29.08.2013

Voi se u-alkuinen sana, joka tekee tällaisista flunssainen-äiti päivistä tuskaa. Muina päivinä ongelmaa ei välttämättä ole lainkaan, mutta jostain se aina putkahtaa hankalimmalla hetkellä. Uhma.

Koska minulla on flunssa, niskaakin kutittaa, niin luonnollisestikin Olavilla puskee hammas läpi ja puskee muuten kohta toinenkin. Awesome, etten sanoisi. Muutenkin ajoitus sekä flunssalla, että hampailla on tyhmä, koska meillä on ylihuomenna hautajaiset. Miun mahtimummoni Hörö kuoli 18.8. keuhkosyöpään (mesoteliooma), onneksi ei tarvinnut kitua kauan, diagnoosista kuolemaan taisi kulua kaikenkaikkiaan reilut kaksi kuukautta. Hörölle laitetaan mukaan arkkuun ainakin keskeneräiset sukkakutimet, sukkia nimittäin ei tältä suvulta ole puuttunut, eikä mehuakaan itseasiassa.

Tuon 18. Päivän jälkeen Olavi ja minä otettiin suunta kohti Tamperetta miun veljen ja lauran luo, ajatuskarkumatkalle. Matka hoiti hommansa, ei tarvinnut ajatella mitään ankeuksia. Lauantaina iskä päättikin ajaa meitä noutamaan takaisin Pohjois-Karjalaan, ja täällä sitä ollaan. Tiedoksi Ketustelijalle, en päässyt viesteilemään enää mitään kun herra iskä ilmestyi ja päädyttiin Teiskoon sukulais-mökille.

Olavista vielä, puhetta piisaa taas hirveästi, taittuu jo r-kirjainkin paremmin, pyörä on jo pyörä eikä boggo, Laurakin on jo Laura ja Martta Martta. Armotonta kiinnostusta herättävät edelleen mopot, autot, traktorit ja pyörät. Kova poika on muuten pussailemaankin. Naapurin vuoden vanhemman pojan kanssa mopoillessaan Olavi osoittaa jo muuten yhteisleikkien merkkejä, toista matkitaan ja ollaan matkittavana, nauretaan kovaan ääneen ja pelleillään yhdessä, puhutaankin. Olavi on oikeasti jo aika iso poika, kaksivuotisneuvolaankin on jo varattu aika, huh huh.

Tämän tyhmän flunssapäivän pelastivat Olavin pussaukset ja syksyn ensimmäinen omenapiirakka.

Nyt syön muuten sipsejä, että ei niistä painoasioista sen enempää, söin äsken hampurilaisen ranskalaisineenkin, paino lienee pysynyt päivittäisten kävelyiden ansiosta samassa miinus 9kg. Seuraavaksi hankin askelmittarin, olen vahingossa innostunut kävelystä ja juoksemisestakin. Nyt ei mäne hyvin :D

Maisa

14.08.2013

Ei tekosyitä tällä kertaa. Ei myö mitään kovinkaan kummoista olla tehty, ollaanpahan vaan vietetty arkea, enkä ole käyttänyt hetkeäkään kuluneista päivistä siihen, että olisin kirjoittanut tänne. Por favor, asiaa siis taas kerralla paljon.

Elo on taittunut elokuuksi, kohta jo sen puoleenväliin, ja myö ollaan nautittu loppukesästä sen vaatimilla tavoilla.

Olavi on kasvanut, sandaalit alkavat käydä pieniksi ja minunkin tämän kesän balleriinani on liimattu jo kasaan kertaalleen. Varma merkki lähestyvästä syksystä nuo kenkiin liittyvät muutokset.

Olavi puhuu koko ajan enemmän, ensimmäinen lausekin on jo kuultu: "hehei popo". Hei hei mopo, sitä ollaan niin poikaa, niin poikaa. Sanoja tulee jokapäivä lisää ja lauseita kohti mennään kokoajan enemmän ja enemmän. Olavi osaa muuten laskea numerolla kaksi, osoittelee asioita niinkuin laskettaessa ja sanoo kaks, kaks, kaks.

Hra poikaa kiinnostaa nykyisin ennen kaikkea mopot, autot, traktorit, polkupyörä, kanat ja tiput sekä ihmisistä Pepe, mummo ja Elli. 

Omalla kolmivärisellä kolmipyörällään arvon oikani polavi on päässyt jo itsekin eteenpäin, polkeminen on vain pirullisen raskasta, kun pyörässä ei ole ketjuja, vai polkimet eturenkaassa. Tästäkin huolimatta Olavi jaksoi itse polkea pari metriä asfaltilla, ja taas saatiin ikuistettua video uudesta taidosta. Luonnollisestikin videon taustalla äiti (minä) huudan samalla tavalla kuin silloin kun Olavi oppi konttaamaan ( myöskin ikuistettu videolle).

Myö ollaan harrastettu kaikenlaisia kotihommia enenevissä määrin, ruisleipääkin olen opetellut tekemään itse, tekaisinpa tuossa heinäkuussa leivänjuurenkin. On muuten hyvää itse alusta asti tehty 100% ruisleipä. jääkaapissa on  satasarvisenmaitoa ja ostin feresin. Sama kohta muuttaa jonnekin pohjoiskarjalaiseen korpeen ja alkaa kasvattaa karhuja.

Karhuista puheenollen, allekirjoittaneen paino. Tilanne on tällä hetkellä se, että mittasin viime viikolla Hörön (miun mummo) ja ukin hiple vaa'alla illan painoksi 66,9kg, siis illalla miinus 8! Awesome ja kaikki muutkin mahisanat! Seuraavana iltans olikin sitten jo kolme kiloa turvonneempi paino, mutta silti! Ilman turvotusta (se aika kuusta) ja ei illalla mitattuna miun paino on varmaankin edelleen siellä miinus ysissä. Mahtijuttu. Viime viikkoina minä ja hra Olavi olemme pyöräilyn sijaan keskittyneet vaunuilla liikkumiseen. Viikossa tulee vähintään 2-3 päivänä käveltyä reiluun puoleen tuntiin 5km, ja joka päivä olemme sateiden salliessa käyneet kävelemässä 1-2km niin, että hra istuu omassa pyörässään ja minä työnnän, oi hyötyliikunta. Ilman liikuntaa kyllä pää räjähtäisi, koska yksi u-alkuinen sana.

UHMAIKÄ. Voi pojat, voi tekoitkun määrää, voi dramaattista julkisissa tiloissa lattioilla maaten itkemistä, voi sylissä riuhtomista. Tältä tuntui tänään. Oikeasti tässä perheessä on päästy vielä aika helpolla, kiukkuja silloin tällöin, mutta enemmän pussailua ja sylissä kiehnäämistä. Mukava Olavi. Kyllä tämä tulee jossain vaiheessa kosahtamaan ja pahasti, niin paljon olen kauhutarinoita uhmasta kuullut. Onneksi ukki muistuttaa usein, että "liiän helepolla ootta piässy". Teini-ikää odotellessa...

Herrat iskä ja poika ovat nukkumassa, on nimittäin nuoremman rytmit olleet aika sekaisin, nyt pikkuhiljaa palautuminen oikeisiin käynnissä.

Nukkumaan siis nyt (ensin hullua kittausta vettä, auttaa turvotukseen,ehkä)

Maisa

17.07.2013

Kyllä, olemme hengissä! En syytä tästä hurjan pitkästä tauosta edes kiirettä, ei vain ole tullut kirjoitettua, olen nolifeteölyt muuten: lukenut muiden blogeja, noin kaikki mahdolliset fok it-sarjakuvat netistä, nähnyt kaiken mitä facebookilla on ollut tarjottavanaan ja ennen kaikkea ollut Olavin kanssa. Time well spent.

Tässä välissä olemme vierailleet isomummolassa (työleirillä), uineet roimasti, viettäneet ihanaa arkea ja kylläpä muuten Olavi oli viime viikonloppuna kaksi (2!) yötä hoidossa mummon ja ukin luona Ilosaarirokin ajan. Vanhemmat vapaalla ja Olavi lomalla vanhemmista, awesome.

Yökyläily oli mennyt mallikkaasti, hra oli oppinut rutosti uusia sanoja, joita muutenkin tulee koko ajan lisää suorastaan hirvittävällä vauhdilla. Mummolassa ei ollut ilmennyt uhmaista kiukkua kuin kaksi hassua kertaa (unilta herätessä plus pyyhittäessä ruokaa naamalta) eikä kummankaan kesto ollut paha. Ei ole reilua sanonpahan vaan, muistellen sitä huutoa ja kiukkua, joka raikui kotiintulo-iltana. Huoh. Mutta hyvä tietää ettei yökyläilyssä ole ongelmaa.

Siis, sanoja on tullut lisää, mopolla Olavi on oppinut ajamaan niin, että vauhdin potkimisen jälkeen hra älyää nostaa jalkansa mopon kyytiin ja antaa mopon liukua eteenpäin. Nero se on.

Mitäs  mitäs mitäs muuta? Rokki oli mahtava ja ylihuomenna lähdetään kylpylään minikesälomalle. Onneksi minulla on flunssa, ettei kaikesta vain pääsisi nauttimaan.

Tänään täyttyi Olavin elämän ensimmäiset 1vuotta ja vielä 9kuukautta päälle. Nyt täällä sitten asuu pälättävä (ei vielä lauseita), vauhdikas, pyöräilyä rakastava, ei pottaa käyttävä, isomman pojan näköinen lapsi, joka sotkee, kokeilee vanhempiensa hermoja ja välillä tekee mitä lystää. Viime viikolla olin aivan varma, että nyt se uhka sitten alkoi, mutta syön sanojani vielä, veikkaan kuitenkin normikiukkua, mahdollisesti puhkeavaa hammasta ja ylipäätään huonoa päivää, sekä äidillä että lapsella.

Ensi viikolla sitten kesäteatteriin katsomaan Peter Pania, sitä ennen kylpylään, mahdollisesti käydään myös kadottamassa olavi Hoploppiin (luultavasti joudun raahaamaan olavin ulos niitä putkia pitkin. Voi kunpa en jäisi takamuksesta kiinni minnekään mutkaan). Ensi viikolla olisi yhdet häät ja sittenpä pitäisikin alkaa jo tietää työasioita. Voi ahdistus.

Ahdistuksesta puheen ollen:paino. Siellä se liikkuu, veikkaisin että normipaino on noussut/pudonnut siitö -9kg sta -7,5kg, mutta hra perheemme iskän mukaan en ole lihonut, kenties jotkin mystiset lihakset ovat alkaneet painaa enemmän. Tai sitten läskiä. Hyi tätä kesän turvotusta, palatakseni aiempaan, saman vaatteet sopivat, joten tuskin huomattavaa lihomista on tapahtunut alkukesästä. Se riittäköön. Viime viikkoina on tullut pyöräiltyä ja viime päivinä olen yrittänyt myös vähän kävellä, se kun ilmeisesti olisi tehokkaampaa. Olen vähän listannut ylös pyöräiltyjä kilometrejä, huomautan jo etukäteen, että kuulostavat mahtavimmilta määriltä kuin ovatkaan. Tokko pitäisi lihoa, en ole syönyt mitenkään aiemmasta poiketen (paitsi yhtenä päivänä laskin kaloreita. Voi pitkökestoisuus)

Kesäkuun viimeinen viikko

Ma 16km

Ti 20km

Ke 16km

To 24km

La 16km

Ma 1.7 20km

To 4.7 13km

La 6.7 12,8km

Su 7.7 28km

Ma 8.7 17km

Ti-pe ei hajuakaan

La 13.7 10km

Su 14.7 10km

(Rokkiviikonloppu, voi veljet kuin paljon noiden päälle tuli kävelyä)

Ti 16.7 15km (kantorepun kanssa pitkospuilla 2,5km)

Mie ole jo jotenkin itse sokaistunut näille liikkumisille. Pitäisi ehkä vaan kävellä enemmän, se tuntuukin jossain, varsinkin vaunujen kanssa.

Nyt nukkumaan, Olavikin jo uuvahti sohvalle, tavoistaan poiketen. Helei

Maisa

23.06.

Juhannus on nyt sitten vietetty vuoden 2013 osalta. Oltiin mummolassa koko perheen ja suvun kesken, grilliä, rantasaunaa, kokkoja ja lämmintä. Hyvä juhannus. Olavi oli jättisöpö farkkuhaalareissa ilman paitaa, kesämiehistä paras. Olavi taisi muutenkin nauttia seurasta, Pepe (enonsa) oli ensimmäinen sana  molempina aamuina, leikittäjiä riitti kummeista mummooon, ukkiin ja täteihin. Iso on suku. Ja yhdet kihlatkin muuten juhlittiin, hurraa!

Olavi on muuten tällä hetkellä ensimmäistä kertaa yökylässä mummon ja ukin luona. Hurjaa, vähän kyllä itketti autossa. Ai että, nyt sitten olisi ollut ilta aikaa käydä parisuhteen hoitamiseksi vaikka syömässä yhdessä, mutta ei, mitä tekee arvon tomi? Pelaa kaverinsa kanssa meillä nörttikorttia. Idiootti.

Saa nähdä kuin hra poika pärjää yökylässä, hyvin varmastikin, mutta saa kai sitä silti jännittää? Onneksi purin jännitystä jo ajamalla nurmikot, leikkelemällä saksilla ne joita ei leikkurilla saanut ja huomenna olisi tarkoituksena siivota vaatehuone. Oh joy.

Kuvia sitten joskus kun niitä saan.

18.06.2013

Joo-o. 

Eipä oikein kuulu muuta kuin kaikkea turhaa :) huomasin, että me&i-merkillä on kesätarjouksessa yrmysammakko takapuolessa-haaremihousut lapselle. En kestä, pakko saada, hintaakin vain 16€, en oikeasti kestä. Armoton myyjien metsästys facebookissa. Etsivä löytää -onneksi-ja taitavat olla jo kohta tilauksessa. Tätä tänään.

Viime päivien sää ei ole enää tukenut juurikaan rannoilla hengailua, paitsi runsaissa vaatekerroissa, joten on tullut hommailtua vähemmän kesäisiä asioita:rippijuhlissa vierailua, soittelua (soittimilla), ja oltsun pussailua; ja tietenkin pyöräilyä. Ei pidä unohtaa pyöräilyä. Asetin tavoitteeksi, että viikottain tulisi pyöräily kilometrejä ainakin 30 (muistaakseni) ja viime viikolla tavoite taisi täyttyä jo kahdessa päivässä. Betonireidet, pian tavataan huoh. Eilen pyöräiltiin Olavin kanssa vajaat 10km sadetutkaa uhaten, tänään tuli toiset inasta vaille 10km, kumpanakin päivänä olisi tullut enemmän, mutta tyhmä sade on sotkenut suunnitelmia ja molempina päivinä urhea ratsuni polkupyörä, poikani Olavi ja minä itse olemme tulleet kyydityksi kotiin autolla sateessa, kiitos iskän. Huomenna skarppaan, ja koetan sään salliessa nukuttaa Olavin vaunuihin ja pyöräillä iltapäivällä keskustaan ja takaisin, josta tulisi se 10km. Sepäs tekisi vasta poikaa, nimittäin voi tätä turvotuksen määrää hyi yäk. Hormoonit haistakkee paska. Paino on harvinaisena turvotuksettomana päivänä siellä miinus 9 tuntumassa. tokko muutosta on tapahtunut kumpaankaan suuntaan merkittävästi, Paitsi tänään kun mittasin painoa sairaalalla oma terveys-pisteessä. Tyhmä vaaka, joka näytti sitä miinus 5,VAIN miinus 5. Mutta kylläpä muuten turvottaa taas koko päiväisesti ja mahakaan ei toimi. Niin. Olla nainen - oh joy. Ps. En ole raskaana, vauvakuumekin meno jo ohi, tämä on vain normiturvotusta.

Olavilla on viime aikoina ollut hillitön tarve olla kainalossa, ja se tarve osoitetaan selvästi: minun, tai kenen vaan herra haluaa,käsi vedetään Olavin toimesta herran itsensä ympärille. Yksi päivä nukahtaminen sujui vasta kun Olavi oli vetänyt minun kasvot lähelleen, nenä nenää vasten.  Söpö poika.

Kesästä muuten vielä, on luvattu lämpenevää jo Juhannukseksi, hurraa!

Ja sitten ikävämpi asia, miun mummo Hörö on joutunut sairaalaan, on ollut siellä jo pari viikkoa, nyt jännitetään vain sitä mikä siellä keuhkoissa painaa. Not like.

 

Loppuun iloisempi asia (pitää yrittää pysyä suht positiivisena): vuosien etsintöjen jälkeen löysin vihdoinkin banaanikotelot. Elämäni paras päivä!

Ps. POTTA. Oikeasti, millä ne teidän vuotiset ja sitä nuoremmat muka ovat oppineet käyttämään pottaa, en ymmärrä. Ei olavilla kiinnosta koko asia kirjaimellisesti paskan vertaa. Yhden pissin teki pottaan ja pissi seuraavana aamuna matolle. Oikeasti muut ja muiden ihmelapset. Onneksi Olavi on söpö.

Maisa

09.06.

Voi alkukesän helteitä. Lämpötilat ovat hiponeet lukuja, joita ei muistanut talvella olevankaan (muita kuin miinus alkuisina. Näinä mahtavina päivinä olen saanut selville sen, ettei Olavi pala ainakaan helposti, että lapsen ruskettunut niska on supersöpö ja että kyllä kesä on kova sana. Viimeisen jo tiesinkin, muistan sen joka kesä uudestaan.

Hei jälkihuomautus:tyhmä bloggeri kun ei nyt jostain syystä toista kuvia yhtä laadukkaina kuin normaalisti. Angst.

Asiaan. Poikani Sir Olavi on oppinut näinä helteisinä päivinä vaikka mitä, tässä kerrottakoon ne mitä muistan tällä hetkellä:

-riemastuttavan murteellinen "männään"

-jos haluaa johdattaa jonkun jonnekin, voi otta tätä sormesta kiinni ja näin auliisti opastaa haluamaansa paikkaan. Usein käytetty kikka.

-kaakka (karkki)

-yhtenä yönä olavi heräsi omasta "sivuvaunustaan" kiipesi keskeen ja veti minun käteni itsensä ympärille

-tänään hra sanoi dyd (dude, mallista, tokko merkitystä älyää)

-kiitos ja ole hyvä (titos, oe hyvä), päivittäisessä käytössä, usein hämmentävissä tilanteissa

-auton matkiminen

-popo (mopo)

En minä nyt tähän hätään muita yksittäisiä juttuja muista. Ylipäätään hra on alkanut jutella enemmän, omin sanoin ja laulellen, ja tämä puhumisen pälpätys on tullut jotenkin aivan yht'äkkiä. Nyt pyöräillessä istuimesta selän takaa kuuluu ihmeellisiä asioita ja lauleskelua. Oi sellaisten hetkien onnea kun maailma (tai ainakin Joensuu) on niin vihreä kuin voi vain olla, aurinko paistelee lehtien lomasta, lomalla on itsekin, on lämmin, pyöräillään metsäteitä ja lapsi laulelee pyörän kyydissä. Onneksi moiset hetket monesti päättyvät siihen, että Olavi haluaakin pitää käsiään satulalla, ja joudun polkemaan hiki pöässä seisaaltaan meidät kotiin. Ei käy arki liian lällyksi. Pyöräily on kyllä muuten Olavin mielestä mahtavaa, koska vaan ollaan valmiita lähtemään pyöräilylle. Hyvä niin, pakko koettaa ehtiä pyöräillä, että tulisi liikuttua kesällä johdonmukaisesti. Tosin painon suhteen sellaista, että miinus ysissä on pysytty, huolimatta esimerkiksi ylioppilasjuhlista. Olen yrittänyt pyöräillä tai kävellä vaunujen kanssa viikottain ainakin sen 20km, ja tulee kyllä tosi kevyesti täyteen tuo. Hieno homma.

Kesän suhteen ei ole vielä paljoa tuota pyöräilyä suurempia suunnitelmia, kilon jos laihtuisi :D

Tähän kesään liittyy seuraavia ajatuksia:

-se pyöräily, tai rutiininen liikunta yhdessä Olavin kanssa ylipäätään.

-painoa jos vielä putoaisi niin ois mahtavaa

-ilosaari

-korkeasaaressa käynti olisi kiva ylläri

Ilosaarirokkiin liittyy seuraava uusi asia:olavi on rokin aikana yökylässä mummon ja ukin luona.yökyläilyä kokeillaan harjoitukseksi luultavasti parin viikon päästä, mikä onkin hyvä juttu, koska ensinhän olavi oli tarkoitus olla mummon ja ukin luona rokkila-su, mutta mummo olikin suunnitellut yökyläilyn kestävän la-ma! Herranjumala. Saa nähdä, luultavasti minulla jännittää enemmäin kuin muilla yhteensä.

Ps.koetan taas skarpata kirjoittelu-tiiviyden suhteen

Seuraava ps. Ostin hralle uv-puvun (ei näy kuvissa, niissä vielä vain liian pieni uikkari viime kesän jäljiltä).kuin voi lapsi olla sporttisen näköinen.

Viineinen ps. Olavi on kasvanut todistettavasti pituutta: enää ei ahdu kävelemään avonaisen jääkaapin oven alta. Tämä huomattiin siperia opettaa-metodilla. Otsaan ei kuitenkaan tullut kuhmua.

Heippa nyt

Maisa

Kesä alku.

Kyllä se nyt kuulkaas on niin, että kesä alkoi. Puut on vihreämpiä kuin aikoihin, aurinko paistaa, linnut laulaa, on lämmintä (auton mittarissa oli 23,5), ei pilviä missään, ja töitä on jäljellä pari päivää ennen koko kesän vapaata. Ai että.

Olavi on alkanut viimepäivinä puhella entistä enemmän, alkaa näkyä jo merkkejä siitä, että lauseitakin olisi kohta tulossa, voi veljet! Hra on ajellut uudella, meille käytettynä tulleella, kolmipyöräisellään, ei polkeminen vielä suju, mutta kuitenkin. Viikonlopun merkkeihin luottaen uskallan jo toivoa, ettei Olavi pala ainakaan herkästi. Pihalla ollaan oltu pitkiä päiviä (kyllä, myös niiden vaarallisten tuntien aikana) eikä ihoa näytä punoittavan mistään, niska on ruskettunut ja nyrku myös. Voi iloa jos olavi on kesän päätteeksi pieni, juokseva papu. Äitinsä poika.

Blogin nimestä muuten tuli mieleen; olavi löysi mummon ja ukin luota pihalta kuusen kävyn ja reagoi siihen pienen lapsen vilpittömällä innolla "vau!".

Omasta painoasiasta sen verran, että eilinen iltapaino yhdistettynä kuukausittaiseen hormonipainoon oli -9! Samainen lukema mitattiin jo viikko sitten, mutta sen jälkeen on saattanut lähteä inanen lisää, on tullut vapaapäivien kunniaksi käveltyä vaunujen kanssa melkein päivittäin vähintään 5km plus pyöriskelyt kaupungilla. Ai kesäkesäkesä.

Hra olavilla olisi tältä keväältä jäljellä 2 päikkäripäivää ja sitten alkaisikin pitkä ja toivottavasti hyötyliikunnan täyteinen kesä allekirjoittaneen kanssa kotona. Kesään kuuluu myös allaolevissa kuvissakin näkyvä riipputuoli.paras ostos aikoihin, kannatti käyttää lomarahoja etukäteen. Paras lisä tuoliin on se, että wlan yltää tuonne asti. Nerd.

Nyt aurinkoa tuolissa keinuen ja sitten syömään muodikkasta muodikkaanpaa avokadopastaa.

Ps.pahoittelut hran kuvien puuttumisesta, parhaat kuvat on kamerassa ja kamera sisällä ja pitäisi jaksaa mennä sisälle koneelle ja you get the point.

Helei, maisa