10 viikkoa ja 4 päivää

Joulu on vietetty ja huomenna olisi sitten tämän vuoden viimeinen päivä, ja samalla meidän ensimmäinen hääpäivä. Kylläpä kulunut vuosi meni no-pe-as-ti. Huh ei oikein vieläkään pysty käsittämään mitä kaikkea on sattunut ja tapahtunut, merkittävimpänä tapahtumana luonnollisestikin raskaus ja Olavi ylipäätään. Ja siinäpä se koko vuosi sitten oikeastaan menikin.

Joulu meillä meni perinteiseen malliin: ensin oltiin tomin äidillä ja siitä sitten aattona vaihdettiin toisten mummon ja ukin luo. Mummolla tosin oli keuhkokuume, joten vähän vaisuahan siellä kotona oli. Olavi sai paljon lahjoja, yhtään niistä ei avannut itse, eikä ole tainnut edes huomata uusia lelujaan tai vaatteitaan. Pikkuhiljaa sitten.

Minullakin oli kuumetta tässä kaksi päivää vaihtelevasti (pahimmillaankin kuitenkin vain 38), ja odottelin jo keuhkokuumetta tulevaksi, mutta eipä tainnut tulla.

Joo, herrat nukkuu, ja taidan minäkin ottaa riskin ja olla sen verran pystyssä, että saisin hieman siivottua täällä.

Hei hyvää uuttavuotta kaikille ja hyvää hääpäivää meille

helei

kaksikuukautta hurraa!

No niin. tänään herra olavi sitten on jo kaksi kuukautta vanha. voi pojat kun aika on juossut (onneksi muistan mainita ajan nopeasta kulumisesta joka kerta).

Ensi viikolla olisi sitten neuvola, ja ensimmäisen rokotteen aika, ja kuulokoe sairaalassa. kone oli kuulema rikki silloin kun oltsu syntyi, joten herran kuuloa käydään sitten testaamassa näin jälkikäteen. tosin kyllä kuuloa tuntuisi olevan.

käytiin ostamassa oltsulle uusi isompi karhupuku (tuo päällä oleva on kokoa 56, ja eihän se enää meinaa mahtua) automatkoja varten, ettei aina tarvitsisi tunkeutua isoon ja paksuun haalariin.

Oltsu on nukkunut viimeöinä omaan tapaansa, heräten muutaman kerran. vähän on tosin alkanut näkyä merkkejä siitä, että hereillä ollaan mieluummin ja pidempään öisin. Ei vielä jaksaisi stressata asiasta, eiköhän se ala sitten itsestään jonkinverran oikenemaan kun aika on kypsä. Vaikeaa se vaan on öisin olla hymyilemättä tai seurustelematta kun oltsu niin viattoman iloisesti juttelee ja ääntelee ja hymyilee vaikka kello olisi kuinka kolme.

ensi viikolla sitten vietetään joulua, ja ollaan huisin kauan kyläilemässä (keskiviikkona lähdetään ja kotiin tullaan varmaan vasta maanantaina tai tiistaina) ja sitten onkin jo uusivuosi ja meidän epoensimmäinen hääpäivä. suunnitelmat auki.

nyt tekemään jotain muuta helei

herra 7vko ja kuusi päivää

no niin. vajaa viikko sitten meillä vietettin ristiäisiä, herra sai virallisesti etunimekseen Olavin, muut nimet ovat eliel ja tapani´(jälkimmäinen kulkee miehen suvussa). oltsu nukkui koko toimituksen ajan, ja kaikki sujui rennon sutjakasti

herralla alkaa olla oma unirytminsä, yhden jälkeen herätys neljältä ja sitten noustaan kasin pintaan. ei minusta paha, mies valvoo tuon ensimmäisen syötön, joten minä pääsen nukkumaan jo kymmenen yhdentoista aikoihin. kai monet vauvat nukkuvat paljon pidempiäkin pätkiä, mutta monet varmasti nukkuvat paljon vähemmänkin. yhtäkaikki, tällä systeemillä meillä mennään.

olavi on alkanut hymyillä enemmän ja enemmän kokoajan, ja herra alkaa selvästi vastata hymyyn useammin ja useammin, ääntäkin alkaa kuulua (muutakin kuin huutoa), ja tänäaamuna hän sanoikin vahingossa "kuu". fiksu poika vaikkei kuutamoa ollutkaan.

ensi viikolla olavi on jo kaksi kuinen, kuinka kummassa aika kuluukaan näin nopeasti. pari päivää sitten oli ensimmäisen lääkärikäynnin aika, pituus menee keskikäyrillä (nyt reilut 56) ja painon nousu on hidastunut alusta, mutta ei mitenkään hälyyttävästi, vaan ihan käyrillä sielläkin mennään. nyt olavi painaa noin 5,5kg, ja kantoliinalle alkaa olla tarvetta. herra nukkuu liinassa hyvin (kokeiltiin kummitädin ylle) ja saapahan hommailla itsekin kotona jotain  samalla kun herra nukkuu.

nyt iskä ja poika ovat nukkumassa, taidan minäkin mennä vielä pötköttelemään.

hei ja hou ja hyvää joulukuun 11. päivää!

herra 6vko ja 3 päivää

aika vaan kuluu ja kohta on jo joulu voi mah-ta-vaa!

Isä ja poika ovat lenkillä, ja kuinka minä käytän tämän rentouttavan hetken yksin hiljaisuudessa? soitan joululauluja kovaa ja siivoan kaikkia mitä yllättävimpiä paikkoja tulevia ristiäisiä varten. Yök. luulen, ettei kukaan (edes mummo) onnistu mitenkään penkomaan meidän makuuhuoneen puuarkun taustaa, mutta parempi kuitenkin siivota sieltäkin kaikki aikojen saatossa sinne tipahtaneet paperin ja miljoonat pinnit.

herran kanssa aika on sujunut siis nopsaan ja ennenkaikkea yllättävän rattoisasti. Vähän mahavaivaa on ollut, mutta niistäkin huolimatta itkeminen on ollut minun mielestäni vähäistä. Viime yönä nukuin jopa, herran tähden, kuuden tunnin yöunet putkeen. voi kun voi ihminen olla vähästä onnellinen.

Ensi viikon alussa olisi sitten ristiäiset, kummiasiat on jo setvitty ja se asia on selvä, huomenna tavataan papin kanssa kastekeskustelun merkeissä, lauantaina ja sunnuntaina leivotaan mummon ja ukin luona ja sen arkunkin takaa on nyt siivottu. Sunnuntaille mahtaa jäädä imurointi, mutta se on pientä kun nyt sellaiset pahimmat kasat on selvitetty, tai ainakin piilotettu.

pikkuherra kasvaa kauheaa vauhtia, eikä ole oikeastaan enää mikään pikkuvauva, vaan ihan oikea vauva jo, niskat vahvistuvat ja kova yritys on päästä liikkeelle kaikkia todennäköisyyksiä vastaankin.

no niin, nyt on istuttu riittävästi, pitää mennä laittamaan pyykkejä ja järjestelemään meidän astiahyllyä, ja ennenkaikkea sen eteen luonnollisestikin kertyneitä rasvoja ja banaaneja ja teippikasoja.

helei.

synnytys ja käynnistelyt ja yöh

No niin aika on sitten rientänyt ja vinhaa vauhtia.

Niinhän siinä sitten kävi, että samana iltana kun viimeksi kirjoitin (rv 38+4) illalla seitsemän aikaan kuului hulahdus ja vedet menivät. Minua vain nauratti, en oikein uskonut synnytyksen alkavan näin, olin vain odottanut supistuksia. Vettä valui ja valui, sairaalaan lähdettiin ohjeiden mukaan kymmenen aikaan illalla. hurja reilu parin sadan metrin matka sairaalaan taittui kävellen, mutta hissille en alakerran hoitohenkilökunnan mukaan enää saanut kävellä (pientä liioittelua?!) joten loppumatka synnytysosastolle taittui pyörätuolilla. kätilön mukaan täysin turhaa ja melkoista amerikka-meininkiä.

 No sittenpä tutkittiin mikä oli tilanne. Neste todettiin vedeksi (huh mikä yllätys), supistuksia ei ollut lainkaan, tai todella vähän. Paikat olivat kiinni, joten en jäänyt panttaamaan synnytyssalia, vaan pääsin omaan huoneeseen osastolle. Mies jäi yöksi huoneeni lattialle, mikä minusta oli ihanaa, miehestä ei varmaan niinkään.

Aamulla tilanne ei ollut muuttunut miksikään, joten minulle annettiin lääke käynnistämään supistuksia. Niitä alkoikin tulla pitkin päivää, mutteivat ne saaneet aikaan koko päivänä tai seuraavana yönäkään mitään hyödyllistä, vain sen etten minä saanut unta. Sunnuntai-aamuna ( huom sairaalassa aika ei tuntunut kuluvan tällä vauhdilla kuin mitä teksti antaa olettaa) tulehdusarvot alkoivat kohota, muttei minulle sitä kerrottu. Päivän aikana siirryttiin tippaan, jotta supistuksen voimistuisivat ja jotain alkaisi tapahtua.

Päivän kärvistelyäni supistukset voimistuivat, ja illalla siirryttiin jo saliin. minuun koski, eikä ilokaasusta ollut mitään iloa. kaiken sen tuskan seurauksena paikat olivat auenneet päivän aikana vain 1,5cm (herranjumala vain!) ja lopulta sain sen lahjan maailmalle, epiduraalin. Tuon loistokeksinnön seurauksena sain nukuttua torkkuen, aina välillä havahtuen kääntämään kylkeä. Yön aikana omat supistukset käynnistyivät, ja lopultakin alkoi tapahtua. kolmen aikaan yöllä alkoi tuntua siltä, että mahdollisesti minusta tahtoisi tulla ulos jalkapallo. Mies käytiin herättämässä ja alkoi kauhistuttava ponnistusvaihe. Ilmeisen kavalasti epiduraalin annostusta pienennettiin, koska alkoi taas tuntua lievästi sanoen pientä kipua. Minä ponnistin ja ponnistin ja hyi.Lopulta kaiken sen tuskan ja loppuvaiheen huudon seurauksena meille syntyi pikku herra klo 5.01.

Synnytyksestä hiukan toivuttuani, minulle kerrottiin, että sain epiduraalin noin aikaisin (1cm) koska varauduttiin siihen, että lapsi leikataan ulos maanantai aamuna, ellei siihen mennessä tule ulos luonnollisempaa (?) reittiä.

No, niin minä kuin arvon herrakin selvisimme synnytyksestä hengissä. Herralla kaikki oli kunnossa, pisteetkin jo heti kättelyssä 9/10, ainut miinus väristä, muttei ihmekään kun ponnistusvaihe kesti niin kauan.

herran sokereita mittailtiin kaksi päivää ja keltaisuutta tarkkailtiin, mutta lopulta pääsimme torstaina kotiin! Ihanaa!

Kotona on nyt oltu kolme ja puoli viikkoa ja pikkuherran pieniä vatsanväänteitä lukuunottamatta kaikki on sujunut hyvin. Painoa on tullut lisää tasaisesti (alunperin ukkeli painoi 3725 ja oli 52,5 pitkä).

Iskä ja äiskä

rv 38+4

No niin alkaa kai tapahtua pikku hiljaa

Sen synnytystapa-arvion jälkeen on supistellut joka päivä useamman kerran, kivuttomasti kuitenkin. Eilen alkoi vuotaa limatulppa, tänään neuvolassa todettiin, että arvon vauva on kiinnittynyt ja jos ehtii tulla nälkä, ehtii tulla myöskin pahaolo. Neuvolantäti ennusteli, että 3-4 päivän sisällä saattaisi tulla. ja minua alkaa ahdistaa. Minun pitää oikeasti synnyttää, ehkä nopeammin kuin luulin, minä kun olin varautunut siihen, että menee yli. Tietenkin tässä voi vielä kestää, mutta saas nähdä. aika pelottavaa. eikä meillä ole vielä edes ostettu tuttipulloja tai vaippoja varuille tai värjätty pukluharsoja tai keitetty imetyskumeja tai pesty lakanoita. herranjumala.


kohta nähdään kuin käy.

rv 37+1

No niin. Nyt on sitten jo tapahtunutkin kaikki mitä viimeksi odottelin:

-kilpirauhasarvoissa ei muutoksia

-neuvola oli viime viikolla, muuten kaikki hyvin, mutta vähän epäiltiin proteiinien takia raskausmyrkytystä, mutta viikonlopun kotitarkkailun perusteella ei hätää

-lauantaina oli synnytysvalmennus, jossa ei juurikaan tullut esille mitään uutta kaikkien neuvolassa jaettujen vihkojen jälkeen, mutta kyllä siellä oli kiva käydä ja nähdä paikkoja

-eilen oli synnytystapa-arvio. Vauva oli kooltaan vähän keskiarvoa isompi, muttei paljoa. Paino oli tällä hetkellä noin 3300g ja täten painoarvio lasketulle ajalle on noin 3800-3900g (sairaalassa sanottiin valmennuksessa että keskimäärin täällä syntyneet painavat sen 3600-3700, joten likellä mennään). Vauva voi hyvin ja tekee hengitysharjoituksia, on malliltaan sopusuhtainen, tosin pää on vähän isompi kuulemma. Kohdunkaula oli ilmeisesti lyhentynyt viidestä sentistä kahteen ja puoleen, kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni, kuten kuulemma näillä viikoilla yleensä onkin.

Eilisen lantion tonkimisen (sisätutkimuksen, joka teki kipeää) jälkeen supisteli useamman kerran pitkin päivää, selvästi supistukseksi tunnistettavia tuntemuksia. Vähän kipeitä, muttei niin etteikö pärjäisi.

no niin, ensi viikolla neuvola, nyt laskujen maksuun tämän isopään kanssa.

ps. tänään jo toista päivää täysiaikaisia