aika kuluu ja turvotus jatkuu, huomenna on jo toinen neuvola ja viime maanantaista lähtien kaikki on ollut uutta, tänne asti ei viimeksi päästy.
Myö ollaan otettu kuvia kahtena viikkona tasapäivänä (x+0) ja tänään pitäisi vielä ottaa kuva, kyllä kohdun korkeimman kohdan pitäisi kuitenkin olla jo varsin ylhäällä näilläkin viikoilla. Ei tuota viikkojen kulumista kyllä mahasta vielä huomaa, korkeintaan kohoaa tuolta alhaalta loivemmin, mutta sitähän se kuitenkin itseään taitaa olla.
Selkäkipuja on ollut istumatyön vuoksi ja samasta syystä jokunen päivä sairaslomaakin, kylläpä vaan pötköttelyt ja jalkojen ylhäälläpito on ren-to-a.
työterveyshoitaja kysyi, josko olen jo tuntenut liikkeitä, mutta harmi; minä tunnen vain pieruja ja nälkää mahassa.
lisää huomisen neuvolan jälkeen.
ps. kylläpä sydänäänet alkavat kuulostaa erilaiselta kun kohtu alkaa olla ns ihmisten ilmoilla eikä enää niinkään luun takana, kovemmin kuuluu ja kyllä sydämeksi erottaa, pienempikuinkolome
heippa, huomenna neuvolaan pikku käpy
iskä:
Aikaa viime päivityksestä on taas vierähtänyt. Isän rooli alkuvaiheen odotuksessa lienee kestää kaikki hormonaaliset myrskyt joita sisällä kasvava pieni ihmisentaimi tuo muassaan. Omassa roolissani lienen onnistunut varsin keskiverrosti. Kaikki on kuitenkin hyvin tässä asti aikaa. Enää mikään tuskin estää vanhemmuuden iloja ja suruja saapumasta elämiimme.
Sydänäänten kuunteleminen on ollut jännää. Pienellä ihmisellä on pieni sydän, joka lyö kovaa tahtia itsensä meidän hieman suurempiin sydämiimme. Toivottavasti kaikki menisi jatkossa hyvin, eikä mitään isompia ongelmia tulisi.
heippa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti