18+1

aika kuluu ja maha kasvaa.
Täten ilmoitan, että viikolla 17 kasvanut maha on jäänyt paikoilleen ja on nyt ehta vauvamaha.

Täten ilmoitan myös, että pikkupotkuja on tuntunut ensimmäisen kerran viikko sitten ja viimeksi eilen motki menemään aamusta niin, että tuntui kunnolla ja ihan varmasti potkuiksi tunnisti.

Voi veljet kuin mahtavaa aikaa tämä onkaan, potkuja odotellaan koko ajan lisää ja tiivimmin, nyt tuntuu silloin tällöin, ei vielä joka päivä. Sydänäänet voimistuu ja voimistuu, pitäisi kohta tallentaa tietokoneellekin, kerta tämä huikea tekniikka sen mahdollistaa.

Pitää kirjoittaa kun on aikaa enemmän, nyt minun pitää mennä juomaan karvasta greippimehua, se on minulle herkkua

16+4

KYLLÄ! viime viikonlopun aikana turvotus otti ja muuttui ehdaksi mahaksi, hurraa! Löysällä paidalla saa vielä peitettyä jotenkin, mutta kyllä sen vähänkin tiukemmaksi paidaksi siksi itsekseen erottaa. Kovin äkkiä se sitten kävi, turvotusta ei vaan yhtäkkiä enää ollut ja siinä se olla ollottelee, maha. Minä kyllä jo arvelin aiemmin, että kyllä minulla maha näkyy jo ennen rv 20, ei minulla ole leveää lantiota tai pitkää selkää jonne kasvaa piiloon, vaikka taaksepäin kalllistunut kohtu onkin. Eiköhän tässä vaiheessa nuo kohtujenkin kallistumat ala tasapainottua kaikilla kasvamaan samaan suuntaan. Enää vähään aikaan (toivottavasti) ei tarvitse palata tavan housuin, siirryin viimeviikolla äitiyshousuihin kun arvelin että turvotuskin helpottuisi kun mistään ei painaisi sauma mahaa.Äitiyshousut = luksus.

Kävin tänään ylimääräisessä ultrassa, ja kohdun korkein kohtakin löytyi jo aikas ylhäältä, ei se montaa senttiä navan alapuolella enää ole, eikä kai enää pidäkään. Mahassa käpy vaan nukkui ja nukkui ja muutaman kerran huitaisi jalallaan päin kojetta. Istukkakin oli jo siirtynyt pois kohdunsuulta, ja kaikki on nyt juuri niin hyvin kuin tässä vaiheessa voi olla. Pikkuhiljaa alkaa olla uskoa siihen, että tässä voi käydäkin hyvin, että syksyllä tähän asuntoon muuttaa joku uusi asukas kolmanneksi. Voi veljet!

Potkuja ei ole vielä tuntunut, mutta en olisi kyllä uskonutkaan että nyt vielä tuntuisi  mitään. Muutaman viikon päästä luulisin, että jotain alkaisi jo kupliakin tuolla mahassa, eihän rakenneultraankaan ole enää kuin vajaa kuukausi.  Uskomatonta.

Iskä.

Äiskän masu alkaa jo näkyä, jännää. Tänään käytiin yhdessä kaupungilla etsimässä ensimmäistä asustetta 
pienelle kasvavalle käpyselle. Puku onkin hieno, luomupuuvilla ja kaikkea, ja siinä on puun oksien kuvia! Ajatella.

Äiskä on ollut vähän hermona miulle tännään, mutta se on varmasti ansaittua. Jospa se siitä, kunhan päästään katsomaan jääkiekkoa.

rv 15+0

aika kuluu ja turvotus jatkuu, huomenna on jo toinen neuvola ja viime maanantaista lähtien kaikki on ollut uutta, tänne asti ei viimeksi päästy.

Myö ollaan otettu kuvia kahtena viikkona tasapäivänä (x+0) ja tänään pitäisi vielä ottaa kuva, kyllä kohdun korkeimman kohdan pitäisi kuitenkin olla jo varsin ylhäällä näilläkin viikoilla.  Ei tuota viikkojen kulumista kyllä mahasta vielä huomaa, korkeintaan kohoaa tuolta alhaalta loivemmin, mutta sitähän se kuitenkin itseään taitaa olla.

Selkäkipuja on ollut istumatyön vuoksi ja samasta syystä jokunen päivä sairaslomaakin, kylläpä vaan pötköttelyt ja jalkojen ylhäälläpito on ren-to-a.

työterveyshoitaja kysyi, josko olen jo tuntenut liikkeitä, mutta harmi; minä tunnen vain pieruja ja nälkää mahassa.

lisää huomisen neuvolan jälkeen.

ps. kylläpä sydänäänet alkavat kuulostaa erilaiselta kun kohtu alkaa olla ns ihmisten ilmoilla eikä enää niinkään luun takana, kovemmin kuuluu ja kyllä sydämeksi erottaa, pienempikuinkolome

heippa, huomenna neuvolaan pikku käpy

iskä:

Aikaa viime päivityksestä on taas vierähtänyt. Isän rooli alkuvaiheen odotuksessa lienee kestää kaikki hormonaaliset myrskyt joita sisällä kasvava pieni ihmisentaimi tuo muassaan. Omassa roolissani lienen onnistunut varsin keskiverrosti. Kaikki on kuitenkin hyvin tässä asti aikaa. Enää mikään tuskin estää vanhemmuuden iloja ja suruja saapumasta elämiimme.

Sydänäänten kuunteleminen on ollut jännää. Pienellä ihmisellä on pieni sydän, joka lyö kovaa tahtia itsensä meidän hieman suurempiin sydämiimme. Toivottavasti kaikki menisi jatkossa hyvin, eikä mitään isompia ongelmia tulisi.

heippa