Viimeistä päivää alle kolme kuukautta vanha (!)

Aivan uskomatonta. Kuten otsikosta voikin päätellä, huomenna herra punkiainen täyttää jo kolme kuukautta. Toinen moinen päälle ja sitten jo varmaan istutaan ja osataan liikkuakin; ei voi ymmärtää miten se on mahdollista. Ei tämä herra enää tunnu miltään pikkuvauvalta, kohta ei enää vauvaltakaan. Kovaa vauhtia ollaan menossa kohti taaperuutta.

Arki rullaa ja nyt voi jo vähän katsoa taaksepäin. Minusta tuntuu, että meillä on ollut kauhean helppoa herran kanssa. Isoimmat ongelmat ovat koskeneet kai nukkumista tai sen rytmittömyyttä, ja mahavaivoja. Noh, rytmiä ollaan löydetty, meillä ollaan aamu-unisia, ja minua se ei ainakaan haittaa. Pikku hiljaa on alkanut näkyä merkkejä myös siitä, että herra mahdollisesti aloittaisi uniaan jo yhdentoista aikaan, tämä lisää yöhön yhden syöttökerran verran (tähän asti on syöty nukkumaan mennessä noin klo 2, ja sitten siitä viiden tunnin kuluttua).

Tähän vauva-elämään tottuminen vei minulta reilun kuukauden, nykyisin yövalvomiset eivät tunnu oikeastaan missään, hermotkaan eivät enää mene tuntien kuluessa yöllä hitaammin kuin koskaan herran valvoessa (voi sitä kertaa, kun herra valvoi iltayhdeksästä aamukuuteen, silloin saattoi kuulua muutama kirosana ja kovassa harkinnassa oli vain ryhtyä nukkumaan ja antaa herralle "omaa aikaa").

Olen lukenut vähän vaikka mistä, että monet äidit ovat tunteneet olevansa pelkkiä tissejä, olevansa olemassa vain tisseinä. Voi tällaista tunnetta minulla ei vielä ole ollut kertaakaan, eikä taida tullakaan, kohtahan tässä jo aletaan ajatella soseita ja vaikka mitä! Nyt olen kuitenkin jo alkanut ajatella, etten jatka imetystä ainakaan yli vuoden ikään asti. Minusta tuntuu (ainakin tällä hetkellä) siltä, etten halua tilannetta, jossa lapsi itse kävellä nakittaa tissille. Outo ajatus, mutta tiedä häntä.

Tässä vaiheessa elämää herran itkut kertovat selvästi eri asioita, ja me alamme ymmärtää arvon sir Olavia. Ei enää ole moniakaan itkuja, jolle ei tietäisi syytä, on itku joka kertoo nälästä tai superkakkaisesta vaipasta, ja on itku joka kertoo, että on super tylsää ja tarvitaan virikkeitä.

Arki on yllättävän rentoa, mutta eiköhän tämä tästä vielä muutu :)

ensimmäistä rokotusta odotellessa (ylihuomenna), äiti ja arvon käpy sir Olavi