pituuttomuutta ja hullupitkä postaus (vrt.aiemmat postaukset)

No niin, nyt onkin pitänyt kiirettä tällä suunnalla, reissattu on Tampereella Olavin kummien kihlajaisissa, käyty ennenkaikkea ikeassa (huoh) ja äitienpäivän vietossa toisessa mummolassa. Aika juoksee.

äitienpäivänä mummolassa enon yli 20 vuotta vanhassa haalarissa

Äitienpäivänä Olavi tutustui varsinaisesti ensimmäistä kertaa kunnolla nurmikkoon, ei maistunut ilmeisesti mitenkään erityisen hyvälle. En ihmette, viime vuotista oli vielä. äitinsä poika kun kaikkea maistellaan tai ennenkaikkea syödään.

Meillähän oli perjantaina muuten se kasvukontrollineuvola, eikä sitä pituutta vieläkään ollut tullut neuvolan tädin mielestä riittävästi, nyt ollaan menossa 66,5cm, ja enemmän olisi siis saanut olla. Tänään pitäisi terkkarin lääkärin katsoa käyriä ja ilmoitella minulle sitten mikäli jotain kokeita haluaa otettavan. Minun mielenrauhani onneksi muutamakin varhaiskasvatuksen ammattilainen tuttavapiiristä on todennut Olavin olevan ihan terve ja reipas poika, kasvaa vaan nyt vähän hitaammin. Kyllä muuten silti jännittää odottaa mahdollista soittoa hyi yäk. Jos jää lyhyeksi, niin ainoat vaihtoehdot (omien kokemusteni perusteella, lyhyet pojat) ovat olla nynny tai sitten ärsyttävä suuriegoinen pelle. Voi kasva Olavi kasva normaalisti jatkossa jookos!

 

Kuten muuten ylläolevasta kuvasta voi nähdä, meillä  on jo istuttu parin viikon ajan supertukevasti omillaan, istumaan myös noustaan itse, Olavi osaa nykyisin kontata luo ja ojentaa kädet, jolloin hänet pitää auttaa ylös seisomaan. Kahden tutun päiväkodin tädin arvio on, että kohta kävellään. Voi luoja. Eihän tämä poika voi olla sairas, vaikka hitaammin onkin nyt parin kuukauden ajan kasvanut, kun liikkelle ollaan lähdetty ehkä jopa keskivertoa aiemmin. Soittaisivat nyt sieltä tyhmästä neuvolasta.

Sitten saamani tunnustuksen pariin, kiitos vain paljon wishfulrider !

Siis;

1. Miksi aloitit bloggaamisen?

 

Koska olin raskaana ja halusin purkaa alun pelkotunteita ja kirjoittaa asioita muistiin. Minulla on myöskin banaanilehväinen raskauspäiväkirja, mutta koko raskauden aikan jaksoin kirjoittaa siihen kahdesti. Ei siis kauhean kattavia muistoja siellä.

2. Mitä ilman et voisi elää?

No tietenkään en voisi elää ilman perhettä, kevyemmistä asioista mainitsisin salmiakin ja jätskin ja lumisen joulun ja kevään ensimmäisen vihreyden.

3. Missä haluaisit asua?

Paikkakunnallisesti mieluiten täällä jossain Pohjois-Karjalassa, täällä on kivan pientä, mutta kuitenkin melkein kaikkea saa mitä tarvitseekin. Asunnollisesti olisi kivempi  asua maan tasalla, rivitalo- tai paritalokotia odotellessa ja etsiskeltäessä.

4. Kun olit pieni, mikä halusit olla isona?

Sisustussuunnittelija ja jossain vaiheessa myös floristi. Kukkia minulla on kotona, sisutus on harrastus. Ja nyt näyttäisi siltä, että ensi vuonna minulla onkin mahdollisuus tehdä työtä teatteriharrastukseni parissa, siitä lisää loppuviikosta kun asia varmistuu suuntaan tai toiseen.

5. Oletko saavuttanut elämässäsi jotain suurta?

Taas jotenkin ilmiselvä vastaus, olen tehnyt lapsen, terveen sellaisen. Minulla on oiva perhe ja suku, ja koulut on käyty ja yksi unelmien työpaikoista lähestyy. Nyt rullaa hyvin, vielä kun saisi lisää lapsia jossain vaiheessa, kun siihen vaiheeseen ensin ehtii.

6. Nolo salaisuus, mitä olet piilotellut pitkään?

En tiedä, Tomille olen kertonut aikalailla kaiken, minoon niin tylsä, että möläyttelen asioita. Raskautta piilottelin kyllä facebookissa viime juhannukselle asti, silloin laitoin ensimmäisen kuvan sinne jossa maha näkyi, viikkoja oli kuitenkin jo joku yli 20.

7. Oletko onnellinen, miksi?

kyllä minä olen onnellinen, pitää vain välillä muistaa se. Aurinko paistaa, Olavi nukkuu, puut ovat vihreitä ja kohta lähdetään koko perheellä kaupungille. Suurin ilo tällä hetkellä tulevien mahdollisten työjuttujen lisäksi on se, että meidän koko perhe on kesällä kotona, kun iskä jää vissiin vanhepainvapaalle ja sitteen matkustellaan suomessa ja käydään Olavinlinnassa retkellä, ja piknikeillä rannoilla.

8. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?

Minulla on ainakin toinen lapsi, ehkä kolmas mahassa ja Olavi on jo huolestuttavan iso. Ja minäkin varmaan kun en enää väliä painostani :D 

toivotaan toivotaan toivotaan.

9. Asia minkä olisit tehnyt toisin, olisi?

Olisin syönyt hillomunkin joita ostin vieraille. Minä en kahvilla syönyt yhtään ja sitten pitikin jo lähteä suoraan reissuun ja munkki jäi syömättä. se harmittaa.

10. Puheenaihe josta tykkäät puhua paljon?

 

yhden lapsen vanhempana tietenkin oma lapsi.

11. Asia jota et saa pois mielestäsi?

 

no sitä, että saisivat soittaa sieltä neuvolasta.

No niin, se siitä haasteesta. Taidan olla laiska ja välittää osittain samat kysymykset juuri SINULLE, joka nyt luet tätä:

1. Mistä pienistä asioista tulet onnelliseksi?

2. Mitä ilman et voisi elää?

3. Missä haluaisit asua?

4. Kun olit pieni, mikä halusit olla isona?

5. Varhaisin muistosi?

6. Ensimmäiset sanasi?

7. Oletko onnellinen, miksi?

8. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?

9. Asia minkä olisit tehnyt toisin, olisi?

10. Puheenaihe josta tykkäät puhua paljon?

11. Asia jota et saa pois mielestäsi?

 

 En muuten ihmettele, jos ei jaksa tehdä näitä kyselyitä enää, ei siis paineita SINÄ LUKIJA.

 

Olavin kanssa omapihahommilla. Huom Olavin kengät unohtuivat sisälle.

 No niin. Eihän tuota asiaa edes tullutkaan paljoa, eipä siinä kun on tiivissanainen. Perjantaina siis selviää meidän perheen tilanne elo-toukokuussa, meneekö olavi päikkäriin osaksi päivää, itkun paikka mahdollisesti. Siitä lisää silloin. Neuvolasta ei olla vieläkään soitettu, paskiaiset. Minä uskon, että poika on terve, mutta ottaa vaan oman aikansa kasvulleen. huoh, niinhän, eikö vaan olkein noin?1

 

 

Maisa, nukkuva poika ja hiljainen kännykkä.