Angst

Nyt tympii. Tympii kiire, tympii se, että huomenna minun pitää taas raataa aamusta ja kantaa olavi päikkäriin kantorepussa (jos jotain positiivista pitäisi löytää tästä jutusta niin ehdottomasti mein tularepun kuosi, aah). Kantoreissulle tulee matkaa reilu km ja yhyy sitten pitäisi vielä ehtiä töihinkin asti, pyöräillen. Kantamisessa ongelma on se etten saa reppua yksin selkään ja ainakin viimeksi samassa tilanteessa käsiä vitutti niin paljon, etten saanut yhtä klipsuakaan kiinni, joten olavi roikkui liian alhaalla ja hyi hitsi, huomista kantoreissua odotellessa. Tympii tympii tympii.

Kantamisjuttu on muuten ainoa ratkaisu, koska tyhmästä polkupyörän turvaistuimesta on kadonnut yksi osa, ei mikään tärkeä, vain se jolla istuimen saa kiinni. Siksi on siis kannettava olavia ja talutettava pyörää samalla.

Sitten. Tyhmä laihduttaminen. Painoa on lähtenyt noin 2,5 kg, ihan jees tiedän, nyt vain tuntuu fetalta ja löllöltä ja siltä ettei painoa enää lähde ja että iltaisin painan aina sen saman kuin ennen laihduttamista. Hitto. Tiedän ettei mitään tapahdu hetkessä, en ole tyhmä, mutta äääh silti.

Ja ettei pääse ilahtumaan niin on ruma olo ja tukka on ihan paska, in your face 'bad hair fay' nimim.bad hair year.

Olavi tyhmäpää ei osoittanut minkäänlaista tilannetajua, ei vaan tämän oli pakko raapia minua naamasta. Olisi nyt kerrankin käyttänyt hyväksi söpöyttään ja vaikka halannut, mutta ehei. Nyt on naarmu nenässä. Sekin vielä.

Paluu siihen, että huomisaamu tympii. Tomi on koulussa jo kasista ja ahdistaa jo valmiiksi tappelu olavin pukemisen kanssa ja voi juku aamulla on kuitenkin läski olo ja mikään ei sovi päälle.

Viime viikolla kaikki vielä rullasi ja askarteli ensimmäistä kertaa itselleni korviksia, kuvaa alla. Legot ja plektrat on ahkerassa käytössä.

Sitten litania kuvia, kun tympii niin maan paljon. Miksi en laihdu välittömästi, miksi jaksaa vituttaa, miksi on kiire ja miksi olavi ei ollut söpö vaan raapi. Tuskaa on pienen ihmisen elämä, ei ole helppoa ei :D

Siispä syön nyt vanukasta, huomenna kuluu energiaa varmasti senkin edestä. Parempi olisi.

Ps. Saatan olla radikaali ja vetää olavin päikkäriin kelkalla samalla kun talutan pyörää.


Teini-asenne-maisa


Hei vielä sitä, että nyt jo helpottaa :)

Päivitystä

On yö. Koko mein perhe makaa sängyssä, olavi keskessä, huoneessa on pimeää ja on ollut hiljaista jo tovin. Yht'äkkiä keskeltä olavi nostaa peiton reunaa ja sanoo pöö. Mahti ilta.

Olavi on innostunut eläimistä ja niiden äänistä, olavi ymmärtää sanat kisaa, koira ja ankka ja osaa matkia kaikkia niitä. Ihania ääniä moiset. Kirpparilla olavi ei yksi päivä ollutkaan vieressä kävelemässä, vaan oli pysähtynyt silittämään rumaa muovista kissaa ja sanoi sille mau. Tähän heti huomautettakoon, että en ole niin huolimaton vanhempi, että unohtaisin lapseni kirpparilla jonnekin ja jatkaisin itse matkaa. Ehei, olin vieressä, olavi vain ei ollutkaan samalla korkeudella josta sitä etsin. Huh kuin hankala ja epäselvä lause. Huh huh.

Sitten, yläkerran koneella olisi hienoja kuvia olavista kelkalla kauppareissulla, mutta kone on kiinni, en pysty enkä kykene menemään käynnistämään sitä. Odotan innolla onko meillä huomenna mahatauti, tämän päivän voimattomuuden perusteella voisi olla. Jes.

Sitten sitten, oli joitain muitakin päivitettäviä asioita muistiin, ööö, olavi leikkii pöö-piilosta kokoajan, tykkäö soitella pianolla ja kääntää luonnollisestikin aina välillä sivuja nuottikirjasta, olavi osaa kävellä varpaillaan, syö kokoajan taitavammin ja taitavammin haarukalla tai lusikalla, on kova poika lukemaan kirjoja (tämä muutos tapahtunut silmänräpäyksessä) tuo kirjan mukanaan ja haluaa syliin lukemaan. Hra poikani myöskin muistaa mitä tapahtuu köröttely leikissä "pienet tytöt ratsastaa" tapahtuu seuraavaksi, tuossa leikiss mie muuten oikein olan takaa tuen stereotypisiä sukupuolirooleja liioittelu kautta. Sukupuolisensitiivisyys my ass.

Olipa hyppivä päivitys, por favor ja eipä kestä.

Kuvia ei nyt oikein ole, paitsi tuo yksi, juku mitä weirdo-maku jogurttia.


Heippa

Ps.ostin taas fb-kirppikseltä olavin jotain, nimittäin uuden hatun, tintun sellaisen, siinä on korvat oo!

07.01.2013

Tuossa se nyt sitten oli. Kirjoitin ensimmäistä kertaa ikinä mihinkään vuosiluvun 2013. Ei herättänyt erotyisen suuria tunteita, tulen kestämään vuoden tätä versiota.

Olavilla on ollut viime päivinä suorastaan huikeita hetkiä: äsken ennen nukahtamistaan nauroi antautuneesti pieruäänille joita me, huumorintajuiset ja vastuulliset vanhemmat teimme elmukelmu-rullan läpi. Minutes well spent. Hra on halunnut ruveta käyttämään sisällä ruskeita, liian pieniä tennareita, tuo ne luokse ja auliisti ojentelee jalkojaan. Pukeutumisesta on muutenkin tullut nyt juttu, nostelee itse avuliaana jalkojaan vaippaa laitettaessa, auttaa laittamaan kenkien tarrat, ja pukee hiukan itsekin housuja, yrittipä laittaa piponkin päähän männä viikolla. Näistä kehitysaskeleista ei pidä nyt sitten missään tapauksessa tehdä johtopäätöstä, että pukeutuminen on nykyisin juhlaa ja silkkaa lasten leikkiä. Ei. Meillä leikki tarkoittaa jotain ihan muuta, vieläkin raikaa itku ja huuto ja potkut löytävät maaliin (pukijaan) ulkovaatteita laittaeasa. Mahtavaa.

Sitten uutisiin. Ei en ole raskaana, enkä ihan vielä haluakaan edes olla. Vaan uutisista ajankohtaisimpaan (uusi vuosi), täten ilmoitan että minä yritän laihduttaa. Huh, nyt se on sitten tuotu julki. Jospa tämä auttaisi, kun sitä ei mieti vaan päässään, jospa paine siitä että on ilmoittanut tästä muillekin ahdistaisi sen verran että pysyisin lujana. En voi sietää jhäviä,istä, ja jos en laihdu niin häviän eli pakko voittaa ja laihtua. Vieläköhän tämän voisi aukaista jotenkin vielä enemmän rautalangasta vääntäen? Mi-nä y-ri-tän laih-dut-taa. Jos onnistun, saan ostaa meille eero aarnion puppy-koiran. Sen valkoisen. Täysin turha, mutta olisihan se hienoa omistaa desogniä, ja kun lamppuihin ei ole (vielä) vara on pakko aloittaa jostain inhimillisemmän hintaisesta. Mie en ole ottanut mitään nollatoleranssi linjaa minkään syömisen suhteen, tarkkailen vain tarkemmin mitä syön, tulossa muun muassa laihduttajan lasagne ja currymössö. Saa googlettaa :D tavoite on saada painoa tippumaan ainakin 7kg, saas nähdä kuin käy. Liikunnan suhteen olen yrittänyt skarpata, olen vaunuillut joulun jälkeen päivittäin (joitain päiviä lukuunottamatta) olavin päikkäriaikaan, tällä viikolla alkaa pyöräily töihin (6pv viikossa, 10km päivässä) ja on jumppapallo on muuttanut alakertaan. Tein vatsalihaksia jumppapallolla toissapäivänä ja huh huh kuin vieläkin koskee... Ei ole tarkoitus laihduttaa tikuksi (tuskin mahdollistakaan) vaan timmistyä sen verran että olisi parempi olo ja mieli ja peilikuva. Projekti laihdutuksesta aina varmaankin jotain kommenttia päivityksissä, jos tämä ei onnistu en kommentoi mitään :D onneksi ei ole aikataulua

Viime kertaisten tulevaisuusstressien suhteen sen verran, että jäädään vielä joensuuhun, ellei tule jotain huikeaa työtä haettavaksi jossain, asunnon suhteen ollaan vielä vaiheessa, pyritään jäämään tähän. Onneksi on kuitenkin jo uutta mietittävää, tomilla jatkui koulu (melkein jokapäivä 8-16) joten päikkärikyytien suhteen saa alkaa sompailla. Tämän hetkinen suunnitelma on että tomin 8-aamuina mie vien olavin päikkäriin kantorepussa pyörää taluttaen. Good luck for us. Mein tulevan kuu. Aikatauluistaa saa vähän selvää tuosta yhdestä kuvasta.

Kuvista puheen ollen, voi ahdistus kun ne ei oikein istu näille sivuille, ärsyttävästi jäävät tuonne sivupaneelin alle reunoista, kokeilen jos pystyn tekemään jotain sille tällä koneella, yläkertaan isolle koneelle en luonnollisestikaan kykene menemään, vaikka pitäisi, sehän olisi arkiliikuntaa (kenties enne laihdutusprojektin onnistumisesta?).

Joo, nyt vispipuuroa iltapalaksi ja sitten nukkumaan, helei


maisa

Joulu ohi, vuosi vaihtui, what else?

Siis joulu on ohi, kuusenkin voisi varmaan jo ottaa pois, ja vaihtaa verhot ja maton, ja ehkä järjestystä?! En usko että arvon herra mieheni (jo kahden vuoden ja päivän verran) innostuu mistään vaihtamisesta huoh.

Joulu oli kyllä taas melkoista juoksemista, voi kumpa ensi jouluna oltaisiin keskenään omassa kodissa, harmi jos joulu menee juoksemiseksi. Voi sitä juoksemisen raskautta kun ottaa huomioon että mukana on raijattava itsensä lisäksi muu perhe, hillitömästi vaihtovaatteita ja muuta tavaraa ja vielä enemmän joululahjoja (kiitos niistä). Joulunpyhät oikein vielä kruunasi olavin räkäinen nenä, parhaita asioita joita tiedän; räkää jokapaikassa. Onneksi nyt on jo hellittänyt tuon vuotamisen kanssa.

Alkanut vuosi kyllä alkaa ahistaa jonkin verran jo nyt. Tämän kevään ja alkukesän aikana pitää osata tehdä SUURIA päätöksiä:

-meidän koti on vuokra-asunto, ja mikäli meidän vuokranantaja saa töitä etelästä, myö saadaan jatkaa tässä asumista. Asia selviää joskus keväällä, vuokrasopimus on toukokuun loppuun, mutta koska saadaan tieto jatkosta, siitä ei ole tietoa, veikkaan että menee huhtikuulle asti ainakin. Eli ehkä pitäisi varuilta vähän pakkailla täällä jo pitkin kevättä mahdollista muuttoa varten.

-miun työt loppuu touokuun vika päivä ja jatko on todella, todella epätodennäköistä, kaikilla vakituiset työsuhteet. Todella harmillista, työ on ollut mahtikivaa ja olisk ollut kiva jatkaa tuolla (varmasti alkaa harmittaa sitä enemmän mitä lähemmäs viimeinen työpäivä tulee, nyt jo harmittaa)

-pitäisi tehdä päätös, että hakeako täältä jns töitä joista ei välttämättä tykkää kauheasti (huono työllisyystilanne täällä ollut jo pitkän aikaa, eikä varsinkaan mitään mielenkiintoista) vai pitäisikö hakea töitä, kivoja sellaisia muualta päin suomea? Mahdollisesti ankeita töitä joensuusta vai kivoja töitä muualta?

-joensuusta meillä on jo katsottuna ja melko varmana asunto johon voitaisiin muuttaa jos tänne jäädään, mutta kuinka sen kanssa toimisi? Jos tästä asunnosta ei tule tietoa ennenkuin vaikka silloin huhtikuussa, ja on irtisanomisaikakin, niin pitäisikö ottaa se toinen kämppä ihan vain varuilta heti kun se vapautuu toukokuun lopussa? Jos tämä meneekin alta vaikka heinäkuussa? Ja se toinenkin asunto menee varmasti jos myö ei sitä sen vapautuessa otetakaan? Pitäisikö muuttaa vain varuilta siihen?

-entä jos juuri kun ehtiikin muuttaa siihen saisikin töitä jostain muualta?

Mitä tässä nyt sitten oikein pitäisi tehdä, ahdistaa niin maan hitosti nyt. Olisikohan vain järkevää vaikka yrittää toista lasta, jotta voisi siirtää ainaki osaa päätöksistä ja jäädä vaan tänne? Siltikin jäisi tehtäväksi ratkaisu asuntoasian suhteen.mutta entäs jos sitten kuin ihmeen kaupalla saisikin jonkin jatkosijaosuuden tuolta nykyisestä työpaikasta ja sitten olisikin raskaana eikä voisi tehdä sitä sijaisuutta? En kestä. Pitäisikä katso syksyyn mitä tapahtuu ja sitten alkaa yrittää toista lasta? Mutta se työjuttu on niin epätodennäköinen etten edes minä usko siihen. Pitää kai jäädä tänne jos ei tule mitään supermahtavaa työtä haettavaksi missä tahansa päin suomea ja olla vaikka kotihoidontuella tai jossain työkkärin harjoittelussa. Mie haluaisin kuitenkin vielä säästää huomiota pelkästään olaville.

Voi ahdistus, mietipä näitä asioita tomi!

Nyt ei kyllä pysty muuhun, loppuun pari kuvaa ja ahdistunut ahghghghg