Sankarillisesti selätetty verikoe!

Niin, neuvolasta sitten loppujen lopuksi soitettiin vasta perjantaina (voi soittoa odottavan äidin tuskaa ja kärsimättömyyttä), ja niinhän siinä kävi, että pikku nakkia (Olavia) odotti näytteenottokeskuksessa lähete verikokeisiin. Tänään niihin sitten loppujen lopuksi selvittiin.

Suurella jännityksellä odotin tuota kauheaa tapahtumaa, mutta siitähän selvittiin verraittain mahtavasti, vaikka herrasta kolme isoa aikuisten putkellista verta (hyi yäk) otettiinkin, suurin tuska oli se, kun herrasta pidettiin kiinni.  Ei suinkaan se, että pistettäisiin tai valutettaisiin verta vaan se, kun julmettu äiti piti kiinni koko pojasta ja julmettu hoitaja vielä varmisti ikävyyttä pitämässä kädestä kiinni. Voi lapsen surua. Kokeissa tutkitaan ilmeisesti ainakin kilpiraudasarvoja, tulehdusarvoja ja keliakiaa. Kahdesta ensimmäisestä saa tuloksia näytteenottajan mukaan soittaa neuvolasta jo tänään iltapäivällä, voi jännitystä!

nakkipoika ja isänsä voikukkien keskellä silloin kun vielä paistoi aurinko

Ja nooh, mitä muuta verikokeiden ohella on kuulunut tänne? Ei kummempia, mummoloissa vierailtu, mäkiauto-jossainjutussa käyty katsomassa mäkiautoja ja ennenkaikkea kahta longboard-laskijaa. AI NIIN PAITSI ETTÄ OLAVI ON OTTANUT JA NOUSSUT MUUTAMAN KERRAN ITSE SEISOMAAN TUKEA VASTEN! Dude, kevyen jäntevä poika. Yksi ilta hengailtiin koko perhe olohuoneessa, ja kun silmä vältti, Olavi nousi seisomaan sohvaa vasta, ja ai että kuin helppo on nousta seisomaan tiskokoneen avointa luukkua vasten.

ja tästä asennosta noustaan sitten kevyesti ylös

Ei voi olla kovinkaan sairas tuo lapsi, kun liikunnallisesti tuntuisi kehittyvän varsin oivassa aikataulussa.

Tällä hetkellä kuvassa esiintyvä valaisin on roskiskatoksessa. Joku repi sen kahtia.

Ja sitten elokuusta, silloin minä kaikkien suunnitelmieni vastaisesti menen töihin. Se niistä mielipiteistä, että olen kotona lapsen kanssa siihen asti kun kolmevuotta häämöttää näköpiirissä. Vaan ehei, satuin saamaan niin huipun työn paikallisessa kaupunginteatterissa, että pakko mennä. Voi jalkaa oven väliin, eikä Herra Nakkepellenkään tarvitse mennä hoitoon kuin aamupäivän neljäksi tunniksi. Teatterilla tehdään kaksiosaista päivää, joten Olavi menee joko päikkäriin tai perhepäivähoitajalla aamun työtunneiksi (10-14), sitten minä haen herran kotiin ja sitten iloitaan yhdessä, ja sitten kun minä menen iltatunneiksi töihin (18-21.30) on herra iskä poikansa kanssa kotona. Voi mahtavaa, elokuussa sitten sitä. Tai siis itseasiassa Olavilla alkaa hoitoaika vasta syyskuussa, kun iskä jää heinäkuuksi vanheimpaanvapaan vikalle pätkälle, ja saa näin ollen olla koko elokuun isäkuukaudella. Voi mahtavaa meidän elämän paras kesä tulossa, ollaan koko perhe elokuuhun asti kotona, voidaan pikniköidä ja matkustella kotimaassa, MAH-TA-VAA! kunhan vain iskä ensin hoitaa kuluneen vuoden koulun rästihommat pois niin kesä voi alkaa.

mahtikesä alkaa tästä wuhuu!

Kesää vaan kaikille, kohta aletaan soitella neuvolaan varmistuksia siitä, ettei mitään ole hätänä. En tosin usko, että se sujuu niin helposti, varmasti on jossain joku bugi ja neuvolalla ei ole mitään tietoja mistään.

hei jou ja parempia kelejä odotellessa