Silmätulehdusta ja hurjaa jumppausta

Aloitettakoon nyt heti sillä faktalla, että minä en ole se, joka on jumpannut.

Taas ollaan opittu uutta, tai pikemminkin edistytty vanhoissa taidoissa. Olavi, arvon herra S, on nimittäin noussut pitkin tätä päivää aivan reten konttausasentoon. Osasipa herra jopa kertaalleen siirtää toista jalkaansa asiaan kuuluvalla tavalla eteenpäin. Nyt sitten tarvitsisi vain vahvistaa selkäänsä edelleen ja oivaltaa, että konttaamisen edellytyksenä on käsienkin liikuttaminen. Mutta herranjumala, jos tässä joskus tulevina kuukausina opitaan ihan oikeastikin jo liikkumaan. Aivan uskomatonta!

Tänään Olavi on ollut julmetun valittavaisella tuulella. Olohuoneella ei ole enää mitään tarjottavaa herran mielestä, ja nyt siis tutkitaan muuta asuntoa, jottei tämä elämä kävisi vallan liian tylsäksi. Eilen suurta hupia tuotti olohuoneen oven kahva, jota olisi pitänyt saada maistella kokoajan. Kahvan sijainnin (ovessa ihan normaalisti) takia maistelu oli suhteellisen haastavaa.

Otsikossakin jo mainittiin tätä viikkoa ikävöittäneestä asiasta, silmätulehduksesta. Silmät ovat rähmineet muutaman päivän, mutta nyt aletaan olla voiton puolella. Jokin herraa kuitenkin vielä vaivaa, viime yö meni aivan kummalliseksi heräillessä, ja valitusta on tosiaankin piisannut. Eilen olevinaan bongasin hampaankin, ja vieläpä alakulmahampaan, mutta enköhän tuota liioitellut entiseen tapaan. Alhaalla edessä ien näyttää vaaleammalta, joten jospa JO hampaita olisi tuloillaan jossain tuolla. Sen piikkiin menisi sitten varmaan tuo kummallinen yökin. Tai sitten ei ja syy onkin jossain missä lie.

Ipanapa 3:Marjatta Kuula: Kaksi matoa. suosittelemme.

No, kaikesta huolimatta, ja kaiken ansiosta tänään on ollut erityisen onnellinen olo. Käytiin herra Olavin kanssa lenkillä, autettiin mummoja matkan varrella, ja tulipa jostain nurkan takaa sellainen olokin, että pitäisi päästä hiihtämään ja lujaa. Tämä viimeisin on todella outoa, minen ole koulun pakkohiihtojen jälkeen kyseistä lajia harrastanut, joko olen työstänyt traumat pakkohiihtokisoista ja kaikesta siitä pahasta? En tiedä, liekö tässä on hankittava sukset. En kyllä tee sitä enää tänä KEVÄÄNÄ (kyllä nyt on jo kevät, huolimatta lännestä ja etelästä tänne aurinkoisen kelin pilaamaan tulleesta lumimyrskystä. Olisitte vaan pitäneet sen.), tulevina talvina voi sitten hankkia sukset ja hiihdellä herran kanssa. Ja ottaa mukaan lämmintä kaakaota ja pullaa, oli hiihdetty matka sitten vaikka vain 10m (realistinen tavoite :)  ).

Nyt kun se kevätkin oikeasti lähestyy, on minun sisäinen puutarhurinikin herännyt horroksesta. Minulla olisi tosi kova hinku päästä muuttamaan rivitaloon, tai mihin tahansa taloon, jossa olisi oma pihamaa, jonne istuttaa kukkia ja yrttejä. Minä niin tahtoisin pihan.

Nyt herra heräsi yllättäviltä päikkäreiltään ja valittaa jostain, kyllä minä olen tuon itkun kipuitkuksi tunnistavinani. Johonkin koskee, voi pikku vauva parkaa.

auttamaan kera silmätippojen, helei