synnytyskertomus rv 41+0rv 41+1

Niin, onhan tässä tainnut tovi vierähtää ja mitäs tässä olisi nyt sitten tapahtunut? No...

To 26.6 rv 40+6

meni limatulppa (yh), edellisenä ja seuraavana yönä supisteli satunnaisesti, kuitenkin niin, että yöunet häiriintyivät. Miusta maha oli tipahtanut alemmas.

Pe 27.6.  Rv 41+0

Supisteli pitkin päivää säännöllisesti alle 10 minuutin välein, skarppina tyyppinä olin ladannut padille jo aiemmin ohjelman, johon kirjata supistuksia, kunhan niiden aika tulisi. Kyseinen päivä on miun vuosi sitten kuolleen mummon nimipäivä, tässä tapauksessa se oli myös enne. Lisäksi iskä sanoi että se syntyy joko hörön nimipäivänä tai sitten lauantaina, tuota kesäkuun viimeistä lauantaita oli iskä veikannut syntymäpäiväksi jo kuukausi sitten. Aivan uskomatonta.

Summary : 

Summary (Hours)	Avg. Duration (mm:ss)	Avg. Freq. (mm:ss)	Count
1	00:00	00:00	0
6	00:00	00:00	0

Detailed contraction history : 

StartTime	Duration (mm:ss)	Freq. (mm:ss)	Intensity
kesäkuuta 27, 2014 10:14 ip.	00:45	07:00	-
kesäkuuta 27, 2014 10:07 ip.	00:42	07:09	-
kesäkuuta 27, 2014 10:00 ip.	00:18	10:20	-
kesäkuuta 27, 2014 9:50 ip.	00:43	02:54	-
kesäkuuta 27, 2014 9:47 ip.	00:30	03:36	-
kesäkuuta 27, 2014 9:43 ip.	00:20	01:54	-
kesäkuuta 27, 2014 9:41 ip.	00:30	05:53	-
kesäkuuta 27, 2014 9:35 ip.	00:43	07:02	-
kesäkuuta 27, 2014 9:28 ip.	00:45	05:10	-
kesäkuuta 27, 2014 9:23 ip.	00:32	03:24	-
kesäkuuta 27, 2014 9:20 ip.	00:20	01:20	-
kesäkuuta 27, 2014 9:18 ip.	00:39	06:44	-
kesäkuuta 27, 2014 9:12 ip.	00:42	05:09	-
kesäkuuta 27, 2014 9:06 ip.	00:24	03:12	-
kesäkuuta 27, 2014 9:03 ip.	00:50	05:33	-
kesäkuuta 27, 2014 8:58 ip.	00:21	04:28	-
kesäkuuta 27, 2014 8:53 ip.	00:42	04:47	-
kesäkuuta 27, 2014 8:48 ip.	00:44	06:22	-
kesäkuuta 27, 2014 8:42 ip.	00:37	05:42	-
kesäkuuta 27, 2014 8:36 ip.	00:38	06:57	-
kesäkuuta 27, 2014 8:29 ip.	00:19	04:25	-
kesäkuuta 27, 2014 8:25 ip.	00:41	03:26	-
kesäkuuta 27, 2014 8:21 ip.	00:22	01:02	-
kesäkuuta 27, 2014 8:20 ip.	00:20	05:22	-
kesäkuuta 27, 2014 8:15 ip.	00:46	06:46	-
kesäkuuta 27, 2014 8:08 ip.	01:04	08:38	-
kesäkuuta 27, 2014 8:00 ip.	00:47	04:34	-
kesäkuuta 27, 2014 7:55 ip.	00:32	06:19	-
kesäkuuta 27, 2014 7:49 ip.	00:51	03:57	-
kesäkuuta 27, 2014 7:45 ip.	00:25	03:16	-
kesäkuuta 27, 2014 7:41 ip.	00:49	01:22	-
kesäkuuta 27, 2014 7:40 ip.	00:28	02:09	-
kesäkuuta 27, 2014 7:38 ip.	00:26	03:46	-
kesäkuuta 27, 2014 7:34 ip.	00:55	03:00	-
kesäkuuta 27, 2014 7:31 ip.	00:21	03:35	-
kesäkuuta 27, 2014 7:28 ip.	00:46	02:41	-
kesäkuuta 27, 2014 7:25 ip.	00:31	03:06	-
kesäkuuta 27, 2014 7:22 ip.	00:33	02:46	-
kesäkuuta 27, 2014 7:19 ip.	00:18	02:46	-
kesäkuuta 27, 2014 7:16 ip.	00:52	05:10	-
kesäkuuta 27, 2014 7:11 ip.	00:29	03:40	-
kesäkuuta 27, 2014 7:07 ip.	00:44	03:04	-
kesäkuuta 27, 2014 7:04 ip.	00:33	02:23	-
kesäkuuta 27, 2014 7:02 ip.	00:23	02:56	-
kesäkuuta 27, 2014 6:59 ip.	00:54	04:51	-
kesäkuuta 27, 2014 6:54 ip.	00:32	03:41	-
kesäkuuta 27, 2014 6:50 ip.	00:52	07:16	-
kesäkuuta 27, 2014 6:43 ip.	00:55	07:15	-
kesäkuuta 27, 2014 6:36 ip.	00:43	10:55	-
kesäkuuta 27, 2014 6:25 ip.	00:38	11:54	-
kesäkuuta 27, 2014 6:13 ip.	00:37	08:19	-
kesäkuuta 27, 2014 6:05 ip.	00:38	08:02	-
kesäkuuta 27, 2014 5:57 ip.	00:43	10:32	-
kesäkuuta 27, 2014 5:46 ip.	00:54	05:22	-
kesäkuuta 27, 2014 5:41 ip.	00:25	06:45	-
kesäkuuta 27, 2014 5:34 ip.	00:33	10:17	-
kesäkuuta 27, 2014 5:24 ip.	00:42	00:00	-

Päivä sitten kelloteltiin supistuksia, joiden tiiviys vaihteli kovasti, kuten yllä näkyy (toivottavasti näkyy, taulukko siis). Miun veli ja enkke tulivat soitettuina paikalle vahtimaan olavi joskus alkuillasta, kitkuteltiin tomin kanssa kuitenkin sairaalaan lähdön kanssa lähemmäksi puolta yötä. Supistukset olivat loppua kohden kipeämpiä, mutta sanoin silti että hyvinkin todennäköisesti tullaan yöksi kotiin, sairaalasta kuitenkin kehotettiin tulemaan näytille. 

Harrastettiin matkalla tomin kanssa parkkipaikan metsästystä ja kun autolle oli löytynyt paikka tomin koululta, lähdettiin kävellen kohti sairaalaa. Matkaan supistusten kanssa vierähtikin reilut puoli tuntia, kun tyhmällä sairaala-alueella tehtiinkin remonttia juuri siellä, mistä olin ajatellut meidän pääsevän näppärästi oikeaan rakennukseen kävelemään. Vitut, kierrettiin sitten koko alue.

Osastolla päästiin heti saliin, mutta tarkastuksessa todettiin meneillään olevan latenssivaiheen, olisiko ollut jonkun sentin auki tuossa vaiheessa. Minulle annettiin vaihtoehdoiksi joko lähteä kotiin odottelemaan tai jäädä sairaalaan nukkumaan yö kipulääkkeen voimin, kerta edellisten öiden unet olivat menneet vähän niin ja näin. Olin jo itse lähdössä kotiin (ainahan sanotaan, että kotona edistys on nopeampa...), mutta päivystävä lääkäri oli sitä mieltä, että minun on parempi jäädä sairaalaan yöksi nukkumaan lääkkeen turvin, ettei tarvitsisi sitten tulla uudestaan aamuyöstä. Noh minä jäin sitten synnytyssaliin nukkumaan, sain piikin jotain lääkettä, jonka tehtävä oli laittaa pää sekaisin. Lääkkeen sain joskus kahden aikaan yöllä, vartin yli kaksi alkoivat supistukset, joita tuli parin minuutin välein jonnekin aamuviiteen asti ainakin. Olin niin tokkurassa, että kipu ei ollut kestämätön, hieroin pää sekaisin selkääni jo kauan sitten viilenneellä kuumapussilla. 

La 28.6. Rv 41+1

 Aamulla kuuden aikaan kätilö tuli tarkastamaan vointeja, miulla supisteli edelleen, mutta täyttelin siinä supistusten välillä aina ristikkoa. Jahkailin ristikkolrhden korkkaamista kauan, se oli ajateltu tekemiseksi osastolle, ajattelin lähteväni kotiin odottelemaan synnytystä. Kätilö tarkasti tilanteen, enpä muuten lähtenytkään kotiin, noiden yöllisten ja tokkuraisten supistusten voimin paikat olivat auenneet muistaakseni melkein neljään senttiin. Soitin tomi paikalle, ja herra iskä saapuikin sairaalaan joskus kasin aikoihin. Odottelimme salissa, paikat olivat auenneet hieman lisää, iso limatulppakin meni taas. joskus kymmenen aikoihin pääsin testaamaan ammetta. Se olikin vänkää, ehdin olla ammeessa vajaan tunnin, kun supistukset voimistuivat ja alkoivat jo tuntua. Salissa katsottiin tilanne, 6cm auki ja kun kivunlievityksistä oli keskusteltu, tilattiin paikalle herra laittamaan epiduraali. Epiduraali siksi, että olin siihen tyytyväinen viimeksi, ja ajattelin että sen voimin saisin hieman levättyä. Kysyin kötilöltä, että eikö tämä lapsi synnykin vielä kesäkuun puolella, kätilö sanoi, että eiköhän tämä saada ulos vielä hänen työvuoronsa aikana.

Epiduraali laitettiin joskus siinä päivällä, ja voi juku taas sitä autuutta. Supistukset olivat vielä siedettävissä, mutta kyllä ne olivat koventuneet huomattavasti. Epiduraalin vaikuttaessa tehtiin taas     Tarkastus, oli tainnut aueta sentin lisää, ja lapsivedetkin menivät siinä samalla, kalvot olisi puhkaistu tuolloin, jos eivät olisi menneet itsestään. Epiduraali hidasti omia supistuksia, joten sain tipassa supistuksia voimistavaa ainetta. Kätilö tarkasti tilanteen, olin auki 8cm, ja hetken päästä kutsuttiin kätilö takaisin kun alkoi tuntua painetta, ja mielestäni tunsin jotenkin aukeavani. Näin olikin ja 10cm oli saavutettu. Jäimme hetkeksi ponnistelemaan kahdestaan, kätilön palattua testasin ponnistustamista myös kyljellään, mutta palasin nopeasti oletus, puoli-istuvaan asentoon. Aloin ponnistaa, ja yllättävän äkkiä tapahtuikin, ja pää syntyi. Vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä ja käsi vielä siellä välissä, toinen kätilö oli mukana auttamassa kun napanuora kiepautettiin pois kaulan ympäriltä. Olavin synnytyksestä minulle jäi mieleen se kuinka kipu loppui heti kun pää oli syntynyt. Tällä kertaa se ei loppunutkaan kuin taikaiskusta, varmaankin juuri sen välissä olleen käden takia. Vauva syntyi lopulta ja sain neidin rinnalle. Pieni kuin mikä. Istukka syntyi supsikkaasti myös, ja sitä meille esiteltiinkin auliisti. Kätilö näytti kohdan, jossa liplan kaksoissisaruksen napanuora on luultavasti ollut kiinni, tai jossa se olisi ollut, jos vauva 2 ei olisi kuihtunut alkutaipaleella raskautta.

Epiduraalia annosteltiin ponnistusvaiheessakin, mutta kyllä se pahin vaihe tuntui, ei ollut tunnotonta  ponnistamista ei. Synnytyksen kestoksi merkittiin vajaat 7 tuntia (olavista 10h pidempään) ponnistusvaihe kesti 5min ( olavista yli 1h pidempään) ja jälkeiset tulivat 9min (aikalailla sama kuin olavista). Vauva sai täydet pisteet, ja neidin strategiset mitat olivat 3520g, 49cm ja 34cm. Tyttö oli siis pienempi kuin olavi, vaikka oli mahassa kaksi viikkoa pidempään. Lipla syntyi 28.6. Klo 13.50.

Vauvan kielijänne leikattiin kireyden takia pari päivää kotiutumisen jälkeen ja imeminen on onnistunut mahtavasti, ei imetyskumia, mahtavaa! Olavi on ottanut vauvan hyvin vastaan, ei normaaliuhmaa kummempaa, olavi on auttanut ja halunnut pitää liplaa sylissä.

20.06.2014

Laskettu aika, olen ollut nyt viikon pidempään raskaana kuin ollosta, hurjaa, kaikki on uutta vaikkei tavallaan olekaan. Odottelua, kahden viikon päästä viimeistään varmaan käynnistellään, vajaan kahden viikon päästä hyvinvointikontrolli ja silloin kai sitä jotain jo tiedetään. Eihän tietenkään ole mahdotonta, että lipla haluaa tulla jo ennen noita heinäkuun päiviä, mutta varaudutaan nyt tuohon toiseenkin vaihtoehtoon. 

Supistuksia tuntunut parina iltana selässä (itse niitä tissihieroen heräteltyäni), mutta loppuvat kun hierontakin loppuu, tullutpahan nyt kokeiltua sekin :)

Olavii lähti jo eilen illalla juhannuksen viettoon mummon ja ukin luo,jos jotain sattuisi tapahtumaan olisi hra suoraan hoidossa, kaikki ollon hoitajat kun ovat juhannuksen vietossa muualla. Ollo on möhkössä kuulema käynyt jo transitilla postin ja löytänyt kuolleen myyrän, vei ukille mennessään limpparia ja juustonaksujakin osti. Kuin voi poika olla innoissaan juustonaksuista... Nyt siis juhannuksen aikana olisi ihan liiankin rentoa lähteä synnyttämään, ei tarvitsisi nähdä ketään, voisi vain lähteä. Edellämainituista syistä tuskin mitään sius tapahtuu :D noo mulla on monta kirjaa lainattuna kirjastosta, juustokakkuainekset ostettuna, illalla tehdään tortilloita, meiilä on ainakin hetken viaplay ja tuleehan sitä jalkapalloakin. Kyllä ajan saa kulumaan näin rentoutuenkin, saa levätä ennen synnytystä (kyllähän se joskus tuolta kuitenkin ulos tulee)

Kyselyitä synnytyksestä on tullut jo naapureiltakin :D , ja kun miulla ei oikein jaksaisi kiinnostaa muiden kiinnostuminen asiasta. Tätäpähän se tulee olemaan siihen asti kun lipla syntyy. Kellekään en ilmoita kun lähdetään, max sille joka tulee olloa vahtimaan. Joku raja. Ei olla vielä yliaikaisia, vasta kahden viikon päästä, korostan, kahden viikon päästä.

Nyt katon onko kaupat vielä auki ja lähden kenties ostamaan vielä hieman jätksiä, jee

Maisa

10.06.2014

Aika kuluu, viiden viikon sisään liplan pitäisi syntyä, vaikka menisikin käynnistelyihin saakka. Liplahan on muuten siis ollon antama nimi vauvalle.

Merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole juurikaan, eilen yksi kipeämpi supistus ja häpyluuta särkee ajoittain, tänään viimeksi kun koetin vähän provosoida kehoani jumppapalllolla keinuen. Helppoa tämä on ollut, vaivat vähäisiä, mitä nyt viime päivinä olen ollut aika äkäinen. Toisella kerralla tämä syntymän odottaminen on vaikeampaa, olen yrittänyt asennoitua siihen faktaan, että vajaan viiden viikon päästä jotain on siis tapahtunut jokatapauksessa, tuijotan ennemmin sinne kuin laskettuun aikaan. Noo, kaikki mitä tapahtuu ennen tuota heinäkuun ekan viikon loppua on sitten voiton puolella, jos jotain tapahtuu ennen sitä. Neuvolasta kerrottiin ikävä fakta, tilastollisesti toinen menee kuulema useammin yli. Huoh.

Ollo on ruvennut laulelemaan paljon, tosi monet perinteiset lastenlaulut menevät ihan ulkoa, osa leikinkin kanssa! Kesän kunniaksi olavi on leikkinyt naapurin vuotta vanhemman pojan kanssa paljon, menevät leikit hyvin yksiin, mahtavaa elämää naapurustossa.

Nyt en jaksa kirjoittaa muuta, sormet on jo tunnottomat (kävin ostamassa jo rannetuenkin), ilmeisesti tällä kertaa miun armoisia ranteita vaivaa lopun kunniaksi rannekanavaoireyhtymä.

Joo, katsellaan milloin tapahtuu mitäkin, toisella kertaa voi kuulema alkaa ihan ilman ennakkovaroituksiakin, ollostahan meni huomenna vedet.

Viisi viikkoa max!

Maisa ja 38+

18.05.2014

Ulkona paistaa aurinko ja on eilisen jälkeen kevään -14 toinen oikeasti lämmin päivä, ihan kesä jo! Varjossakin on lämmintä parikymmentä astetta, koivujen lehdet ovat avautuneet kunnolla, puut näyttävät jo vihreiltä täälläkin kun lehdet peittävät lopultakin ne siitepölyjutut. Takapihalla kustomoidaan saunanlauteita, ollo nukkaa miun jaloissa sohvalla, sämpylätaikina on kohoamassa ja aamupäivästä ehdittiin jo käväistä kalamarkkinoilla ja ostamassa kalaa (citymarketista, ei markkinoilta).

Äitiysloma alkoi kuluneella viikolla, sitä ennen oli muutama päivä vuosilomia ja vielä niitä ennen neljä sairaslomapäivää. Töissä istuminen alkoi tuntua kovin ikävältä ja se aiheutti roimia määriä supistuksia illoiksi. Lääkärissä katsottiin etteivät supistukset olleet vielä aiheuttaneet mitään, kohdunkaula oli entisellään (melkein 5cm) ja kiinni, yskäistessä lyheni inasen. Neuvolan rouvan mukaan uudelleen synnyttäjällä ei välttämättä olekaan paikat höllentyneet vielä tässä vaiheessa, se voi tapahtua yhdessä hetkessä sitten myöhemmin. Maha voi hyvin ja se on ollut viime päivinä kovinkin aktiivinen (sekä vauva, että mahan toiminta siis myös). Maha kasvaa edelleen keskikäyrän alapuolella, minusta tuntuu vielä kovinkin kompaktilta, ainakin jos muistelee ollomahaa ja sen huitelemisia yläkäyrän yläpuolella... Painoa on kertynyt, mutta kertykööt, en stressaa enää siitä. Uskon painonnousun pysyvän kuitenkin alle 20kg, se saa kelvata minulle, viikolla olen kyllä pyörinyt selättimellä,päivittäin, vkloppuna tulee säiden salliessa helposti muutakin liikuntaa, ja joskushan sitä on levättäväkin. Näin on.

Ollo on oppinut polkemaan pyörällään, ihan oikealla pyörällä siis, ei kolmipyöräisellä. Välillä hra haluaa että joku pitää pyörän työntökahvasta kiinni, vaikka polkeekin oikeasti itse kokoajan. Olavi on ruvennut pelleilemään enemmän ja enemmän, hakee huomionsa, niinkuin esimerkiksi tänään leikkipuistossa. olavi kiipesi telineelle ja huusi kovaan ääneen olevansa merirosvo, teki hurjia poikaeleitä (hajaatusta) ja käski kaikki miehet kannelle. Olavi mölisi myös jotain käsittämätöntä, jotain tyyliin häpädäähäpädää, emt.

Nyt menen vääntämään sämpyt seuraavaan vaiheeseen, ja kohta on myös uusien perunoiden pesu (ruotsalaisia vielä, suomalaisten hinnalla olisi pitänyt saada koko perunapelto minusta nähden) ja salaatin silppuaminen.

Ps. Kovasti oli ajatuksena sulkea tämä blgi, mutten teekään sitä vielä, oli niin näppärää kaivaa täältä esiin se milloin ollo oppi mitäkin, samaa voisi yrittää vauvankin taitojen suhteen. Itselleni siis kirjoitan tänne asioita muistiin jatkossakin, siksi harva päivitystahti.

Nyt muihin hommiin, maisa ja maha 35+

Ps. Tein pari viikkoa sitten hiton hyviä korvapuusteja, olivat pakastuksenkin jälkeen hyviä, miusta voi sittenkin tulla äiti joka osaa tehdä pullaakin

29.04.

voi juku, täytin vuosia, on ollut lämmin, maha melskaa ja ollo laulaa autolaulua (siitä "...koko päivän").

Päikkärissä oli eilen ollut vappunaamiaiset, ollolla oli päässään prismasta palomiehiltä saatu palomieskypärä (muovinen, teippailtu jo joistain kohdista kasaan) ja ilmeisesti oli tykännyt päivästä, oli kuulema pomppinutkin. 

Olavilla on enää viisi hoitopäivää jäljellä nyt keväällä, kun tämäkin päivä lasketaan mukaan. Tämähän tarkoittaa tietenkin myös sitä, että minulla on vain viisi työpäivää jäljellä, sitten pari vuosilomapäivää ja äitiysloma. Huominen onkin jo vapaata ja vapun seutu muutenkin, ensi viikolla pitkät neljä työpäivää jäljellä. Tekemistä ei ole enää kauheasti, ja istuminen alkaa puuduttaa. Kun istuu koko päivän töissä (pääasiallisesti asiat on pakko hoitaa koneella) kostautuu ilta, supistuksia ja väsyttää ja turvottaa ja ei voi kuin maata. Niinä päivinä kun en ole ollut töissä moisia ongelmia ei ole ollut läheskään noissa mittakaavoissa. Supistuksia on päivittäin, jokunen kipeämpikin, viime kerralla supistuksia ei ollut nimeksikään, vasta silloin ihan lopussa, synnytystapa-arvion jälkeen, no nyt supistelee kyllä päivittäin ja monesti.

Painostressaamisen päätin lopettaa kokonaan (nämähän ovat tahdon asioita). Minulle tuli jo huono omatunto, kun toiset eivät saa lapsia vaikka tekisivät mitä, ja minä saan ja sitten kehtaan valittaa jostain kilojen kertymisestä. Tyhmä minä, nyt lopetan sen, paremmalla mallilla tässä ollaan jokatapauksessa kuin viimeksi. Kunpa kaikki saisivat lapsen, jotka sitä yrittävät.

Mahassa on menossa melkoinen mylkkäys, toivottavasti vauva ei luule kääntyvänsä toisin päin, viimeksi neuvolassa oli pää alhaalla, raivotarjonnassa jo, mutta eilen illalla ja tänään liikkeet ovat tuntuneet toisissa kohdin, kenties vaan siirtelee takamustaan puolelta toiselle, toivotaan. Kyllähän sitä kokoa jo alkaa olla vauvallakin. kovasti yrittää tulla tämäkin vauva läpi takapuolensa voimin tuosta kylkiluiden hoodeilta, on ihan kosketusarkoja kohtia ylävatsalla, istuminen ei muuten auta tähän pätkääkään.

Olavi on laitellut meidän kanssa vauvan vaatteita lipastoon, mutta kauheasti ei tunnu kiinnostavan, ehkä pitäisi kohta laittaa jo pinnasänky paikoilleen, auttaisi ymmärtämään (kenties) mitä tapahtuu. Sisarustattaakin on ostettu lenkkeily- ja nukutustarkoitusta varten, saapuvat tampereelta joensuuhun viikonloppuna, eikun säilytyspaikkaa etsimään! Kaikki hankinnat ihan ok mallilla, vaatteita on jo ennestään ja niitä on saatu lisää (kiitos satu) ja pitäisi ostaa vielä pari pienenepientä nepparibodyä ja se sisarusseisomalauta brioihin.

Olavi on kokeillut tässä kevään mittaan pari kertaa isompaa polkupyörää (ei kolmipyöräistä vaan sitä pienintä oikeaa) ja eilen hra polki jo mallikkaasti. Minä oletin että olavi honaa tuon polkemisen tarpeen vasta paljon myöhemmin, syksystä, mutta ihan itse saa poljettuaan itseään jo eteenpäin pieniä matkoja. Kyllä siitä kahvasti vielä auttaa saa, mutta ei tarvitsee työntää hiellä eteenpäin koko pyörää, ennemmin ohjata: ohjaaminen ja polkeminen yhtäaikaa ei luonnistu vielä.

nyt tekemään jotain muuta, taitaa tulla viileä päivä, tai päiviä. Siitäkin huolimatta, sima kaapissa jo valmiina, munkkeja tehdään huomenna ja arvelin kokeilla tehdä vapuksi elämäni ensimmäisen voileipäkakun, vapaiden ja vapun ja vapauden kunniaksi. sitten ne neljä työpäivää ja vapaata (tosin haen sairaslomaa ensi viikolla jos voimat loppuvat kuin loppuivat viime viikolla)

heippa! 

+maha jo 32+

17.4.2014

ollo 2 ja puoli vuotta hurraa! ollo opoti, iso poika jo.

kevä ton tullut ja tulee lisää vauhdilla, ollaan olavin kanssa ulkoillessa katseltu nuppuja kaikissa pensaissa ja puissa, naapurin krookukset ovat nousseet ja meillä kukkivat leskenlehde jo toista viikkoa. Oi kevät, tapapihallakaan ei ole enää lunta kuin pikkunökäre, lumiukon alavartalon jämä.

Olavi on aloittanut kyselemisen kunnossa, ai mikä, mikä tuo on ja kaikki noiden kysymysten johdannaiset moneen moneen moneen kertaan. Välillä muuten ihan tahallaan. Ollo puhelee paljon ja on tehnyt oman laulunkin, sain sen onneksi videolle: olavi istui pianon edessä ja käänteli sivuja nuottikirjasta, pysähtyi yhdelle sivulle, painoi muutaman kerran koskettimia ja lauloi "lapset leikkii pihalla", käänteli taas sivuja ja tuli sivulle, jossa näkyi lapsia veneessä auringonpaisteessa ja olavi lauloi seuraavaa "lapset leikkii veneessä, lapset leikkii veneessä, paistaa aurinko, paistaa aurinko" ja melodiakin oli ihan passeli, lopun toistoa myöten! hyvä laulu. Olavi kertoi eilen ruokapöydässä, että pienenä hän lauloi tuota lapset leikkii laulua. onhan noista lauluhetkistä aikaa kuitenkin jo viikko, kaksi?

olavi oli mummon ja ukin luona huhtikuun alussa kolme yötä, tämä on herran henkilökohtainen yökyläily-ennätys. Sillä aikaa kun ollo hengaili maalla, myö käytiin tomin kanssa helsingissä oopperassa ja ateneumissa (miun työhommissa, mutta kuitenkin). Hyvä reissu, vaikka kärsinkin hotelliyön ruokamyrkytyksen parissa, ei paljoa ateneum jaksanut kiinnostaa seuraavana aamuna. Tove näyttelyn luento oli ihan mielenkiintoinen, mutta itse näyttely ei oikein sävähdyttänyt, olisi varmasti ollut jotain vaikuttavaa jos olisin kyennyt katselemaan tarkemmin, mutten oikein jaksanut edes seistä edellisyön jäljiltä.

harjoitussupistuksia on ollut vaihtelevan paljon, ei ollosta ollut mitään tällaista, olisiko supistanut muutaman kerran ennen niitä synnytyskäynnistyssupistuksia. Toissapäivänä oli neuvolakin, kaikki ok, vauva pää alaspäin, pää aika alhaalla jo. Nyt saa alkaa oman harkinnan mukaan syömään rautalisää, joten tervetuloa pahanmakuinen rautajuoma taas meille! minulle oli tullut painoa itseäni ahdistavan verran, tosin totesin nousseen määrän olevan oikeasti vähän pienempi, maha ei ole toiminut tuon ruokamyrkytyksen jälkeen kunnolla, joten rautalisä tulee tarpeeseen jos se toimii tälläkin kertaa samoin kuin ollon aikaan. painoa on tullut vähemmän kuin ollosta tässä vaiheessa, mutta silti itseä vähän ahdistaa, jospa se tästä taas. yritän järkeistää taas syömistä, olen lipsahtanut tuonne mässyjen maailmaan, kotvan kun kärvistelisi ilman niin ei tekisi enää mieli. liikuntaakin voisi taas muistaa poikkeusviikkojen jälkeen lisätä, kävelisi päikkärille ja takaisin iltapäivisin, se on jo jotain. hidastahan miun kävely on, mutta kuitenkin. juuri eilen sanoin tomille, että ollosta en muista vaappuneeni kokoaikana, nyt jo välillä tässä vaiheessa, ihan vain koska se on helppoa.

jahkailen muuten nyt tuplarattaiden kanssa. pitäisikö ne hankkia? useilta olen kuullut joo, ja itsekin uskon, että päiväunien ajaksi olisi näppärä olla rattaat, ja välillä muutenkin jos haluaa kävellä vaikka keskustaan. fb kirpparilta varasinkin jo yhdet aamusta, pitää keskustella herra iskän kanssa kuin tehdään, näihin on kuitenkin jemmattu jo raha valmiiksi, joten ei olisi pois normibudjetista (jota muuten helsinki sotki ihan kiitettävästi plus retki ikeaan ostamaan lipasto vauvanvaatteille huoh. onneksi kohta vaihtuu kuukausi).

kuukauden vaihtumisesta puheenollen, tässä kuussa on työpäiviä enää 6 ja ensi kuussa 4 (kun tätä päivää ei lasketa), väliin iskevät pääsiäisloma ja vappuvapaat, sitten muutama päivä vuosilomilla ja sitten äitiysloma jee!

nyt alan tehdä töitä, huoh kuin pitkältä tuntuukaan kiirastorstai, viimeinen työpäivä ennen pääsiäislomaa. yritän tehdä kaiken kokopäivän ajan mahdollisimman hitaasti, että olisi tekemistä koko ajalle. taidan muuten myös hieman laskeskella loppukuun ruokabudjetteja, mahtihommia siis

maisa ja 30+

26.3.-14

ulkona paistaa aurinko, talvitakin ja -kengät siirtyvät tänään varaston puolelle ja ja ja kevät on tulossa. Mahtava ilma, voi kun tänään ehtisi kävelemällä hakemana olavin päikkäristä, olisi ihanaa. pienet on ihmisen toiveet.

maha on voinut hyvin ja kasvanut, neuvolalääkäri oli tällä viikolla ja kaikki on kunnossa, lupaili jopa että voisin saada pidettyä painonnousun 15kg, olisi mahtavaa (mutta toisaalta tykkään syödä). Maha taitaa kasvaa vieläkin keskikäyrällä, pari viikkoa sitten oli vallan alakäyrällä, iso ero olavin vastaaviin viikkoihin jos on uskominen sf-mittoja. vauva on ollut aktiivinen, jumppailee aamuisin 8-9 välillä ja illalla myöhemmin makoillessa telkkarin ääressä ja myöhemmin 21-22 kun olen menossa nukkumaan. Olisipa itsekin yhtä aktiivinen, minulla on kuitenkin tiedossa ainakin kolme kaappia, jotka pitäisi raivata kovalla kädellä, pitäisi katsoa olavin pikkuvaatteetkin läpi ja karsia hyllyllä olevia liian pieniksi jääneitä vermeitä.

Ollo on edelleen -wait for it- söpö. Herra on alkanut kysyä lupaa kaikkeen sydäntäsärkevällä tyylillä "äiti saisinko". toissayönä olavi heräsi sivuvaunusängyssään ja lähti kiipeämään meidän keskeen, ollessaan puoliksi miun päällä kysyi "äiti saisinko tulla", herra sai luvan jatkaa kiipeämistään päätyen kainaloon, ihan kiinni.

Olavi on tehnyt hienoja havaintoja elämästä,  kuten sen että äitillä on iso maha ja että ollolla ja iskällä on pippeli. Hienoja aikoja. Harmillista on se, että olen ilmeisesti liikaa ääneen pohtinut syömisiäni kotona, koska olavi on pari kertaa sanonut syöneensä liikaa. Voi nakke söpö poika jolla on ihan sopivan kokoinen maha (ja omien sanojensa mukaan iso pippeli huoh).

mie teen nyt jotain ja lähden sitten ulos hurraa. ensi viikolla myö iskän kanssa lähdetään helsinkiin oopperaan, 30 viikkojen paukkuminen lähestyy uhkaavasti ja eipähän muuten ole äitiyslomaankaan kauheasti aikaa enää, ja sitten tulee kesä ja vauva!

maisa