05.01.14

Vajaat puoli tuntia se kesti. 

Tekosyy nro 1: Äitin sylliin tai kaikkariin

Tekosyy nro 2: iskän sylliin tai kaikkariin

Tekosyy nro 3: minä halluun vettä (jano ei ollut vielä 2min sitten alakerrassa)

Tekosyy nro 4: tyyny hävis taas (kai häviää jos sen pimeässä tahallaan viskaa pois sängystä)

Herra Ollo Opotin nukuttaminen on mennyt edellä kuvaillun laiseksi. Puoli tuntia on kyllä oikeastaan ihan hyvin, rytmit on vieläkin loma-ajoissa, aamuisin nukutaan pitkään ja kaikki mitä päivällä pitäisi tapahtua, tapahtuu pari tuntia myöhässä. Nooh tämä muuttunee pakon edessä viimeistään ylihuomiseksi. Arki palaa meillekin, voi juku. Muutoksia arjessa tosin voi tapahtua, minulla on työhaastattelu tällä viikolla ja sen pitäisi mennä oikeastaan minun kannaltani tosi hyvin. Katsellaan sitä sitten, ennemmin ehkä toisaalta kuitenkin töissä kuin harjoittelussa, vaikkakin superrennossa sellaisessa.

Joulu meni, ja lahjoja tuli. Ollo aukoi lahjojaan yhteensä neljänä päivänä, eivät riittäneet voimat kaikkien repimiseen aattona. Kertonee jotain lahjojen määrästä: oli autoja, parkkitaloa, rattikelkkaa, korjaustavaroita, legoja, vaatteita, pelejä, suklaata ja oikeasti en edes muista mitä muuta. Hillittömästi leluja, ja kaikilla on leikitty.

Uusi vuosikin meni, ja samalla oli meidän kolmas hääpäivä (kai se jo jotain silkkipaperia on, ainakin jotain yhtä ohutta). Nakkeja syötiin, mitä äiti edellä, sitä poika perässä. Mukava poika, kun tykkää raaoista nakeista.

Olavi puhuu, pälättää, laulaa ja hyppii paljon. Soitti toissapäivänä ukulelen kanssa omaa mäkää-lauluaan ja muisti aina fraasin päätteeksi sanoa kiitos ja kumartaa ablodeja odottaessaan. Lauseet ovat monisanaisia ja pitenevät jatkuvasti, neuvolassa kysyttiin onko olavi puhunut kauan, kun puhuu jo niin selkeästi. Puhe on kyllä mennyt eteenpäin hurjaa vauhtia, eikä hidastumisen merkkejä näy. Olavi leikki kaupungilla yhtenä päivänä itseään pari viikkoa vanhemman tytön kanssa, ja oli muuten eroa lasten fysiikassa, ollo hyppimisessä ja juoksemissa. 

Sitten, 16+2. Väsymys ja sen sellainen on helpottanut, pahaa oloa tulee vielä välillä, luulin senkin vaiheen jo menneen ohi, mutta ei näköjään. Ekat liikkeet tuntuivat 14+1 eli joulun alla, ei etuseinän istukka kyllä paljoa vaimentanut, ihan kunnon möyrimistä tapahtui. Maha pullahti esiin pikkuisena 15+ jotain, kyllä sen mahaksi jo tunnistaa, mieluusti siirryin puristamattomiin äitiyshousuihin.  Blogihiljaisuus on siis johtunut pääosin tästä, ei ole ollut ykkösenä mielessä. Yritän vähän skarpata, että jäisi ylös jotain tästä mahasta, ehkä yritän muistaa kopioida nettikeskustelusta miun kirjoitukset aiheesta. Eipähän tästä paljoa olla puhuttu, moni saanee asiasta tietää vasta kesällä, kun olen luultavastikin jakaantunut. Muuten jos joku fb-tuttu tätä sattuu lukemaan, niin pidetään asia poissa sieltä, eiks jee?

Painonnousu on ollut huomattavan paljon maltillisempaa kuin viimeksi, seuraavat viikot tosin hirvittävät, silloin painoa tuli viimeksi paljon, ja jos työkuvio muuttuu, loppuu minulta pyöräily ja tilalle tulee autoilu. Voi niitä tulevia kiloja... Jospa se pyörimislauta (selätin?) ja kevyet eväät töissä (salaattia), säälittävä kotijumppa (askelkyykyt ja punnerrukset ja se selätin) ja ne rattaiden kanssa kävelyt hidastaisivat sen minkä pystyisivät. Toivottavasti, ainakin liikun noinkin enemmän kuin viimeksi, ja kunto on roimasti parempi. Viime viikolla kävelin matkarattaiden kanssa kitkutellen iskää vastaam töihin (1,5h) ja varmaan vajaa 10km, ja meni muuten puolitoista päivää toipuessa tuosta rypistyksestä. Yh, pitää yrittää pyöräillä edes parina päivänä viikossa jatkossa.

Noin, luultavasti asia on ollut luettavissa aiemmista päivityksistä viikkojen takaa, nyt kuitenkin superselväsanaisesti.

Nyt istun kotvan ja sitten yritän saada unta, tyhmä palaava arki.

Maisa