia opitaan ja kyllä tässä varmaan heinäkuun aikana mennään lisää!

perintökärry. kyydissä siili, joka yksi päivä huvitti olavia suuresti.

Sunnuntaina tuli täyteen hurja kahdeksankuukauden ikä (olavilla). Voi juku. Neuvolassa lääkäri kehui kovasti ensin oivallista ja tukevaa istumista, minä ajattelin siinä vaiheessa vain, että odottaapa rouva lääkäri vaan, istuminen on Oltsulle ihan peruskauraa, näkeepä vaan mitä muuta herra osaa. Kehuja saatiinkin sitten tuon istumisen lisäksi tukevasta seisomisesta ja seisomaan noususta. Lääkäri jopa vahvisti miun luuloani siitä, että kesän aikana opitaan kävelemään (veikkaisin ennen syyskuuta kevyesti).

Mittojen suhteen saatiin hälvennettyä huolia neuvolassa, koska tällä kertaa pituutta oli kertynyt lisää kuukauden aikana 3,5cm, edellisen 0,5cm sijaan. Hurraa! Käyrä nousussa, ja tällä hetkellä pituutta oli siis 69,5cm, isänsä oli vastaavan ikäisenä pari senttiä pidempi, eli suunnilleen samoilla mitoilla mennään. Painoa oli sitten tullutkin vähemmän, tällä hetkellä herra lihas painaa vähän reilut 8,2kg, mutten kyllä olisi siitä huolissani: Olavi liikkuu kokoajan.

Huomenna sitten siirrytään miun mummoni tilalle juhlimaan juhannusta suvun kesken, minä odotan jo suurella innolla halloumia. Kauhea nälkä, pakko syödä kohta jotain. Ketäpä tämä maininta minun näläntunteestani ei kiinnostaisi, eipä kestä siis!

Olavi ja uusin harrastuksensa, äidin kenkien syönti. Tarvittaessa myös äidin ukkovarvas käy.

Voi, kohta loppuu jo tämäkin kuu, ja enää on jäljellä vain yksi (!) kokonainen ja kokoaikainen kuukausi kotona Olavin kanssa, vähän eroahdistusta havaittavissa äidin puolelta, ja ehkä muuten herrankin suunnalta. Viimepäivinä en ole saanut poistua toiseen huoneeseen, kokoajan on oltava vieressä. Olavi on innostunut viime viikon aikana myöskin juttelun saralla, ja päpäpäpä-raikaakin välillä koko tällä rinteellä tauotta! 

Ja sitten, se hammas. Suussa alhaalla oikealla puolella hammas tuntuu jo terävänä reunana, läpi ikenestä se ei ole tullut, mutta tulossa ollaan. Hurraa, poikani saa sittenkin hampaita :D

 

Joo-o. Juhannusta viettämään (ja syömään) ja sitten innolla odottamaan koska hra oppii kävelemään tuettuna. Minulle tuli jo tuossa vähän epäuskoinen olo sen suhteen, että lasketaanko niitä neljää askelta vielä kävelyksi, mutta silti: wohou, Olavi pyrkii ylös, ja vain taivas, ja äiti on rajana!

maisa

ps. hei mahtijuhannusta ja lapsiperheen onnesta nauttimista kaikille!

taidot ja ruoista ja aurinko

se on muuten kesäinen päivä taas, mah-ta-vaa!

Tänään ollaan käyty jo koko perheellä kävelyllä ja sitten toistamiseen ulkona vähän syömässä voikukkia ja sen lehtiä (vain Olavi söi) ja sitten ollaan kehystetty herran värikylpykuvat ja aurinko se vain paistaa ja elämä on ihanaa. Jostain syystä tavallista ihanampi arki.

eilisen päikkärit. pylly pystyssä nukkuminen on täten vakiintunut tähän talouteen.

Joo, mie ajattelin tähän nyt vähän listata summittaisesti noita olavin osaamia asioita, huomasin, etten ole muistanut niitä kirjata ylös vauvakirjaan, joten täältä jostain ne täytyy sitten tulevaisuudessa kovalla hommalla kaivaa esiin...paitsi ehei, minä kerään ne tähän yhteen päivitykseen, WOU kuin kätevää :D

siis, 

mahalleen kääntyminen 4kk 4pv

konttaus-asentoon nousu 5kk 3vko

konttaus 6kk 2vko

istumaan nousu itse ja istuminen tukevasti 6kk (+2vko)

seisomaan nousu 7kk 2vko

hitaasti kävelyä tukea pitkin (sivuttaissuunnassa) 7kk3vko

niin, kieriminen ja ryömiminen ovat jääneet kokonaan välistä, liian hidasta olavin mielestä, arvaan ma.

 

kyllä tuo aika rientää, tämä tiedoksi jos joku ei ole vielä tuota asiaa huomannut. Sunnuntaina tulee täyteen jo kahdeksan kuukautta elämää olavin kanssa. Aivan uskomatonta.

 

kevyen cool ja rento seisoskelu

On muuten kumma jos ei ala tämän perheen ylivoimaisesti suosituin vauva (laadullinen tutkimus, otanta 2) kasvaa pituutta. Nyt ollaan syöty päivittäin aivan käsittämättömiä määriä ruokaa:

aamulla reilu 2dl puuroa

lounaaksi iso purkki lihaa

välipalaksi hedelmä- tai marjamössöä

illemmalla puolikas iso purkki lihaa ja mahdollisesti vielä hedelmää

iltavelliä vaihdellen 2,5dl-3dl

yöllä syöttöjä 1-2

ja väleissä tai aterioiden yhteydessä vielä herran innokkuuden mukaan maitoa, normaalisti päivän aikana ainakin 3 kertaa.

en mie tiedä kuin suuria määriä nuo keskivertaisesti on, mutta meille tuossa on syömistä. oikeasti, mihin kaikki tuo ruoka uppoaa? herra on melkein pelkkää lihasta, paitsi poskistaan.

Muuten niistä hampaista, vaikka olenkin jo pikkuhiljaa vaipunut siihen uskoon, että herra poika on hämmentävä poikkeuksellinen lapsi, jolle ei kasva hampaita lainkaan, saatan olla väärässä. aivan kuin olisin tuntenut kuhmun alhaalla ikenessä, oikealla puolella. jopa herra iskä arveli tuntevansa jotain, ja se on jotain se :)

saa nähdä, kuola vaan lisääntyy määrällisesti ja kaikkea kalutaan, kenties joinain näinä öinä tuo kohouma suurenee ja suurenee ja lopulta sieltä paljastuu hammas? huom. nimenomaan kaikki tuo tulee tapahtumaan yöllä, minulla ei edes ole turhia kuvitelmia siitä, että tähän talouteen hampaat kasvaisivat ilman huutoa.

ja siis, jälleen hampaita, sunnuntaista 8kk päivää ja olavin tädin rippijuhlia odotellessa

maisa

karjalaisuutta ja ei juurikaan oikeaa asiaa

Niin, meillä on muuten siivottu koko päivä. Hyi yäk, mutta onpahan muuten siistiä, ja ihan kivaa kun saa kuitenkin käyttää yleispuhdistusainetta. Minä pidän yleispuhdistusaineesta, ja huomasin muuten myös sen, että nykyisin lautasliinat ovat minulle jonkinasteinen heikkous. Voi vielä kun sattuvat olemaan marimekon lautasliinoja (muita kuin unikkoa) niin minä olen jopa huolestuttavan onnellinen.

lelu joka kelpaa aina, nokian pienen mahdollinen kumppari

Marimekon unikko on kyllä, voi veljet, melkoinen kuosi. Anteeksi nyt vaan kaikki kyseisen kuosin rakastajat ja harrastajat.

Kuluneen viikon aikana ollaan käyty peruspaikkojen lisäksi (kaupat ja sen sellaiset) miun siskon ja poikaystävänsä kanssa syömässä ja Sinkkolan kotieläinpihassa muskarilaiskamujen kanssa katsomassa eläimiä. Olavi oli kiinnostuneempi enemmän muista lapsista, kivistä ja kuusenkerkistä kuin eläimistä. Noo aika tylsällä tuulella ne eläimet olikin, jospa jo ensi kesänä meilläkin innostutaan söpöistä pikkulehmistä! Ehdotin pienen perheemme isälle, että hankkisimme oman minilehmän, muttei kuulema käy. Taas yksi pettymys nuoren ihmisen elämässä.

Viime viikolla oli muuten viimeinen kerta värikylpyä herralle, harmi, mutta kyllä muuten oli kivaa, kaikilla kerroilla. Suosittelen kaikille perheille! Viimeisellä kerralla teemana oli mustavalkoisuus, ja yhtenä materiaalina oli lakritsa, joka johti siihen ettei materiaalia juurikaan riittänyt papereille asti, lähinnä lasten naamoihin ja suihin.

viimeisimmän värikylvyn tuotos, alla edellisen kerran sahraminkeltaista

 

 

 

 

 

 

Tänään käytiin kaupungilla torikirppiksellä, jo illan aikana hullun siivouksen ohessa otin ja pyöräytin tehdä riisikukkosia (tai oikeastaan herra iskä vaivasi, se on minusta leipomisen ankein osuus, muut työt tein minä), kun kyllähän sitä sen verran karjalaisia aina ollaan, että kukkosia aamupalaksi asti riittää. Suosittelen kaikille, seuraavan kerran karjalaisuuskohtauksen iskiessä puen päähäni ylioppilaslakin (luonnollisesti vuori karjalan väreissä) ja tekaisen vatruskoita, kun kerran mummoltani Höröltä sain reseptin.

kummeille tiedoksi, ukuleleä on soitettu. myös maisteltu.

joo eiköhän tämä tästä, mie syön nyt kukkossii ja mään kahtommaan telekkarrii

heippa

kuhmuja, sirpaleita ja lähete

Niin, kuhmuja ja mustelmia muuten kuuluu perheeseen, jossa lapsi lähtee konttaamaan keskimääräistä (?) aiemmin.

Kaikki alkoi siitä, kun herra Olavi "osaan kontata jo hiton kovaa" S. riipaisi päähänsä häälahjaksi saadun Arabian Runo-kulhon. Minä käänsin selkäni herralle kirjaimellisesti sekunniksi,

tein samalla toskapiirakkaa, ihana pikkuvaimo kun olen; silloin kun huvittaa. Selänkäännön aikana Olavi nousi seisomaan astiahyllyä vasten ja otti reippaana poikana tukea kyseisestä vadista, kun tahtoi seistä suoremmassa. Vati hajosi viiteen osaan ja toskapiirakkakin epäonnistui osittain siinä hässäkässä. Piirakalle tuli hintaa huomattavasti enemmän kuin pirkka-reseptilehden mukaan, jossa palalle oli laskettu hintaa 30snt. Meillä tuohon hintaan pitää lisätä se 82 euroa vadista. No hätä ohi ja vati pikaliimattu. Ei siinä ruokaa tohdi säilyttää, mutta jouluvaloja ja kynttilöitä ainakin. Luonnollisestikin herralle ilmeistyi otsaan aika mojova mustelma. Ilmeisestikin Olavi ajattelee olevansa ennemmin esim. Villeroy&Boch tyyppisiä kuin Arabian!

Näethän liimausjäljet?

No, kellepä riittäisi yksi mustelma otsassa? Ei kellekään sanon minä. Siispä heti seuraava aamuna Olavi otti ja hankki itselleen mustelman oikeaan poskeensa. Minä istuin aamulla rauhassa erkkerissä juomassa teetä ja lukemassa lehteä- ja kävin muuten vielä varmistamassa välillä että isä ja poikansa nukkuvat molemmat vierekkäin rauhassa. Kyllähän ne nukkuivatkin siihen asti, kunnes Olavi heräsi, minä kyllä kuulin sen, mutta oletin että isänsäkin kuuli. Ei muuten kuullut vaan jatkoi unia. Normaalisti Olavi vaan istuu meidän sängyssä aamulla herättyään ja ölisee jotain, muttei luonnollisestikaan tuona aamuna. Herra lähti konttaamaan yli tyyny- ja peittoesteiden ja konttasi saman tien alas meidän sängyltä (luonnollisestikin jenkkisänky, eli korkea). Tuloksena mustelma siis oikeassa poskessa.

edellä mainitun tapauksen seurauksena Olavin sänky muutti sivuvauksi.

 Huomautettakoon muuten vielä tähän, että herra kyllä nukkuu omassa sängyssään, mutta välillä aamuyön syötön jälkeen viiden aikaan ei nappaa nostella ketään minnekään, joten Olavi saa jäädä nukkumaan keskeen. Tuskin on keneltäkään pois, että lapsi saa olla lähellä vanhempiaan.

Eikä muuten kahta ilman kolmatta, joten eilen sananlaskulle kuuliainen lapseni kaatui pianopenkin alla vasemmalle poskeelleen tuloksena kappas vaan mustelma! Kuvaa en kolmimustelmaisesta herrasta ehtinyt saada, kun tuntui että mustelmat katoavat yön aikana pois, ehkä parempi niin. Eipähän pääse yksikään kadulla vastaantulija hälyttämään lastensuojeluviranomaisia :)

saattaa kutittaa suuta, kaikkea pitää imeskellä. oikeasti i-han kaikkea.

Mutta siis, mustelmista toivuttu ja aiheuttajistaankin lähinnä selvitty säikähdyksellä, sekä äidin että lapsen.

ja sitten tuosta otsikon lähete-asiasta. Tänään soitin neuvolaan, kun lääkäri oli lopultakin katsonut tulokset, ja lähete lasten polillehan sieltä oli lähtenyt niiden kilpirauhasarvojen takia. Kiirellisyys oli luokkaa 8-30 päivää, joten toivoisi ajan olevan jo nyt kesäkuun puolella. Mitä pikemmin sitä parempi niin eipähän tarvitisi kärvistellä. Kilpirauhasen vajaatoimintaa meillä on suvuissa molempien puolella ettei se nyt mikään varsinainen ihme sen puolesta olisi. Neuvolan nainen kyllä sanoi, ettei ole hänen uransa aikana sattunut kuin yksi pieni jolla tuo vajaatoiminta olisi, tuohon ja pikaiseen googletteluun perustan uskoni siitä, että aika harvinainen olisi lapsella, ja vieläpä pojalla.

suurta hupia on repiä omat kirjat alas hyllystä ja istua lukemaan niitä.

 Saa nähdä nauravatko meidät ulos sielä polilta sitten ajallaan, sanovat taas vain että neuvolassa on liioiteltu. Parempi kyllä niin päin, hyvä että tutkitaan kerran lapsi on kyseessä. 

lähikuva ensimmäisen värikylvyn lopputuloksesta.

Mutta siis, jotain piti kirjoittaa vielä mutten muista mitä. Noh, hyvä kuitenkin siis että tutkitaan nuo arvot, ja sitten sitä vaan että huh kun tuo herra lapsi on onnellinen kun saa seisoa. Meillä raikaa ilonkiljahduksia pitkin päivää, syynä se että Olavi konttailee keskenään tai saa seisoa. Eilen muutaman kerran kokeili seisoa ilman tukea mikrosekuntin ajan. Sanoin ettei ole kiirettä vielä moiseen hommaan. Nykyisin seisomaan noustaan jo vähän kaikkea vasten, ja kiire olisi päästä kävelemään, konttaus on vauhdiltaan jo huimaa (melkein räikkös-tasoa). Olavi on muuttunut iloisemmaksi konttaustaidon myötä, ja veikkaanpa että iloisuus vain lisääntyy kun päästään lopultakin kävelemään (tämän kesän aikana ainakin seisomaan tuetta kevyesti ja luultavasti myös kyllä kävelemään). Merkkejä tuosta lähestyvstä ilosta näkyy kokoajan.

sitä ja tulevia mustelmia odotellessa, 

maisa