...ja niin minun poikani on jo 11 kuukautta vanha!
Syntymäpäivä, se ensimmäinen lähestyy uhkaavasti, enää kuukausi aikaa! Vuosi sitten sitä vaan öllöteltiin mahan kanssa puolukassa ja kaupungilla ja kotona eikä ollut hajuakaan kuka sieltä mahasta aikoo tulla ulos. Millainen se kuka on?
Ja paras mahdollinen pikkupoikahan se sieltä tuli, mutta lisää paatosta ja kaihoa sitten joskus myöhemmin, eihän tässä vielä olla edes vuottakaan...
Olavilla on mennyt hyvin, kiitos vaan kysymästä. Päikkäri on viihdytty ja siellä on mennyt muutenkin ihanasti, herra on kaikkien lellikki, pienin kun on. Isojen puolen tytöt olivat viimeksi vilkuttamassa Olaville heippoja minun herraa hakiessani, kaikkien vauva tuo siellä on :)
 |
| kuvia myös mein uudesta kodista wohoo! huom asunto ei ole vinossa, kuvaaja on. |
Juuri kun minä viime päivinä olen ajatellut, ettei Olavi varmaan kasvata koskaan enempää hampaita kuin nykyiset kaksi, ja ettei herra koskaan opi kävelemään, niin mitä ihmetta! Olavi otti eilen ensin isomummon luona kolme-neljä askelta ja kotona vielä muutaman enemmän putkeen, wohoo! kenties lapseni oppiikin joskus kävelemään!
 |
| olavin leikkipaikka portaiden alla |
kovasti on muuten tuon lapsen posket pullistuneet, jalatkin kuulema, sen siitä saa kun saa syödä päikkärissä ja nyt kotonakin oikeaa ruokaa, ei mitään mössöjä. Samaa ruokaa Olavi on siis nyt syönyt vaihtelevasti kuukauden ajan, ja paremmin tuntuisi menevän kuin muut ruoat. Aamulla menee hullu annos turkkilaista jogurttia banaanin ja mausteena olevan mössön ryyditettynä. Kohta sitten tekemään vispipuuroa, eiköhän tuo kelpaa. Ei ole Olavi tullut äitiinsä, kaikki ruoka menee alas, kokkelipiimästä sitruunaan ja ja ja jajaja.... minen kokkelipiimään tai piimään ylipäätäänkään koske.
ja sitten, kovin on kuuliainen lapsi tuo Olavi, pitkän aikaa on jo huudellut äitiä, mutten ole tainnut muistaa mainita. Pari kuukautta hra on jo osannut sanoa 'äiti', mutta nyt taidan lopultakin laittaa ensimmäisen sanan pykälän saavutetun siihen neuvolakortin takaosan seurantajuttuun. Äiti. sen se sanoo.
ja sitten sitten mitäs muuta. töissä on kivaa ja kotonakin on kivaa, käytiin koko perheelle ex-tempore retkellä Kuopiossakin. On syksy.
sitä sitten vielä loppuun vaikka, että kyllä Olavi on söpö!
maisa
Apua miten aiak menee näin nopsaan!! Olavi oli ihan pienen pieni vauveli kun aloin lukeen teijän elämästä ja nyt jo kohta vuoden ikäinen.. Mitä ihmettä. :D Siis kasvetaanko MEKIN noin nopeasti?
VastaaPoistaOnnea äitiydestä. Siis että Oltsu osaa sinua kutsua äidiksi. Tuo meikän pikku Ketale onnistuu sanomaan monesti myös ihan äidin kuuloisen sanan mutta ei varmana tarkoituksella. Hah. Siellä aletaan kävelemään ja täällä vaan kieritään.
En malta odottaa tuota että syödään kaikki samaa ruokaa. Tosin samalla pelottaa että alan taas ihoamaan kun imetys loppuu. Oon tässä joviikon ajan pohjustelut Kettua relatippojen voimin tulevaan maissivellin syömiseen.. En jaksais mitenkänä heräillä 4 kertaa yössä ja veikkaan että tuhdimpi ruoka auttaisi. Jea.
Niin ja tunnustus meikän blogissa sulle että tykkään sun blogista. :) Ahihu.
Poista