Ranskalaisin viivoin sattuman oikusta

Ai perhana tätä bloggeria, yh kaikki mitä mie tänne äsken kirjoitin katosi. Voi perhanan perhana, hiki ja kuuma ja ahdistus plus ketutus. Ei siinä päivityksessä oikeasti mitään tärkeää ollut, mutta olihan se kuitenkin päivitys.

Mitäs mie siihen kirjoitinkaan, hmm:

-syytin helmikuuta siitä että painoa on tullut takaisin joku 1,5kg, toivon sen johtuvan naisasioista ja hormooneista. Damn you naistenvaivat.

-olavi on söpö

-meillä oli eka vasu-keskustelu päikkärissä, jossa todettiin kaiken menevän hyvin, olavi on helppo lapsi ja että pottaa voi koettaa käyttää päikkärissä, jos siellä kiinnostaisi kun muutkin käyvät jo potalla

-hralle on hankittu kevääksi takki, ruskea anorakki, vielä liian iso, mutta käyttöön kevääksi kuitenkin. Jos vaikka tulisi kasvupyrähdys kevääksi.

-tilasin taas vahingossa fb:n huutokirppikseltä olaville vaatteita. Liian helppo tarjota jotain samalla kun kuittaa ryhmien ilmoituksia luetuksi. Nyt ostin siis vahingossa oranssit haalarit joissa on takapuolessa siili ja valkoinen siilibody pariksi. Huoh,oranssit?! Ja ovat vielä liian isotkin.

-ensi viikolla miun vauva, siis minun vauva pienenpieni osallistuu elämänsä ensimmäisen kerran päikkärikuvaukseen, sehän on melkein sama kuin koulukuvaus. En kestä. Ja mitä siihen oikein pitäisi laittaa päälle?! Onko tämä ensimmäinen ja viimeinen kuvaus päikkärissä/koulussa johon minä vielä saan päättää vaatteet. Hirveät paineet. Myöhemmin niissä sitten on jotain kauheita globalisaatio disney autoja tai hevisauruksianhyi olkoon.

-huomenna olavi saavuttaa jo vuoden ja neljän kuukauden iän.

-tekisi mieli leikata lyhyt ja villi tukka.en tiedä uskallanko. Herran perheemme iskän ensimmäinen reaktio oli "ei!" .Freudilainen lipsahdus, myöhemmin peruutteli puheitaan "jos haluat ja ihan sama"-linjalle.

Nyt en kyllä enää jaksa kirjoittaa. Huomenna sitten kävelylle ja skarppausta laihdutuksen suhteen (tyhmät keikat töissä sotkevat miun laihdutusta). Mutta okei nyt heippa!

Maisa

Kiirus

Huh. Töissä ensi-ilta viikko, eli viime viikot ja etenkin tämä meneillään oleva on ollut vaihdikas. Pää on täynnä vaikkei tarvitse edes näytellä huh. Tämä olkoon (teko) syynä sille etten ole ehtinyt päivittää mitään kuulumisia.

Kuulumisiahan luonnollisestikin on hurjasti, elänhän hillitömän jännittävää elämää. Ostin fb-kirppikseltä olaville välikausihaalarin, kun uutena ei löytynyt mistään kokoa, nyt jännitetään miltä haalari näyttää kunnoltaan ja onko koko ok. haalari pitäisi tulla viim. ensi viikon alussa. Haalari on racoonin (ent. Cupcake) sininen (miellyttävä harmahtava sininen), jossa on musta tähti rinnassa. Yksinkertainen. Ja jottei elämäni kuulostostaisi liian pliisulta, lisätään tapahtumia arkeen: olen etsinyt noin koko netin läpi jotta löytäisin kivan takin olaville kevääksi (ei ole vielä löytynyt, muutama vaihtoehto jo onneksi on), sitten löysin olaville kesäksi lippiksen jee! Lippiksiä ts. Lätsiä on tosin vain koosta 2v- mutta jospa se vain lärpöttäisi söpösti. Ties muuten vaikka kevättakki-ongelma (elämää suurempi pulma ehdottomasti) ratkeaisi virlä tänään, ja päätyisimme herra iskän kanssa (jota olavin kevättakki kiinnostaa suunnattomasti) tekemään tänään tilauksen ellokselta. JÄLKIHUOMAUTUS: tilaus tehty ja kevättakki sekä sadetakkintilattu, hurraa!

Olipas tuossa muuten sulkuhuomioita ja tarkennuksi kerrakseen.

Ps. Näin tänääb oikeita jussipatsaita monta Oo

Ja painonpudotus-tilanteesta sen verran, että tammikuun aikana lähti 5kg. Mahtijuttu muttei riitä vielä mihinkään, nälkä kasvaa syödessä (totta, vaikka hassu sanonta tähän onkin). Toinen moinen saisi tippua vielä, toukokuun loppuun mennessä. Nyt varmasti kaikki hidastuu ja vaikeutuu, mutten luovuta vielä. Muutaman kerran olen lipsahtanut ja syönyt sipsejä, mutten toisaalta millään 0toleranssi linjalla olekaan. Viikossa tulee pyöräiltyä töihin, ma-la jokapäivä 2x25min (yht. Se 10km päivässä) plus siihen ne matkat joita tulee satunnaisista päikkäriin vienneistä. Kai tuo 25min riittää tuplana siihen laihduttamiseen, vaikkei tulekaan sitä jossain vaadittua puolta tuntia putkeen. Riittäähään, epätoivo ja -tietoisuus iskee?! Sanokaa nyt joku jotain.

Olavi, minun pikku poika on edelleen kiinnostunut kissoista, siivousvälineistä, eläimistä ylipäätään, ja viime aikoina myös teletapeista. Sanoja on edelleen tullut uusia, muttei niitä sanota kuin kerran (esimerkkinä mainittakoon kartta). Olaville otettiin mahdolliseksi tämän kuun alusta kokopäiväinen päikkäriys, tomi on vienyt olavin päikkäriin puoli kasiks (minä olen saanut nukkua pitkään wohoo) ja sitten ollaan haettu joko yhdessä, tai minä pyörällä hra puoli kolmen aikaan kotiin. Hyvin on mennyt. On se kyllä söpö lapsi huoh, antoi mulle pussun yks päivä, imi oikein posket sisään että kuului pussaus-ääni.

Nyt juon hieman valkovenäläistä, sitten nukkumaan ja aamusta töihin ja välissä kotiin ja illasta 2.valmistava ja perjantaina toistuu sama (paitsi illalla 3. Valmistava) ja lauantaina ensi-ilta jee

Maisa