rokotusten jälkimainingeissa

No niin.

Puolisen viikkoa sitten oli herra Punkiaisen kolmikuukautisneuvola, ja rokotuksiahan siellä oli listalla. Herra oli kasvanut ihan normaalisti, paino vähän plussa niin kuin tähänkin asti, ja pituus seilailee ristiin rastiin. Painoa oli nyt hitusen päälle 6,4kg, ja pituutta 61cm. Olavi suvaitsi kerrankin olla hereillä neuvolassa, ja intoutuipa herra vallan juttelemaankin paikan päällä. Kuukauden päästä aloitellaan pikku hiljaa soseiden maistelua; kuinka se voi olla mahdollista, että nyt ollaan jo tuossa vaiheessa?! En minä kestä, ei oltsu enää näytäkään niin vauvalta, vaan nyt ollaan jo pikkuhiljaa muuttumassa isomman pojan näköiseksi. Voi ei.

Rokotuksiahan sitten tuli suun kautta otettavan lisäksi oikein kaksi kappalein. Voi lapsi parkaa. Minä en varmaan ole niin valistunut, että jaksaisin tutkia asiaa ja kenties päättää olla ottamassa rokotuksia. Niitäkin ihmisiä kai on, jotka eivät niitä suostu lapsilleen antamaan, mutta kun minä kaikista niistä narkolepsia-tapauksistakin huolimatta luotan (aika) sokeasti meidän terveys-systeemeihimme. Teidä sitten onko se väärin, mutta en minä usko, että täällä neuvolassa jaettaisiin rokotteita, joissa olisi pienintäkään riskiä pienen lapsen kannalta.


Siis, rokotteita pistettiin, ja samana iltana herralle nousi kuume, joka kylläkin taittui yön aikana särkylääkkeellä. Olavi oli aivan tötterössä koko kuumeilun ajan, ja jutteli keskenään kuumehoureissa. Seuraava päivä ja yö menivät kitistessä, taisi olla rokotteiden syytä, normaalisti moista ei kuitenkaan ole. Yörytmit menivät kenties samasta syystä sekaisin, ja herra on herännyt pari kertaa yössä (ei kuitenkaan valittamisen aihetta). Flunssa vaivaa edelleen, ja räkäfriida on edelleen suuri inhokki, vaikkakin toimiva peli.

Niskaa kannatellaan nykyisin vallan komeasti (vaikka jäntevä herra on ollutkin alusta saakka), ja juttelua kuuluu kokoajan enemmän. Lenkkeilty on ja kirjoja luettu ja lauluja lauleltu. Tänään lauleskeltiin pianolla ipanapa-levyn matolaulua, ja olavi vallan intoutui mukaan laulamaan omalla ihastuttavalla tavallaan. Meillä on myös keksitty koko ajan omia lauluja, jospa herra intoutuisi siihen isompanakin, kun esimerkkiä tyhmien laulujenkin teosta on saatu kotoa (ja verenperintönä?).

Ny tmuihin hommiin helei