Joulu, kuvia ja ensin tekstiä

Niin tekstiosuus.

En osaa tätä sovellusta käyttää niin, että saisin kuvia tekstin väliin, siis ensin tekstiä ja sitten liuta kuvia.

Asiaan. Joulu joulu joulu joulu on kohta. Huomenna pitäisi jaksaa taivaltaa toiseen mummolaan, jossa ollaan aattoon asti ja sitten aattona aamupäivänä on tarkoitus vaihtaa olavin päiväunien aikaan paikkaa toiseen mummolaan. Voi kuin kaiholla ajattelenkaan tulevaisuutta (kenties jo ensi joulua) jolloin voitaisiin olla omassa kodissa. Ajatella - joulu ilman autossa istumista. Vain oikeaa lomaa.huoh, mutta joulu joulu joulu jee kuitenkin :)

Tänä jouluna jouduin surukseni pettämään periaatteeno koskien joulukuusta. Periaattenihan on ollut, että kuusen tulee olla aito, ja se pitää ottaa sisälle ja koristella vasta aattona, lastenohjelmien pyöriess taustalla. 20. Päivä päädyimmä kuitenkin hankkimaan muovikuusen, ihan vain siksi että olavilla olisi joulukuusi ja siksi että aidosta kuusesta ei paljoa ehtisi nauttimaan koska aattona ei olla kotona, eikä sellaista toinna hankkia kotiin varisemaan joulunaluspäiviksi. Trauma muovikuusesta on kuitenkin selätett, harvaa asiaa eivät jouluvalot pysty pelastamaan. Pehmeän valkoiset valot, niin monesti olette pelastaneet ja täydentäneet muuten valottoman elon.

Ja sitten herra pojastani. Olavi se on aika poika ja oikeasti niin söpö. Viime aikoina olemma yhdessä opetelleet kehonosia. Olavi tietää ja osaa osoittaa missä on nenä, suu ja tissi. Seuraavaksi opetellaan käsi ja napa. First things first, tissi. Olisipa muuten vaikeaa kuvitella että imettäisi vielä, minähän siis lopetin imettämisen kun olavi oli 10kk, olisin voinut vielä jatkaa tovin kylläkin, mutta olavi itse vähensi syömistään minun töiden aloittamiseni jälkeen. Kuinkahan moni oikeasti imettää yöi vuoden ikäiseksi asti? Sisukkuutta ja varmasti joidenkin ihailemaa superäitiyttä moinen.

Välikommentti:ostin muuten hillittömän hyvännäköistä joululahjapaperia.

Olavin vuorokausirytmi on mennyt ihan sekaisin päikkäristä lomalle jäämisen ja viimeviikkoisen tampereen reissun takia, eilenkin meni nukkumaan vasta puoli kahdeltatoista yöllä, hei hei vaan lahjojen pakkaaminen ja muut rästiin jääneet asiat...

Välikommentti 2. Ostettiin kitara itsellemme joululahjaksi. Muutamat soinnut vielä menneisyydestä muistissa, muutama tyhmä sointu taas edelleen aiheuttaa hankaluuksia, perhanan nakkisormet.

Ja sitten sitten, olikohan muuta asiaa - en muista. Kuvat on sitten taas vaan aikalailla kotikuvia, ei ole tullut käytyä vieläkään yläkerran koneella (valehtelen että kiireen, ei laiskuuden takia), mutta joo joulua kaikille!

Välikommentti 3. Onhan tuossa muuten kuva olavistakin, huom ihanat pilvipyllyhousut, minoon koukussa facebookin metsola ja me&i kirppisryhmiin. Raskasta mutta mahtavaa silti jotenkin :)

Ilta kotona

Juhuu, tässä muutama kuva sen eilisen tekstin lisäykseksi, muttei muuten vieläkään ole kuvaa siitä joulutähdestä seinällä. Ei toiminut, liian pieni tähti ja rumakin vielä. Etsiköön paikkaansa.

Syötiin illalla hampurilaisia ja sitten käytiin saunassa, mahtisunnuntai.nyt alkakoon operaatio olavin nukutus!

Jou-lu-kuu!

Ooh on jo joulukuu, ensi viikolla jo puoliväli, kuin mahtavaa tämä onkaan?!

On satanut jo luntakin, alkaa tuntuakin jo talvelta, ehkä kohta jo joululta. Kuin ihmeen kaupalla mie olen välttynyt suurimmalta jouluvalo-intoilulta, en ole edes vielä humputellut valojen määrän kanssa, huomenna tosi. Taidan viritellä joulutähden olohuoneen seinälle, ja jos rahaa piisaa ostampa muutaman pienemmän lisää ja teen vallan sommitelman, kuvaa sitten kun sinne asti ehdin.

Oi voi muuten nimittäin millaisten elämää suurempien ongelmien kanssa tällä hetkellä muunmuassa painin:

a) en jaksaisi irrottaa ikkunakoristeita ikkunasta (ihana ateenan aamu) joten joulutähti ei mahdu alakerran ikkunoihin joten se on pakko laittaa seinälle ja esittää että se on mahtavaa, soitä tosin voi tulla sellaista :)

b) meille muuttaa pyöreä pöytä ruokapöydäksi, ongelma on mitä pöyristyttävin; minulla ei ole pyöreää pöytäliinaa! Hyvästi hartaudella ja rakkaudella kerätyt marimekon liinat, tavataan tulevaisuudessa, hyvästi!

Joo huh että on elämä rankkaa

Maanantaina olisi pikkujoulut, millä sinne menisi huoh, ei ole pyörässä vieläkään talvirengasta, viimeinen bussi on suht.aikainen ja kävely on yöllä tylsää + pelottavaa


Sitten herra Olavista, paljonkahan lie tuollaisen reilu vuoteisen pitäisi puhua sanoja? Olavi saa äiti ja anna päivittäin, yleensä käskevällä sävyllä, eilen hra sanoi saunassa seinä. Voi sitä seinän osoittelun määrää, pallo taisi sanoa yksi päivä kanssa. Mutta oikeastaan kunnolla käytössä vain nuo äiti ja anna. See the yhteys sanojen välillä?

Nyt ei muuten ole kuviakaan :( kaikki on kamerassa ja vielä laittamatta koneellekin, en nyt kykenisi menemään yläkertaan asti

Joo kuvia ja asiaa seuraavalla kerralla

Ps. Viikon päästä alkaa joululoma (3,5vko!) ja sitten tampereelle vielä ennen joulua jee



Maisa

Hammaslääkäristä ja arjesta

Ja niin ei talvi ole vieläkään joutunut pohjois-karjalaan.harmi, onneksi loppuviikolle kuitenkin jo luvattiin lunta pakkasta wohoo! Tulisikin niin saisi ottaa käyttöön sen hitsin kalliin ticketin haalarin lo-pul-ta-kin :)

Ja sitten, äsken oli herra poikani ensimmäinen hammaslääkäri, hampaita oli ja nyt voi kuulema alkaa käyttää jo hammatahnaakin Oo

Parina iltana olisi ollut aikaa kirjoaitellakin, mutten kyennyt, jeesus että nimittäin olavi on ollut riiviö; hampaita tulinkaksin kappalein läpin 24 tunnin sisään, eli voi juku kun meitä on purtu, kipeästi. Ja ihan kuin pureskelu ei riittäisi, on tuo apina alkanut koettaa onneaan tukanrepimisen kanssa, ja som grädde på måset, samahan sitä on repiä äitin silmälasejakin. Perhanan pentu. Jos minä kiellän ja sanon ei, on se vain syy nauraanminulle päin naamaa, ja sitten minunkin onnpakko nauraa, ja kierros voi alkaa alusta, kierre myös. Voi huh kun olen jo muutamaan otteeseen uhannut olavia potkuilla tästä perheestä, muttei sillä tunnu olevan vaikutusta.

Saas muuten nähdä tuleeko tähän yhtään kuvia, laite ts. Minä bugaan


Ps.voi kun on taskauskuume, mutta kun kaikilla noin tämän ikäisten lasten äideillä on, uskon sen liittyvän tähän lapsen ikävaiheeseen, ollaan murroskohdassa, aletaan puhua, liikutaan ja sekös aiheuttaa äidissä wtf-tunteen, missä vauva on


Se siitä, kohta muskariin ja töihin

juku

joo, hurjan pitkä aika viime päivityksestä, kohtahan tulee kuitenkin täyteen jo vuosi ja 1kk. Edelleenkään en kestä ajan juoksua.

Meille ei kuulu kummempia, arki rullaa töineen, kouluhommineen ja päiväkotineen. Olavi kävelee, ja välillä vallan juoksee, huutaa äitiä ja tykkää leikkiä majaa valkoisen viltin alla. Hyvä leikki.

 Kaikkea ollaan syötetty ja aikalailla kaikkea on tainnut syödäkin.

Minulla on ollut töissä viimeaikoina kiirettä, ja kyllä sen Olavistakin huomaa, haluaa olla sylissä ja taitaa aavistaa hetken, jolloin miun on lähdettävä töihin.

Käytiin ostamassa Olaville kuvassa näkyvän välikausihaalarin talvisemmaksi seuraajaksi lennen toppapuku kirpparilta, turatkoon siinä haalarissa loskakelit ennen kunnon talvea, sitten voidaankin ottaa jo käyttöön ticketin virallinen talvihaalari ja autoilureissuja varten hankittu sininen vakosamettinen haalari. Haalareissa piisaa, vähän liiankin kanssa.

Ja sitten sitten, eipä tässä muuta.

kirjoittelen kun taas ehdin (nyt pitäisi helpottaa töiden kanssa) ja kun tulee jotain.

arki rullaa

ps. ihanaa isänpäivää

Wuhuu yksi vuotta (ja risat), uptaded

Ja niin minun vauva, joka vuosi sitten oli niin pieni ja punainen (varmastikin oikeasti keltainen, ne bilirubiiniarvot, nepä ne(Emt kuin kirjoitetaan)). Olavi oli niin pieni ja tomi ei ensimmäisenä yönään sairaalassa halunnut ruveta nukkumaan, piti vain olevia sylissä ja katseli.minä en väsymyksestä ja hämmennykseltäni älynnyt, että vauvalta pitäisi vaihtaa vaippaa. Sanoin vain hoitajan asiaa kysyessä että ajattelin vaihtaa kohta, jonkun muun homman jälkeen.odotin sairaalassa kokoajan tietoa siitä koska päästään kotiin, jossa ei tartte tallustella yöllä maitohuoneeseen ja jossa saa syödä kun huvittaa. Ja sitten myö päästiin kotiin, Olavin ollessa neljä päivää. siitä se arki sitten alkoi oikeasti.

Voi kuin siitä voi olla jo vuosi? Vastahan myö ensimmäistä kertaa lähdettiin Olavin kanssa kävelylle tai kauppaan,ja minua jännitti niin,kilpailtiin siitä kumpi saa työntää vaunuja tai kaupassa kärryjä :)

Tuossa se sama silloinen karhupukuinen poika nyt telmuaa sohvalla eikä suostu nukahtamaan,kynsii vaan väsymyksissään (voi tätä iloa) yöllä herää ja rauhoittuu heti kun pääsee keskeen,haluaa olla kainalossa.

Olavi on innostunut viime aikoina entistä enemmän soittimista, suosikkeja ovat piano, oma ukulele ja syntymäpäivälahjaksi saatu rumpu.

1-vuotias Olavi tykkää hävittää tuttejaan ympäri asuntoa. Tasaisin väliajoin niitä etsitään täällä ympäri kämppää, vain jotta nuorimies saisi ripotella ne uudestaan uusiin jänniin paikkoihin. Jänniä paikkoja ovat tietty kaikki paikat joihin äitiin ja iskän mielestä ei välttämättä kannattaisi nuoren tutkimusmatkailijan perehtyä.

Olavi on myös oppinut kävelemään, vaikka konttaaminen onkin vielä pienelle miehelle mukavampaa.kävely kuitenkin kiinnostaa kokoajan enemmän ja enemmän.

Hei uuh muuten,myö käytiin Olavin syntymäpäivän kunniaksi illalla koko perhe (plus hitsisti tätejä ja Enoja extended -Konsta ja Laura) katsomassa kaupunginteatterilla lyhyitä improja,jossa arvon taiteilijat valitsivat Olavin merkittäväksi henkilöksi joka otettiin eteen ja jolle improvisoitiin onnittelunalladi, jossa huomioitiin myös Olavin tykkäysasia rumpu. Olavi vain istui ellin sylissä ja kuunteli.kova teatterissa kävijä on muutenkin,eilen oli vuorossa viiru ja pesonen,vähän pelotti alussa,mutta pistän sen sen piikkiin että istuivat eturivissä,jossa voikin olla pelottavaa :)

Olavi nukahti,tuhisee tuossa iskän sylissä,eli oiva hetki mennä syömään,,jos joku miettii taaperolle hyvää lahjaa,suosittelen wheely buggeja,meille ostettiin leppis,osittain pakon sanelemana,lehmä olisi ollut siisti,mutta onpahan nyt se alkuperäinen

Nyt syömään,Helei!

Nöräystä uhuu!

Täällä minä,kohta 12kk täyttävän lapsen äiti vaan nörään.täten minä olen saanut iPodin,voi tätä nöräämisen juhlaa.tämä sovellus ei kylläkään anna paljoa hurraamista aihetta,mutta ei siitä sen enempää.

Ja sitten asiaan,Olavin ja iskän kotonakin sujui mainiosti,mutta kuitenkin,kun tulin kotiin niin voi sitä ilon ja hymyjen määrää Olavin suunnalta minulle...parin viikon sisällä herra on jotenkin yhtäkkiä rohkaistunut ja ilostunut,leikit ovat lisääntyneet ja monipuolistuneet ja eilen Olavi käveli muutamia metrejä,oikein tohkeissaan,voi muun vauva! Kävelyä,herran jumala,tästä sekä vauhti vaan kasvaa ja matka pitennee,minen taaskaan kestä.

Ja muuten, sekä toinen kulmahammas tuli retken läpi,näkyvissä on!

Voi,sunnuntaina sitten Olavin synttärit,koetan ehtiä kirjoittaa sitten ensi viikolla jotain nostalgiasta siitä miten aika juoksee nopeammin kuin minä pyöräilen (ei vaadi paljoa ajalta) mutta joo.olen minä jo nyt vähän muistellutvsitä kun reilu vuosi sitten istuin käsittämättömän pieni Olavi sylissä sairaalan sängyssä ja katsoin kun ulkona satoi lunta ja tuuli kovaa.toivoin että päästäisiin pian kotiin.yhyy missä minun vauva?


Maisa ja väsy

syksy

voi juku. minä lähden kohta yönylityöhön, ja ensimmäistä kertaa herra mieheni ja nuori herra poikani ovat kahdestaan ilman minua yhyy. voi sitä itkun ja ikävän määrää - niin varmaan. No, Olavi nyt saattaa ikävöidä. tomi on varmaan vain onnellinen, ei jäkättäjää kotona buah hahahaha ! pyh.

ja sitten mitäs tässä, olavi on ottanut askeleita, mutta ei paljoa ole kyllä tuntunut tuo kävelemisen oppiminen kiinnostavan. tosin tänä aamuna olavi yritti kävellä ilmapallon perässä, joten jospa kuitenkin, kaikkia odotuksiani vastaan, olavi oppiikiin joskus kävelemään (kunhan jaksaisi kiinnostaa)

olavi ja omat ostoksensa. vain banaaneja.

uuh ja niin, olaville tulla tupsahti toinen yläkulmahammas läpi. etuhampaista ei tietoakaan, mutta vampyyrius on taattu 50 prosenttisesti.

yh ei jaksaisi oikein kirjoittaa ja pitäisi pakata kamojakin hyi yäk. mutta mutta joo, kaipa herra on kasvanut pituutta, ihania vaatteita on jäänyt liian pieniksi ja uusia otettu käyttöön. talvihaalarikin on ostettu, päädyttiin kaiken jahkailun jälkeen extempore-hengessä ticket to heavenin tähtihaalariin, ihan jees näyttäisi olevan pikaisen testauksen perusteella. nyt ei tarvita kuin talvi.

muskarissa käyminen on osoittaunut haastelliseksi, kun ei sinne oikein koskaan muisteta mennä. huono ajankohta ja muisti.

ja sitten, parin viikon päästä olavi täyttää vuoden (wtf) ja lahjakin on keksitty, muttei vielä hankittu. kuva sittenkun  ei tartte sellaista jaksaa googlettaa vaan voin ottaa sen ihan in real life.  voi voi kuin nuorekasta kieltä.

noo lopuksi vaan että anteeksi tekstin tasosta.

maisa

11kk!

...ja niin minun poikani on jo 11 kuukautta vanha!

Syntymäpäivä, se ensimmäinen lähestyy uhkaavasti, enää kuukausi aikaa! Vuosi sitten sitä vaan öllöteltiin mahan kanssa puolukassa ja kaupungilla ja kotona eikä ollut hajuakaan kuka sieltä mahasta aikoo tulla ulos. Millainen se kuka on?

Ja paras mahdollinen pikkupoikahan se sieltä tuli, mutta lisää paatosta ja kaihoa sitten joskus myöhemmin, eihän tässä vielä olla edes vuottakaan...

Olavilla on mennyt hyvin, kiitos vaan kysymästä. Päikkäri on viihdytty ja siellä on mennyt muutenkin ihanasti, herra on kaikkien lellikki, pienin kun on. Isojen puolen tytöt olivat viimeksi vilkuttamassa Olaville heippoja minun herraa hakiessani, kaikkien vauva tuo siellä on :)

kuvia myös mein uudesta kodista wohoo! huom asunto ei ole vinossa, kuvaaja on.

Juuri kun minä viime päivinä olen ajatellut, ettei Olavi varmaan kasvata koskaan enempää hampaita kuin nykyiset kaksi, ja ettei herra koskaan opi kävelemään, niin mitä ihmetta! Olavi otti eilen ensin isomummon luona kolme-neljä askelta ja kotona vielä muutaman enemmän putkeen, wohoo! kenties lapseni oppiikin joskus kävelemään!

olavin leikkipaikka portaiden alla

kovasti on muuten tuon lapsen posket pullistuneet, jalatkin kuulema, sen siitä saa kun saa syödä päikkärissä ja nyt kotonakin oikeaa ruokaa, ei mitään mössöjä. Samaa ruokaa Olavi on siis nyt syönyt vaihtelevasti kuukauden ajan, ja paremmin tuntuisi menevän kuin muut ruoat. Aamulla menee hullu annos turkkilaista jogurttia banaanin ja mausteena olevan mössön ryyditettynä. Kohta sitten tekemään vispipuuroa, eiköhän tuo kelpaa. Ei ole Olavi tullut äitiinsä, kaikki ruoka menee alas, kokkelipiimästä sitruunaan ja ja ja jajaja.... minen kokkelipiimään tai piimään ylipäätäänkään koske.

ja sitten, kovin on kuuliainen lapsi tuo Olavi, pitkän aikaa on jo huudellut äitiä, mutten ole tainnut muistaa mainita. Pari kuukautta hra on jo osannut sanoa 'äiti', mutta nyt taidan lopultakin laittaa ensimmäisen sanan pykälän saavutetun siihen neuvolakortin takaosan seurantajuttuun. Äiti. sen se sanoo.

ja sitten sitten  mitäs muuta. töissä on kivaa ja kotonakin on kivaa, käytiin koko perheelle ex-tempore retkellä Kuopiossakin. On syksy.

sitä sitten vielä loppuun vaikka, että kyllä Olavi on söpö!

maisa

Wohoo on syyskuu

olavin yksivuotissyntymäpäivät lähestyvät ja syksy ja talvi sitä mukaa, eli ostettavien asioiden listalle syntymäpäivälahjan lisäksi on lisättävä ainakin talvikengät ja toppahaalari

pahoittelen muuten välimerkkien puuttumistä, olavi oli tässä sylissä kirjoittelemassa omia muistiinpanojaan ja onnistui jotenkin sekoittamaan näppäimistön niin, ettei välimerkkien lisäily olekaan ihan yksinkertaista, enkä taida jaksaa tapella niiden kanssa joka pilkunpaikasta.

mutta joo, päikkäri on nyt aloitettu, mutta alku on ollut erittäin pehmeä, hoidossa on oltu vasta kaksi päivää, jotka ovat menneet ilmeisen mallikkaasti. perään ei olla itketty, eikä äitikään ole itkenyt, hurraa

Joo, siis päikkäri aloitettu, puolukassakin ollaan käyty, harmi etten saa tänne mitään kivempia kuvia kun kuvat marjareissulta jäivät mummolaan koneelle. mutta marjoja on syöty ja pakastimeenkin saatu

olavi seisoo kokoajan tuetta pidempiä ja pidempiä aikoja,muutamia askeleitakin on otettu, mutta tiedä sitten koska oppii kävelemään, omalla tahdillaan. onneksi tuo liikunnallinen kehitys on maltillistunut sitten konttausaseentoon noususta, muutenhan minulla ei olisi ollut vauvaa enää aikoihin

tässä vielä lopuksi se mitä olavi koneella kirjoitteli, mietittekin varmaan mitä herran päässä liikkuu. lisää asiaa sitten kun koneen asetukset korjautuvat, tällä jaksa hullukaan kirjoittaa. olavin sanoin ja kirjaimin ja numeroin, heippa

SD V 7                      ,L Odxx<<<<<<<<<<<<<zzzzz   dcc                                                         O          MNNNNNNNNNNNNNNNNNNN9III008C V VD C
X V    
C                 NNNNNLcv m
9
     xnv xznb

elokuu, missä syksy?

Niin, kirpeitä kelejä odotellessa. Voi kun tulisi jo sellainen kirpeä ilma, saisi laittaa syysvaatteita ja pipon ja sitten aamulla olisi ihanaa pyöräillä töihin päikkärin kautta. Mutta kun ei. Tänään on paistanut aurinko ja ollut vallan 20 astetta lämmintä, meneehän tosin sekin...eipä siinä.

Siis, töissä on käyty ja kotona on mitä ilmeisimmin alettu kärsiä eroahdistuksesta (tai sitten olavi kasvattaa uutta, maailman suurinta hammasta), ainakin yöt ollaan itketty siihen  malliin, hyvä ettei äitikin ole itkenyt väsymyksestä. tosin iskä, isyyskuukausilainen vielä parin päivän ajan, on kunnialla hoitanut heräämiset viikolla. Ongelmana taitaa vain olla se, että viikolla rauhoittajaksi kelpasi iskäkin, viime yönä enää ei. Olavi herää yöllä itkemään eikä meinaa rauhoittua millään, ainoa vaihtoehto on istua herran kanssa kiikkutuolissa, hän kun suostuu nukkumaan vain sylissä. kun yritetään siirtyä sylistä sänkyyn alkaa huuto taas huolimatta siitä onko sylissä nukuttu ensin minuutti vain 30. huoh. En oikein tiedä olisiko tuo sitä eroahdistusta, päivisin ei ole voimakasta ja keskessä saa nukkua, tai sitten nuo ovat joitain kauhu-unia, niitäkin googlen ja nettikeskusteluiden perusteella voi olla tuossa iässä- tiedä häntä.

huom. kengät, ruskeita ei ollut saatavilla yhyy

Mutta muuten, päikkärissä (uudessa) käytiin ja kasvettu oli minusta vähän mutta neuvolantädistä riittävästi:

pituus 72,1 (69,5)

paino 8,9kg (viime kerran painoa en muista)

ja pää kasvaa käyrällään tarkasti

 kokonaiskasvukäyrällä kasvu oli oivaa ja ihan oikein etenevää, eikä pituudenkaan kanssa olla enää missään rajoilla, jee!

olavi on viimepäivät seisoskellut tuetta oikein ahkerasti, ja kohti äitiä otetaan muutamia askeleitakin, kun siltä tuntuu. saas nähdä monta viikkoa menee tästä hetkestä kävelyyn.

riiviö ikuistettu alakerran vessasta ilmahommiltaan kännykällä.

ja tulevaisuus, for the record, nyt olavi on aloittanut sen sellaisen ärsyttävän lapsen elkeilyn, nenää nyrpistetään ja filmaten yynytetään jos tahto ei mene läpi. äitinsä poika.

 ja sitten kanssa, olavi on saanut päiväkotipaikan! alkavalla viikolla mennään koko perheen voimin tutustumaan paikkaan, nyt on jo tiedossa, että olavi on paikan (reilusti?) nuorin, joten tuskin jää siellä unholaan, päikkäri taitaa muutenkin olla pieni, vain kaksi ryhmää?

mutta, joo päikkäriasiaa on itkeskelty allekirjoittaneen toimesta jo valmiiksi, hyi 3.9 ja siitä eteenpäin. tosin vähän meillä ollaan uskallettu ajatella sellaista, että iskä vaihtaisikin ekan kontaktiteeman jälkeen aikuispuolella jossa jatkaisi vasta tammikuussa, mutta sitä ei vielä uskalla kunnolla miettiä, kunhan koulu alkaa tältä syksyltä niin voi selvitystyökin käynnistyä. mutta vain 4h, vain sen olavin täytyy olla päikkärissä ja se on tosi jees, vai mitä? ankeaa on muuten se, että seuraavan kerran minulla on vapaa viikonloppu marraskuussa, jospa sunnuntaiden lisäksi tulisi muutama ykkösvapaa maanantai, edes kaksi, tai yksikin on parempi kyllä kun ei mitään. onneksi olavin kanssa ehtii olla aamuisin, kahdesta kuuteen ja yörytmiä ollaan vähän muuttamassa siihen suuntaan, että olavi olisi hereillä vielä vähän reiluun kymmeneen niin voisi mennä sitten yhdessä nukkumaan. 

voi sitä hellyyttä joka minua onkaan muuten olavin osalta kohdannut töiden alettua, pussuja riittää niin maan paljon, hampaiden kanssa ja ilmankin välillä :) yksi yö heräsin neljältä siihen, että olavi istui sängyssä keskellä ja pussaili minua. voi juku mikä ihanuus.

nyt herran kanssa alakertaan iltaleikkeihin, saa nähdä kuinka ensiyönä käy, minun pitäisi saada nukkuakin kun alkaa taas uusi työviikko

ps. töissä on ollut kyllä kivaa!

ystävänkirja ja nopsa elämä

Voi juku kun aika on taas juossut, tainnut kulua jo yli viikko edellisestä päivityksestä, mutta elossa vielä ollaan ja kartallakin - nyt ainakin :)

kuvia ei taida olla vieläkään, kun en jaksa mennä yläkerran koneelle kuvien ääreen, mutta mitäs mitäs; olavi tuli toissapäivänä hurjat 10kk vanhaksi vauvaksi. ensi viikolla taitaisi olla neuvolakin, saas nähdä kuin kasvun kanssa on käynyt tällä kertaa.

minulla on nyt ollut kovasti töitä, kaksiosaisia päiviäki ja sen vuoksi kotona ollaan vietetty ilmeisen hurjasti isäpoika-aikaa, mutta hyvin on tainnut mennä. Olavilla pitäisi alkaa päikkäriaika kahden viikon päästä, mutta mitään ei kyllä ole vielä ilmoitettu mistään, joten saas nähdä. Kovasti kiinnostaisi sellainen mahdollisuus, että tomi jäisikin vielä kotiin vähäksi aikaa olavin kanssa, tiedä sitten onko mahdollista.

minä yritän päivitellä kuvien kanssa heti kun mahdollista, tosin ne kuvat vain elävöittävät tekstiä, eihän niistä edes tunnista meitä, ja ihan tarkoituksella :)

ja sitten, kiitos vaan kettu-äiti tästä!

Blogimammojen ystäväkirja

Blogimammojen ystäväkirja

Ojenna ystäväkirja yhdelle äitibloggaajalle, jolla se ei ole vielä ollut. Ilmoita ystäväkirjasta hänelle hänen blogissaan. Ei tarvitse kiittää ketään, jaa vain tietämyksesi kaikkien äitien kesken! Valitse osiollesi mieluinen väriteema ja muista kopioida kaikkien tiedot mukaan. 

Minä: Emilia 18.03.1992

Blogi: emilia-itsallaboutava.blogspot.com

Lapset: Ava 12.10.2011

Paras raskausajan neuvoni: Ota masukuvia! Paljon erilaisia. Kadut myöhemmin, jos et ota.

Paras vauvanhoito vinkkini: Kokeile useita eri merkkejä D-tipoista, korvikkeesta, vaipoista yms. Se ensimmäinen ei aina ole paras, vaikka ei tulisikaan isoja ongelmia.

Paras paikka saada neuvoja: Vauvakahvila ja avoin päiväkoti. Näkee livenä samanikäisten lasten äitejä ja pääsee jakamaan kokemuksia.

Minä: Lisa Love - marraskuu 1986

Blogi: ketustelua.blogspot.com

Lapset: Kettu - toukokuu 2012

Paras raskausajan neuvoni: Älä jää sohvanpohjalle makaamaan vaan liiku jos et ole kipeä. Voit säästyä selkäkivuilta peruskunnon ylläpitämisellä.

Paras vauvanhoito vinkkini: Hymyile ja naura paljon vauvallesi, hän oppii sen nopsaa itsekkin. ;D

Paras paikka saada neuvoja: Muut äiti ja isi bloggaajat. Varsinkin sellaiset kellä tiedot vielä tuoreessa muistissa eli suunnilleen samanikäis(t)en lapsen vanhempi. 

Minä: Maisa, huhtikuu 1987

Blogi: kapymatkalla.blogspot.com

Lapset:  Olavi, lokakuu 2011

Paras raskausajan neuvoni: ei turhaa stressiä, eikä liikoja keskustelupalstojen lukemisia :)

Paras vauvanhoito vinkkini: kosteuslaput ylipäätään ja tutteja joka huoneeseen...

Paras paikka saada neuvoja: neuvola ja äiti puhelimessa

Ystäväkirjan saa seuraavaksi http://pienenpieni-elama.blogspot.fi/ -blogi

nyt en kykene muuhun, eli menen syömään, heippa!

maisa

uusi koti ja muuta rytinää

Joo, muutto on tehty ja täällä ollaan! 

Uunissa paistumassa jo omenapiirakkaa, tomi nukuttaa hra olavia takapihalla, aurinko paistaa, on olympialaiset (tosin tällä hetkellä ei tule mitään mielenkiintoista), töissä on ollut ensimmäiset pari päivää lupaavan kivaa, nyt on vielä kaksi päivää vapaata ennenkuin alkaa kaksiosainen päivä harjoituksineen. Tällä hetkellä elämä hymyilee minulle niin maan maireasti!

muutto on siis tehty, ja tämä asunto on kyllä tosi kiva, saunakin lämmitettiin jo tuossa toissailtana, ja kohta saan pyykin kuivumaan pihalle. ei enää hissillä kulkemisia, mahtavaa.

toissayönä, tai oikeastaan -iltana päätin muuten lopettaa yösyötöt, ja suurella kauhulla ja pelolla varustauduin tuleviin öihin, ja taisteluihin tissien  ja putkeen nukkumisen öisestä herruudesta. Noh, minä voitin. Ensimmäinen yö oli helpompi kuin mitä pelkäsin. Syötin olavin yhdentoista aikaan herran nukkuessa (yhdentoista aikaan olen tullut kotiin töistä, siksi moinen aika) , olavi itse heräsi yhden aikaan, iskä otti olavin syliin ja herrat sitten käppäilivät alakerrassa vajaan 45 min, toinen unisena ja toinen noin vain kokoajan itkien. saatte itse arvata kumpi teki kumpaa. lopulta minä sitten otin olavin syliin ja herra nukahti heti, en oikein osannut tulkita yöllä koska loukkaantunut "en saa tissiä, minä haluan tissiä"-itku vaihtui "haluan äidin" -itkuksi.  Olavi sai nukkua yön loppuun meidän keskessä, läheisyyttä ilman tissiä yö siis. No olavi otti ja nukkuikin putkeen puoli yhdeksään, ei heräämisiä wohou!

viime yönä ei sitten enää itkua ollutkaan, olavi havahtui aina välillä ja pyöri kovasti, mutta rauhoittui aina ihan hetkessä. Näiden kahden yön perusteella vieroitus yösyötöistä oli paljon odotettua helpompaa. Yhden yön huudatuksellahan se oli hoidettava, ei tuota millään silittelyillä ja tassutteluilla saisi rauhoittumaan, saman tien kun on ollut tapana nousta istumaan kun kerran herätty on, ja maitoakin tekisi mieli.

Mutta siis, nyt on nukuttu putkeen vailla syöttöjä. Syöttöjä on muutenkin nyt yritetty järkeistää edelleen minun  töitteni takia. Maitoa herra saa aamulla herätessään vähän kahdeksan jälkeen,seuraavan kerran maitoa on kolmen aikaan ja sitten illalla viimeisenä. Väleissä muuta, oikeaa ruokaa. Olaville ei muuten enää meinaa kelvata mössöt, pitäisi saada aina ja kokoajan samaa mitä me syömme, ruisleipää on nyt sitten syöty, samoin kuin jo raejuustoa, ja tänään herra saa perunaa ja kananmunakastiketta. onhan olavi toki kokoajan saanut ns sormiruokaa, mutta nyt sitä sitten siirrytään enemmälti vielä noista mössöistä oikeaan ruokaan paloineen päivineen.

ja vielä asiaa, olavi oppi kiipeämään portaita, eikä siinä kestänyt kuin vajaat puoli tuntia siitä kun olavi oli saapunut tähän kotiin meidän muiden hoidettua muuton (olavi oli muuttopäivänä mummon kanssa 8h, eikä tuntunut tuntuvan missään, iso poika). olavi nousee portaita aika reteästi, ei mitenkään polvien kautta, vaan seuraavalle portaalle noustetaan suoraan jalkapohja. onneksi meillä on portaisiin portit.

seuraavalla kerralla sitten kuvia, nyt piirakka uunista ulos ja pyykit kanssa pihalle kuivumaan.

iloa elämään (voi kunpa ei sattuisi mitään pahaa nyt kun kaikki on niin mallillaan ja onnekkaasti)

maisa

pikaisesti vain

joo oli helle ja kuuma ja oltiin lomalla pakkaamisesta mummon ja ukin luona.

emt. olavi kai hyökkäsi kameran kimppuun.eipä kestä!

sairaalassa käytiin ja eihän tässä pojassa mitään vikaa ollut, lääkäri katseli siinä sitten aikansa kuluksi korvat ja mahaakin tunnusteltiin (toim.huom. olavin ei minun). kilpirauhasarvoja oli epähuomiossa ja automaattisesti verrattu aikuisten arvoihin, ja sitten kun joku älypää lopulta huomasi lasten polilla verrata arvoja olavin ikäisten suositusvastaaviin, huomattiin ettei mitään vikaa ole. dude, tarvittiin useampikin lääkäri (terveyskeskuslääkäri joka laittoi lähetteen ei tuota huomannut tarkistaa) katsomaan arvoja oikeassa taulukossa. mutta siis,ei kilpirauhasen  vajaatoimintaa tässä taloudessa kellään (ainakaan vielä)

poikani olavi matonkudetta päässään

polin sairaanhoitaja suorastaan ihasteli olavia, ja ihmetteli kuinka on mahdollista että herra käytännössä juoksi työntökärrinsä kanssa ympäri aulaa sairaalalla.kehuja siis saatu roimasti, kun olavi vielä innostui kokoajan kävelynsä lisäksi esittelemään sitä yhtä ainoaa, vinoa hammastaan. tosin- viime yönä läpi puski toisen alahampaan piikit, hampaita siis saatu.

mutta sitten, pika lopetukseksi, minulla alkaa huomenna ne työt ja ylihuomenna olisi muutto, eli täytynee lähteä pakkaamaan lisää tavaraa tuonne pölyn keskelle.huoh.

ps.kiloja herralla on nyt kasassa tasan 9, ja pituutta oli 71cm, eli pituudessa ollaan noustu -1 käyrälle, eikä syytä huoleen kuulema ole.