juhannuksesta ja uudelleen pakkaamisesta

Ja niin juhannus tuli ja meni. Poikani, sir Olavin ensimmäistä juhannusta vietettiin isomummon paikassa "Niemellä" kera mummojen ja ukkien (mummot x2, isomummo x1, ukki x1) tätien, enojen serkkujen ja vaikka kenen sukulaisen. Ja sehän toimi!

voi juhannusrauhaa

Juhannuspäivän aatto aloitettiin juhlavasti huomaamalla, ettei Muumien housuvaippa olekaan pitänyt kauhean hyvin yöllä, voi sitä iloa. Mitäpä muuta sitä ihminen juhannukseensa kaipaisikaan kuin märän patjan mmm-mmm.

rantasauna, jossa Olavi ei vielä käynyt, eikä muuten käynyt äitikään edes uimassa (tissitulehduspelko-syy=tekosyy)

Mutta, juuri kun olemme saaneet purettua juhannuksen nyssäkät, on aika alkaa taas laskea mössöjen kulutusta ja ryhtyä taittelemaan vaatteita, kun tämä perhe matkaa jo toistamiseen Olavin elinaikana Tampereelle. Nääs nääs.

Saas nähdä mitä Tampereella hommaillaan, jospa herra poikani kanssa kummeineen Särkänniemen eläimiä katsomaan, oo siellä on muuten jopa pikkupossu, jonka nimi on Maisa. Miksi, oi miksi kaikki Maisa nimiset eläimet ovat aina sikoja?

Ja sitten vielä, edellisen kirjoituskerran jälkeen Olavi on todentotta kävellyt monta monituista kertaa kärrynsä kanssa itsekseen, tänään myös käveltiin vähän isomummon rollaattoria työnnellen. Dude, kärryn kanssa siis kävellään itse! Ensimmäisellä kärrykävelykerralla ikää hurjat 8kk ja pari päivää. Sattuipa eilen vielä sellainenkin tapaus, että Oltsu nousi seisomaan ihan normaalisti minua vasten lattialla, mutta siitäpä sitten jatkoksi ottikin ja seisoi tuetta ihan keskenään jotkut 4 sekunttia ennen kuin minä älysin ottaaa kiinni. O-ou, mein pikkuvauvan kävely lähestyy siis asken askeleelta tätä taloutta.

Mutta siis lisää asiaa Tampereelta palattuamme.

ps. äsken törmättiin netissä kenties täydellisen vuokra-asunnon annetaan vuokralle-ilmoitukseen ja sitähä täytyy tietenkin mennä katsomaan vielä huomenna ennen ajomatkaa. Voi kun meillä kävisi tuuri ja saisimme sen. Hurja jännitys!

maisa