29.08.2013

Voi se u-alkuinen sana, joka tekee tällaisista flunssainen-äiti päivistä tuskaa. Muina päivinä ongelmaa ei välttämättä ole lainkaan, mutta jostain se aina putkahtaa hankalimmalla hetkellä. Uhma.

Koska minulla on flunssa, niskaakin kutittaa, niin luonnollisestikin Olavilla puskee hammas läpi ja puskee muuten kohta toinenkin. Awesome, etten sanoisi. Muutenkin ajoitus sekä flunssalla, että hampailla on tyhmä, koska meillä on ylihuomenna hautajaiset. Miun mahtimummoni Hörö kuoli 18.8. keuhkosyöpään (mesoteliooma), onneksi ei tarvinnut kitua kauan, diagnoosista kuolemaan taisi kulua kaikenkaikkiaan reilut kaksi kuukautta. Hörölle laitetaan mukaan arkkuun ainakin keskeneräiset sukkakutimet, sukkia nimittäin ei tältä suvulta ole puuttunut, eikä mehuakaan itseasiassa.

Tuon 18. Päivän jälkeen Olavi ja minä otettiin suunta kohti Tamperetta miun veljen ja lauran luo, ajatuskarkumatkalle. Matka hoiti hommansa, ei tarvinnut ajatella mitään ankeuksia. Lauantaina iskä päättikin ajaa meitä noutamaan takaisin Pohjois-Karjalaan, ja täällä sitä ollaan. Tiedoksi Ketustelijalle, en päässyt viesteilemään enää mitään kun herra iskä ilmestyi ja päädyttiin Teiskoon sukulais-mökille.

Olavista vielä, puhetta piisaa taas hirveästi, taittuu jo r-kirjainkin paremmin, pyörä on jo pyörä eikä boggo, Laurakin on jo Laura ja Martta Martta. Armotonta kiinnostusta herättävät edelleen mopot, autot, traktorit ja pyörät. Kova poika on muuten pussailemaankin. Naapurin vuoden vanhemman pojan kanssa mopoillessaan Olavi osoittaa jo muuten yhteisleikkien merkkejä, toista matkitaan ja ollaan matkittavana, nauretaan kovaan ääneen ja pelleillään yhdessä, puhutaankin. Olavi on oikeasti jo aika iso poika, kaksivuotisneuvolaankin on jo varattu aika, huh huh.

Tämän tyhmän flunssapäivän pelastivat Olavin pussaukset ja syksyn ensimmäinen omenapiirakka.

Nyt syön muuten sipsejä, että ei niistä painoasioista sen enempää, söin äsken hampurilaisen ranskalaisineenkin, paino lienee pysynyt päivittäisten kävelyiden ansiosta samassa miinus 9kg. Seuraavaksi hankin askelmittarin, olen vahingossa innostunut kävelystä ja juoksemisestakin. Nyt ei mäne hyvin :D

Maisa

14.08.2013

Ei tekosyitä tällä kertaa. Ei myö mitään kovinkaan kummoista olla tehty, ollaanpahan vaan vietetty arkea, enkä ole käyttänyt hetkeäkään kuluneista päivistä siihen, että olisin kirjoittanut tänne. Por favor, asiaa siis taas kerralla paljon.

Elo on taittunut elokuuksi, kohta jo sen puoleenväliin, ja myö ollaan nautittu loppukesästä sen vaatimilla tavoilla.

Olavi on kasvanut, sandaalit alkavat käydä pieniksi ja minunkin tämän kesän balleriinani on liimattu jo kasaan kertaalleen. Varma merkki lähestyvästä syksystä nuo kenkiin liittyvät muutokset.

Olavi puhuu koko ajan enemmän, ensimmäinen lausekin on jo kuultu: "hehei popo". Hei hei mopo, sitä ollaan niin poikaa, niin poikaa. Sanoja tulee jokapäivä lisää ja lauseita kohti mennään kokoajan enemmän ja enemmän. Olavi osaa muuten laskea numerolla kaksi, osoittelee asioita niinkuin laskettaessa ja sanoo kaks, kaks, kaks.

Hra poikaa kiinnostaa nykyisin ennen kaikkea mopot, autot, traktorit, polkupyörä, kanat ja tiput sekä ihmisistä Pepe, mummo ja Elli. 

Omalla kolmivärisellä kolmipyörällään arvon oikani polavi on päässyt jo itsekin eteenpäin, polkeminen on vain pirullisen raskasta, kun pyörässä ei ole ketjuja, vai polkimet eturenkaassa. Tästäkin huolimatta Olavi jaksoi itse polkea pari metriä asfaltilla, ja taas saatiin ikuistettua video uudesta taidosta. Luonnollisestikin videon taustalla äiti (minä) huudan samalla tavalla kuin silloin kun Olavi oppi konttaamaan ( myöskin ikuistettu videolle).

Myö ollaan harrastettu kaikenlaisia kotihommia enenevissä määrin, ruisleipääkin olen opetellut tekemään itse, tekaisinpa tuossa heinäkuussa leivänjuurenkin. On muuten hyvää itse alusta asti tehty 100% ruisleipä. jääkaapissa on  satasarvisenmaitoa ja ostin feresin. Sama kohta muuttaa jonnekin pohjoiskarjalaiseen korpeen ja alkaa kasvattaa karhuja.

Karhuista puheenollen, allekirjoittaneen paino. Tilanne on tällä hetkellä se, että mittasin viime viikolla Hörön (miun mummo) ja ukin hiple vaa'alla illan painoksi 66,9kg, siis illalla miinus 8! Awesome ja kaikki muutkin mahisanat! Seuraavana iltans olikin sitten jo kolme kiloa turvonneempi paino, mutta silti! Ilman turvotusta (se aika kuusta) ja ei illalla mitattuna miun paino on varmaankin edelleen siellä miinus ysissä. Mahtijuttu. Viime viikkoina minä ja hra Olavi olemme pyöräilyn sijaan keskittyneet vaunuilla liikkumiseen. Viikossa tulee vähintään 2-3 päivänä käveltyä reiluun puoleen tuntiin 5km, ja joka päivä olemme sateiden salliessa käyneet kävelemässä 1-2km niin, että hra istuu omassa pyörässään ja minä työnnän, oi hyötyliikunta. Ilman liikuntaa kyllä pää räjähtäisi, koska yksi u-alkuinen sana.

UHMAIKÄ. Voi pojat, voi tekoitkun määrää, voi dramaattista julkisissa tiloissa lattioilla maaten itkemistä, voi sylissä riuhtomista. Tältä tuntui tänään. Oikeasti tässä perheessä on päästy vielä aika helpolla, kiukkuja silloin tällöin, mutta enemmän pussailua ja sylissä kiehnäämistä. Mukava Olavi. Kyllä tämä tulee jossain vaiheessa kosahtamaan ja pahasti, niin paljon olen kauhutarinoita uhmasta kuullut. Onneksi ukki muistuttaa usein, että "liiän helepolla ootta piässy". Teini-ikää odotellessa...

Herrat iskä ja poika ovat nukkumassa, on nimittäin nuoremman rytmit olleet aika sekaisin, nyt pikkuhiljaa palautuminen oikeisiin käynnissä.

Nukkumaan siis nyt (ensin hullua kittausta vettä, auttaa turvotukseen,ehkä)

Maisa