13+2

No niin, nyt on sitten menossa taas uusi viikko, ja viime kerran kohtalokas päivä lähestyy. 

Tässä viime kirjoituskerran jälkeen meille on hankittu kotidoppler, ja voi veljet kuinka hyvä ostos se meille onkaan ollut. Jos mielenrauhaa saa viidelläkympillä ja iloa sydänäänten kuuntelemisesta, niin mikäpä voisikaan olla oivallisempi ostos?

Vähän alkaa jo hirvittää ensi viikko, koska jos maanantaista selvitään, on kaikki aivan uutta ja tapahtuu ensimmäisen kerran. Voi kunpa niin vain kävisi? Ja miksipä ei kävisi, koska sen verran vauhdikkaat kävyn sykkeet ovat olleet, että ainakin siellä tuntuu olevan energiaa kasvaa. Joka aamu ja ilta ollaan ääniä kuunneltu ja aina saatu jotain kuulumaan, jo rv 12+4 ensimmäisen kerran. Sykkeet on siis kovat ja elossa ollaan

Oireista sen verran, että ne harvat kerrat kun minun täytyy vallan oksentaa ovat ennemmin tiivistyneet kuin harventuneet, en minä nyt vieläkään päivittäin yöki, noin kerran viikossa vain. Että eipä kestä päivittäin yökkivät, por favor.

No niin, pitää alkaa taas kuunnella sydänääniä ja taidanpa vallan laskea pulssinkin, viimeksi kun yritettiin niin arvon käpy liikkui kokoajan, eikä laskemisesta tullut yhtikäs mitään.

Myös keskiviikko on toivoa täynnä, ja huominen torstai kanssa.

helei!