elokuu, missä syksy?

Niin, kirpeitä kelejä odotellessa. Voi kun tulisi jo sellainen kirpeä ilma, saisi laittaa syysvaatteita ja pipon ja sitten aamulla olisi ihanaa pyöräillä töihin päikkärin kautta. Mutta kun ei. Tänään on paistanut aurinko ja ollut vallan 20 astetta lämmintä, meneehän tosin sekin...eipä siinä.

Siis, töissä on käyty ja kotona on mitä ilmeisimmin alettu kärsiä eroahdistuksesta (tai sitten olavi kasvattaa uutta, maailman suurinta hammasta), ainakin yöt ollaan itketty siihen  malliin, hyvä ettei äitikin ole itkenyt väsymyksestä. tosin iskä, isyyskuukausilainen vielä parin päivän ajan, on kunnialla hoitanut heräämiset viikolla. Ongelmana taitaa vain olla se, että viikolla rauhoittajaksi kelpasi iskäkin, viime yönä enää ei. Olavi herää yöllä itkemään eikä meinaa rauhoittua millään, ainoa vaihtoehto on istua herran kanssa kiikkutuolissa, hän kun suostuu nukkumaan vain sylissä. kun yritetään siirtyä sylistä sänkyyn alkaa huuto taas huolimatta siitä onko sylissä nukuttu ensin minuutti vain 30. huoh. En oikein tiedä olisiko tuo sitä eroahdistusta, päivisin ei ole voimakasta ja keskessä saa nukkua, tai sitten nuo ovat joitain kauhu-unia, niitäkin googlen ja nettikeskusteluiden perusteella voi olla tuossa iässä- tiedä häntä.

huom. kengät, ruskeita ei ollut saatavilla yhyy

Mutta muuten, päikkärissä (uudessa) käytiin ja kasvettu oli minusta vähän mutta neuvolantädistä riittävästi:

pituus 72,1 (69,5)

paino 8,9kg (viime kerran painoa en muista)

ja pää kasvaa käyrällään tarkasti

 kokonaiskasvukäyrällä kasvu oli oivaa ja ihan oikein etenevää, eikä pituudenkaan kanssa olla enää missään rajoilla, jee!

olavi on viimepäivät seisoskellut tuetta oikein ahkerasti, ja kohti äitiä otetaan muutamia askeleitakin, kun siltä tuntuu. saas nähdä monta viikkoa menee tästä hetkestä kävelyyn.

riiviö ikuistettu alakerran vessasta ilmahommiltaan kännykällä.

ja tulevaisuus, for the record, nyt olavi on aloittanut sen sellaisen ärsyttävän lapsen elkeilyn, nenää nyrpistetään ja filmaten yynytetään jos tahto ei mene läpi. äitinsä poika.

 ja sitten kanssa, olavi on saanut päiväkotipaikan! alkavalla viikolla mennään koko perheen voimin tutustumaan paikkaan, nyt on jo tiedossa, että olavi on paikan (reilusti?) nuorin, joten tuskin jää siellä unholaan, päikkäri taitaa muutenkin olla pieni, vain kaksi ryhmää?

mutta, joo päikkäriasiaa on itkeskelty allekirjoittaneen toimesta jo valmiiksi, hyi 3.9 ja siitä eteenpäin. tosin vähän meillä ollaan uskallettu ajatella sellaista, että iskä vaihtaisikin ekan kontaktiteeman jälkeen aikuispuolella jossa jatkaisi vasta tammikuussa, mutta sitä ei vielä uskalla kunnolla miettiä, kunhan koulu alkaa tältä syksyltä niin voi selvitystyökin käynnistyä. mutta vain 4h, vain sen olavin täytyy olla päikkärissä ja se on tosi jees, vai mitä? ankeaa on muuten se, että seuraavan kerran minulla on vapaa viikonloppu marraskuussa, jospa sunnuntaiden lisäksi tulisi muutama ykkösvapaa maanantai, edes kaksi, tai yksikin on parempi kyllä kun ei mitään. onneksi olavin kanssa ehtii olla aamuisin, kahdesta kuuteen ja yörytmiä ollaan vähän muuttamassa siihen suuntaan, että olavi olisi hereillä vielä vähän reiluun kymmeneen niin voisi mennä sitten yhdessä nukkumaan. 

voi sitä hellyyttä joka minua onkaan muuten olavin osalta kohdannut töiden alettua, pussuja riittää niin maan paljon, hampaiden kanssa ja ilmankin välillä :) yksi yö heräsin neljältä siihen, että olavi istui sängyssä keskellä ja pussaili minua. voi juku mikä ihanuus.

nyt herran kanssa alakertaan iltaleikkeihin, saa nähdä kuinka ensiyönä käy, minun pitäisi saada nukkuakin kun alkaa taas uusi työviikko

ps. töissä on ollut kyllä kivaa!

ystävänkirja ja nopsa elämä

Voi juku kun aika on taas juossut, tainnut kulua jo yli viikko edellisestä päivityksestä, mutta elossa vielä ollaan ja kartallakin - nyt ainakin :)

kuvia ei taida olla vieläkään, kun en jaksa mennä yläkerran koneelle kuvien ääreen, mutta mitäs mitäs; olavi tuli toissapäivänä hurjat 10kk vanhaksi vauvaksi. ensi viikolla taitaisi olla neuvolakin, saas nähdä kuin kasvun kanssa on käynyt tällä kertaa.

minulla on nyt ollut kovasti töitä, kaksiosaisia päiviäki ja sen vuoksi kotona ollaan vietetty ilmeisen hurjasti isäpoika-aikaa, mutta hyvin on tainnut mennä. Olavilla pitäisi alkaa päikkäriaika kahden viikon päästä, mutta mitään ei kyllä ole vielä ilmoitettu mistään, joten saas nähdä. Kovasti kiinnostaisi sellainen mahdollisuus, että tomi jäisikin vielä kotiin vähäksi aikaa olavin kanssa, tiedä sitten onko mahdollista.

minä yritän päivitellä kuvien kanssa heti kun mahdollista, tosin ne kuvat vain elävöittävät tekstiä, eihän niistä edes tunnista meitä, ja ihan tarkoituksella :)

ja sitten, kiitos vaan kettu-äiti tästä!

Blogimammojen ystäväkirja

Blogimammojen ystäväkirja

Ojenna ystäväkirja yhdelle äitibloggaajalle, jolla se ei ole vielä ollut. Ilmoita ystäväkirjasta hänelle hänen blogissaan. Ei tarvitse kiittää ketään, jaa vain tietämyksesi kaikkien äitien kesken! Valitse osiollesi mieluinen väriteema ja muista kopioida kaikkien tiedot mukaan. 

Minä: Emilia 18.03.1992

Blogi: emilia-itsallaboutava.blogspot.com

Lapset: Ava 12.10.2011

Paras raskausajan neuvoni: Ota masukuvia! Paljon erilaisia. Kadut myöhemmin, jos et ota.

Paras vauvanhoito vinkkini: Kokeile useita eri merkkejä D-tipoista, korvikkeesta, vaipoista yms. Se ensimmäinen ei aina ole paras, vaikka ei tulisikaan isoja ongelmia.

Paras paikka saada neuvoja: Vauvakahvila ja avoin päiväkoti. Näkee livenä samanikäisten lasten äitejä ja pääsee jakamaan kokemuksia.

Minä: Lisa Love - marraskuu 1986

Blogi: ketustelua.blogspot.com

Lapset: Kettu - toukokuu 2012

Paras raskausajan neuvoni: Älä jää sohvanpohjalle makaamaan vaan liiku jos et ole kipeä. Voit säästyä selkäkivuilta peruskunnon ylläpitämisellä.

Paras vauvanhoito vinkkini: Hymyile ja naura paljon vauvallesi, hän oppii sen nopsaa itsekkin. ;D

Paras paikka saada neuvoja: Muut äiti ja isi bloggaajat. Varsinkin sellaiset kellä tiedot vielä tuoreessa muistissa eli suunnilleen samanikäis(t)en lapsen vanhempi. 

Minä: Maisa, huhtikuu 1987

Blogi: kapymatkalla.blogspot.com

Lapset:  Olavi, lokakuu 2011

Paras raskausajan neuvoni: ei turhaa stressiä, eikä liikoja keskustelupalstojen lukemisia :)

Paras vauvanhoito vinkkini: kosteuslaput ylipäätään ja tutteja joka huoneeseen...

Paras paikka saada neuvoja: neuvola ja äiti puhelimessa

Ystäväkirjan saa seuraavaksi http://pienenpieni-elama.blogspot.fi/ -blogi

nyt en kykene muuhun, eli menen syömään, heippa!

maisa

uusi koti ja muuta rytinää

Joo, muutto on tehty ja täällä ollaan! 

Uunissa paistumassa jo omenapiirakkaa, tomi nukuttaa hra olavia takapihalla, aurinko paistaa, on olympialaiset (tosin tällä hetkellä ei tule mitään mielenkiintoista), töissä on ollut ensimmäiset pari päivää lupaavan kivaa, nyt on vielä kaksi päivää vapaata ennenkuin alkaa kaksiosainen päivä harjoituksineen. Tällä hetkellä elämä hymyilee minulle niin maan maireasti!

muutto on siis tehty, ja tämä asunto on kyllä tosi kiva, saunakin lämmitettiin jo tuossa toissailtana, ja kohta saan pyykin kuivumaan pihalle. ei enää hissillä kulkemisia, mahtavaa.

toissayönä, tai oikeastaan -iltana päätin muuten lopettaa yösyötöt, ja suurella kauhulla ja pelolla varustauduin tuleviin öihin, ja taisteluihin tissien  ja putkeen nukkumisen öisestä herruudesta. Noh, minä voitin. Ensimmäinen yö oli helpompi kuin mitä pelkäsin. Syötin olavin yhdentoista aikaan herran nukkuessa (yhdentoista aikaan olen tullut kotiin töistä, siksi moinen aika) , olavi itse heräsi yhden aikaan, iskä otti olavin syliin ja herrat sitten käppäilivät alakerrassa vajaan 45 min, toinen unisena ja toinen noin vain kokoajan itkien. saatte itse arvata kumpi teki kumpaa. lopulta minä sitten otin olavin syliin ja herra nukahti heti, en oikein osannut tulkita yöllä koska loukkaantunut "en saa tissiä, minä haluan tissiä"-itku vaihtui "haluan äidin" -itkuksi.  Olavi sai nukkua yön loppuun meidän keskessä, läheisyyttä ilman tissiä yö siis. No olavi otti ja nukkuikin putkeen puoli yhdeksään, ei heräämisiä wohou!

viime yönä ei sitten enää itkua ollutkaan, olavi havahtui aina välillä ja pyöri kovasti, mutta rauhoittui aina ihan hetkessä. Näiden kahden yön perusteella vieroitus yösyötöistä oli paljon odotettua helpompaa. Yhden yön huudatuksellahan se oli hoidettava, ei tuota millään silittelyillä ja tassutteluilla saisi rauhoittumaan, saman tien kun on ollut tapana nousta istumaan kun kerran herätty on, ja maitoakin tekisi mieli.

Mutta siis, nyt on nukuttu putkeen vailla syöttöjä. Syöttöjä on muutenkin nyt yritetty järkeistää edelleen minun  töitteni takia. Maitoa herra saa aamulla herätessään vähän kahdeksan jälkeen,seuraavan kerran maitoa on kolmen aikaan ja sitten illalla viimeisenä. Väleissä muuta, oikeaa ruokaa. Olaville ei muuten enää meinaa kelvata mössöt, pitäisi saada aina ja kokoajan samaa mitä me syömme, ruisleipää on nyt sitten syöty, samoin kuin jo raejuustoa, ja tänään herra saa perunaa ja kananmunakastiketta. onhan olavi toki kokoajan saanut ns sormiruokaa, mutta nyt sitä sitten siirrytään enemmälti vielä noista mössöistä oikeaan ruokaan paloineen päivineen.

ja vielä asiaa, olavi oppi kiipeämään portaita, eikä siinä kestänyt kuin vajaat puoli tuntia siitä kun olavi oli saapunut tähän kotiin meidän muiden hoidettua muuton (olavi oli muuttopäivänä mummon kanssa 8h, eikä tuntunut tuntuvan missään, iso poika). olavi nousee portaita aika reteästi, ei mitenkään polvien kautta, vaan seuraavalle portaalle noustetaan suoraan jalkapohja. onneksi meillä on portaisiin portit.

seuraavalla kerralla sitten kuvia, nyt piirakka uunista ulos ja pyykit kanssa pihalle kuivumaan.

iloa elämään (voi kunpa ei sattuisi mitään pahaa nyt kun kaikki on niin mallillaan ja onnekkaasti)

maisa

pikaisesti vain

joo oli helle ja kuuma ja oltiin lomalla pakkaamisesta mummon ja ukin luona.

emt. olavi kai hyökkäsi kameran kimppuun.eipä kestä!

sairaalassa käytiin ja eihän tässä pojassa mitään vikaa ollut, lääkäri katseli siinä sitten aikansa kuluksi korvat ja mahaakin tunnusteltiin (toim.huom. olavin ei minun). kilpirauhasarvoja oli epähuomiossa ja automaattisesti verrattu aikuisten arvoihin, ja sitten kun joku älypää lopulta huomasi lasten polilla verrata arvoja olavin ikäisten suositusvastaaviin, huomattiin ettei mitään vikaa ole. dude, tarvittiin useampikin lääkäri (terveyskeskuslääkäri joka laittoi lähetteen ei tuota huomannut tarkistaa) katsomaan arvoja oikeassa taulukossa. mutta siis,ei kilpirauhasen  vajaatoimintaa tässä taloudessa kellään (ainakaan vielä)

poikani olavi matonkudetta päässään

polin sairaanhoitaja suorastaan ihasteli olavia, ja ihmetteli kuinka on mahdollista että herra käytännössä juoksi työntökärrinsä kanssa ympäri aulaa sairaalalla.kehuja siis saatu roimasti, kun olavi vielä innostui kokoajan kävelynsä lisäksi esittelemään sitä yhtä ainoaa, vinoa hammastaan. tosin- viime yönä läpi puski toisen alahampaan piikit, hampaita siis saatu.

mutta sitten, pika lopetukseksi, minulla alkaa huomenna ne työt ja ylihuomenna olisi muutto, eli täytynee lähteä pakkaamaan lisää tavaraa tuonne pölyn keskelle.huoh.

ps.kiloja herralla on nyt kasassa tasan 9, ja pituutta oli 71cm, eli pituudessa ollaan noustu -1 käyrälle, eikä syytä huoleen kuulema ole.

muutto lähestyy,laatikot kasaantuu (huoh)

Niin, 

ensimmäinen satsi tavaraa on jo viety uuteen kotiin, ja loput viedään ensi kuun 3. päivä. Nyt sitten elellään ilman kirjoja ja kirjahyllyjä ja koetetaan pysyä maailmassa kiinni miniläppärin kautta, hyi.

Ylihuomenna meillä on aika Olavin kilpirauhasjuttuun sairaalalle, saas nähdä mitä sieltä sanotaan, ja varmaan muuten saa tietää herran tämänhetkisen pituudenkin, voi veljet. Veikkaan, että kasvua on tapahtunut. Sitten on viikonloppu, ja menetämme perheemme isän Ropeconille (hyi yäk lisää, ei pääse sairaalaankaan mukaan). Tuo pirullinen tapahtuma tarkoittaa meidän perheen osalta sitä, että nyt pitäisi saada muutaman päivän aikana  pakattua hitsisti tavaraa, kerran viikonloppuna iskä matkaa muualle on turha odottaa että myökään täällä Olavin kanssa hommaillaan. Ehei, myö lähdetään mummon ja ukin luo. Ja muuten vielä, ensi viikolla alkavat työt, voi veljet kuin jännää, sekä minulle, että kotiin yhdessä jääville perheen miehille :)

hra vaippa auttaa muutossa, parhaansa mukaan olemalla tiellä tai repimällä tavaroita laatikoista pois sitä mukaa kuin niitä sinne saadaan. helppoa.

ja sitten, kaappien laatikoita karsiessa vastaan sattui minun herra perheemme iskälle taidokkaasti piirtämä ohje/muistutus ympärivuotiseen pulmusteluun, olkaa hyvät:

muista pulmustella jouluna

muista pulmustella vuoden vaihteessa 

muista pulmustella keväällä

muista pulmustella kesällä (nyt)

ja sitten kenties kaikista tärkein:

muista pulmustella arkisin (huom  mahdollisuus rastia hoitamansa arkipulmustelun osa-alueet muistilistaan)

UU ei ole tainnut olla tämä meillä herra iskän muistuttajana aikoihin näkösällä, ei ole meinaan paljoa yllätyslahjoja näkynyt...

sitten takaisin pakkaushommiin, yhtä kaappia vaille makuuhuone käyty läpi jee!

ps. Olavilla on mennyt hyvin, edelleen hymyillään kaikille mummoille ja jokapaikassa, seisoskelua ei ole ehditty nyt onneksi harjoitella kauheasti. pysyisi vaan vielä vauvana 

maisa ja kauhea pöly ja muuttolaatikot

vajaa 9kk rokissa

Kyllä. Yhdeksän kuukautta (tai oikeasti enemmän, mutta puhekielessä 9kk) mahassa. Ensin pienenpienenä asiana ja sitten kokoajan isompana ja lopulta vauvana. Yhdeksän kuukauttahan se kehitys kesti, ja nyt ollaan oltu mahan ulkopuolella jo vastaava aika.

Aika on taas kulunut huolestuttavan nopeasti sitten viime päivityksen, mutta on muuten tupannut hommaa: pakkaamista on aloitettu jo tavaroiden kovalla karsinnalla, on nähty (taas) sukulaisia ja ehditty viime viikonloppuna jo Ilosaarirokkiin, paras rokki tässä maassa - minusta.

Olavin ensimmäinen rokki mahan ulkopuolella, huom ilmaista rokkikrääsää.

ja kyllä, harmitti kun vihreät lasten peltorit olivat loppuneet kaupasta. huoh.

Rokki myö sompailtiin niin, että lauantaina oltiin alueella perheen kesken, ja sitten illasta minun siskoni Janneineen oli vahtimassa Olavia- kiitos muuten vielä! Herra lapsen jäädessä hoitoon arvon vanhemmat palasivat rokkiin vielä tapaamaan kamuja ja juhlimaan, sunnuntaina oltiinkin alueella koko päivä perheellä, illan (ja viimeisten bändien) tullen Olavi nukkui liinassa, ja hyvin muuten nukkuikin. Rokki siis tuli ja meni ja menikin ihan hyvin, lapsen kanssa ja ilmankin :)

Arvatkaapas mikä muukin muuten tuli, no ensimmäinen hammas. Myöhässä, mutta kuitenkin. Ajatella, minunkin lapseni sai lopulta edes sen yhden hampaan, eikä olekaan luonnonoikku hampaattomana. Kukapa olisi uskonut. Tuossa ylläolevassa kuvassa hammasta ei vielä taida näkyäkään, eikä sitä sitten loppujen lopuksi edes tehty huudolla. Muutama päivä ennen lopullista läpimurtoa vähän itketti yöllä ja nukuttiin katkonaisesti, mutta sieltä se sitten lopulta tiensä suuhun taisteli, hammas.

Olavi auttaa muutossa vetämällä kirjoja hyllystä, eikun hei eihän siitä olekaan apua! riiviö.

Nyt ollaan siis yhdeksän kuukautta vanhan lapsen vanhempia. Onneksi herra lapsen liikunnallinen kehitys on vähän maltillistunut, enään harjoitellaan seisomista ilman tukea. Iskä ei ole kertaakaan onnistunut näkemään sitä ihmettä kun Olavi seisoo ilman tukea, tarkka poika ajoituksineen :) muutaman kerran on kyllä jo seisty parikymmentä sekunttia, hurjaa, mutta minusta nähden ei tarvitse pitää kiirettä...

olavi vetelee pöydältä tavaroita alas kärryyn, ei apua muutossa. riiviö edelleen.

Mutta joo, kyllä elo on ihanaa, Olavi on ruvennut harrastamaan minun pussailua, herra hymyilee kokoajan, erityisen mieluusti mummoille kaupoissa ja on muutenkin ollut hyväntuulinen. Ja elon onnellisuutta lisäävät vielä entisestään tosi kiva tuleva koti ja muutto (jo parin viikon päästä), se että jääkaapissa on hitsin hyvää salaattia, taidan kohta tehdä mansikkakakkuakin ja kohta alkaa jo kiva (oletettavasti) työ. Mahtavaa aikaa elän ma.

nyt herra heräsi, por favor ja katsotaan koska ehtii seuraavan kerran tänne mitään elämääkin suurempaa kertomaan

maisa

kesäpäivä ja uusi koti (kuukauden päästä)!

Niin. 

 Kiikuttu on.

star wars. nörä junior.

 On syöty hiekkaa, käpyjä, lehtiä maasta...

... ja avaimia. 

 On siis ollut kesäpäivä.

Joo. Ihanaa kun aurinko on lopultakin alkanut paistaa. Mutta ei muuten paistanut viime viikolla Tampereella, eipä tietenkään. Sen sijaan oli viileähkö ja sateinen keli, mutta eipä siinä, tulipahan kierreltyä kaupoissa. Meidän kesäreissu osa 1 sujui ihan mallikkaasti, molempiin suuntiin ajaessa päästiin kahdella tauolla, ja herra Olavi itki kumpaankiin suuntaan ajaessa vain kerran, eikä kestokaan ollut mikään hurja. Kunhan vain väsytti tai kyllästytti yhteen otteeseen. En muuten ihmettele.

Meidän oli tarkoitus lähteä ajamaan Tampereelle aamulla kahdeksan aikaan, mutta päätimme yhdessä tuumin viivästyttää lähtöä muutamalla tunnilla, koska satuimme edellisenä iltana huomaamaan netistä ilmoituksen vuokrattavasta rivitalokolmiosta, jota olisi kiva käydä katsomassa. Katsomassahan sitä sitten käytiin ja melkoinen asuntohan tuo olikin. Ja tuo kyseinen asunto on muuten meidän uusi koti elokuun alusta alkaen. Hurraa, hurraa on kaksi kerrosta ja oma piha ja oma sauna ja kivat tapetit ja parketit ja siisti keittiö ja kaksi vessaa eikä vuokrakaan ole paljon mitään. Oi-ke-as-ti HURRAA! Nyt ei sitten tässä kuussa harrasteta muuta kuin pakkaamista ja turhien tavaroiden karsimista.

Mahtavaa kyllä muuttaa, on oikein varsin tosi keskiluokkainen alue. Pakko liittyä marttoihin ja osallistua kaikkeen mahdolliseen pihatoimintaan ja liittyä talotoimikuntaan.

minä en aio edes imuroida täällä (vaikka varmaan kyllä onkin pakko jossakin vaiheessa huoh) kun kohtahan tästä  muutetaan kuitenkin. Ja muuten, reissun aikana Olavi on ottanut ja seissyt pari kertaa jo ilman tukea ihan keskenään. Oikeasti, on vain jäänyt tönöttämään, ja on seissyt ihan oikeasti kunnes minä olen ottanu kiinni kun olen ollut niin hämmentynyt. Tasapainoa ei tunnu puuttuvat, ei enää kopsahduksia vaan takapuolelle töpsähtämisiä!

Tuosta kurottamisesta ei muuten edes kaaduttu, vedeltiin vain kirjoja alas. Voi oikani polavi.

nyt taas pakkaamaan (ehkä, eli katsomaan kuitenkin telkkaria), kirpparitavaraakin on jo hinnoiteltu useampi laatikollinen.

Kesä, kiva kun tulit!

Maisa