Taisi joulu ja uusivuosi mummoloissa kyläilyineen hieman sekoittaa oltsun rytmiä. Viime öinä herra on harrastanut maratonvalvomisia aina aamu neljään-viiten asti. Tuona aikana ei oikeastaan juurikaan itketä, valvotaan ja katsellaan ja jutustellaan vain. Viime yönä aloitin kokeilun, joka on itselle raskasta, mutta toivottavasti olavin (ja meidän) elämää pitkällä jaksolla helpottavaa. Puolenyön jälkeen siirrytään makkariin ja sammutetaan valot. ja sitten odotetaan. Itse ei meinaa pysyä hereillä ei sitten ei millään pimeässä, mutta jospa nuori herra olavi punkiainen ymmärtäisi, että yöllä on tylsää ja silloin kannattaaa nukkua.
Kun arki on nyt pyhien jälkeen koittanut, pitää yrittää palata aiempaan ulkoilurutiiniinkin nukkumisen ohella. Aiemmin käveltiin päivittäin ainakin tunti, mutta nyt iskän lomaillessa on jäänyt ulkoilukin epäsäännöllisen säännölliseksi. Jospa raitis ilma ja siellä nukkuminenkin helpottaisi oltsun arkea, samoin kun parin viikon päästä alkava muskarikin.
Kantoliinailussakin ollaan päästä jo puusta vähän pidemmälle: muutaman päivän välein ollaan liinailtu, ja herra on viihtynyt kyydissä ainakin muutaman tovin, jospa kerrat siitä pikkuhiljaa pidentyisivät sitä mukaa kun molemmat liinaan tottuvat. Helpottaisi kotiarkea tuo liina, tuota mötikkää kannellessa tuntuu jo näissä minunkin hurjissa lihaksissani... ennen joulua neuvolassa pituutta oli hujahtanut (edellisestä neuvolasta 11pv) kaksi senttiä, 58,5 senttiin, ja painoa oli tullut tasaisen varmasti 5720g. Nyt on varmasti tullut painoa nopeammin (ainakin poskista päätellen) ja pituutta on varmaan tullut hurjasti, ainakin olavi näyttää nykyisin kauhean isolta. Kuinka aika voi juosta näin?
Nyt herran kanssa seurustelemaan ja aktiviteetteja keksimään, että yöllä nukuttaisi
helei
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti