28.01.2014

Talvi jatkuu, lunta maassa, mutta pakkaset onneksi jomhieman lievemmät. Hyvä olla näin.

Olavi on olkut alkuviikon kotona flunssan ja iskän kanssa.herran nenä vuotaa, yskä on röhöä ja on sairaanoloinen muutenkin. Voi nakke parkaa, herää aamulla kuuden jälkeen kun on raukka niin tötterössä. Jospa huomenaamuna nukkuisi jo paremmin, tänään kuitenkin päikkärit sattuivat ajalleen ja olivat vielä hyvänmittaiset. Täytyy katsoa päästäänkö viikonloppuna sukulaisiin vai täytyykö jäädä kotiin paranemaan kunnolla, ensi viikoksi päikkäriin jo! Kun ei vain tuo tauti painuisi korviin, viime flunssassa siltä vältyttiin, katsotaan kuin käy nyt.

Nakkekulta on viimeajat halunnut nukkua omassa sängyssään, kiivennyt sitten kipuisena aamuyöstä kainaloon. Toissailtana olavi halusi itse lukea itselleen iltakirjaksi sängyssä uppo-nallea. Kirjassa luki kuulema "maatila, nalle, koti" ainakin, maatila useaan otteeseen, "minä ossaa lukkee" . Taitava poika, on nimittäin lauleskellut viime aikoina, ja nuotilleenkin vielä! Muumien ja teletappien laulut ovat bravuureita.

Maha on nyt pullahtanut eteen enemmän, ja voi kun se on sellainen kiinteä, ja tuossa edessä. Ollosta maha oli muistaakseni jotenkin leveämpi, mutta niinhän olin minäkin. Mahassa on alettua liikehtiä selvemmin, jotain tuntuu päällekin päin iskälle. Ei tuo etuseinäistukka sitten kuitenkaan kauheasti viivästänyt liikkeiden tuntumista, ehkä vähän vähemmän tuntuu kaikenkaikkiaan liikkeitä. Hankala arvioida kun en oikein muista miten paljon tunsin olavista liikkeitä tässä vaiheessa,tuskin kauheasti tai kokoaikaa ainakaan :D 

ensi viikolla rakenneultra, toivottavasti kaikki on kunnossa, sukupuolikin aiotaan kysyä, ellei satu ikäviä yllätyksiä. On tämä toinen raskaus erilaista, ei oikein uskalla vieläkään olla ajatuksetta raskaana, keskusteluryhmän kokemuksista päätellen en ole ainoa jolla on moisia tuntemuksia. En minä huoli kokoaikaa tai mieti edes asiaa, varaudun vain siihen faktaan,että joku en se on jolle jotain sattuu.ei siis hysteriaa, tiedostan vain mahdollisuuden, ehkä siksi että esikoisen ansiosta tietää mitä voi menettää. Ihmehän se on, että joku siellä mahassa kasvaa, suuri ihme, paras sellainen! Kaava vauva mahassa normaalisti ja voi hyvin, liikut ainakin :)

Kivaa olla mahakas, vaikkei töissä kukaan meidän talon ihmisistä olekaan vielä uskaltanut kysyä, mahaa on kyllö katseltu sillä silmällä :D

Maisa, ollo, maha 19+

21.05.2014

Ollo seisoo täällä alasti ja puhuu tyhmiä. Herra kertoi saunassa,että Joulupukki opetti sanomaan "eläköön", autot on keksejä ja parhaillaan yrittää parhaansa mukaan rikkoa maisa hiiri dvdensä. Huoh.

Arki on ollut todella kiireistä viimeiset kaksi viikkoa, tämä hullun mylly alkoi oikeastaan jo loppiaisen jälkeisestä päivästä (7.1.) jolloin minulla alkoi perehdutusjakso kevään työpaikassa, perheen iskä teki vuorotyötä ja olavi aloitti joulun jäljiltä taas päuväkodin. Eipä ole ollut viime viikkojen aikana kuin ehkä kaksi iltaa, jolloin koko perhe olisi ollut kotona yhtäaikaa, melkoista hässäkkää siis on ollut. Rehellisesti pätkä, jolloin en ole kirjoittanut siksi, että on oikeasti ollut kiire!

Nyt alkaa onneksi jo helpottaa, iskällä loppui työpätkä, nyt on tarkoitus saada keskittyä vain suorittamaan loput opinnot pois ja onnistua valmistumaan keväällä. Saa nähdä, itsekuri kouluhommien suhteen on mitä on ja tietokoneella voi tehdä paljon kivempiakin asioita (luo:pelata). Saa nähdä kuin käy, minullehan tästä stressiä kertyy, kun yksi ei voi vain valmistua, päästäisiin elämässä eteenpäin kun toisenkin koulu olisi suoritettu. Äh, nytkin suuttui minulle kun nillitin koko tämän illan pelaamisesta ja kostoksi käytiin olavin kanssa kahdestaan saunassa. Ihan sama, taidan jatkokostoksi nukkua sohvalla...tympii.

Mutta siis siitä helpottamisesta, päivien rytmi on alkanut syntyä: mie menen töihin aamulla seiskaksi, iskä vie vähän myöhemmin ollon päikkäriin, mie haen ollon kolmen jälkeen. Tässä välissä iskällä olisi minun näkökulmasta ruhtinaallisesti aikaa kirjoittaa, yhteensä vielä viitenä päivänä viikossa!

Tähän kevään työpaikkaan on matkaa reilut 20km, joten olen joutunut palaamaan autolla liikkumiseen ja liikunta on jäänyt ihan minimiin. Olen yrittänyt kävellä viikonloppuna rattaiden kanssa ja jumpata päivittäin kotona, jospa nämä nyt edes vähän auttaisivat. Arki-iltoina ei ole kyllä paljoa napannut ulkoilla, talvi on tullut lopultakin ja sen mukana alle 20 asteen pakkaset, kivaa mutta kylmä.

Olavi on parina päivänä vetänyt kilarit pukemisesta ja on sitten kertonut että tarvii itkee. Olen sanonut että itke sitten vähän aikaa niin sitten voi lopettaa, näin onkin käynyt. Pientä uhmaa tämä kyllä varmastikin on, periaatteellista vastustamista lähinnä. Noiden kiukkuhetkien vastapainoksi on onneksi hyviä hetkiä, hetkiä jolloin olavi tulee halaamaan ja sanoo mmm tai ihana äiti tai ollo rakastaa. Usein olavi tosin rakastaa autoja, mutta kuitenkin. Ihana ollo.

Nykyisin olavi on omien sanojensa mukaan tosiaan ollo opoti, muut nimet eivät käy, siksi ollo. Mielikuvitusta riittää muissa tapauksissa, olavi näkee asioita aivan muina ja kertoo niistä, höpöttelee omiaan. Hieno vaihe kasvussa :)

Maha ei ole vieläkään suuren suuri, luulen että pienempi kuin ollosta, mutta kuvia en ole kyllä todistukseksi löytänyt. Olavistahan kyllä otettiin mahakuvat viikottain jostain rv16 eteenpäin, mutta niihin ei tullut laitettua päivämääriä, joten meillä on jossain kovolla kansiollinen kuvia miun mahasta. Awesome ja ei lainkaan hyödyllistä. Liikkeitä on tuntunut tosivähän, ei edes joka päivä, kyllä tuo etuseinäistukka vaientaa todella tehokkaasti, viimeksi tuntuivat muistaakseni (huom.muistaakseni) selvemmin. Tänään vauva on jumpannut todella pitkästä aikaa reippaasti, iltapäivällä maatessa liikkeet tuntuivat selvästi, vaikkeivat vielä mahan päälle erottuneetkaan. Mahtavaa, vahvistu vaan vauva ja jumppaa aktiivisesti niin ei tarvitse stressata. Parin viikon päästä olisi rakenneultra, sitä odotellessa. Toinen raskaus kyllä eroaa ainakin minulla todella selvästi ensimmäisestä, etenkin henkisellä puolella.nyt ei tunnut erikoiselta, jotenkin ei aina muista edes ajatella koko asiaa. Tänään jo ehdin töistä ajellessa miettiä, että onko tämä "tunnottomuus" huono merkki, jos pää yrittää kertoa että jotain on vialla, että ei kannata kiintyä liikaa? Jospa kuitenkaan ei, kaikki ei vaan olekaan uutta, liikkeet vähäisempiä istukan sijainnin takia ja samasta syystä sydänäänet kuuluvat heikommin. Hankala yhdistelmä taikauskoiselle. Joo, eiköhän tässä kaikki oikeasti ole kunnossa, kiirusta vaan elämä ollut.

Olavi ei ole muuten taas viitsinyt käydä potalla, välillä oli jo pönttö-vaihe mutta se meni taas ohi, äsken pissi lattialle, hitot. Jospa tämäkin tästä.

Uuh, kohta pitäisi lähteä nukkumaan, kello onkin kohta jo kahdeksan :D

Maisa ja kiirus arki ja näköjään ajatuksetkin

05.01.14

Vajaat puoli tuntia se kesti. 

Tekosyy nro 1: Äitin sylliin tai kaikkariin

Tekosyy nro 2: iskän sylliin tai kaikkariin

Tekosyy nro 3: minä halluun vettä (jano ei ollut vielä 2min sitten alakerrassa)

Tekosyy nro 4: tyyny hävis taas (kai häviää jos sen pimeässä tahallaan viskaa pois sängystä)

Herra Ollo Opotin nukuttaminen on mennyt edellä kuvaillun laiseksi. Puoli tuntia on kyllä oikeastaan ihan hyvin, rytmit on vieläkin loma-ajoissa, aamuisin nukutaan pitkään ja kaikki mitä päivällä pitäisi tapahtua, tapahtuu pari tuntia myöhässä. Nooh tämä muuttunee pakon edessä viimeistään ylihuomiseksi. Arki palaa meillekin, voi juku. Muutoksia arjessa tosin voi tapahtua, minulla on työhaastattelu tällä viikolla ja sen pitäisi mennä oikeastaan minun kannaltani tosi hyvin. Katsellaan sitä sitten, ennemmin ehkä toisaalta kuitenkin töissä kuin harjoittelussa, vaikkakin superrennossa sellaisessa.

Joulu meni, ja lahjoja tuli. Ollo aukoi lahjojaan yhteensä neljänä päivänä, eivät riittäneet voimat kaikkien repimiseen aattona. Kertonee jotain lahjojen määrästä: oli autoja, parkkitaloa, rattikelkkaa, korjaustavaroita, legoja, vaatteita, pelejä, suklaata ja oikeasti en edes muista mitä muuta. Hillittömästi leluja, ja kaikilla on leikitty.

Uusi vuosikin meni, ja samalla oli meidän kolmas hääpäivä (kai se jo jotain silkkipaperia on, ainakin jotain yhtä ohutta). Nakkeja syötiin, mitä äiti edellä, sitä poika perässä. Mukava poika, kun tykkää raaoista nakeista.

Olavi puhuu, pälättää, laulaa ja hyppii paljon. Soitti toissapäivänä ukulelen kanssa omaa mäkää-lauluaan ja muisti aina fraasin päätteeksi sanoa kiitos ja kumartaa ablodeja odottaessaan. Lauseet ovat monisanaisia ja pitenevät jatkuvasti, neuvolassa kysyttiin onko olavi puhunut kauan, kun puhuu jo niin selkeästi. Puhe on kyllä mennyt eteenpäin hurjaa vauhtia, eikä hidastumisen merkkejä näy. Olavi leikki kaupungilla yhtenä päivänä itseään pari viikkoa vanhemman tytön kanssa, ja oli muuten eroa lasten fysiikassa, ollo hyppimisessä ja juoksemissa. 

Sitten, 16+2. Väsymys ja sen sellainen on helpottanut, pahaa oloa tulee vielä välillä, luulin senkin vaiheen jo menneen ohi, mutta ei näköjään. Ekat liikkeet tuntuivat 14+1 eli joulun alla, ei etuseinän istukka kyllä paljoa vaimentanut, ihan kunnon möyrimistä tapahtui. Maha pullahti esiin pikkuisena 15+ jotain, kyllä sen mahaksi jo tunnistaa, mieluusti siirryin puristamattomiin äitiyshousuihin.  Blogihiljaisuus on siis johtunut pääosin tästä, ei ole ollut ykkösenä mielessä. Yritän vähän skarpata, että jäisi ylös jotain tästä mahasta, ehkä yritän muistaa kopioida nettikeskustelusta miun kirjoitukset aiheesta. Eipähän tästä paljoa olla puhuttu, moni saanee asiasta tietää vasta kesällä, kun olen luultavastikin jakaantunut. Muuten jos joku fb-tuttu tätä sattuu lukemaan, niin pidetään asia poissa sieltä, eiks jee?

Painonnousu on ollut huomattavan paljon maltillisempaa kuin viimeksi, seuraavat viikot tosin hirvittävät, silloin painoa tuli viimeksi paljon, ja jos työkuvio muuttuu, loppuu minulta pyöräily ja tilalle tulee autoilu. Voi niitä tulevia kiloja... Jospa se pyörimislauta (selätin?) ja kevyet eväät töissä (salaattia), säälittävä kotijumppa (askelkyykyt ja punnerrukset ja se selätin) ja ne rattaiden kanssa kävelyt hidastaisivat sen minkä pystyisivät. Toivottavasti, ainakin liikun noinkin enemmän kuin viimeksi, ja kunto on roimasti parempi. Viime viikolla kävelin matkarattaiden kanssa kitkutellen iskää vastaam töihin (1,5h) ja varmaan vajaa 10km, ja meni muuten puolitoista päivää toipuessa tuosta rypistyksestä. Yh, pitää yrittää pyöräillä edes parina päivänä viikossa jatkossa.

Noin, luultavasti asia on ollut luettavissa aiemmista päivityksistä viikkojen takaa, nyt kuitenkin superselväsanaisesti.

Nyt istun kotvan ja sitten yritän saada unta, tyhmä palaava arki.

Maisa

15.12.2013

Maailman suurin väsymys on helpittanut hurraa! Meni monia ja monia iltoja kun vain makasin sohvalla ja keskityin siihen, että jaksan hengittää. Ei juhlaa se.

Jouluun ei ole enää aikaa paljoa mitään. Voi kuinka mie joulua odotin joku aika sitten, oikeastaan ensin pelkästään jo joulukuuta. Joulukuussa saa hengähtää, sitten tuli joulukuun puoliväli, silloin saa hengähtää. Nyt saisi jo henghtää, mutten ole vielö osannut, seuraava etappi hengähtämisen suhteen olkoon vaikka perjantai. perjantain jälkeen alkaa loma ja sitten on jo joulu, lauantaina alkaa joulumatkailu  sukulaisissa ja sitöhän se joulu meillä on. Mutta voi kaikkea sitä tunnelmaa ja ruokaa, en malta odottaa:piirakat ja munavoi ja laatikot ja kotikalja ja kaikki se! En kestä.

Ollo puhuu edelleen enemmän ja enemmän, hyppii ja on oikea pikkupoika. Sanoja on hurjia määriä ja niitä herra osaa yhdistellä oivasti, mitä nyt pääte -ssa vaihtuu helposti -lla:ksi,mutta ymmärretyksi tulee, se riittää. Ollo kertoo hassuja juttuja ja mielikuvitus on lennossa, peitot ovat mopoja ja jumppapallo talo.

Joululahjat on hankittu yhden päivän aikana ja paketoitu samalla viikolla yhden illan aikana, kaksi lahjaa on vielä postissa, mutta niitä odotetaan saapuvaksi ja paketoitavaksi alkuviikosta, viimeistään keskiviikkona luulisi niiden tulevan. Tulisivat vaan superajoissa, ettei tarvitse odottaa ja stressata. Tämä viikko on helpompi onneksi stressaamisen suhteen muutenkin: normistressin lisäksi ei ole kuin kolme päivää töitä, ollon Korvakontrolli, perjantaina influenssarokotukset olaville ja minulle ja sitten miljoonien tavaroiden pakkaaminen autoon. Myös meidän pitäisi mahtua kyytiin. 

Mie olen viimeaikoina lueskellut paljon lapsettomuusblogeja ja olen jännittänyt niiden kirjoittajien mukana dpot ja hoitojen vaikutukset ja oireet tai oireettomuus ennen testaamista. Raskasta sellainen arki, minulla on hirvittävästi myötätuntoa noille perheille ja ihmisille, joille tämä asia on tehty niin vaikeaksi. Minulle on tullut jopa huono omatunto, kun itsellä kaikki on käynyt niin helposti. Niin paljon onnea kaikille onnistuneille ja vielä enemmän onnea niille, jotka yrittävät. 

Masia

19.11.2013

Pahoittelut taas tauosta. Mie olen tässä syksyn lamaantamana jaksanut aktiivisesti lueskella muiden blogeja, mutta itse en ole kyennyt mitään kirjoittamaan. Eipä tässä kylläkään mitään hirveän erikoista kirjoitettavaa olisikaan ollut, ihan arkea vain.

Askarreltiin ollon kanssa ukeille tauluja sormiväreillä isänpäiväksi ja oikeasti ei myö olla taidettu tehdä mitään muuta merkittävää kuukauden aikana. Iskä on käynyt töissä, mie kanssa ja Olavi on käynyt päikkärissä leikkimässä autolla. Olavi puhuu paljon ja yleensä mieluiten autoista: rekka-auto, pakettiauto, ukin auto, ooto piipaa sannoo, ja niin päin pois. Olavi on perinteinen poika, ihan mitenkään yleistämättä ja stereotypisoimatta, poika mikä poika. Olavi leikkii mummon ja ukin luona pyssyllä ja päästelee uhoavaa ääntä, näkee mopon matkojen päästä ja kertoo aina kun jossain menee auto. Oikeasti, elämäni pojan äitinä.

Puheessa on menty taas eteenpäin, käskyt ovat jo osa arka, lauseetkinnovat pituudeltaan jo lähempänä neljää sanaa :)

-äiti tule tänne, tänne, tänne

-äiti kato, kato

-ollo halluu äitin ylliin (syliin)

-ollo halluu

-ei halluu

-ei tarvvii (vastaus vaikka mihin)

-autolla leikkii ollo

-ei minä tiiä (vasta opittu)

Ollo on jo oikeasti isompi poika. Lelulehteä on luettu ja selväksi on tullut, että olavi haluaa vaikka mitä lahjaksi, eniten autoja tai konneita (lento-). 

Joulu. Sinnekin asti pitäisi jo vähän jaksaa ajatella, olaville pitää tilata pari juttua netistä, kun ei täältä meiltä taida ihan samanlaisia saada, kun saisi aikaiseksi tilata jo tässä pian, ei tulisi stressi odotella aatonaattona :D

Voi joulukuu, viikonloppuna oli jo joulukaudenavajaiset kaupungilla, ja ensi viikolle on luvattu pakkastakin, ylihuomiselle lumisadetta! Öh, oikeasti täällä on harmaata, tulisi lunta ja joulukuu niin Saisi laittaa luvalla jouluvaloja pimeyteen, nyt on vasta laitettu on jo pitkään olleet sisutusvalot purkissa. Joulujoulujoulu ja pitäisiköhän juoda vähän glögiä? Oikeasti joulu ei pyöri mielessä vielä yhtään, nyt vain iskis tajuntaan ihan huvin vuoksi ja jutun tyngäksi. 

Tyngästä sen verran, että hyi kun turvottaa, säiden takia työpyöräily on jäänyt vähemmälle ja vettäkin olen unohtanut juoda, joten turvotus ja mahan hitaus ovat faktoja. Hyi kössiä, paino lienee -7-8kg kuitenkin aamuisin mutta silti hyi turvotus.

Nyt syömään rahkaa jee

Maisa

21.10.2013

Kyllä, nakke, poikani, memma, ollo, täytti kokonaiset kaksi vuotta.

Vuosien tuplaantumista juhlistettiin kahdessakin eri otteessa sukulaisten ja kavereiden parissa. Materialistisena saaliina ainakin pipsa possu-juna, kaksi keppihevosta, moottorisaha (kummeilta luonnollisesti), kirjoja, vaatteita ja vaikka mitä. henkisellä puolella saalistettiin lähinnä iloa, stressiä (allekirjoittaneella) ja naurua.

Neuvolassa, uudessa sellaisessa meni hyvin, pituutta oli tullut ennätykselliset yli viisi senttiä (yhteensä mittaa taisi olla reilut 86cm), painoa oli inan verran vaille 12kg, pituudessa mennään -1käyrällä tasaisen varmasti, jopa vähän noususuuntaisesti. Neuvolan naiselle olavi näytti kuinka palloa potkitaan ja kuinka palikoista kasataan torni, sai muuten kaikki ne palikat torniksi, awesome!

Tässä välissä on tullut purettua pinnasänkykin ja hankittua olaville isompien poikien sänky. Tuolla tuo hra toista yötään kuorsaa uudessa sängyssä. Viime yö meni kyllä minulla havahdellessa, odotin kokoajan naken heräämistä ja olin hermoheikko. Kahden yhtäaikaa puhjenneen yläkulmahampaan takia öisin olavi havahtuu kysymään äitiä pari kertaa, voisi mennä jo tämä vaihe jo ohi, olen valmis palaamaan  läpi öiden nukkumiseen. Äitiö ehtii kysyä aamullakin, tosin ehkäpä tämäkin liittyy jotenkin uhmaan.

Uhma on pientä, joistain asioista olavi kieltäytyy, mutta tämä tilanne on täysin siedettävissä. Muutosta odotellessa :D

Puhetta on tullut taas hurjasti lisää, lauseet parantuvat koko ajan ja uusia sanoja putkahtelee päivittäin. Monesti olavi puhu autoista.

Täällä ripsautti lunta olavin syntymäpäivän kunniaksi, seuraavana päivänä satoikin sitten jo ihan kunnolla. Voi talvi ja loppuviikosta ennusteiden mukaan sateineen palaava syksy. Viikonloppuna oli ihana päivä, kuin kevät: aurinko paistoi, taivas oli sininen, puuta valkoisia taivasta vasten, paljasta maata näkyi sieltä täältä lumen alta. Hyvä päivä oli.

Hyvästä puheen ollen, syön nyt suklaata ah. Paino on pysyny aikalailla 65,5-66,5 (aamupaino), jota pidän ihan hyvänä, todella hyvänä itseasiassa. Turvotusta on niin maan saakelisti, että huh huh. Iltapainot liikkuvat vallan muissa lukemissa siis. Tänään on tullut käveltyä 6km ja sitten vielä illalla kaupalla koko perheellä, eli yhteensä se 8km (6+2). Huomenna taidan kävellä töihin ja takaisin, eli yhteensä 10km. Pysyisi vaan paino aikalailla samoissa lukemissa, olen tyytyväinen jos aamupaino olisi alle 67. Se siitä, nyt ei jaksa ajatella painoa huoh koska turvottaa on boy.

Maisa

12.10.2013

Lokakuu. Nyt on lokakuu jo, lehdet kellastuvat ja ilma on kylmennyt. Aika on luonnollisestikin juossut.

Kuluneet vikkot ovat menneet taas jälkeen aivan normaalin arjen parissa: päiväkoti, työt, työt ja koulu. Kotona olemme yrittäneet olla yhdessä.

Nakke on taas isompi poika kuin viimeksi kirjoittaessani, sanoja ja lauseita on paljon, riehuminen on lisääntynyt. Ollo osaa näyttää kaikki paikat kainaloista poskiin. Aamulla Olavi sanoi minua tyhmäksi (tymmä), minä sanoin ettei saa haukkua toisia, johon nuori herra vastasi haukkumalla kuin koirat. Joitain tarkennuksia on siis vielä tehtävänä.

Nyt syksyn tultua on tullut myös minulle syysväsy ja kylmä.mlopetin kaloreidenkin laskemisen, kun eihän sitä kauaa jaksa, olen ennemmin taas yrittänyt kävellä enemmän pyöräilyn sijasta. Tälläkin viikolla kävelin kolmena päivänä keskustaan (5km ja <45min) ja muina päivinä pyöräilin töihin sen 10km. Paino on jossain tuossa 66kg paikkeilla (aamulla 65,5), eikä kyllä välttämättä sen alemmas tarvitsisikaan mennä. Olo on sopusuhtainen. Tosin vähänhän se varmaan taas nousee kunhan nesteet taas löytävät tiensä takaisin. Kunhan pysyisi alle 67 niin olisin tyytyväinen, tietenkin mieluummin lähempänä 65 kuin 67 mutta ei missään nimessä stressiä. Tuttavallinen iltaturvotuskin on mistä lue johtuen palannut miun iltamahan luo, oh joy.

Ensi viikolla on sitten herra poikani syntymäpäivät, tiistaina miun puolen sukua tulossa kylään kakulle, keskiviikkona neuvola, torstaina oikea syntymäpäivä, ja keskiviikosta perjantaihin olavi on yökylässä mummon ja ukin luona, onhan siellä käymässä kummitkin. Luonnollisesti iskä ja äiti ovat noina päivinä töissä (minä illatkin), mutta tavoitteena on ehtiä kerubiin jumalaisille bataattiranskalaisille jossain välissä.

Nyt menen vessaan ja sitten nukkumaan. Toivon täten, että ensi yönä olavi nukkuisi rauhallisemmin, ilmeisestikin molemmat yläkulmahampaat puhkeamassa kunnolla, piikit läpi jo.

Siis heippa