9+1

Voi kun aika kuluisi.

Koko viikonlopun ajan oli niin paljon hommaa, ettei ehtinyt ajatella koko raskaustta, mutta voi luoja kun tekeminen loppui, palasi huoli.

Koska viime kerralla kävi kuin kävi, huomaan, että tällä kertaa olen kauhean skeptinen enkä oikein jaksaisi iloita lainkaan. Pitäisi jaksaa. Inhottavaa kun tuntuu siltä, että pitäisi varuilta aina jaksaa olla sitten negatiivinen, aina on pakko sanoa hyvän asian perään vielä, että jos se nyt enää sykkiä tai jos se nyt ylipäätään jaksaa kasvaa vielä. HYo yäk tuommoisia ajatuksia.

Niskapoimu-ultraan on vielä päivää vaille kolme viikkoa. Odottavan aika on pitkä sanotaan, mutta tällainen odottaminen on vähintään tuplasti hitaampaa kuin muut.

Pelottaa välillä kauheasti ja vessassa ei voi käydä odottamatta verta. Vuotoja ei kylläkään tällä kertaa ole ollut, pahaa oloa on vieläkin vähän, väsymystä ajoittain? Kyllä. Viiltäviä kipuja on ollut aika vähän, liekö johtuu siitä, että viime kerrasta on kuitenkin vasta varsin vähän aikaa.

Rankkaa, kun haluaisi toivoa ja uskoa, mutta vielä ei voi. Voi kasva vauva hyvin ja normaalisti ja kehity niinkuin pitääkin ja tule kotiin.