20.06.2014

Laskettu aika, olen ollut nyt viikon pidempään raskaana kuin ollosta, hurjaa, kaikki on uutta vaikkei tavallaan olekaan. Odottelua, kahden viikon päästä viimeistään varmaan käynnistellään, vajaan kahden viikon päästä hyvinvointikontrolli ja silloin kai sitä jotain jo tiedetään. Eihän tietenkään ole mahdotonta, että lipla haluaa tulla jo ennen noita heinäkuun päiviä, mutta varaudutaan nyt tuohon toiseenkin vaihtoehtoon. 

Supistuksia tuntunut parina iltana selässä (itse niitä tissihieroen heräteltyäni), mutta loppuvat kun hierontakin loppuu, tullutpahan nyt kokeiltua sekin :)

Olavii lähti jo eilen illalla juhannuksen viettoon mummon ja ukin luo,jos jotain sattuisi tapahtumaan olisi hra suoraan hoidossa, kaikki ollon hoitajat kun ovat juhannuksen vietossa muualla. Ollo on möhkössä kuulema käynyt jo transitilla postin ja löytänyt kuolleen myyrän, vei ukille mennessään limpparia ja juustonaksujakin osti. Kuin voi poika olla innoissaan juustonaksuista... Nyt siis juhannuksen aikana olisi ihan liiankin rentoa lähteä synnyttämään, ei tarvitsisi nähdä ketään, voisi vain lähteä. Edellämainituista syistä tuskin mitään sius tapahtuu :D noo mulla on monta kirjaa lainattuna kirjastosta, juustokakkuainekset ostettuna, illalla tehdään tortilloita, meiilä on ainakin hetken viaplay ja tuleehan sitä jalkapalloakin. Kyllä ajan saa kulumaan näin rentoutuenkin, saa levätä ennen synnytystä (kyllähän se joskus tuolta kuitenkin ulos tulee)

Kyselyitä synnytyksestä on tullut jo naapureiltakin :D , ja kun miulla ei oikein jaksaisi kiinnostaa muiden kiinnostuminen asiasta. Tätäpähän se tulee olemaan siihen asti kun lipla syntyy. Kellekään en ilmoita kun lähdetään, max sille joka tulee olloa vahtimaan. Joku raja. Ei olla vielä yliaikaisia, vasta kahden viikon päästä, korostan, kahden viikon päästä.

Nyt katon onko kaupat vielä auki ja lähden kenties ostamaan vielä hieman jätksiä, jee

Maisa

10.06.2014

Aika kuluu, viiden viikon sisään liplan pitäisi syntyä, vaikka menisikin käynnistelyihin saakka. Liplahan on muuten siis ollon antama nimi vauvalle.

Merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole juurikaan, eilen yksi kipeämpi supistus ja häpyluuta särkee ajoittain, tänään viimeksi kun koetin vähän provosoida kehoani jumppapalllolla keinuen. Helppoa tämä on ollut, vaivat vähäisiä, mitä nyt viime päivinä olen ollut aika äkäinen. Toisella kerralla tämä syntymän odottaminen on vaikeampaa, olen yrittänyt asennoitua siihen faktaan, että vajaan viiden viikon päästä jotain on siis tapahtunut jokatapauksessa, tuijotan ennemmin sinne kuin laskettuun aikaan. Noo, kaikki mitä tapahtuu ennen tuota heinäkuun ekan viikon loppua on sitten voiton puolella, jos jotain tapahtuu ennen sitä. Neuvolasta kerrottiin ikävä fakta, tilastollisesti toinen menee kuulema useammin yli. Huoh.

Ollo on ruvennut laulelemaan paljon, tosi monet perinteiset lastenlaulut menevät ihan ulkoa, osa leikinkin kanssa! Kesän kunniaksi olavi on leikkinyt naapurin vuotta vanhemman pojan kanssa paljon, menevät leikit hyvin yksiin, mahtavaa elämää naapurustossa.

Nyt en jaksa kirjoittaa muuta, sormet on jo tunnottomat (kävin ostamassa jo rannetuenkin), ilmeisesti tällä kertaa miun armoisia ranteita vaivaa lopun kunniaksi rannekanavaoireyhtymä.

Joo, katsellaan milloin tapahtuu mitäkin, toisella kertaa voi kuulema alkaa ihan ilman ennakkovaroituksiakin, ollostahan meni huomenna vedet.

Viisi viikkoa max!

Maisa ja 38+

18.05.2014

Ulkona paistaa aurinko ja on eilisen jälkeen kevään -14 toinen oikeasti lämmin päivä, ihan kesä jo! Varjossakin on lämmintä parikymmentä astetta, koivujen lehdet ovat avautuneet kunnolla, puut näyttävät jo vihreiltä täälläkin kun lehdet peittävät lopultakin ne siitepölyjutut. Takapihalla kustomoidaan saunanlauteita, ollo nukkaa miun jaloissa sohvalla, sämpylätaikina on kohoamassa ja aamupäivästä ehdittiin jo käväistä kalamarkkinoilla ja ostamassa kalaa (citymarketista, ei markkinoilta).

Äitiysloma alkoi kuluneella viikolla, sitä ennen oli muutama päivä vuosilomia ja vielä niitä ennen neljä sairaslomapäivää. Töissä istuminen alkoi tuntua kovin ikävältä ja se aiheutti roimia määriä supistuksia illoiksi. Lääkärissä katsottiin etteivät supistukset olleet vielä aiheuttaneet mitään, kohdunkaula oli entisellään (melkein 5cm) ja kiinni, yskäistessä lyheni inasen. Neuvolan rouvan mukaan uudelleen synnyttäjällä ei välttämättä olekaan paikat höllentyneet vielä tässä vaiheessa, se voi tapahtua yhdessä hetkessä sitten myöhemmin. Maha voi hyvin ja se on ollut viime päivinä kovinkin aktiivinen (sekä vauva, että mahan toiminta siis myös). Maha kasvaa edelleen keskikäyrän alapuolella, minusta tuntuu vielä kovinkin kompaktilta, ainakin jos muistelee ollomahaa ja sen huitelemisia yläkäyrän yläpuolella... Painoa on kertynyt, mutta kertykööt, en stressaa enää siitä. Uskon painonnousun pysyvän kuitenkin alle 20kg, se saa kelvata minulle, viikolla olen kyllä pyörinyt selättimellä,päivittäin, vkloppuna tulee säiden salliessa helposti muutakin liikuntaa, ja joskushan sitä on levättäväkin. Näin on.

Ollo on oppinut polkemaan pyörällään, ihan oikealla pyörällä siis, ei kolmipyöräisellä. Välillä hra haluaa että joku pitää pyörän työntökahvasta kiinni, vaikka polkeekin oikeasti itse kokoajan. Olavi on ruvennut pelleilemään enemmän ja enemmän, hakee huomionsa, niinkuin esimerkiksi tänään leikkipuistossa. olavi kiipesi telineelle ja huusi kovaan ääneen olevansa merirosvo, teki hurjia poikaeleitä (hajaatusta) ja käski kaikki miehet kannelle. Olavi mölisi myös jotain käsittämätöntä, jotain tyyliin häpädäähäpädää, emt.

Nyt menen vääntämään sämpyt seuraavaan vaiheeseen, ja kohta on myös uusien perunoiden pesu (ruotsalaisia vielä, suomalaisten hinnalla olisi pitänyt saada koko perunapelto minusta nähden) ja salaatin silppuaminen.

Ps. Kovasti oli ajatuksena sulkea tämä blgi, mutten teekään sitä vielä, oli niin näppärää kaivaa täältä esiin se milloin ollo oppi mitäkin, samaa voisi yrittää vauvankin taitojen suhteen. Itselleni siis kirjoitan tänne asioita muistiin jatkossakin, siksi harva päivitystahti.

Nyt muihin hommiin, maisa ja maha 35+

Ps. Tein pari viikkoa sitten hiton hyviä korvapuusteja, olivat pakastuksenkin jälkeen hyviä, miusta voi sittenkin tulla äiti joka osaa tehdä pullaakin

29.04.

voi juku, täytin vuosia, on ollut lämmin, maha melskaa ja ollo laulaa autolaulua (siitä "...koko päivän").

Päikkärissä oli eilen ollut vappunaamiaiset, ollolla oli päässään prismasta palomiehiltä saatu palomieskypärä (muovinen, teippailtu jo joistain kohdista kasaan) ja ilmeisesti oli tykännyt päivästä, oli kuulema pomppinutkin. 

Olavilla on enää viisi hoitopäivää jäljellä nyt keväällä, kun tämäkin päivä lasketaan mukaan. Tämähän tarkoittaa tietenkin myös sitä, että minulla on vain viisi työpäivää jäljellä, sitten pari vuosilomapäivää ja äitiysloma. Huominen onkin jo vapaata ja vapun seutu muutenkin, ensi viikolla pitkät neljä työpäivää jäljellä. Tekemistä ei ole enää kauheasti, ja istuminen alkaa puuduttaa. Kun istuu koko päivän töissä (pääasiallisesti asiat on pakko hoitaa koneella) kostautuu ilta, supistuksia ja väsyttää ja turvottaa ja ei voi kuin maata. Niinä päivinä kun en ole ollut töissä moisia ongelmia ei ole ollut läheskään noissa mittakaavoissa. Supistuksia on päivittäin, jokunen kipeämpikin, viime kerralla supistuksia ei ollut nimeksikään, vasta silloin ihan lopussa, synnytystapa-arvion jälkeen, no nyt supistelee kyllä päivittäin ja monesti.

Painostressaamisen päätin lopettaa kokonaan (nämähän ovat tahdon asioita). Minulle tuli jo huono omatunto, kun toiset eivät saa lapsia vaikka tekisivät mitä, ja minä saan ja sitten kehtaan valittaa jostain kilojen kertymisestä. Tyhmä minä, nyt lopetan sen, paremmalla mallilla tässä ollaan jokatapauksessa kuin viimeksi. Kunpa kaikki saisivat lapsen, jotka sitä yrittävät.

Mahassa on menossa melkoinen mylkkäys, toivottavasti vauva ei luule kääntyvänsä toisin päin, viimeksi neuvolassa oli pää alhaalla, raivotarjonnassa jo, mutta eilen illalla ja tänään liikkeet ovat tuntuneet toisissa kohdin, kenties vaan siirtelee takamustaan puolelta toiselle, toivotaan. Kyllähän sitä kokoa jo alkaa olla vauvallakin. kovasti yrittää tulla tämäkin vauva läpi takapuolensa voimin tuosta kylkiluiden hoodeilta, on ihan kosketusarkoja kohtia ylävatsalla, istuminen ei muuten auta tähän pätkääkään.

Olavi on laitellut meidän kanssa vauvan vaatteita lipastoon, mutta kauheasti ei tunnu kiinnostavan, ehkä pitäisi kohta laittaa jo pinnasänky paikoilleen, auttaisi ymmärtämään (kenties) mitä tapahtuu. Sisarustattaakin on ostettu lenkkeily- ja nukutustarkoitusta varten, saapuvat tampereelta joensuuhun viikonloppuna, eikun säilytyspaikkaa etsimään! Kaikki hankinnat ihan ok mallilla, vaatteita on jo ennestään ja niitä on saatu lisää (kiitos satu) ja pitäisi ostaa vielä pari pienenepientä nepparibodyä ja se sisarusseisomalauta brioihin.

Olavi on kokeillut tässä kevään mittaan pari kertaa isompaa polkupyörää (ei kolmipyöräistä vaan sitä pienintä oikeaa) ja eilen hra polki jo mallikkaasti. Minä oletin että olavi honaa tuon polkemisen tarpeen vasta paljon myöhemmin, syksystä, mutta ihan itse saa poljettuaan itseään jo eteenpäin pieniä matkoja. Kyllä siitä kahvasti vielä auttaa saa, mutta ei tarvitsee työntää hiellä eteenpäin koko pyörää, ennemmin ohjata: ohjaaminen ja polkeminen yhtäaikaa ei luonnistu vielä.

nyt tekemään jotain muuta, taitaa tulla viileä päivä, tai päiviä. Siitäkin huolimatta, sima kaapissa jo valmiina, munkkeja tehdään huomenna ja arvelin kokeilla tehdä vapuksi elämäni ensimmäisen voileipäkakun, vapaiden ja vapun ja vapauden kunniaksi. sitten ne neljä työpäivää ja vapaata (tosin haen sairaslomaa ensi viikolla jos voimat loppuvat kuin loppuivat viime viikolla)

heippa! 

+maha jo 32+

17.4.2014

ollo 2 ja puoli vuotta hurraa! ollo opoti, iso poika jo.

kevä ton tullut ja tulee lisää vauhdilla, ollaan olavin kanssa ulkoillessa katseltu nuppuja kaikissa pensaissa ja puissa, naapurin krookukset ovat nousseet ja meillä kukkivat leskenlehde jo toista viikkoa. Oi kevät, tapapihallakaan ei ole enää lunta kuin pikkunökäre, lumiukon alavartalon jämä.

Olavi on aloittanut kyselemisen kunnossa, ai mikä, mikä tuo on ja kaikki noiden kysymysten johdannaiset moneen moneen moneen kertaan. Välillä muuten ihan tahallaan. Ollo puhelee paljon ja on tehnyt oman laulunkin, sain sen onneksi videolle: olavi istui pianon edessä ja käänteli sivuja nuottikirjasta, pysähtyi yhdelle sivulle, painoi muutaman kerran koskettimia ja lauloi "lapset leikkii pihalla", käänteli taas sivuja ja tuli sivulle, jossa näkyi lapsia veneessä auringonpaisteessa ja olavi lauloi seuraavaa "lapset leikkii veneessä, lapset leikkii veneessä, paistaa aurinko, paistaa aurinko" ja melodiakin oli ihan passeli, lopun toistoa myöten! hyvä laulu. Olavi kertoi eilen ruokapöydässä, että pienenä hän lauloi tuota lapset leikkii laulua. onhan noista lauluhetkistä aikaa kuitenkin jo viikko, kaksi?

olavi oli mummon ja ukin luona huhtikuun alussa kolme yötä, tämä on herran henkilökohtainen yökyläily-ennätys. Sillä aikaa kun ollo hengaili maalla, myö käytiin tomin kanssa helsingissä oopperassa ja ateneumissa (miun työhommissa, mutta kuitenkin). Hyvä reissu, vaikka kärsinkin hotelliyön ruokamyrkytyksen parissa, ei paljoa ateneum jaksanut kiinnostaa seuraavana aamuna. Tove näyttelyn luento oli ihan mielenkiintoinen, mutta itse näyttely ei oikein sävähdyttänyt, olisi varmasti ollut jotain vaikuttavaa jos olisin kyennyt katselemaan tarkemmin, mutten oikein jaksanut edes seistä edellisyön jäljiltä.

harjoitussupistuksia on ollut vaihtelevan paljon, ei ollosta ollut mitään tällaista, olisiko supistanut muutaman kerran ennen niitä synnytyskäynnistyssupistuksia. Toissapäivänä oli neuvolakin, kaikki ok, vauva pää alaspäin, pää aika alhaalla jo. Nyt saa alkaa oman harkinnan mukaan syömään rautalisää, joten tervetuloa pahanmakuinen rautajuoma taas meille! minulle oli tullut painoa itseäni ahdistavan verran, tosin totesin nousseen määrän olevan oikeasti vähän pienempi, maha ei ole toiminut tuon ruokamyrkytyksen jälkeen kunnolla, joten rautalisä tulee tarpeeseen jos se toimii tälläkin kertaa samoin kuin ollon aikaan. painoa on tullut vähemmän kuin ollosta tässä vaiheessa, mutta silti itseä vähän ahdistaa, jospa se tästä taas. yritän järkeistää taas syömistä, olen lipsahtanut tuonne mässyjen maailmaan, kotvan kun kärvistelisi ilman niin ei tekisi enää mieli. liikuntaakin voisi taas muistaa poikkeusviikkojen jälkeen lisätä, kävelisi päikkärille ja takaisin iltapäivisin, se on jo jotain. hidastahan miun kävely on, mutta kuitenkin. juuri eilen sanoin tomille, että ollosta en muista vaappuneeni kokoaikana, nyt jo välillä tässä vaiheessa, ihan vain koska se on helppoa.

jahkailen muuten nyt tuplarattaiden kanssa. pitäisikö ne hankkia? useilta olen kuullut joo, ja itsekin uskon, että päiväunien ajaksi olisi näppärä olla rattaat, ja välillä muutenkin jos haluaa kävellä vaikka keskustaan. fb kirpparilta varasinkin jo yhdet aamusta, pitää keskustella herra iskän kanssa kuin tehdään, näihin on kuitenkin jemmattu jo raha valmiiksi, joten ei olisi pois normibudjetista (jota muuten helsinki sotki ihan kiitettävästi plus retki ikeaan ostamaan lipasto vauvanvaatteille huoh. onneksi kohta vaihtuu kuukausi).

kuukauden vaihtumisesta puheenollen, tässä kuussa on työpäiviä enää 6 ja ensi kuussa 4 (kun tätä päivää ei lasketa), väliin iskevät pääsiäisloma ja vappuvapaat, sitten muutama päivä vuosilomilla ja sitten äitiysloma jee!

nyt alan tehdä töitä, huoh kuin pitkältä tuntuukaan kiirastorstai, viimeinen työpäivä ennen pääsiäislomaa. yritän tehdä kaiken kokopäivän ajan mahdollisimman hitaasti, että olisi tekemistä koko ajalle. taidan muuten myös hieman laskeskella loppukuun ruokabudjetteja, mahtihommia siis

maisa ja 30+

26.3.-14

ulkona paistaa aurinko, talvitakin ja -kengät siirtyvät tänään varaston puolelle ja ja ja kevät on tulossa. Mahtava ilma, voi kun tänään ehtisi kävelemällä hakemana olavin päikkäristä, olisi ihanaa. pienet on ihmisen toiveet.

maha on voinut hyvin ja kasvanut, neuvolalääkäri oli tällä viikolla ja kaikki on kunnossa, lupaili jopa että voisin saada pidettyä painonnousun 15kg, olisi mahtavaa (mutta toisaalta tykkään syödä). Maha taitaa kasvaa vieläkin keskikäyrällä, pari viikkoa sitten oli vallan alakäyrällä, iso ero olavin vastaaviin viikkoihin jos on uskominen sf-mittoja. vauva on ollut aktiivinen, jumppailee aamuisin 8-9 välillä ja illalla myöhemmin makoillessa telkkarin ääressä ja myöhemmin 21-22 kun olen menossa nukkumaan. Olisipa itsekin yhtä aktiivinen, minulla on kuitenkin tiedossa ainakin kolme kaappia, jotka pitäisi raivata kovalla kädellä, pitäisi katsoa olavin pikkuvaatteetkin läpi ja karsia hyllyllä olevia liian pieniksi jääneitä vermeitä.

Ollo on edelleen -wait for it- söpö. Herra on alkanut kysyä lupaa kaikkeen sydäntäsärkevällä tyylillä "äiti saisinko". toissayönä olavi heräsi sivuvaunusängyssään ja lähti kiipeämään meidän keskeen, ollessaan puoliksi miun päällä kysyi "äiti saisinko tulla", herra sai luvan jatkaa kiipeämistään päätyen kainaloon, ihan kiinni.

Olavi on tehnyt hienoja havaintoja elämästä,  kuten sen että äitillä on iso maha ja että ollolla ja iskällä on pippeli. Hienoja aikoja. Harmillista on se, että olen ilmeisesti liikaa ääneen pohtinut syömisiäni kotona, koska olavi on pari kertaa sanonut syöneensä liikaa. Voi nakke söpö poika jolla on ihan sopivan kokoinen maha (ja omien sanojensa mukaan iso pippeli huoh).

mie teen nyt jotain ja lähden sitten ulos hurraa. ensi viikolla myö iskän kanssa lähdetään helsinkiin oopperaan, 30 viikkojen paukkuminen lähestyy uhkaavasti ja eipähän muuten ole äitiyslomaankaan kauheasti aikaa enää, ja sitten tulee kesä ja vauva!

maisa

06.03.2014

maaliskuu, hurraa! Tänään poistin työhuoneen seinältä helmikuu-kalenterisivun, sivut vähenevät, eläköön! jippii!

Huomenna alkaa jo 26 viikko, maha tuntuu kompaktilta, ainakin jos vertaa netistä löytyviin samanikäisiin mahoihin, huh. Voi tietenkin olla myös niin, etten vain käsitä tätä asiaa, minusta maha kuitenkin on vielä pieni, aika sopivan kokoinen. Tyyppi mahassa on vaihtelevan aktiivisella tuulella, varmasti kivaa, kun mahtuu vielä pyörimään useampaan suuntaan tuolla sisällä, ei tarvitse tyytyä tuijottamaan vain mahan etuseinää.

Viimepäivinä on tullut ensimmäiset tunnistettavat harjoitussupistukset. Näitähän ei tullut lainkaan Olavin aikaan, tai ainakaan en niitä älynnyt. Eilenkin vielä itseasiassa mietin, että joko tyyppi venyttelee ihan miun mahan etuseinää vasten tai sitten supistaa, ei asiaa johon google ei vastausta löytäisi, ja päädyin kyseessä olleen supistuksen. Näitä tulee ehkä kaksi päivässä (maksimissaan), toissapäivänä ehkä ensimmäisen kerran, eivät ole kipeitä ja maha vain menee kovaksi palloksi. Tuon palloutumisen aikana itseasiassa kohdun koko hahmottuu aika hyvin, tuossa keskellä se on, ei edes vielä kyljissä asti :)

Noin niinkun muuten arkeen kuuluu sitä, että kelan papereita on täytelty ja nyt odotan soittoa ja tarkennuskyselyä sieltä suunnasta, jotain häikkäähän siinä on, mutta se on jo tiedossa. Päätöstä ei edes voi tulla ennen kesäkuuta, vasta toukokuun lopussa sinne saa toimitettua tarvittavia papereita tuloista, kevättä odotellessa. Äitiyspakkausta meille tuskin otetaan, tätä on jahkailtu, kivoja vaatteita siinä uudessa pakkauksessa kyllä olisi muutamia, mutta mutta. Noin kaikki on tallessa, eikä tarvetta toiselle toppahaalarille esim. ole plus haluan ostella jotain.

Ollo-Opoti on ollut taas äärimmäisen söpö ja herra on pyrkinyt korostamaan omaa söpöyttään seuraavilla lausahduksissa

-arvaa mitä äiti meijän äiti, sinä oot rakas
-Ei tämä voi olla totta
-Minulla haukottaa äiti, eikö sinulla?
-Kuka se oli? Ollo sen jälkeen kun pieraisi
-Magneettimies auttaa sinua äiti 
 -Ei hättää äiti, Pyöräillessä, vailla syytä
-Kiva nähdä,sinua äiti, Kun ollaan oltu yhdessä koko päivä
-minä oon robotti hukkanen (tai rukkanen) 

Ollo on kyllä mukava, aamulla oli huolissaan, että enhän minä lähde yksin töihin, mukava Ollo. Ostettiin kevääksi Olaville Popin kuoritakki ja -housut, huomenna voisi ostaa siihen alle fleecetakin, jospa niillä pärjäisi. Kauan jahkailin haalarin ja takkihousu-yhdestelmän välillä, mutta takkiin päädyin kun sopiva tuli vastaan. Eiköhän tämä kevät takillakin pärjätä, käyttöaika haalarille tuntuu jotenkin niin lyhyeltä isommalla lapsella. Voi tosin olla, että pakko on etsiä vielä myöhemmin haalari ohelle, saas nähdä. Kokoarviointi oli vaikeampaa kuin koskaan, ostin 92-kokoisen ja se on juuri ja juuri sopiva, toivottavasti menee koko kevään. Olavi on kyllä mahtanut kasvaa hieman pituutta tässä talven mittaan, toppahaalarin (molon 86) lahkeet eivät ole enää rytyssä samalla tavalla kuin viime vuoden puolella. 

Nythän täälläpäin on menossa hiihtoloma, mutta minulla mitään lomaa ole, kevyempi työviikko kylläkin. Olen säälittävän, vilpittömän innoissani siitä, että huomenna lähdetään käymään porukalla sisarusten kanssa bussilla Kuopiossa, ikea ja matkus, aikaa niin paljon, että nyt jo kyllästyttää. Silti olen innoissani, ei mene vahvasti minullakaan.

nyt muihin hommiin,

maisa