sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

karjalaisuutta ja ei juurikaan oikeaa asiaa

Niin, meillä on muuten siivottu koko päivä. Hyi yäk, mutta onpahan muuten siistiä, ja ihan kivaa kun saa kuitenkin käyttää yleispuhdistusainetta. Minä pidän yleispuhdistusaineesta, ja huomasin muuten myös sen, että nykyisin lautasliinat ovat minulle jonkinasteinen heikkous. Voi vielä kun sattuvat olemaan marimekon lautasliinoja (muita kuin unikkoa) niin minä olen jopa huolestuttavan onnellinen.

lelu joka kelpaa aina, nokian pienen mahdollinen kumppari

Marimekon unikko on kyllä, voi veljet, melkoinen kuosi. Anteeksi nyt vaan kaikki kyseisen kuosin rakastajat ja harrastajat.


Kuluneen viikon aikana ollaan käyty peruspaikkojen lisäksi (kaupat ja sen sellaiset) miun siskon ja poikaystävänsä kanssa syömässä ja Sinkkolan kotieläinpihassa muskarilaiskamujen kanssa katsomassa eläimiä. Olavi oli kiinnostuneempi enemmän muista lapsista, kivistä ja kuusenkerkistä kuin eläimistä. Noo aika tylsällä tuulella ne eläimet olikin, jospa jo ensi kesänä meilläkin innostutaan söpöistä pikkulehmistä! Ehdotin pienen perheemme isälle, että hankkisimme oman minilehmän, muttei kuulema käy. Taas yksi pettymys nuoren ihmisen elämässä.




Viime viikolla oli muuten viimeinen kerta värikylpyä herralle, harmi, mutta kyllä muuten oli kivaa, kaikilla kerroilla. Suosittelen kaikille perheille! Viimeisellä kerralla teemana oli mustavalkoisuus, ja yhtenä materiaalina oli lakritsa, joka johti siihen ettei materiaalia juurikaan riittänyt papereille asti, lähinnä lasten naamoihin ja suihin.

viimeisimmän värikylvyn tuotos, alla edellisen kerran sahraminkeltaista      
Tänään käytiin kaupungilla torikirppiksellä, jo illan aikana hullun siivouksen ohessa otin ja pyöräytin tehdä riisikukkosia (tai oikeastaan herra iskä vaivasi, se on minusta leipomisen ankein osuus, muut työt tein minä), kun kyllähän sitä sen verran karjalaisia aina ollaan, että kukkosia aamupalaksi asti riittää. Suosittelen kaikille, seuraavan kerran karjalaisuuskohtauksen iskiessä puen päähäni ylioppilaslakin (luonnollisesti vuori karjalan väreissä) ja tekaisen vatruskoita, kun kerran mummoltani Höröltä sain reseptin.

kummeille tiedoksi, ukuleleä on soitettu. myös maisteltu.
joo eiköhän tämä tästä, mie syön nyt kukkossii ja mään kahtommaan telekkarrii

heippa



3 kommenttia:

  1. Nyt on pakko kysyä että mitä ne riisikukkoset ovat? Kyselin ukkeliltakin joka on sieltä myös kotoisin muttei se osannut kertoa. :D

    VastaaPoista
  2. riisikukkoset on sellaisia vaaleapohjaisia kakkaroita, joiden päällä on riisipuuroa, jotkut (miusta vääräoppiset) kutsuvat niitä myös pyöröiksi, ehtaa karjalaista ruokaa, ja parempaa kuin hyi karjalanpaisti löllölihoineen -.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitsi kyllä tykkää karjalanpaistista. Tosin ilman löllölihoja. Tein jouluksi karjalanpaistia ja maistui Joensuun pojille. :) Piti vielä googlettaa nuo riisikukkoset kuvahaullua kun aloin miettiä vaan (karjalan)piirakoita mutta siis nehän olivat eri asia nekin! :D

      Poista