juhannuksen alusta, neuvolaa ja kohta muuten kävellään!

Niin, tänä juhannuksen aatonaattona kuluvaa vuotta 2012 Olavi käveli olohuoneessa kärrynsä kanssa muutamia askeleita ihan itse. Kärryn tukemana siis, mutta kuitenkin. Vähän meinasivat välillä unohtua jalat taka-alalle vauhdissa, mutta kyllä; kohta poikani Olavi, oikani polavi, kävelee tuettuna itse. Kyllähän tuo kävelee jo kun pidetään käsistä kiinni, mutta että itse. Minen kestä. Kovaa vauhtia opitaan ja kyllä tässä varmaan heinäkuun aikana mennään lisää!

perintökärry. kyydissä siili, joka yksi päivä huvitti olavia suuresti.

Sunnuntaina tuli täyteen hurja kahdeksankuukauden ikä (olavilla). Voi juku. Neuvolassa lääkäri kehui kovasti ensin oivallista ja tukevaa istumista, minä ajattelin siinä vaiheessa vain, että odottaapa rouva lääkäri vaan, istuminen on Oltsulle ihan peruskauraa, näkeepä vaan mitä muuta herra osaa. Kehuja saatiinkin sitten tuon istumisen lisäksi tukevasta seisomisesta ja seisomaan noususta. Lääkäri jopa vahvisti miun luuloani siitä, että kesän aikana opitaan kävelemään (veikkaisin ennen syyskuuta kevyesti).

Mittojen suhteen saatiin hälvennettyä huolia neuvolassa, koska tällä kertaa pituutta oli kertynyt lisää kuukauden aikana 3,5cm, edellisen 0,5cm sijaan. Hurraa! Käyrä nousussa, ja tällä hetkellä pituutta oli siis 69,5cm, isänsä oli vastaavan ikäisenä pari senttiä pidempi, eli suunnilleen samoilla mitoilla mennään. Painoa oli sitten tullutkin vähemmän, tällä hetkellä herra lihas painaa vähän reilut 8,2kg, mutten kyllä olisi siitä huolissani: Olavi liikkuu kokoajan.

Huomenna sitten siirrytään miun mummoni tilalle juhlimaan juhannusta suvun kesken, minä odotan jo suurella innolla halloumia. Kauhea nälkä, pakko syödä kohta jotain. Ketäpä tämä maininta minun näläntunteestani ei kiinnostaisi, eipä kestä siis!

Olavi ja uusin harrastuksensa, äidin kenkien syönti. Tarvittaessa myös äidin ukkovarvas käy.

Voi, kohta loppuu jo tämäkin kuu, ja enää on jäljellä vain yksi (!) kokonainen ja kokoaikainen kuukausi kotona Olavin kanssa, vähän eroahdistusta havaittavissa äidin puolelta, ja ehkä muuten herrankin suunnalta. Viimepäivinä en ole saanut poistua toiseen huoneeseen, kokoajan on oltava vieressä. Olavi on innostunut viime viikon aikana myöskin juttelun saralla, ja päpäpäpä-raikaakin välillä koko tällä rinteellä tauotta! 

Ja sitten, se hammas. Suussa alhaalla oikealla puolella hammas tuntuu jo terävänä reunana, läpi ikenestä se ei ole tullut, mutta tulossa ollaan. Hurraa, poikani saa sittenkin hampaita :D

 

Joo-o. Juhannusta viettämään (ja syömään) ja sitten innolla odottamaan koska hra oppii kävelemään tuettuna. Minulle tuli jo tuossa vähän epäuskoinen olo sen suhteen, että lasketaanko niitä neljää askelta vielä kävelyksi, mutta silti: wohou, Olavi pyrkii ylös, ja vain taivas, ja äiti on rajana!

maisa

ps. hei mahtijuhannusta ja lapsiperheen onnesta nauttimista kaikille!