Vihreää, toukokuun puoliväli ja 1v7kk

Kyllä, kiire on (ensi-ilta viikko) ja kevät on pulpahtanut tännekin. Hurraa hurraa kevät, ja kohta jo kesä. Tänäänkin käveltiin olavin kanssa pihalla paljain jaloin. Oi onnea, meinaan vallan räjähtää kun älyän, että kohta on oikeasti kesä:leudot yöt, ilosaari, uimarannat, olavin kanssa ulkoleikit, on vapaata ja elämä hymyilee. That's the plan.

Meille ei kuuli tällä hetkellä oikeastaan muuta kuin pihalla oloa kokoajan enenevissä määrin, töitä (vielä kotvan) ja ihan vaan sitä perusarkea. Yhden päivän suurin tapahtuma oli se, kun keittiössä ollessani ihmettelin pahaa hajua. Syyksi tälle pahalle hajulle paljastui hra olavi, joka kakattuaan vaippaan, oli omatoimisesti ottanut vaipan pois ja vienyt sen keittiön roskikseen. Näin kuin hidastettuna hetken, jolloin olavi takamus kakassa lähestyi valkoista mattoa ja sohvaa...kriisiltä vältyttiin, kiitos isän nopean toiminnan. Muutoinkin olavi on alkanut ottaa itse vaippaa pois sen ollessa märkä, liekö alkaa tuntua ikävältä ja hra älyää jo mistä se johtuu. Pissi - märkä vaippa - epämiellyttävä olo - johtopäätös ota vaippa pois. Pottaa ollaan kokeiltu, muttei sinne kuiteskaan mitään vielä tehdä, olavi kyllä istuu potan päällä ja sanoo pss, mutta mitään ei tapahdu. Se näistä potta- ja eriteasioista.

Sitten, sanoja on taas tullut:
-kana sanoo kotkot ja kukko kookoo (itse alkoi matkia käytyään kotieläinpihassa)
-männään (huom. Murteella vrt.mennään)
-hedelmä kuin hedelmä on edelleen bagga
-plus jotain muuta mitä en nyt muista

Muuten, Yhtenä aamuna katsottiin muumeja ja kerroin olaville, että muumit on myrskyssä, ja siinä samassa olavi käveli portaiden alle kirjalaatikkolleen, penkoi ja penkoi ja lopulta toi minulle kirjan Myrskymari. Dude, kuinka hra pystyi muistamaan sen kirjan? On sitä joskus aikoja sitten luettu mutta mutta... On se hurja.

Ps. Hankin elämään jännitystä:leikkasin tukan ja laitoin siihen yöksi sormikiharat ja oikein muotovaahdon kera. Tässä on olemassa kaikki kriisin elementit ajatellen huomista ensi-ilta töissä. Aamulla näemme mitä miun päässä on, linnunpesä vai nätit kiharat (in my dreams).

Ja tukan leikkuusta puheen ollen, liekö syynä ollut leikattu tukka vai mikä, mutta tämän aamun aamupaino oli -9kg. Hurjaa, en ole oikein viimeaikoina panostanut tähän hommaan, pyöräilykin vähenee kun työpäivät harvenee.yritän kylläkin vapaapäivinä pyöräillä olavin kanssa sen 10km, jospa se ei ainakaan saattelisi uuteen ploppaamiseen :)

Nyt minä ja sormikiharapääni lähdemme nukkumaan (ensin vähän sipsejä, feil).


Maisa

Vappu meno, sanoja tuli

Kyllä. Toukokuu, voi iloa;ensi viikolle on luvattu lämmintä jo 16 astetta aah!

Vappu meni kotona porukalla grillailemalla, vapun päivänä ehdittiin kaupungille toviksi, täällä oli vain pirun kylmä joten ei siellä ilokseen hengaillut. Tänä vappuna ehdin jopa pitää hetken yliopilaslakkia päässä, en kuitenkaan julkisesti, on vain hyväksyttävä se, että minä (ja useimmat muut myös) näytän siinä hatussa urpolta. Asia hyväksytty.

Olavilla on mennyt viime päivinä sanojen suhteen suht vauhdikkaasti, uusia sanoja (osa voi olla mainittu jo aiemmin):
-Pois
-pepe (enonsa)
-vau
-ihastuttavista ihastuttavin joo
-autoa hra matkii pärisyttämällä (tämä voi tarkoittaa myös itse autoa, ei vain sen ääntä)
-kaakkaa (keinuhevosessa keinuessaan, vrt. Kiikkuu kaakkuu)
-päppä (polkupyörä)

Olen nyt muuten täten myös hankkinut olaville kahdet eri kesäkengät, toiset hipstereistä hipsterimmät. Ehkä pitäisi vielä ostaa jotkut ruskeat tai siniset, ajatellen ylioppiasjuhlia. Kesäksi on muuten hankittu jo myös hattu viime kesäisen Marimekon pikku isäntä-lakin seuraajaksi. Tuon jälkimmäisenkin pitäisi muka mahtua vielä (on kokoa 52/54) mutta liian tiukka se minusta on, sitäpaitsi tuo uusi sopii väreiltään vaikka mihin muihin vaatteisiin. Se tästä vaate asiasta.

Paino-asioista ohimennen, ruokia en ole juurikaan tarkkaillut, pyöräillyt olen kyllä (eilenkin tuli 20km). Hormoniturvotus alkaa lientyä, ja aamuvaaka näytti -7,5kg lievän turvotuksen myötä. Jospa tämä tästä tippuu ajan kanssa pyöräilyn ansiosta. Olen minä tosin kotonakin vähän hommallut, askelkyykkyjä, vatsalihaksia ja punnerruksia, ehkä nyt jotkut lihakset alkavat painaa? Askelkyykyt ovat muuten melkoisia itsensäkiduttamis-liikkeitä. Huh huh.

Joo-o, kohta töihin, sitten illaksi akkari keikalle ja huomenna vapaa. Eipä ole töitäkään jäljellä enää kuin vajaa kuukausi, toivottavasti jatkon suhteen ehdittäisiin saada selvyyttä vielä kevään aikana. Mukava olisi jos selviäisi ja mukava olisi jatkaa tuolla nykyisessä paikassa missä tahansa tehtävässä.

Nyt heippa, hra iskälle piti etsiä joku resepti netistä, sinne siis?

Maisa

Ah kevättä!

Voi veljet kun meillä on ulkoiltu. Jostain myyttisestä syystä aikaa on tuntunut olevan viime viikon aikana enemmän kuin normaalisti, on ollut aikaa olla ulkona. Mah-ta-vaa! Takapiha on lumeton ja se on jo haravoitukin, pihalla on kalusteet ja grillikausikin avattiin eilen uuden grillin muutettua meille, ja pisteenä i:n päälle, ensi viikolla vaihtuu jo toukokuuksi. Voi kevättä ja sen hajuja metsässä, voi kevättä kun sataa vettä ja aurinko paistaa, voi kevättä ja ensimmäisiä pihalta löydettyjä leskenlehtiä. Voi!

Olavi puhelee taas enemmän ja enemmän. Tällä hetkellä seuraavat neljä asiaa kuulostavat sir pojan sanomina kakalta:kakka, kukka, ankka ja kenkä. Pallo on pappa, vettä on tätä ja muumi on edistynyt meemeksi.

Minulla on ollut ajatuksena olla tyrkyttämättä Olaville mitään överi poikajuttuja, mutta niinpä vaan meillekin oli ostettava plaston mopo. Hran:n silmät syttyivät pihalla kun ne huomasivat naapurin pojan mopon, kenties parasta mitä tuo poika on aikoihin omasta mielestään nähnyt. Olavi istuu pihalla mopon selässä jalat kyydissä, kuin skootterissa ikään, ja sitten äidin armoitettu tehtävä on tyntää nuorta miestä ja olla välittämättä selkäkivusta, joka huonosta asennosta eittämättä seuraa. Eipä kestä kiittää muuten tuosta maratoni-lauseesta. Noista superpoika jutuista puheen ollen, niinpä vaan jokin sisäsyntyinen asetus napsahti Olavin sisällä päälle, ja useimmat esineet ovat hra:n käsissä kuin pyssyjä. Miksi, oi miksi ja mistä moiseen on saatu mallia?! Jospa ne eivät olekaan pyssyjä vaan jotain hurjia juttuja vaan, Olavi tykkää nimittäin pelotella äitiään ja siinä tehosteena toimii jokin lelu kädessä ja hurjista äänistä hurjin: "hää!".

Painonpudotuksesta sen verran, että yksi aamu painoa oli se -8kg (nyt viime aamut tosin taas -7,5 turvotuksineen), johon olen niin tyytyväinen,että aktiivinen laihdutus on tätetn päättyynyt. Lisää lähtee jos on lähteäkseen, pyöräilen edelleen töihin, mutta mässäilyä on tullut lisättyä synttäreiden seurauksena. Tosin enimmäkseen olen mässännyt omilla leipomuksilla, en sipseillä tai sen sellaisilla. Sokerillinen limppari maistuu miun suussa nykyisin järkyttävälle, eikä kotona ole koskaan oikeastaan edes limpparia joten eipä tule sitäkään juotua. Kyllähän tässä vielä jotain voi lähteä, hyvähän se olisi. Nyt on viime aamuina turvottanut, yh, mutta eiköhän hormonikiertoin selitä sen. Mahtavaa kun onnistuu.

Välikommentti onnistumisista: minä, mahtava minä vaihdoin itse polkupyöräni talvirenkaan kesärenkaaseen, hurraa! Olen ajanut pyörällä renkaan vaihdon jälkeen jo useita päiviä, ja kasassa on pysynyt jee!

Nyt pitäisi jo jatkaa hommia, mokkapalat odottavat päällystämistään ( en aio mättää niitä, ja teen muuten vielä tänään vatsalihaksiakin tänään (: ) ja sitten pitäisi ehken hieman tutkia mitä kukkia voisi kesän tullen istuttaa etupihalle (jotain koko kesän vihreää ja suht korkeaa ja näyttävää joka kestää aurinkoa) ja mitä istuttaa takapihalle ( saa olla matalampaa, kestää kosteaa maata ja puolivarjoisaan soveltuvaa).

Leipomushommiin ja puutarhasivustoille siis!

Maisa

Puolitoista vuotta ja risat

Puolitoista vuotta on nyt sitten herra poikani olavi viettänyt aikaa mahan ulkopuolella. Hurjaa.

Neuvolassa mitoiksi saatin pituutta 79,9cm ja painoa taisi olla 10,4kg, pituudessa ollaan prikulleen -1 käyrällä, painosta ei hajua mitä tulee käyriin, mutta terveeltä vaikuttaa, joten sekin lienee ok :) . Luonnollisestikin olavi veti järkyttävät kilarit neuvolassa, ei tuo stetoskooppi niin tuntunut kiinnostavan, ja paskat mitään pinsettiotteitakaan näytetä pyh. Kaikesta tästä johtuen merkintä neuvolakortissa oli seuraava: "suloinen poika, draaman tajua". Äitinsä poika.

Puheen suhteen on taas edistytty, yht'äkkiä sanoja tuntuu tulevan hirveää vauhtia, vanhojen lisäksi on tullut ainakin pappa (pallo), pupu, laalaan jatkoksi pai (teletapit, tähän kuuluu myös vilkutus), muumit on muuttunut muotoon pappapa (tms), jos jokin ei kiinnosta tai kun jotain ei haluta "ä-ää" (e-ei), vanha kunnon o-ou, nämä nyt ainakin. Ylipäätään puhelu tuntuu taas kiinnostavan herraa itseään enemmän kuin vähä aika sitten.

Muuten muuten, kevät on kyllä oikein ilmaantunut meillekin nurkan takaa, piha jota vasta sankarinomaisesti lapioin, onkin jo melkein sula, aah kuin mahtavaa. Tänään töissä huomasin pensaan oksissa esiin piskevat nuppujen pesät. Voi kevättä.

Oman painon kanssa junnataan paikoillaan, aamupaino oli sen -7,5kg, mutta mie olin vähän turvoksissa, maha pullotti oikein omaksi ilokseen. Tiedä sitten olisiko turvotuksettomana aamuna se -8, oi kun oisi mahtavaa. Prikulleen tämän hetken päiväpaino on -7kg. Pitäisi muistaa juoda vetta, sitten hieman lisää vetta ja kenties vielä hieman vettä. Näin on.

Kesän toimeentulo on selvennyt positiivisella tavalla ja kenties hieman jo syksykin. Lakimuutoksen ansiosta nyt pääsee ansiosidonnaiselle jo heti ekasta työttömyyskuukaudesta lähtien, lomarahat eivät enää viivytäkään liiton rahojen maksun alkua. Käytännössä lomarahat jäävät siis säästöön. Eli ostan mahtavan riippumaton telineineen tai jos mahdollista niin koko perhe lähtisi ulkomaille. Jahkailu kesken, passitkin kun pitäisi ostaa joistain rahoista, huoh. Hieman suunnitelmia sotkevat tänään postissa tulleet veroehdotukset, minulle palautusta reilut 700, hra iskälle mystiset mätkyt 300€. Iskä on ollut tuon kyseisen vuoden opintotuella, vanhempainvapaalla ja ansiosidonnaisella, joista miun käsitykseni mukaan menee ennakonperintään vähintään se 20%, mutta ehei. Tässä maassa on reilua, että ne jotka saavat vähiten, maksavat eniten. Kokoomus perkele. Mutta siitä syksystä, mie jatkan nykyisessä työpaikassa ainakin harjoittelussa, kenties jopa työntekijänä, tämä selvinnee ennen toukokuun loppua, toivottavasti.

Nyt syömään ja sitten illaksi angstaamaan töihin, nyt on angst-päivä jostain syystä

Heippa!

Kipuisa huhtikuun alku

Voi juku kuin kuumeinen olavi voikaan olla. Tänään herra on kuumeillut jo neljättä päivää, pari päivää ensin kuume siellä 39 ja sitten päiviä joita luultiin toipumispöiviksi vaan kuinka väärässä voi ihminen ollakaan. Flunssa ei ollutkaan ohi vaan äsken tuntui kahden tunnin sisään kuume taas nousevan, ja niinhän se tekikin, nyt nukkuu olavi posket punaisina ja taas 39 kuumeessa. Huomenna lienee paikallaan soitto neuvolaan tai terkkarille, mutta tuskin ottavat minnekään, kun ylihuomenna on jo puolitoistavuotis-neuvolalääkäri. Miksi lapsen pitää sairastaa, ei ole oikein. Mie epäilin alunperin taudin syyksi hampaita, mutta enpä sitten tiedäkään enää, tai sitten on mystinen korvatulehdus joka ei koske?

Ennen sairastumistaan olavi on taas ottanut uusia puhejuttuja valikoimiinsa, sieltä täältä kuuluu aina o ou, kun jotain tipahtaa tai vaikkapa kaatuu päälle. Teletapit (laalaa) on edelleen mahtijuttu, mutta myös muumit (paapapa) menee.

Painonpudotustilanne on se, että nyt on jättifeta-olo, mutta aamupunnituksen soisi helpottavan oloa, yksi aamu paino oli jo -6,5kg, ja silloin oli naisvaiva-aika joten luulen normiaamun painon olevan ainakin sen -7, hurraa! Tällä hetkellä täällä turvotuksen keskellä oltaisiin enemmän kuin tyytyväisiä tuosta miikka seiskastakin :)

Nyt ei kyllä pysty keskittymään tähän kirjoittamiseen, pakko alkaa googletella lapsen kuumetta ja kaikkea siihen liittyvää, hyi yäk.

Maisa

Ps.lapioin tuossa yksi päivä takapihan terassin esiin lumen alta, hullun hommaa moinen, mutta taatusti kulutti kaloreita, koski habaankin nimittäin siihen malliin...

Huhtikuu hurraa!

Voi elämän kevät, on jo huhtikuu!

Pääsiäinen on jo melkein ohi, samoin kuin loma, huomenna jo töihin.

Aika on mennyt juostessa sukulaisissa, ja tehtiinpä viikko sitten extempore-retki Tukholmaankin, ja voi mahtavaa siellä oli jo kevät! Satama-altaassa ei ollut enää jäätä, lunta oli vain kallioilla, aurinko paistoi ja oli keväisen lämmin. Ah elämää. Helsingissä olisi houkuttanut käydä katsomassa se heurekan ihmisjuttu-näyttely, mutta todettiin miehissä voimien olevan loppu ja vaihdettiin junaliput suosiolla aikaisempaan junaan.

Olavi on mummon sanoman mukaan kasvanut pituutta, ensi viikolla neuvolassahan se nähdään. Hra poika puhuu kokoajan enemmän ja enemmän, en minä nyt väitä että ymmärrettävästi, mutta kuitenkin. Joitain sanoja on tullut toki lisää, kaikkialla näkyy edelleen koiria (öh höh) ja pepe-enolleen oli suvainnut sanoa "tule", olavi täten ymmärtää että laalaa on yksi teletapeista, toi yksi ilta padin iskälleen ja sanoi laalaa jotta saisi ko. Ohjelman pyörimään.pro. Hämmentävän paljon tuo poika kyllä ymmärtää puhetta, niin paljon enemmän kuin mitä osaa sanoa. Ja kovasti muuten osaa myös "niistää" nenäänsä, ja laittaa käden eteen yskiessään ja aina jos johonkin sattuu, pitää puhaltaa. Mahtilapsi.

Painonpudotuksesta sen verran, että helsinki-tukholma reissulla tuli miljoonista kävellyistä kilometreistä huolimatta ansaittua sellainen turvotus että huhhuh, hieman alkoi jo masentaa menetetyt tulokset, mutta onneksi parin normaalin kotipäivän jälkeen paino oli taas siinä alkupaino -6,5kg. Tämän aamuinen punnitus taas hämmensi, mutta kun mie olen kipeänä ja tomi sanoi, että nyt pitää syödä reilusti että keholla olisi voimia parantua. Tyhmä flunssa, eikä oikein voi edes mennä ulos vaikka aurinkokin paistaa. Toivon huomisen työaamun aamupunnituksen olevan suotuisa, eiköhän se paino taas ole samoissa normilukemissa? Onhan? Mahtavaa tuo kalorien laskeminen, mie olen jäänyt jo koukkuun, kunhan nyt taas tervehtyisi ja pääsisi pyöräilemään. Ai niin, kävelin ihan vallan juoksulenkillä yksi ilta, ja minähän jaksoin! Hurraa!

The day

Kyllä, tänään se päivä koitti.
Se päivä jonka ennen en uskonut meitä kohtaavan, "vanhemmat ei osaa selittää" ja "mikseivät nuo vanhemmat...".
Päivä jona olavi huomasi jättisuurensuklaapatukkapaketin heti kaupan porteista sisään astuttaessa.
Päivä jona olavi kiikutti suklaat meille ja päivä jona iskä kiikutti suklaat takaisin hyllyynsä.
Päivä jona olavi heittäytyi kaupan lattialle selälleen huutamaan ja kiljumaan.
Nyt se on koettu, en pystynyt muuhun kuin nauramaan.

Tuo tuollainen selälleen heittäytyminen on nykyisin kyllä osa meidän arkea. "Ai en saa tuota", "ai en pääse yläkertaan", "ai en saa padia", "ai pitää laittaa vaatteet päälle ennen ulosmenoa". Jostain syystä olavi pienessä pyöreässä päässään päättää yrittää ratkaista ongelmain kuin ongelman heittäytymällä lattialle kiljumaan, mielellän vielä niin, että pää kolahtaa varmasti lattiian. Dude makes no sense. Tai no uhkaikä? Tätäkö se nyt sitten on tästä eteenpäin, kilarit paikasta ja tilanteesta riippumatta? Great.

Olavi on muuten tuntunut ottavan harppauksen, herra on alkanut sanoa päppää (heippa) ja tuttu (tutti), juttelua on taas pitkästä aikaa kokoajan enemmän ja enemmän, kaikialla näkyy koiria joita on syytä matkia. Olavi on myös oppinut mummoltaan, että remontti-ja ruuvaus- ja ylipäätään mieshommia tehdessä pitää ähistä (kuulostaa vähän samalta kuin olavin koira-tulkinta). Tänään hra sitten ähisi miehekkäästi kun telkkarissa rakennettiin taloa. Miun pikkuvauvasta on tullut poikapoika, kaikki näyttää pyssyiltä ja vapaa-aika on käytettävä riskaabeleihin kiipeilyihin jakkaroille ja pöydille ja millevaan mistä voi tippua ja halkaista kallonsa. Sitä odotellessa.

Eilen muuten olavi täytti hurjat 1,5 vuotta, puolen vuoden päästä pitäisi ehtiä täyttää jo kaksi?!

Ja sitten pari muuta asiaa:
-eilisen aamupunnitus miinus 6,5kg eli siis pudotusta 1,5kg tammikuisten 5kg seuraksi wohoo! Kaloreiden lasku on ilmeisesti kannattanut, vatsalihasten kiduttaminen jumppapallolla ei ollutkaan turhaa! Pyöräily kunniaan ja katsellaan sitten kuin käy jatkossa kun tänäänkin piti hiukkasen syödä lettuja :D ei stressiä siis. Kenties kuitenkin vielä hieman jumppaa (ehkä, tosin tänään jo reippailin vaunujen kanssa reilut 7km, kai se johonkin asti riittää?). Se tästä asiasta.

-kävin tänään etsimässä olaville päikkäriin pajunoksia. Huomasin etten taida tunnistaa niitä aukottomasti. Saas nähdä mitä päikkärin tädit huomenna sanovatkasn oksat nähdessään .

Nyt kenties vähän jumppapalloa ja sitten nukkumaan, helei

Maisa