The day

Kyllä, tänään se päivä koitti.
Se päivä jonka ennen en uskonut meitä kohtaavan, "vanhemmat ei osaa selittää" ja "mikseivät nuo vanhemmat...".
Päivä jona olavi huomasi jättisuurensuklaapatukkapaketin heti kaupan porteista sisään astuttaessa.
Päivä jona olavi kiikutti suklaat meille ja päivä jona iskä kiikutti suklaat takaisin hyllyynsä.
Päivä jona olavi heittäytyi kaupan lattialle selälleen huutamaan ja kiljumaan.
Nyt se on koettu, en pystynyt muuhun kuin nauramaan.

Tuo tuollainen selälleen heittäytyminen on nykyisin kyllä osa meidän arkea. "Ai en saa tuota", "ai en pääse yläkertaan", "ai en saa padia", "ai pitää laittaa vaatteet päälle ennen ulosmenoa". Jostain syystä olavi pienessä pyöreässä päässään päättää yrittää ratkaista ongelmain kuin ongelman heittäytymällä lattialle kiljumaan, mielellän vielä niin, että pää kolahtaa varmasti lattiian. Dude makes no sense. Tai no uhkaikä? Tätäkö se nyt sitten on tästä eteenpäin, kilarit paikasta ja tilanteesta riippumatta? Great.

Olavi on muuten tuntunut ottavan harppauksen, herra on alkanut sanoa päppää (heippa) ja tuttu (tutti), juttelua on taas pitkästä aikaa kokoajan enemmän ja enemmän, kaikialla näkyy koiria joita on syytä matkia. Olavi on myös oppinut mummoltaan, että remontti-ja ruuvaus- ja ylipäätään mieshommia tehdessä pitää ähistä (kuulostaa vähän samalta kuin olavin koira-tulkinta). Tänään hra sitten ähisi miehekkäästi kun telkkarissa rakennettiin taloa. Miun pikkuvauvasta on tullut poikapoika, kaikki näyttää pyssyiltä ja vapaa-aika on käytettävä riskaabeleihin kiipeilyihin jakkaroille ja pöydille ja millevaan mistä voi tippua ja halkaista kallonsa. Sitä odotellessa.

Eilen muuten olavi täytti hurjat 1,5 vuotta, puolen vuoden päästä pitäisi ehtiä täyttää jo kaksi?!

Ja sitten pari muuta asiaa:
-eilisen aamupunnitus miinus 6,5kg eli siis pudotusta 1,5kg tammikuisten 5kg seuraksi wohoo! Kaloreiden lasku on ilmeisesti kannattanut, vatsalihasten kiduttaminen jumppapallolla ei ollutkaan turhaa! Pyöräily kunniaan ja katsellaan sitten kuin käy jatkossa kun tänäänkin piti hiukkasen syödä lettuja :D ei stressiä siis. Kenties kuitenkin vielä hieman jumppaa (ehkä, tosin tänään jo reippailin vaunujen kanssa reilut 7km, kai se johonkin asti riittää?). Se tästä asiasta.

-kävin tänään etsimässä olaville päikkäriin pajunoksia. Huomasin etten taida tunnistaa niitä aukottomasti. Saas nähdä mitä päikkärin tädit huomenna sanovatkasn oksat nähdessään .

Nyt kenties vähän jumppapalloa ja sitten nukkumaan, helei

Maisa

Hävettävän pitkästä aikaa

Huh kuin kiirusta on pitänyt.

Viime viikot on ollu yhtä haipakkaa, töissä keikkoja keikkojen perään, yö sellaisia, sitten ensin kuhmoon ja seuraavaksi päiväksi jonnekin ihan muualle ja tuntuu, että viime viikkoina on ollut monia päiviä kun mie olen nähnyt olavin vain nukkumassa. Se niistä iloisista jälleennäkemisistä, pussaus nukkuvan pojan poskelle ja unta kaaliin itsellekin. Ei rakkaan äitinsä, ihanimman, näkemisen aiheuttamaa hymyä joka syttyy silmiin asti, juoksemista kohti kädet levällään.ei. Mutta kyllä se on mahtavaa päästä reissusta kotiin omaan sänkyyn perheen miesten viereen nukkumaan. Ah sitä onnea. Ps muuten, meillä oli koko perheellä noro, tuli vain tuosta onnesta mieleen :D

Noiden kiireiden takia painonpudotuksessa on ollut pieniä ongelmia, tosi epäsäännöllistä syömistä, ei ole ehtinyt edes pyöräilemään töihin, hullua autossa istumista ja turvotusta. Huoh. Päädyin olemaan tyytyväinen siitä, että huolimatta raskaasta arjesta olen onnistunut pitämään painon siinä mihin sen onnistuin alkuvuodesta pudottamaan, lähtöpaino miinus viidessä. Nyt sitten alkoi taas ahdistus ja skarppaaminen, olen yrittänyt taas muistaa katsoa mitä syön, pyöräillä en ole ehtinyt, mutta olen punnerrellut (epätoivoisesti ja jumppapallon avulla, ei olisi minusta jumppaamaan julkisesti) ja tehnyt vatsalihaksia (nyt koskee ja huomenna koskee selkään tämän iltaiset muutamat selkälihasliikket). Tänään käytiin koko perheen voimin kaupassa kävellen, matkaa tuli yhteensä reilu 5km, mutta raskautta lisännee käynti mammuttimarkkinoilla, huh sitä tungosta (vissiin kahvia tarjouksessa jossain...). Huomenna sitten taas pyöräilyä, vaikkain pakkasta oli luvattu -18 yhyy. Saa nähdä. Pitäisi saada vielä 5kg pois toukokuun loppuun, pienesti alkaa epäilyttää. Jospa se auttaisi edes vähän että yritän parantaa tapoja ruoan määrän suhteen ja lisätä veden juomista. Miksei painoa voisi vain tiputtaa esim. Yläkerran portaista? Ehkä vielä hieman ahdistusta ja kertausta: yh tipu paino, jos syön pienempiä annoksia, enemmän kasviksia ja pyöräilen läpi lopputalven pakkasten niin tipu JOOKO? Eikös noiden toimien pitäisi riittää johonkin? Miksi tästä on tullut miulle päähän pinttymä? Mahtavaa muuten kun yksi mahtava vanha paita mahtuu mulle päälle hurraa!

Sitten tuo asia on käsitelty ja voin siirtyä tärkeämpiin päivityksiin:

-olavi on ruvennut pussailemaan (uh kuin söpöä!)

-olavi on tänään aamun kätellyt meitä (välillä väärällä kädellä, mutta suotakoon se anteeksi)

-olavi on skarpannut puhumisten suhteen (päppä = heippa, tuuttu=tutti ja jotain muuta yhtä epämääräistä :D , mutta kun välillä tuntuu että kaikki muut tuon ikäiset puhuu jotain korkeaman runouden tasoista asiaa)

-ostettiin olaville lopultakin välikausihaalari, päädyttiin poppiin, saa nähdä onko hyvä, pitäis olla.

-olen taas ostellut kaikkea vahingossa fb-kirppiksiltä. Miksi, voi miksi en ymmärrä ettei kannata tarjoilla asioista vaan huvin vuoksi. Nooh, kivoja vaatteita on tullut hankittua olaville, vahingossa tai ei...

-olavi ymmärtää hitosti sanoja ja osaa matkia ja tunnistaa seuraavat eläimet:kissa (au), koira (huh huh), ankka (kaak kaak), lehmää (uu)

-ensi kuuksi pitäisi varata 1,5 vuotisneuvola ja minulla alkaa mietityttää taas tuo pituusasia. Sen edellä mainitus vk-haalarin kooksi piti ottaa 80, joka oli sekin semireilu, on tosin kuulema reilumpaa kokoa tuon merkin vaatteet, toisaalta taas popin sisähousujen koko 80 on vähän nafti. Huh mitä jahkailua tämän asian kanssa :D muttei vara venettä kaada; me&i vaatteet pitää olla jo mieluummin kokoa 86 . Se tästä pituus-asiasta, neuvolassahan se sitten nähdään.meidän sirpukka.

-olavi rakastaa raejuustoa.

-olavi osaa käyttää padia, ja tykkää omista "peleistään"(toisessa opetellaan eläinten ääntelyä ja toisessa katsotaan kikattavia juttuja)

-olavi tykkää "puhua" puhelimeen ts kävellä ympäriinsä puhelin korvalla.

-olavi nukahti tuohon sohvalla ja on söpö (vaikka voi juku kuin se kiukkusi aiemmin kun e antanut herran repiä minnuu tukasta. Huh mikä loukkausi lastaan kohtaan, aiheittu muuten jeesuskilarit)

Sellaista mietin tuossa yksipäivä, että pitäisikö tuo muka jo kohta siirtää nukkumaan omaan huoneeseen, pitäisikö työhuoneesta tehdä muka jo olavin huone? Nythän herra nukkuu vieressä, välillä alkuyön omassa sängyssään, vaihdellen kuin jaksaa sinne laittaa. Ja pitäisikö sitä pottaa jo tunkea arkeen? Ei tunnut herraa kiinnostavan. Äh kuin liikaa miettimistä.

Nyt nukkumaan, pitää herätä huomenna jo ennen seiskaa, hullun hommaa!

Maisa

Ps. Kenties ehdin taas päivittää tätä paikkaa tätä nopeammalla syklillä (!)