21.02.2014

Suomi pelaa ruotsia vastaan jääkiekossa paraillaan, mutta ei oikein nyt jaksa sytyttää. Kummallista, yleensä syke on huikeissa lukemissa jääkiekkoa katsottaessa. Ei sytytä minulla peli, eikä näköjään kunnolla itse pelaajillakaan.

Joo, viikonloppu tulossa, perjantain kunniaksi söin töissä roiman lounaan. Olo on tuhti, kiitos viikonlopusta! Maha on potkinut ahkerasti pitkin päiviä, ei tauotta, mutta kovastihan tuo tökkii kun istua kökötän töissä, käy ilmeisestikin tuolloin tila ahtaaksi. Tänään käynnistyi jo 23+ viikko, huh huh. Äitiyslomaan aikaa aika vähän, vähän päälle 2,5kk, tässä välissä pitäisi ehtiä pitää vuosilomapäiviäkin.

Olavi puhelee kovasti ja käyttää hillittömiä lauseita, oppinut varmaan kirjoista, eivät kuulu puhekieleen mein perheessä. Esimerkkejä näistä lauseista ovat:

-ei tämä voi olla totta

-äiti arvaa mitä, täällä minä olen

-missä äiti olet

-mitä ihmettä minä teen?

-ei tämä ole piipaa ei (kyseinen auto ei ole poliisiauto)

Hupaisia aikoja olavin kanssa arkisin, on tainnut olympia-aika olla vähän tylsää ollolle, taitaisi kaivata enemmän yhdessä oloa ja leikkiä, ollaan yritetty leikkiä autoilla ja legoilla yhdessä. Viikonlopuksi on luvattu muistaakseni plussa kelejä, voisi tehdä toisenkin lumiukon takapihalle tai käydä taas laskemassa mäkeä. Paistaisi aurinko niin jaksaisi vähän piristyä ja aktivoitua.

Nyt ei jaksa kirjoittaa, kokeilen herätellä mahatyyppiä ja jaksaa kiinnostua jääkiekosta. Damn you ruotsin maalivahti.

Ps.lounaana rahka+hedelmä+mysli kokoonpano on vähän helpottanut turvotus asioissa. Raskausoireita ei nimeksikään, ei kipuja tai muutakaan

Maisa ja maha ja ollo-opoti

13.02.2014

Pahoittelut ajankulumisesta, eipä,ole tullut kirjoitettua asioita arjesta muistiin kiitos tämän koko perheen kiertävän tyhmän flunssan. Ensin siitä kärsi Ollo, sitten se tuli minulle ja pahimmassa vaiheessa taitaa olla tällä hetkellä iskällä. Kuumetta ei ole nostanut ollenkaan, vain pitkinnyt ja nopeasti iskevä flunssa, ollolla valui nenä melkein kaksi viikkoa, epäilin jo korvatulehdusta, mutta lienee jo mennyt ohi jo sellaista edes oli.

Olavi on aloittanut tämän ajan aamut heräämällä ja kysymällä itkuisesti "missä äiti on", koskettava hetki. onneksi olen sattunut olemaan jokakerta vielä kotona, huomenna mahtaa olla toisin, työrytmi palaa toimistolle ja ajattelin olla siellä taas arjen kunniaksi seiskalta. Tunti aamulla on niin kovin paljon lyhyempi kuin tunti perjantaina iltapäivästä...näin on.

Eilen oli neuvola ja paino näytti minulle ahdistavalta luvulta, reilussa kuukaudessa olisi muka tullut 5kg, epäilen suuresti, housut meinaavat edelleen tippua jaloista ja yhyy. Taisi olla turvotusta ja ummetusta, neuvola kun oli iltapäivällä, aiemmin ollut aamupäivästä. Mie aloitin tänään taas hieman laskeskella kaloreita, vaikka uskonkin kyllä jo, että oli turvotusta, minulla voi päivän aikana paino nousta useammallakin kilolla. Jospa se oli sitä, kuukauden päästä neuvolassahan se nähdään (iltapäiväajalla). Tänään olen syönyt monia päiviä vähemmän ja olen ollut paljon energisempi, hyvä niin. Liikuntaa ei ehdi olla paljoa mitään aiempaan verrattuna, yritän skarpata kotijumpan suhteen, selätin ja lihasliikkeet vähintään joka toinen päivä. Mielellään tietenkin jokaisena päivänä, mutta räkäpää ei tänään jaksa. 

Rakenneultra oli pari viikkoa sitten ja kaikki oli juuri niin hyvin kuin voi vain kuunaan olla, istukka oli ylhäällä vähän edessä, niin ettei se tule kätilön mukaan liikkeitä himmentämään, vauva oli viikkoja edellä pari päivää. Samoin muuten oli ollokin aina edellä muutaman päivän, samoja syntymäpainoja ennusteli jo tuon ultran perusteella, lähemmäs 4kg, sydämessä oli kaikki hyvin ja kaikki on nähty ja todettu mallikkaaksi. Sukupuolikin on tiedossa, tähän sitä nyt en vielä ainakaan laita, en ole jaksanut vielä ajatella mikä on miun suhtautuminen kertomiseen, sukulaiset tietää, jotkut kamut, mutta eipä tuota raskautta ylipäätäänkään olla muistettu kauheasti kuulutella :) ei vain ole tullut julkaistua esim facebookissa, osa kuullee vasta synnyttyksen jälkeen.

Nyt menen niistämään nenän, halailemaan olloa ja sitten taidanpa tunnustella vielä hieman vauva liikehdintää ennen nukkumaanmenoa.

Asiat on hyvin, ei painokaan ahdista, aion vain hieman hidastaa sen nousua, jos mahdollista :)

Maisa