pikaisesti vain

joo oli helle ja kuuma ja oltiin lomalla pakkaamisesta mummon ja ukin luona.

emt. olavi kai hyökkäsi kameran kimppuun.eipä kestä!

sairaalassa käytiin ja eihän tässä pojassa mitään vikaa ollut, lääkäri katseli siinä sitten aikansa kuluksi korvat ja mahaakin tunnusteltiin (toim.huom. olavin ei minun). kilpirauhasarvoja oli epähuomiossa ja automaattisesti verrattu aikuisten arvoihin, ja sitten kun joku älypää lopulta huomasi lasten polilla verrata arvoja olavin ikäisten suositusvastaaviin, huomattiin ettei mitään vikaa ole. dude, tarvittiin useampikin lääkäri (terveyskeskuslääkäri joka laittoi lähetteen ei tuota huomannut tarkistaa) katsomaan arvoja oikeassa taulukossa. mutta siis,ei kilpirauhasen  vajaatoimintaa tässä taloudessa kellään (ainakaan vielä)

poikani olavi matonkudetta päässään

polin sairaanhoitaja suorastaan ihasteli olavia, ja ihmetteli kuinka on mahdollista että herra käytännössä juoksi työntökärrinsä kanssa ympäri aulaa sairaalalla.kehuja siis saatu roimasti, kun olavi vielä innostui kokoajan kävelynsä lisäksi esittelemään sitä yhtä ainoaa, vinoa hammastaan. tosin- viime yönä läpi puski toisen alahampaan piikit, hampaita siis saatu.

mutta sitten, pika lopetukseksi, minulla alkaa huomenna ne työt ja ylihuomenna olisi muutto, eli täytynee lähteä pakkaamaan lisää tavaraa tuonne pölyn keskelle.huoh.

ps.kiloja herralla on nyt kasassa tasan 9, ja pituutta oli 71cm, eli pituudessa ollaan noustu -1 käyrälle, eikä syytä huoleen kuulema ole.

muutto lähestyy,laatikot kasaantuu (huoh)

Niin, 

ensimmäinen satsi tavaraa on jo viety uuteen kotiin, ja loput viedään ensi kuun 3. päivä. Nyt sitten elellään ilman kirjoja ja kirjahyllyjä ja koetetaan pysyä maailmassa kiinni miniläppärin kautta, hyi.

Ylihuomenna meillä on aika Olavin kilpirauhasjuttuun sairaalalle, saas nähdä mitä sieltä sanotaan, ja varmaan muuten saa tietää herran tämänhetkisen pituudenkin, voi veljet. Veikkaan, että kasvua on tapahtunut. Sitten on viikonloppu, ja menetämme perheemme isän Ropeconille (hyi yäk lisää, ei pääse sairaalaankaan mukaan). Tuo pirullinen tapahtuma tarkoittaa meidän perheen osalta sitä, että nyt pitäisi saada muutaman päivän aikana  pakattua hitsisti tavaraa, kerran viikonloppuna iskä matkaa muualle on turha odottaa että myökään täällä Olavin kanssa hommaillaan. Ehei, myö lähdetään mummon ja ukin luo. Ja muuten vielä, ensi viikolla alkavat työt, voi veljet kuin jännää, sekä minulle, että kotiin yhdessä jääville perheen miehille :)

hra vaippa auttaa muutossa, parhaansa mukaan olemalla tiellä tai repimällä tavaroita laatikoista pois sitä mukaa kuin niitä sinne saadaan. helppoa.

ja sitten, kaappien laatikoita karsiessa vastaan sattui minun herra perheemme iskälle taidokkaasti piirtämä ohje/muistutus ympärivuotiseen pulmusteluun, olkaa hyvät:

muista pulmustella jouluna

muista pulmustella vuoden vaihteessa 

muista pulmustella keväällä

muista pulmustella kesällä (nyt)

ja sitten kenties kaikista tärkein:

muista pulmustella arkisin (huom  mahdollisuus rastia hoitamansa arkipulmustelun osa-alueet muistilistaan)

UU ei ole tainnut olla tämä meillä herra iskän muistuttajana aikoihin näkösällä, ei ole meinaan paljoa yllätyslahjoja näkynyt...

sitten takaisin pakkaushommiin, yhtä kaappia vaille makuuhuone käyty läpi jee!

ps. Olavilla on mennyt hyvin, edelleen hymyillään kaikille mummoille ja jokapaikassa, seisoskelua ei ole ehditty nyt onneksi harjoitella kauheasti. pysyisi vaan vielä vauvana 

maisa ja kauhea pöly ja muuttolaatikot

vajaa 9kk rokissa

Kyllä. Yhdeksän kuukautta (tai oikeasti enemmän, mutta puhekielessä 9kk) mahassa. Ensin pienenpienenä asiana ja sitten kokoajan isompana ja lopulta vauvana. Yhdeksän kuukauttahan se kehitys kesti, ja nyt ollaan oltu mahan ulkopuolella jo vastaava aika.

Aika on taas kulunut huolestuttavan nopeasti sitten viime päivityksen, mutta on muuten tupannut hommaa: pakkaamista on aloitettu jo tavaroiden kovalla karsinnalla, on nähty (taas) sukulaisia ja ehditty viime viikonloppuna jo Ilosaarirokkiin, paras rokki tässä maassa - minusta.

Olavin ensimmäinen rokki mahan ulkopuolella, huom ilmaista rokkikrääsää.

ja kyllä, harmitti kun vihreät lasten peltorit olivat loppuneet kaupasta. huoh.

Rokki myö sompailtiin niin, että lauantaina oltiin alueella perheen kesken, ja sitten illasta minun siskoni Janneineen oli vahtimassa Olavia- kiitos muuten vielä! Herra lapsen jäädessä hoitoon arvon vanhemmat palasivat rokkiin vielä tapaamaan kamuja ja juhlimaan, sunnuntaina oltiinkin alueella koko päivä perheellä, illan (ja viimeisten bändien) tullen Olavi nukkui liinassa, ja hyvin muuten nukkuikin. Rokki siis tuli ja meni ja menikin ihan hyvin, lapsen kanssa ja ilmankin :)

Arvatkaapas mikä muukin muuten tuli, no ensimmäinen hammas. Myöhässä, mutta kuitenkin. Ajatella, minunkin lapseni sai lopulta edes sen yhden hampaan, eikä olekaan luonnonoikku hampaattomana. Kukapa olisi uskonut. Tuossa ylläolevassa kuvassa hammasta ei vielä taida näkyäkään, eikä sitä sitten loppujen lopuksi edes tehty huudolla. Muutama päivä ennen lopullista läpimurtoa vähän itketti yöllä ja nukuttiin katkonaisesti, mutta sieltä se sitten lopulta tiensä suuhun taisteli, hammas.

Olavi auttaa muutossa vetämällä kirjoja hyllystä, eikun hei eihän siitä olekaan apua! riiviö.

Nyt ollaan siis yhdeksän kuukautta vanhan lapsen vanhempia. Onneksi herra lapsen liikunnallinen kehitys on vähän maltillistunut, enään harjoitellaan seisomista ilman tukea. Iskä ei ole kertaakaan onnistunut näkemään sitä ihmettä kun Olavi seisoo ilman tukea, tarkka poika ajoituksineen :) muutaman kerran on kyllä jo seisty parikymmentä sekunttia, hurjaa, mutta minusta nähden ei tarvitse pitää kiirettä...

olavi vetelee pöydältä tavaroita alas kärryyn, ei apua muutossa. riiviö edelleen.

Mutta joo, kyllä elo on ihanaa, Olavi on ruvennut harrastamaan minun pussailua, herra hymyilee kokoajan, erityisen mieluusti mummoille kaupoissa ja on muutenkin ollut hyväntuulinen. Ja elon onnellisuutta lisäävät vielä entisestään tosi kiva tuleva koti ja muutto (jo parin viikon päästä), se että jääkaapissa on hitsin hyvää salaattia, taidan kohta tehdä mansikkakakkuakin ja kohta alkaa jo kiva (oletettavasti) työ. Mahtavaa aikaa elän ma.

nyt herra heräsi, por favor ja katsotaan koska ehtii seuraavan kerran tänne mitään elämääkin suurempaa kertomaan

maisa

kesäpäivä ja uusi koti (kuukauden päästä)!

Niin. 

 Kiikuttu on.

star wars. nörä junior.

 On syöty hiekkaa, käpyjä, lehtiä maasta...

... ja avaimia. 

 On siis ollut kesäpäivä.

Joo. Ihanaa kun aurinko on lopultakin alkanut paistaa. Mutta ei muuten paistanut viime viikolla Tampereella, eipä tietenkään. Sen sijaan oli viileähkö ja sateinen keli, mutta eipä siinä, tulipahan kierreltyä kaupoissa. Meidän kesäreissu osa 1 sujui ihan mallikkaasti, molempiin suuntiin ajaessa päästiin kahdella tauolla, ja herra Olavi itki kumpaankiin suuntaan ajaessa vain kerran, eikä kestokaan ollut mikään hurja. Kunhan vain väsytti tai kyllästytti yhteen otteeseen. En muuten ihmettele.

Meidän oli tarkoitus lähteä ajamaan Tampereelle aamulla kahdeksan aikaan, mutta päätimme yhdessä tuumin viivästyttää lähtöä muutamalla tunnilla, koska satuimme edellisenä iltana huomaamaan netistä ilmoituksen vuokrattavasta rivitalokolmiosta, jota olisi kiva käydä katsomassa. Katsomassahan sitä sitten käytiin ja melkoinen asuntohan tuo olikin. Ja tuo kyseinen asunto on muuten meidän uusi koti elokuun alusta alkaen. Hurraa, hurraa on kaksi kerrosta ja oma piha ja oma sauna ja kivat tapetit ja parketit ja siisti keittiö ja kaksi vessaa eikä vuokrakaan ole paljon mitään. Oi-ke-as-ti HURRAA! Nyt ei sitten tässä kuussa harrasteta muuta kuin pakkaamista ja turhien tavaroiden karsimista.

Mahtavaa kyllä muuttaa, on oikein varsin tosi keskiluokkainen alue. Pakko liittyä marttoihin ja osallistua kaikkeen mahdolliseen pihatoimintaan ja liittyä talotoimikuntaan.

minä en aio edes imuroida täällä (vaikka varmaan kyllä onkin pakko jossakin vaiheessa huoh) kun kohtahan tästä  muutetaan kuitenkin. Ja muuten, reissun aikana Olavi on ottanut ja seissyt pari kertaa jo ilman tukea ihan keskenään. Oikeasti, on vain jäänyt tönöttämään, ja on seissyt ihan oikeasti kunnes minä olen ottanu kiinni kun olen ollut niin hämmentynyt. Tasapainoa ei tunnu puuttuvat, ei enää kopsahduksia vaan takapuolelle töpsähtämisiä!

Tuosta kurottamisesta ei muuten edes kaaduttu, vedeltiin vain kirjoja alas. Voi oikani polavi.

nyt taas pakkaamaan (ehkä, eli katsomaan kuitenkin telkkaria), kirpparitavaraakin on jo hinnoiteltu useampi laatikollinen.

Kesä, kiva kun tulit!

Maisa