aika vaan kuluu ja kohta on jo joulu voi mah-ta-vaa!
Isä ja poika ovat lenkillä, ja kuinka minä käytän tämän rentouttavan hetken yksin hiljaisuudessa? soitan joululauluja kovaa ja siivoan kaikkia mitä yllättävimpiä paikkoja tulevia ristiäisiä varten. Yök. luulen, ettei kukaan (edes mummo) onnistu mitenkään penkomaan meidän makuuhuoneen puuarkun taustaa, mutta parempi kuitenkin siivota sieltäkin kaikki aikojen saatossa sinne tipahtaneet paperin ja miljoonat pinnit.
herran kanssa aika on sujunut siis nopsaan ja ennenkaikkea yllättävän rattoisasti. Vähän mahavaivaa on ollut, mutta niistäkin huolimatta itkeminen on ollut minun mielestäni vähäistä. Viime yönä nukuin jopa, herran tähden, kuuden tunnin yöunet putkeen. voi kun voi ihminen olla vähästä onnellinen.
Ensi viikon alussa olisi sitten ristiäiset, kummiasiat on jo setvitty ja se asia on selvä, huomenna tavataan papin kanssa kastekeskustelun merkeissä, lauantaina ja sunnuntaina leivotaan mummon ja ukin luona ja sen arkunkin takaa on nyt siivottu. Sunnuntaille mahtaa jäädä imurointi, mutta se on pientä kun nyt sellaiset pahimmat kasat on selvitetty, tai ainakin piilotettu.
pikkuherra kasvaa kauheaa vauhtia, eikä ole oikeastaan enää mikään pikkuvauva, vaan ihan oikea vauva jo, niskat vahvistuvat ja kova yritys on päästä liikkeelle kaikkia todennäköisyyksiä vastaankin.
no niin, nyt on istuttu riittävästi, pitää mennä laittamaan pyykkejä ja järjestelemään meidän astiahyllyä, ja ennenkaikkea sen eteen luonnollisestikin kertyneitä rasvoja ja banaaneja ja teippikasoja.
helei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti