Sankarillisesti selätetty verikoe!

Niin, neuvolasta sitten loppujen lopuksi soitettiin vasta perjantaina (voi soittoa odottavan äidin tuskaa ja kärsimättömyyttä), ja niinhän siinä kävi, että pikku nakkia (Olavia) odotti näytteenottokeskuksessa lähete verikokeisiin. Tänään niihin sitten loppujen lopuksi selvittiin.

Suurella jännityksellä odotin tuota kauheaa tapahtumaa, mutta siitähän selvittiin verraittain mahtavasti, vaikka herrasta kolme isoa aikuisten putkellista verta (hyi yäk) otettiinkin, suurin tuska oli se, kun herrasta pidettiin kiinni.  Ei suinkaan se, että pistettäisiin tai valutettaisiin verta vaan se, kun julmettu äiti piti kiinni koko pojasta ja julmettu hoitaja vielä varmisti ikävyyttä pitämässä kädestä kiinni. Voi lapsen surua. Kokeissa tutkitaan ilmeisesti ainakin kilpiraudasarvoja, tulehdusarvoja ja keliakiaa. Kahdesta ensimmäisestä saa tuloksia näytteenottajan mukaan soittaa neuvolasta jo tänään iltapäivällä, voi jännitystä!

nakkipoika ja isänsä voikukkien keskellä silloin kun vielä paistoi aurinko

Ja nooh, mitä muuta verikokeiden ohella on kuulunut tänne? Ei kummempia, mummoloissa vierailtu, mäkiauto-jossainjutussa käyty katsomassa mäkiautoja ja ennenkaikkea kahta longboard-laskijaa. AI NIIN PAITSI ETTÄ OLAVI ON OTTANUT JA NOUSSUT MUUTAMAN KERRAN ITSE SEISOMAAN TUKEA VASTEN! Dude, kevyen jäntevä poika. Yksi ilta hengailtiin koko perhe olohuoneessa, ja kun silmä vältti, Olavi nousi seisomaan sohvaa vasta, ja ai että kuin helppo on nousta seisomaan tiskokoneen avointa luukkua vasten.

ja tästä asennosta noustaan sitten kevyesti ylös

Ei voi olla kovinkaan sairas tuo lapsi, kun liikunnallisesti tuntuisi kehittyvän varsin oivassa aikataulussa.

Tällä hetkellä kuvassa esiintyvä valaisin on roskiskatoksessa. Joku repi sen kahtia.

Ja sitten elokuusta, silloin minä kaikkien suunnitelmieni vastaisesti menen töihin. Se niistä mielipiteistä, että olen kotona lapsen kanssa siihen asti kun kolmevuotta häämöttää näköpiirissä. Vaan ehei, satuin saamaan niin huipun työn paikallisessa kaupunginteatterissa, että pakko mennä. Voi jalkaa oven väliin, eikä Herra Nakkepellenkään tarvitse mennä hoitoon kuin aamupäivän neljäksi tunniksi. Teatterilla tehdään kaksiosaista päivää, joten Olavi menee joko päikkäriin tai perhepäivähoitajalla aamun työtunneiksi (10-14), sitten minä haen herran kotiin ja sitten iloitaan yhdessä, ja sitten kun minä menen iltatunneiksi töihin (18-21.30) on herra iskä poikansa kanssa kotona. Voi mahtavaa, elokuussa sitten sitä. Tai siis itseasiassa Olavilla alkaa hoitoaika vasta syyskuussa, kun iskä jää heinäkuuksi vanheimpaanvapaan vikalle pätkälle, ja saa näin ollen olla koko elokuun isäkuukaudella. Voi mahtavaa meidän elämän paras kesä tulossa, ollaan koko perhe elokuuhun asti kotona, voidaan pikniköidä ja matkustella kotimaassa, MAH-TA-VAA! kunhan vain iskä ensin hoitaa kuluneen vuoden koulun rästihommat pois niin kesä voi alkaa.

mahtikesä alkaa tästä wuhuu!

Kesää vaan kaikille, kohta aletaan soitella neuvolaan varmistuksia siitä, ettei mitään ole hätänä. En tosin usko, että se sujuu niin helposti, varmasti on jossain joku bugi ja neuvolalla ei ole mitään tietoja mistään.

hei jou ja parempia kelejä odotellessa

pituuttomuutta ja hullupitkä postaus (vrt.aiemmat postaukset)

No niin, nyt onkin pitänyt kiirettä tällä suunnalla, reissattu on Tampereella Olavin kummien kihlajaisissa, käyty ennenkaikkea ikeassa (huoh) ja äitienpäivän vietossa toisessa mummolassa. Aika juoksee.

äitienpäivänä mummolassa enon yli 20 vuotta vanhassa haalarissa

Äitienpäivänä Olavi tutustui varsinaisesti ensimmäistä kertaa kunnolla nurmikkoon, ei maistunut ilmeisesti mitenkään erityisen hyvälle. En ihmette, viime vuotista oli vielä. äitinsä poika kun kaikkea maistellaan tai ennenkaikkea syödään.

Meillähän oli perjantaina muuten se kasvukontrollineuvola, eikä sitä pituutta vieläkään ollut tullut neuvolan tädin mielestä riittävästi, nyt ollaan menossa 66,5cm, ja enemmän olisi siis saanut olla. Tänään pitäisi terkkarin lääkärin katsoa käyriä ja ilmoitella minulle sitten mikäli jotain kokeita haluaa otettavan. Minun mielenrauhani onneksi muutamakin varhaiskasvatuksen ammattilainen tuttavapiiristä on todennut Olavin olevan ihan terve ja reipas poika, kasvaa vaan nyt vähän hitaammin. Kyllä muuten silti jännittää odottaa mahdollista soittoa hyi yäk. Jos jää lyhyeksi, niin ainoat vaihtoehdot (omien kokemusteni perusteella, lyhyet pojat) ovat olla nynny tai sitten ärsyttävä suuriegoinen pelle. Voi kasva Olavi kasva normaalisti jatkossa jookos!

 

Kuten muuten ylläolevasta kuvasta voi nähdä, meillä  on jo istuttu parin viikon ajan supertukevasti omillaan, istumaan myös noustaan itse, Olavi osaa nykyisin kontata luo ja ojentaa kädet, jolloin hänet pitää auttaa ylös seisomaan. Kahden tutun päiväkodin tädin arvio on, että kohta kävellään. Voi luoja. Eihän tämä poika voi olla sairas, vaikka hitaammin onkin nyt parin kuukauden ajan kasvanut, kun liikkelle ollaan lähdetty ehkä jopa keskivertoa aiemmin. Soittaisivat nyt sieltä tyhmästä neuvolasta.

Sitten saamani tunnustuksen pariin, kiitos vain paljon wishfulrider !

Siis;

1. Miksi aloitit bloggaamisen?

 

Koska olin raskaana ja halusin purkaa alun pelkotunteita ja kirjoittaa asioita muistiin. Minulla on myöskin banaanilehväinen raskauspäiväkirja, mutta koko raskauden aikan jaksoin kirjoittaa siihen kahdesti. Ei siis kauhean kattavia muistoja siellä.

2. Mitä ilman et voisi elää?

No tietenkään en voisi elää ilman perhettä, kevyemmistä asioista mainitsisin salmiakin ja jätskin ja lumisen joulun ja kevään ensimmäisen vihreyden.

3. Missä haluaisit asua?

Paikkakunnallisesti mieluiten täällä jossain Pohjois-Karjalassa, täällä on kivan pientä, mutta kuitenkin melkein kaikkea saa mitä tarvitseekin. Asunnollisesti olisi kivempi  asua maan tasalla, rivitalo- tai paritalokotia odotellessa ja etsiskeltäessä.

4. Kun olit pieni, mikä halusit olla isona?

Sisustussuunnittelija ja jossain vaiheessa myös floristi. Kukkia minulla on kotona, sisutus on harrastus. Ja nyt näyttäisi siltä, että ensi vuonna minulla onkin mahdollisuus tehdä työtä teatteriharrastukseni parissa, siitä lisää loppuviikosta kun asia varmistuu suuntaan tai toiseen.

5. Oletko saavuttanut elämässäsi jotain suurta?

Taas jotenkin ilmiselvä vastaus, olen tehnyt lapsen, terveen sellaisen. Minulla on oiva perhe ja suku, ja koulut on käyty ja yksi unelmien työpaikoista lähestyy. Nyt rullaa hyvin, vielä kun saisi lisää lapsia jossain vaiheessa, kun siihen vaiheeseen ensin ehtii.

6. Nolo salaisuus, mitä olet piilotellut pitkään?

En tiedä, Tomille olen kertonut aikalailla kaiken, minoon niin tylsä, että möläyttelen asioita. Raskautta piilottelin kyllä facebookissa viime juhannukselle asti, silloin laitoin ensimmäisen kuvan sinne jossa maha näkyi, viikkoja oli kuitenkin jo joku yli 20.

7. Oletko onnellinen, miksi?

kyllä minä olen onnellinen, pitää vain välillä muistaa se. Aurinko paistaa, Olavi nukkuu, puut ovat vihreitä ja kohta lähdetään koko perheellä kaupungille. Suurin ilo tällä hetkellä tulevien mahdollisten työjuttujen lisäksi on se, että meidän koko perhe on kesällä kotona, kun iskä jää vissiin vanhepainvapaalle ja sitteen matkustellaan suomessa ja käydään Olavinlinnassa retkellä, ja piknikeillä rannoilla.

8. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?

Minulla on ainakin toinen lapsi, ehkä kolmas mahassa ja Olavi on jo huolestuttavan iso. Ja minäkin varmaan kun en enää väliä painostani :D 

toivotaan toivotaan toivotaan.

9. Asia minkä olisit tehnyt toisin, olisi?

Olisin syönyt hillomunkin joita ostin vieraille. Minä en kahvilla syönyt yhtään ja sitten pitikin jo lähteä suoraan reissuun ja munkki jäi syömättä. se harmittaa.

10. Puheenaihe josta tykkäät puhua paljon?

 

yhden lapsen vanhempana tietenkin oma lapsi.

11. Asia jota et saa pois mielestäsi?

 

no sitä, että saisivat soittaa sieltä neuvolasta.

No niin, se siitä haasteesta. Taidan olla laiska ja välittää osittain samat kysymykset juuri SINULLE, joka nyt luet tätä:

1. Mistä pienistä asioista tulet onnelliseksi?

2. Mitä ilman et voisi elää?

3. Missä haluaisit asua?

4. Kun olit pieni, mikä halusit olla isona?

5. Varhaisin muistosi?

6. Ensimmäiset sanasi?

7. Oletko onnellinen, miksi?

8. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?

9. Asia minkä olisit tehnyt toisin, olisi?

10. Puheenaihe josta tykkäät puhua paljon?

11. Asia jota et saa pois mielestäsi?

 

 En muuten ihmettele, jos ei jaksa tehdä näitä kyselyitä enää, ei siis paineita SINÄ LUKIJA.

 

Olavin kanssa omapihahommilla. Huom Olavin kengät unohtuivat sisälle.

 No niin. Eihän tuota asiaa edes tullutkaan paljoa, eipä siinä kun on tiivissanainen. Perjantaina siis selviää meidän perheen tilanne elo-toukokuussa, meneekö olavi päikkäriin osaksi päivää, itkun paikka mahdollisesti. Siitä lisää silloin. Neuvolasta ei olla vieläkään soitettu, paskiaiset. Minä uskon, että poika on terve, mutta ottaa vaan oman aikansa kasvulleen. huoh, niinhän, eikö vaan olkein noin?1

 

 

Maisa, nukkuva poika ja hiljainen kännykkä.

KONTTAUS!

Täten ylpeänä äitinä ilmoitan, että poikamme, herra Olavi oppi konttaamaan päivämäärällä 3.5. kuluvaa vuotta!

Ensin aamupäivällä Olavi otti muutaman hirvittävän kiireisen, mutta topakan konttausliikeen, ja parin tunnin päästä sitä muuten mentiin, iskän sarjakuvalehden perässä- tulevaisuuden nörde. Luonnollisestikin tarjolla oli myös lelu, mutta ehei, Olavi menee vain kiellettyjen asioiden luo, voi sanomalehden kohtaloa. Sanomalehdestä ei vielä mitään, mutta ei juuri postissa tuleen vauva-lehden kimppuun olisi ollut pakko kontata. Ovet lukkoon ja tavarat piiloon siis! Tai siis ei, koska kyllä se siperia opettaa, ja äiti.

hurjaa konttausta kohti omia kirjoja päivittäin

Karun näköistä se kyllä on kun noin pieni (ja olavi kuitenkin on oikeasti aika sirpukka, timmi kuin mikä) konttaa, kädet tönkköinä vetää ja työntää sitteriä ja kuolaa matkalla ties minne.

Seuraavissa kuvissa muutamia asioita, joiden luo herra mielellään konttaa leikkimään. Kuvista puuttuvat kaikki sanoma- ja aikakausilehdet. 

töpseli. huomaa pölyt, joita en pyyhkinyt kun tahdon olla rehellinen

pianon polkimet, hyvä ympäristö myös lyödä päänsä

jatkoroikka pianon luona. huoh

Voi tätä vauhdin hurmaa meidän elämässämme tällä hetkellä. Konttausmatkat pitenevät kokoajan ja vauhti kasvaa. Kohta mennään ympäri asuntoa. Jos joku tietää minne aika on juossut tai minne meidän vauva on kadonnut, vinkkejä otetaan vastaan.

(Vintiöitä katsoneille: Tapahtuneella ei ole ollut silminnäkijöitä (silminnäkijän tuntomerkit: punapukuinen lenkkeilijä).)

Mutta siis vielä, jos joku ei huomannut: MEIDÄN OLAVI KONTTAA (iästä 6kk 2vko ja 2 pv saakka)

helei

uuh, meilläkin oli vappu ja miniloma

Niin, aivan uskomatonta, täälläkin on ollut vappu :)

 Mutta vappuakin olennaisempaa oli se, että sir Olavi on täten matkustanut ensimmäistä kertaa toiselle puolelle Suomea, ja tulipa siinä käväistya Tukholmassakin, ja sitten oli vielä vappukin! Voi veljet hulinan ja junassa istumisen määrää...

Junamatka täältä Helsinkiin kestää luonnollisestikin muutaman tunnin (menomatka taisi olla vähän reilut 4h, ja paluumatka tunnin pidempi), mutta yllättävän kivuttomasti se meni. Juna oli mitä luultavimmin Olavin mielestä vain tylsä huone. Meillä oli molempiin suuntiin mennessä perhehytti, jossa oli paikkoja neljä, mutta voi mitä luksusta, matkustimme vaunussa keskenämme, ja koska vaunutkin mahtuivat hyttiin, sai herra Olavi nukkua vaunuissa sen hetken kun siltä tuntui. Iltaunille junassa ei oikein osattu ruveta ;tai maltettu; ja muutenkin koko reissun aikana taisivat jäädä päikkärin vähille, ei malttanut nukkua tuo tuotos.

huom. päällä äitiyspakkauksen rumin body, KAIKKI on pyykissä reissun jäljiltä, mahtavaa!

Tukholmassa myö käväistiin katsomassa kenties tulevien Olavin appivanhempien matalaa majaa (Kuninkaanlinna) ja muuten vain hengailtiin kaupungilla, ja voi veljet kuin hienon käsityöläisen ompeleman hatun Oltsulle löysin, katsokaapas tätä:

Voi vieläkin vaan veljet, ja otinpa ja ostin Olaville vielä vappuaaton kunniaksi toisenkin hatun, tämän Helsingistä:

 

 

Tuosta Marimekon hatusta kyllä kannatti totisesti maksaa (ainakin vielä tuntuu siltä, jäi rahaa ruokaankin ::) ) sen verran paljon iloa se minulle tuottaa.

Mutta siis, reissuttu on ja kivaa oli, vappuna oltiin mummon ja ukin luona vappumarssilla, syötiin munkkeja ja juotiin simaa ja sau-not-tiin jo rantasaunassa, mahtavaa!

Aurinko paistaa ja on jo toukokuu, elämäni kevät. Olavi nukkuu iskän kainalossa, muutenkin reissulla oli söpöstävä vaikutus, koska herra poika on suostunut nukahtamaan vain syliin ja nukkuu mieluummin vain kainalossa. Supersöpis. 

Olavi varmaan lähtee konttaamaan ihan lähipäivinä, tänään jo muutaman kerran ymmärsi liikuttaa käsiään ja jalkojaan samaan aikaan, huh siis, ja muutenkin kovasti ollaan keksitty uutta, nyt noustaan konttausasennon lisäksi sellaiseen kolmioasentoon, kämmenet maassa, pylly pystyssä ja jalkapohjat maassa, dude, minullakin meinaa sattua mennä moiseen asentoon...

ja tästä muuten päästään vielä pystympään, herran jestas!

Istumista tuettakin on harjoiteltu kovasti, ainakin tänään muskarissa Olavi istuskeli lattialla jo paremmin kuin ennen, miun jalkojen hiukkasen tukemana kuitenkin, mutta silti. Istui itse-tuo minun vauva, ja kohta konttaa- vasta syntynyt vastasyntynyt. Ei se enää vauvalta tunnu, paitsi silloin kun se tuhisee kainalossa. Vo aika kun kulut niin nopeasti.

Kohta vaihtamaan koko perheen voimin (eli iskä vaihtaa, myö hengaillaan) talvirenkaan pitkän vitkuttelun päätteeksi

Hei hyvää elämänne kevättä!