29.04.

voi juku, täytin vuosia, on ollut lämmin, maha melskaa ja ollo laulaa autolaulua (siitä "...koko päivän").

Päikkärissä oli eilen ollut vappunaamiaiset, ollolla oli päässään prismasta palomiehiltä saatu palomieskypärä (muovinen, teippailtu jo joistain kohdista kasaan) ja ilmeisesti oli tykännyt päivästä, oli kuulema pomppinutkin. 

Olavilla on enää viisi hoitopäivää jäljellä nyt keväällä, kun tämäkin päivä lasketaan mukaan. Tämähän tarkoittaa tietenkin myös sitä, että minulla on vain viisi työpäivää jäljellä, sitten pari vuosilomapäivää ja äitiysloma. Huominen onkin jo vapaata ja vapun seutu muutenkin, ensi viikolla pitkät neljä työpäivää jäljellä. Tekemistä ei ole enää kauheasti, ja istuminen alkaa puuduttaa. Kun istuu koko päivän töissä (pääasiallisesti asiat on pakko hoitaa koneella) kostautuu ilta, supistuksia ja väsyttää ja turvottaa ja ei voi kuin maata. Niinä päivinä kun en ole ollut töissä moisia ongelmia ei ole ollut läheskään noissa mittakaavoissa. Supistuksia on päivittäin, jokunen kipeämpikin, viime kerralla supistuksia ei ollut nimeksikään, vasta silloin ihan lopussa, synnytystapa-arvion jälkeen, no nyt supistelee kyllä päivittäin ja monesti.

Painostressaamisen päätin lopettaa kokonaan (nämähän ovat tahdon asioita). Minulle tuli jo huono omatunto, kun toiset eivät saa lapsia vaikka tekisivät mitä, ja minä saan ja sitten kehtaan valittaa jostain kilojen kertymisestä. Tyhmä minä, nyt lopetan sen, paremmalla mallilla tässä ollaan jokatapauksessa kuin viimeksi. Kunpa kaikki saisivat lapsen, jotka sitä yrittävät.

Mahassa on menossa melkoinen mylkkäys, toivottavasti vauva ei luule kääntyvänsä toisin päin, viimeksi neuvolassa oli pää alhaalla, raivotarjonnassa jo, mutta eilen illalla ja tänään liikkeet ovat tuntuneet toisissa kohdin, kenties vaan siirtelee takamustaan puolelta toiselle, toivotaan. Kyllähän sitä kokoa jo alkaa olla vauvallakin. kovasti yrittää tulla tämäkin vauva läpi takapuolensa voimin tuosta kylkiluiden hoodeilta, on ihan kosketusarkoja kohtia ylävatsalla, istuminen ei muuten auta tähän pätkääkään.

Olavi on laitellut meidän kanssa vauvan vaatteita lipastoon, mutta kauheasti ei tunnu kiinnostavan, ehkä pitäisi kohta laittaa jo pinnasänky paikoilleen, auttaisi ymmärtämään (kenties) mitä tapahtuu. Sisarustattaakin on ostettu lenkkeily- ja nukutustarkoitusta varten, saapuvat tampereelta joensuuhun viikonloppuna, eikun säilytyspaikkaa etsimään! Kaikki hankinnat ihan ok mallilla, vaatteita on jo ennestään ja niitä on saatu lisää (kiitos satu) ja pitäisi ostaa vielä pari pienenepientä nepparibodyä ja se sisarusseisomalauta brioihin.

Olavi on kokeillut tässä kevään mittaan pari kertaa isompaa polkupyörää (ei kolmipyöräistä vaan sitä pienintä oikeaa) ja eilen hra polki jo mallikkaasti. Minä oletin että olavi honaa tuon polkemisen tarpeen vasta paljon myöhemmin, syksystä, mutta ihan itse saa poljettuaan itseään jo eteenpäin pieniä matkoja. Kyllä siitä kahvasti vielä auttaa saa, mutta ei tarvitsee työntää hiellä eteenpäin koko pyörää, ennemmin ohjata: ohjaaminen ja polkeminen yhtäaikaa ei luonnistu vielä.

nyt tekemään jotain muuta, taitaa tulla viileä päivä, tai päiviä. Siitäkin huolimatta, sima kaapissa jo valmiina, munkkeja tehdään huomenna ja arvelin kokeilla tehdä vapuksi elämäni ensimmäisen voileipäkakun, vapaiden ja vapun ja vapauden kunniaksi. sitten ne neljä työpäivää ja vapaata (tosin haen sairaslomaa ensi viikolla jos voimat loppuvat kuin loppuivat viime viikolla)

heippa! 

+maha jo 32+

17.4.2014

ollo 2 ja puoli vuotta hurraa! ollo opoti, iso poika jo.

kevä ton tullut ja tulee lisää vauhdilla, ollaan olavin kanssa ulkoillessa katseltu nuppuja kaikissa pensaissa ja puissa, naapurin krookukset ovat nousseet ja meillä kukkivat leskenlehde jo toista viikkoa. Oi kevät, tapapihallakaan ei ole enää lunta kuin pikkunökäre, lumiukon alavartalon jämä.

Olavi on aloittanut kyselemisen kunnossa, ai mikä, mikä tuo on ja kaikki noiden kysymysten johdannaiset moneen moneen moneen kertaan. Välillä muuten ihan tahallaan. Ollo puhelee paljon ja on tehnyt oman laulunkin, sain sen onneksi videolle: olavi istui pianon edessä ja käänteli sivuja nuottikirjasta, pysähtyi yhdelle sivulle, painoi muutaman kerran koskettimia ja lauloi "lapset leikkii pihalla", käänteli taas sivuja ja tuli sivulle, jossa näkyi lapsia veneessä auringonpaisteessa ja olavi lauloi seuraavaa "lapset leikkii veneessä, lapset leikkii veneessä, paistaa aurinko, paistaa aurinko" ja melodiakin oli ihan passeli, lopun toistoa myöten! hyvä laulu. Olavi kertoi eilen ruokapöydässä, että pienenä hän lauloi tuota lapset leikkii laulua. onhan noista lauluhetkistä aikaa kuitenkin jo viikko, kaksi?

olavi oli mummon ja ukin luona huhtikuun alussa kolme yötä, tämä on herran henkilökohtainen yökyläily-ennätys. Sillä aikaa kun ollo hengaili maalla, myö käytiin tomin kanssa helsingissä oopperassa ja ateneumissa (miun työhommissa, mutta kuitenkin). Hyvä reissu, vaikka kärsinkin hotelliyön ruokamyrkytyksen parissa, ei paljoa ateneum jaksanut kiinnostaa seuraavana aamuna. Tove näyttelyn luento oli ihan mielenkiintoinen, mutta itse näyttely ei oikein sävähdyttänyt, olisi varmasti ollut jotain vaikuttavaa jos olisin kyennyt katselemaan tarkemmin, mutten oikein jaksanut edes seistä edellisyön jäljiltä.

harjoitussupistuksia on ollut vaihtelevan paljon, ei ollosta ollut mitään tällaista, olisiko supistanut muutaman kerran ennen niitä synnytyskäynnistyssupistuksia. Toissapäivänä oli neuvolakin, kaikki ok, vauva pää alaspäin, pää aika alhaalla jo. Nyt saa alkaa oman harkinnan mukaan syömään rautalisää, joten tervetuloa pahanmakuinen rautajuoma taas meille! minulle oli tullut painoa itseäni ahdistavan verran, tosin totesin nousseen määrän olevan oikeasti vähän pienempi, maha ei ole toiminut tuon ruokamyrkytyksen jälkeen kunnolla, joten rautalisä tulee tarpeeseen jos se toimii tälläkin kertaa samoin kuin ollon aikaan. painoa on tullut vähemmän kuin ollosta tässä vaiheessa, mutta silti itseä vähän ahdistaa, jospa se tästä taas. yritän järkeistää taas syömistä, olen lipsahtanut tuonne mässyjen maailmaan, kotvan kun kärvistelisi ilman niin ei tekisi enää mieli. liikuntaakin voisi taas muistaa poikkeusviikkojen jälkeen lisätä, kävelisi päikkärille ja takaisin iltapäivisin, se on jo jotain. hidastahan miun kävely on, mutta kuitenkin. juuri eilen sanoin tomille, että ollosta en muista vaappuneeni kokoaikana, nyt jo välillä tässä vaiheessa, ihan vain koska se on helppoa.

jahkailen muuten nyt tuplarattaiden kanssa. pitäisikö ne hankkia? useilta olen kuullut joo, ja itsekin uskon, että päiväunien ajaksi olisi näppärä olla rattaat, ja välillä muutenkin jos haluaa kävellä vaikka keskustaan. fb kirpparilta varasinkin jo yhdet aamusta, pitää keskustella herra iskän kanssa kuin tehdään, näihin on kuitenkin jemmattu jo raha valmiiksi, joten ei olisi pois normibudjetista (jota muuten helsinki sotki ihan kiitettävästi plus retki ikeaan ostamaan lipasto vauvanvaatteille huoh. onneksi kohta vaihtuu kuukausi).

kuukauden vaihtumisesta puheenollen, tässä kuussa on työpäiviä enää 6 ja ensi kuussa 4 (kun tätä päivää ei lasketa), väliin iskevät pääsiäisloma ja vappuvapaat, sitten muutama päivä vuosilomilla ja sitten äitiysloma jee!

nyt alan tehdä töitä, huoh kuin pitkältä tuntuukaan kiirastorstai, viimeinen työpäivä ennen pääsiäislomaa. yritän tehdä kaiken kokopäivän ajan mahdollisimman hitaasti, että olisi tekemistä koko ajalle. taidan muuten myös hieman laskeskella loppukuun ruokabudjetteja, mahtihommia siis

maisa ja 30+