Wuhuu yksi vuotta (ja risat), uptaded

Ja niin minun vauva, joka vuosi sitten oli niin pieni ja punainen (varmastikin oikeasti keltainen, ne bilirubiiniarvot, nepä ne(Emt kuin kirjoitetaan)). Olavi oli niin pieni ja tomi ei ensimmäisenä yönään sairaalassa halunnut ruveta nukkumaan, piti vain olevia sylissä ja katseli.minä en väsymyksestä ja hämmennykseltäni älynnyt, että vauvalta pitäisi vaihtaa vaippaa. Sanoin vain hoitajan asiaa kysyessä että ajattelin vaihtaa kohta, jonkun muun homman jälkeen.odotin sairaalassa kokoajan tietoa siitä koska päästään kotiin, jossa ei tartte tallustella yöllä maitohuoneeseen ja jossa saa syödä kun huvittaa. Ja sitten myö päästiin kotiin, Olavin ollessa neljä päivää. siitä se arki sitten alkoi oikeasti.

Voi kuin siitä voi olla jo vuosi? Vastahan myö ensimmäistä kertaa lähdettiin Olavin kanssa kävelylle tai kauppaan,ja minua jännitti niin,kilpailtiin siitä kumpi saa työntää vaunuja tai kaupassa kärryjä :)

Tuossa se sama silloinen karhupukuinen poika nyt telmuaa sohvalla eikä suostu nukahtamaan,kynsii vaan väsymyksissään (voi tätä iloa) yöllä herää ja rauhoittuu heti kun pääsee keskeen,haluaa olla kainalossa.

Olavi on innostunut viime aikoina entistä enemmän soittimista, suosikkeja ovat piano, oma ukulele ja syntymäpäivälahjaksi saatu rumpu.

1-vuotias Olavi tykkää hävittää tuttejaan ympäri asuntoa. Tasaisin väliajoin niitä etsitään täällä ympäri kämppää, vain jotta nuorimies saisi ripotella ne uudestaan uusiin jänniin paikkoihin. Jänniä paikkoja ovat tietty kaikki paikat joihin äitiin ja iskän mielestä ei välttämättä kannattaisi nuoren tutkimusmatkailijan perehtyä.

Olavi on myös oppinut kävelemään, vaikka konttaaminen onkin vielä pienelle miehelle mukavampaa.kävely kuitenkin kiinnostaa kokoajan enemmän ja enemmän.

Hei uuh muuten,myö käytiin Olavin syntymäpäivän kunniaksi illalla koko perhe (plus hitsisti tätejä ja Enoja extended -Konsta ja Laura) katsomassa kaupunginteatterilla lyhyitä improja,jossa arvon taiteilijat valitsivat Olavin merkittäväksi henkilöksi joka otettiin eteen ja jolle improvisoitiin onnittelunalladi, jossa huomioitiin myös Olavin tykkäysasia rumpu. Olavi vain istui ellin sylissä ja kuunteli.kova teatterissa kävijä on muutenkin,eilen oli vuorossa viiru ja pesonen,vähän pelotti alussa,mutta pistän sen sen piikkiin että istuivat eturivissä,jossa voikin olla pelottavaa :)

Olavi nukahti,tuhisee tuossa iskän sylissä,eli oiva hetki mennä syömään,,jos joku miettii taaperolle hyvää lahjaa,suosittelen wheely buggeja,meille ostettiin leppis,osittain pakon sanelemana,lehmä olisi ollut siisti,mutta onpahan nyt se alkuperäinen

Nyt syömään,Helei!

Nöräystä uhuu!

Täällä minä,kohta 12kk täyttävän lapsen äiti vaan nörään.täten minä olen saanut iPodin,voi tätä nöräämisen juhlaa.tämä sovellus ei kylläkään anna paljoa hurraamista aihetta,mutta ei siitä sen enempää.

Ja sitten asiaan,Olavin ja iskän kotonakin sujui mainiosti,mutta kuitenkin,kun tulin kotiin niin voi sitä ilon ja hymyjen määrää Olavin suunnalta minulle...parin viikon sisällä herra on jotenkin yhtäkkiä rohkaistunut ja ilostunut,leikit ovat lisääntyneet ja monipuolistuneet ja eilen Olavi käveli muutamia metrejä,oikein tohkeissaan,voi muun vauva! Kävelyä,herran jumala,tästä sekä vauhti vaan kasvaa ja matka pitennee,minen taaskaan kestä.

Ja muuten, sekä toinen kulmahammas tuli retken läpi,näkyvissä on!

Voi,sunnuntaina sitten Olavin synttärit,koetan ehtiä kirjoittaa sitten ensi viikolla jotain nostalgiasta siitä miten aika juoksee nopeammin kuin minä pyöräilen (ei vaadi paljoa ajalta) mutta joo.olen minä jo nyt vähän muistellutvsitä kun reilu vuosi sitten istuin käsittämättömän pieni Olavi sylissä sairaalan sängyssä ja katsoin kun ulkona satoi lunta ja tuuli kovaa.toivoin että päästäisiin pian kotiin.yhyy missä minun vauva?


Maisa ja väsy

syksy

voi juku. minä lähden kohta yönylityöhön, ja ensimmäistä kertaa herra mieheni ja nuori herra poikani ovat kahdestaan ilman minua yhyy. voi sitä itkun ja ikävän määrää - niin varmaan. No, Olavi nyt saattaa ikävöidä. tomi on varmaan vain onnellinen, ei jäkättäjää kotona buah hahahaha ! pyh.

ja sitten mitäs tässä, olavi on ottanut askeleita, mutta ei paljoa ole kyllä tuntunut tuo kävelemisen oppiminen kiinnostavan. tosin tänä aamuna olavi yritti kävellä ilmapallon perässä, joten jospa kuitenkin, kaikkia odotuksiani vastaan, olavi oppiikiin joskus kävelemään (kunhan jaksaisi kiinnostaa)

olavi ja omat ostoksensa. vain banaaneja.

uuh ja niin, olaville tulla tupsahti toinen yläkulmahammas läpi. etuhampaista ei tietoakaan, mutta vampyyrius on taattu 50 prosenttisesti.

yh ei jaksaisi oikein kirjoittaa ja pitäisi pakata kamojakin hyi yäk. mutta mutta joo, kaipa herra on kasvanut pituutta, ihania vaatteita on jäänyt liian pieniksi ja uusia otettu käyttöön. talvihaalarikin on ostettu, päädyttiin kaiken jahkailun jälkeen extempore-hengessä ticket to heavenin tähtihaalariin, ihan jees näyttäisi olevan pikaisen testauksen perusteella. nyt ei tarvita kuin talvi.

muskarissa käyminen on osoittaunut haastelliseksi, kun ei sinne oikein koskaan muisteta mennä. huono ajankohta ja muisti.

ja sitten, parin viikon päästä olavi täyttää vuoden (wtf) ja lahjakin on keksitty, muttei vielä hankittu. kuva sittenkun  ei tartte sellaista jaksaa googlettaa vaan voin ottaa sen ihan in real life.  voi voi kuin nuorekasta kieltä.

noo lopuksi vaan että anteeksi tekstin tasosta.

maisa