21.10.2013

Kyllä, nakke, poikani, memma, ollo, täytti kokonaiset kaksi vuotta.

Vuosien tuplaantumista juhlistettiin kahdessakin eri otteessa sukulaisten ja kavereiden parissa. Materialistisena saaliina ainakin pipsa possu-juna, kaksi keppihevosta, moottorisaha (kummeilta luonnollisesti), kirjoja, vaatteita ja vaikka mitä. henkisellä puolella saalistettiin lähinnä iloa, stressiä (allekirjoittaneella) ja naurua.

Neuvolassa, uudessa sellaisessa meni hyvin, pituutta oli tullut ennätykselliset yli viisi senttiä (yhteensä mittaa taisi olla reilut 86cm), painoa oli inan verran vaille 12kg, pituudessa mennään -1käyrällä tasaisen varmasti, jopa vähän noususuuntaisesti. Neuvolan naiselle olavi näytti kuinka palloa potkitaan ja kuinka palikoista kasataan torni, sai muuten kaikki ne palikat torniksi, awesome!

Tässä välissä on tullut purettua pinnasänkykin ja hankittua olaville isompien poikien sänky. Tuolla tuo hra toista yötään kuorsaa uudessa sängyssä. Viime yö meni kyllä minulla havahdellessa, odotin kokoajan naken heräämistä ja olin hermoheikko. Kahden yhtäaikaa puhjenneen yläkulmahampaan takia öisin olavi havahtuu kysymään äitiä pari kertaa, voisi mennä jo tämä vaihe jo ohi, olen valmis palaamaan  läpi öiden nukkumiseen. Äitiö ehtii kysyä aamullakin, tosin ehkäpä tämäkin liittyy jotenkin uhmaan.

Uhma on pientä, joistain asioista olavi kieltäytyy, mutta tämä tilanne on täysin siedettävissä. Muutosta odotellessa :D

Puhetta on tullut taas hurjasti lisää, lauseet parantuvat koko ajan ja uusia sanoja putkahtelee päivittäin. Monesti olavi puhu autoista.

Täällä ripsautti lunta olavin syntymäpäivän kunniaksi, seuraavana päivänä satoikin sitten jo ihan kunnolla. Voi talvi ja loppuviikosta ennusteiden mukaan sateineen palaava syksy. Viikonloppuna oli ihana päivä, kuin kevät: aurinko paistoi, taivas oli sininen, puuta valkoisia taivasta vasten, paljasta maata näkyi sieltä täältä lumen alta. Hyvä päivä oli.

Hyvästä puheen ollen, syön nyt suklaata ah. Paino on pysyny aikalailla 65,5-66,5 (aamupaino), jota pidän ihan hyvänä, todella hyvänä itseasiassa. Turvotusta on niin maan saakelisti, että huh huh. Iltapainot liikkuvat vallan muissa lukemissa siis. Tänään on tullut käveltyä 6km ja sitten vielä illalla kaupalla koko perheellä, eli yhteensä se 8km (6+2). Huomenna taidan kävellä töihin ja takaisin, eli yhteensä 10km. Pysyisi vaan paino aikalailla samoissa lukemissa, olen tyytyväinen jos aamupaino olisi alle 67. Se siitä, nyt ei jaksa ajatella painoa huoh koska turvottaa on boy.

Maisa

12.10.2013

Lokakuu. Nyt on lokakuu jo, lehdet kellastuvat ja ilma on kylmennyt. Aika on luonnollisestikin juossut.

Kuluneet vikkot ovat menneet taas jälkeen aivan normaalin arjen parissa: päiväkoti, työt, työt ja koulu. Kotona olemme yrittäneet olla yhdessä.

Nakke on taas isompi poika kuin viimeksi kirjoittaessani, sanoja ja lauseita on paljon, riehuminen on lisääntynyt. Ollo osaa näyttää kaikki paikat kainaloista poskiin. Aamulla Olavi sanoi minua tyhmäksi (tymmä), minä sanoin ettei saa haukkua toisia, johon nuori herra vastasi haukkumalla kuin koirat. Joitain tarkennuksia on siis vielä tehtävänä.

Nyt syksyn tultua on tullut myös minulle syysväsy ja kylmä.mlopetin kaloreidenkin laskemisen, kun eihän sitä kauaa jaksa, olen ennemmin taas yrittänyt kävellä enemmän pyöräilyn sijasta. Tälläkin viikolla kävelin kolmena päivänä keskustaan (5km ja <45min) ja muina päivinä pyöräilin töihin sen 10km. Paino on jossain tuossa 66kg paikkeilla (aamulla 65,5), eikä kyllä välttämättä sen alemmas tarvitsisikaan mennä. Olo on sopusuhtainen. Tosin vähänhän se varmaan taas nousee kunhan nesteet taas löytävät tiensä takaisin. Kunhan pysyisi alle 67 niin olisin tyytyväinen, tietenkin mieluummin lähempänä 65 kuin 67 mutta ei missään nimessä stressiä. Tuttavallinen iltaturvotuskin on mistä lue johtuen palannut miun iltamahan luo, oh joy.

Ensi viikolla on sitten herra poikani syntymäpäivät, tiistaina miun puolen sukua tulossa kylään kakulle, keskiviikkona neuvola, torstaina oikea syntymäpäivä, ja keskiviikosta perjantaihin olavi on yökylässä mummon ja ukin luona, onhan siellä käymässä kummitkin. Luonnollisesti iskä ja äiti ovat noina päivinä töissä (minä illatkin), mutta tavoitteena on ehtiä kerubiin jumalaisille bataattiranskalaisille jossain välissä.

Nyt menen vessaan ja sitten nukkumaan. Toivon täten, että ensi yönä olavi nukkuisi rauhallisemmin, ilmeisestikin molemmat yläkulmahampaat puhkeamassa kunnolla, piikit läpi jo.

Siis heippa