vajaa 9kk rokissa

Kyllä. Yhdeksän kuukautta (tai oikeasti enemmän, mutta puhekielessä 9kk) mahassa. Ensin pienenpienenä asiana ja sitten kokoajan isompana ja lopulta vauvana. Yhdeksän kuukauttahan se kehitys kesti, ja nyt ollaan oltu mahan ulkopuolella jo vastaava aika.

Aika on taas kulunut huolestuttavan nopeasti sitten viime päivityksen, mutta on muuten tupannut hommaa: pakkaamista on aloitettu jo tavaroiden kovalla karsinnalla, on nähty (taas) sukulaisia ja ehditty viime viikonloppuna jo Ilosaarirokkiin, paras rokki tässä maassa - minusta.

Olavin ensimmäinen rokki mahan ulkopuolella, huom ilmaista rokkikrääsää.

ja kyllä, harmitti kun vihreät lasten peltorit olivat loppuneet kaupasta. huoh.

Rokki myö sompailtiin niin, että lauantaina oltiin alueella perheen kesken, ja sitten illasta minun siskoni Janneineen oli vahtimassa Olavia- kiitos muuten vielä! Herra lapsen jäädessä hoitoon arvon vanhemmat palasivat rokkiin vielä tapaamaan kamuja ja juhlimaan, sunnuntaina oltiinkin alueella koko päivä perheellä, illan (ja viimeisten bändien) tullen Olavi nukkui liinassa, ja hyvin muuten nukkuikin. Rokki siis tuli ja meni ja menikin ihan hyvin, lapsen kanssa ja ilmankin :)

Arvatkaapas mikä muukin muuten tuli, no ensimmäinen hammas. Myöhässä, mutta kuitenkin. Ajatella, minunkin lapseni sai lopulta edes sen yhden hampaan, eikä olekaan luonnonoikku hampaattomana. Kukapa olisi uskonut. Tuossa ylläolevassa kuvassa hammasta ei vielä taida näkyäkään, eikä sitä sitten loppujen lopuksi edes tehty huudolla. Muutama päivä ennen lopullista läpimurtoa vähän itketti yöllä ja nukuttiin katkonaisesti, mutta sieltä se sitten lopulta tiensä suuhun taisteli, hammas.

Olavi auttaa muutossa vetämällä kirjoja hyllystä, eikun hei eihän siitä olekaan apua! riiviö.

Nyt ollaan siis yhdeksän kuukautta vanhan lapsen vanhempia. Onneksi herra lapsen liikunnallinen kehitys on vähän maltillistunut, enään harjoitellaan seisomista ilman tukea. Iskä ei ole kertaakaan onnistunut näkemään sitä ihmettä kun Olavi seisoo ilman tukea, tarkka poika ajoituksineen :) muutaman kerran on kyllä jo seisty parikymmentä sekunttia, hurjaa, mutta minusta nähden ei tarvitse pitää kiirettä...

olavi vetelee pöydältä tavaroita alas kärryyn, ei apua muutossa. riiviö edelleen.

Mutta joo, kyllä elo on ihanaa, Olavi on ruvennut harrastamaan minun pussailua, herra hymyilee kokoajan, erityisen mieluusti mummoille kaupoissa ja on muutenkin ollut hyväntuulinen. Ja elon onnellisuutta lisäävät vielä entisestään tosi kiva tuleva koti ja muutto (jo parin viikon päästä), se että jääkaapissa on hitsin hyvää salaattia, taidan kohta tehdä mansikkakakkuakin ja kohta alkaa jo kiva (oletettavasti) työ. Mahtavaa aikaa elän ma.

nyt herra heräsi, por favor ja katsotaan koska ehtii seuraavan kerran tänne mitään elämääkin suurempaa kertomaan

maisa