perjantai 30. joulukuuta 2011

10 viikkoa ja 4 päivää

Joulu on vietetty ja huomenna olisi sitten tämän vuoden viimeinen päivä, ja samalla meidän ensimmäinen hääpäivä. Kylläpä kulunut vuosi meni no-pe-as-ti. Huh ei oikein vieläkään pysty käsittämään mitä kaikkea on sattunut ja tapahtunut, merkittävimpänä tapahtumana luonnollisestikin raskaus ja Olavi ylipäätään. Ja siinäpä se koko vuosi sitten oikeastaan menikin.

Joulu meillä meni perinteiseen malliin: ensin oltiin tomin äidillä ja siitä sitten aattona vaihdettiin toisten mummon ja ukin luo. Mummolla tosin oli keuhkokuume, joten vähän vaisuahan siellä kotona oli. Olavi sai paljon lahjoja, yhtään niistä ei avannut itse, eikä ole tainnut edes huomata uusia lelujaan tai vaatteitaan. Pikkuhiljaa sitten.

Minullakin oli kuumetta tässä kaksi päivää vaihtelevasti (pahimmillaankin kuitenkin vain 38), ja odottelin jo keuhkokuumetta tulevaksi, mutta eipä tainnut tulla.

Joo, herrat nukkuu, ja taidan minäkin ottaa riskin ja olla sen verran pystyssä, että saisin hieman siivottua täällä.

Hei hyvää uuttavuotta kaikille ja hyvää hääpäivää meille

helei

lauantai 17. joulukuuta 2011

kaksikuukautta hurraa!

No niin. tänään herra olavi sitten on jo kaksi kuukautta vanha. voi pojat kun aika on juossut (onneksi muistan mainita ajan nopeasta kulumisesta joka kerta).

Ensi viikolla olisi sitten neuvola, ja ensimmäisen rokotteen aika, ja kuulokoe sairaalassa. kone oli kuulema rikki silloin kun oltsu syntyi, joten herran kuuloa käydään sitten testaamassa näin jälkikäteen. tosin kyllä kuuloa tuntuisi olevan.


käytiin ostamassa oltsulle uusi isompi karhupuku (tuo päällä oleva on kokoa 56, ja eihän se enää meinaa mahtua) automatkoja varten, ettei aina tarvitsisi tunkeutua isoon ja paksuun haalariin.

Oltsu on nukkunut viimeöinä omaan tapaansa, heräten muutaman kerran. vähän on tosin alkanut näkyä merkkejä siitä, että hereillä ollaan mieluummin ja pidempään öisin. Ei vielä jaksaisi stressata asiasta, eiköhän se ala sitten itsestään jonkinverran oikenemaan kun aika on kypsä. Vaikeaa se vaan on öisin olla hymyilemättä tai seurustelematta kun oltsu niin viattoman iloisesti juttelee ja ääntelee ja hymyilee vaikka kello olisi kuinka kolme.

ensi viikolla sitten vietetään joulua, ja ollaan huisin kauan kyläilemässä (keskiviikkona lähdetään ja kotiin tullaan varmaan vasta maanantaina tai tiistaina) ja sitten onkin jo uusivuosi ja meidän epoensimmäinen hääpäivä. suunnitelmat auki.

nyt tekemään jotain muuta helei

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

herra 7vko ja kuusi päivää

no niin. vajaa viikko sitten meillä vietettin ristiäisiä, herra sai virallisesti etunimekseen Olavin, muut nimet ovat eliel ja tapani´(jälkimmäinen kulkee miehen suvussa). oltsu nukkui koko toimituksen ajan, ja kaikki sujui rennon sutjakasti

herralla alkaa olla oma unirytminsä, yhden jälkeen herätys neljältä ja sitten noustaan kasin pintaan. ei minusta paha, mies valvoo tuon ensimmäisen syötön, joten minä pääsen nukkumaan jo kymmenen yhdentoista aikoihin. kai monet vauvat nukkuvat paljon pidempiäkin pätkiä, mutta monet varmasti nukkuvat paljon vähemmänkin. yhtäkaikki, tällä systeemillä meillä mennään.

olavi on alkanut hymyillä enemmän ja enemmän kokoajan, ja herra alkaa selvästi vastata hymyyn useammin ja useammin, ääntäkin alkaa kuulua (muutakin kuin huutoa), ja tänäaamuna hän sanoikin vahingossa "kuu". fiksu poika vaikkei kuutamoa ollutkaan.

ensi viikolla olavi on jo kaksi kuinen, kuinka kummassa aika kuluukaan näin nopeasti. pari päivää sitten oli ensimmäisen lääkärikäynnin aika, pituus menee keskikäyrillä (nyt reilut 56) ja painon nousu on hidastunut alusta, mutta ei mitenkään hälyyttävästi, vaan ihan käyrillä sielläkin mennään. nyt olavi painaa noin 5,5kg, ja kantoliinalle alkaa olla tarvetta. herra nukkuu liinassa hyvin (kokeiltiin kummitädin ylle) ja saapahan hommailla itsekin kotona jotain  samalla kun herra nukkuu.

nyt iskä ja poika ovat nukkumassa, taidan minäkin mennä vielä pötköttelemään.

hei ja hou ja hyvää joulukuun 11. päivää!

torstai 1. joulukuuta 2011

herra 6vko ja 3 päivää

aika vaan kuluu ja kohta on jo joulu voi mah-ta-vaa!

Isä ja poika ovat lenkillä, ja kuinka minä käytän tämän rentouttavan hetken yksin hiljaisuudessa? soitan joululauluja kovaa ja siivoan kaikkia mitä yllättävimpiä paikkoja tulevia ristiäisiä varten. Yök. luulen, ettei kukaan (edes mummo) onnistu mitenkään penkomaan meidän makuuhuoneen puuarkun taustaa, mutta parempi kuitenkin siivota sieltäkin kaikki aikojen saatossa sinne tipahtaneet paperin ja miljoonat pinnit.

herran kanssa aika on sujunut siis nopsaan ja ennenkaikkea yllättävän rattoisasti. Vähän mahavaivaa on ollut, mutta niistäkin huolimatta itkeminen on ollut minun mielestäni vähäistä. Viime yönä nukuin jopa, herran tähden, kuuden tunnin yöunet putkeen. voi kun voi ihminen olla vähästä onnellinen.

Ensi viikon alussa olisi sitten ristiäiset, kummiasiat on jo setvitty ja se asia on selvä, huomenna tavataan papin kanssa kastekeskustelun merkeissä, lauantaina ja sunnuntaina leivotaan mummon ja ukin luona ja sen arkunkin takaa on nyt siivottu. Sunnuntaille mahtaa jäädä imurointi, mutta se on pientä kun nyt sellaiset pahimmat kasat on selvitetty, tai ainakin piilotettu.

pikkuherra kasvaa kauheaa vauhtia, eikä ole oikeastaan enää mikään pikkuvauva, vaan ihan oikea vauva jo, niskat vahvistuvat ja kova yritys on päästä liikkeelle kaikkia todennäköisyyksiä vastaankin.

no niin, nyt on istuttu riittävästi, pitää mennä laittamaan pyykkejä ja järjestelemään meidän astiahyllyä, ja ennenkaikkea sen eteen luonnollisestikin kertyneitä rasvoja ja banaaneja ja teippikasoja.

helei.