tänään kävin ultrassa ja voi kuinka rennot aamupäivän jumpat siellä olivatkaan käynnissä! arvon vauva haukotteli ja rapsutteli naamaansa. minun pitää mennä sokerirasitukseen tässä parin viikon sisään, että sitä odotellessa. vauvan paino oli tänään 781g, aivan oikean verran lääkärin mukaan.
vauvan potkut ovat voimistuneet voimistumistaan ja jonkinlainen vuorokausirytmi alkaa olla selvillä: aamukemut aina tuossa 9-10 aikaan ja iltakemut 10 eteenpäin. päivisin ei aina ehdi tunnustella (seistessä ei juurikaan tunnu vielä mitään, paitsi nälkä) mutta yleensä hereillä ollaan silloin kun meillä on menossa kesäteatteriesitys noin puolessa välissä. tämä vauva onkin teatterissa mukana jo pienestä pitäen.
kohdunkaula on sen verran pitkä, ettei kuulema ainakaan sen perusteella ole pelkoa ennenaikaisuudesta, hyvä. nyt ollaan kuulema niillä viikoilla, että elämismahdollisuudet on saavutettu, mikäli syntyisi nyt mahtaisi tulla terveysongelmia, mutta todennäköisesti jäätäisiin jo eloon.
hyviä kasvuja vauva ja kovia potkuja!
maanantai 11. heinäkuuta 2011
maanantai 4. heinäkuuta 2011
rv 24+0
No niin, taas uusi viikko alkoi, mahtavaa!
Sitähän minä tulin tänne vain kirjoittamaan, että mahassa kasvaa niin kylttyrelli, niin kylttyrelli vauva, eilen alkoi armoton potkiminen kun oltiin yhdessä konsertissa, jossa lauloivat oopperalaulajat! Miesääni oli varmaankin juuri miellyttävältä korkeudelta vauvalle, sen verran reippaasti kun potki.
Nero se on.
Sitähän minä tulin tänne vain kirjoittamaan, että mahassa kasvaa niin kylttyrelli, niin kylttyrelli vauva, eilen alkoi armoton potkiminen kun oltiin yhdessä konsertissa, jossa lauloivat oopperalaulajat! Miesääni oli varmaankin juuri miellyttävältä korkeudelta vauvalle, sen verran reippaasti kun potki.
Nero se on.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
rv 23+5
No niin, aika kuluu ja täällä ollaan.
Viime viikon neuvolassa huomattiin, että raudat on ihan vallan anemian puolella, ja eikun rautalisää syömään. Sydänäänet kuului niinkuin pitikin ja kohdunpohjan korkeus huiteli aivan omilla lukemillaan yläkäyrän päällä. Neuvolantäti sanoi, että ennustelisi lähemmän neljä- kuin kolmikiloista tulokasta. Minen usko. Tässä vaiheessa on kasvu kuitenkin ollut ultrissa juurikin kohdillaan eikä siellä olla oltu sen isompia kuin kuuluukaan. Jospa minä nyt vaan satun olemaan sen mallinen, että tilaa on ruhtinaallisesti kasvaa nimenomaan uloispäin.
Painoa oli tullut joku sata grammaa per viikko ylimääräistä, mutta se on kyllä johtunut juurikin siitä, etten ole jaksanut käydä missään lenkillä. Tälläkin hetkellä on lämmintä varjossa +27'C, eikä kello ole paljoakaan päälle 10 aamulla. Neuvolan jälkeen olen yrittänyt skarpata liikkumisen kanssa, ja kun nyt työkiireetkin helpottavat ja raudat saadaan oikeille tasoille, alkaa jaksaa jo liikkuakin. Voi sauvakävely, ystävistäni parhain. Kuinka voikaan olla niin nerokas liikuntamuto, nolo ehkä, mutta nerokas. ei tarvitse kävellä kauhean pitkää matkaa, kun sauvat tehostavat liikettä sen verran. Muutaman kilometrin lenkit 3-4 kertaa viikossa, niin voi sanoa edes liikkuvansa sen mitä on suosituskin.
Käpy on potkiskellu silloin kun on huvittanut. Tällä viikolla arvon vauva on oppinut, että molemmilla jaloilla voi potkia vuoronperään. Herranjumala kuin fiksu lapsi: sarjapotkuja yksittäisten potkujen sijaan! Nero siitä tulee. Muutaman kerran teatteriharkoissa käpy on potkaissut muutaman kerran juuri silloin kun arvon tuleva iskä on lausuntu omia replojaan, minä uskon ja toivon että se alkaa tunnistaa ääniä.
Jossain sanottiin, että näillä viikoilla voi alkaa tuntea vauvansa luonteen, onko tulija villikko vai rauhallisempi. Minä en oikein vielä usko tähän, eiköhän siellä vielä mahduta pyörimään niin, ettei kaikkia liikkeitä aina tunnu, eikä niistä voi sen takia vielä päätellä juuri mitään.
Potkut ovat kyllä jo sellaisia, että ne näkyvät ulos ja tuntuvat kyllä jo isälle ja muille kokeilijoille jo monetta viikkoa. Siinä neuvolasta saadussa vau:n vihkossa sanottiin, että isä voi alkaa tuntea liikkeet viikolla 28, MITÄ?! Kuinka se on mahdollista, meillä on tuntunut siis jo useamman viikon. Mahtavat reisilihaksen kävyllä, kenties pikaluistelija ainesta?
Mahaa on välillä viillellyt kuin puukolla vedettäisiin, mutta juurikaan muita vaivoja ei ole ollut. Onneksi.
Viime viikon neuvolassa huomattiin, että raudat on ihan vallan anemian puolella, ja eikun rautalisää syömään. Sydänäänet kuului niinkuin pitikin ja kohdunpohjan korkeus huiteli aivan omilla lukemillaan yläkäyrän päällä. Neuvolantäti sanoi, että ennustelisi lähemmän neljä- kuin kolmikiloista tulokasta. Minen usko. Tässä vaiheessa on kasvu kuitenkin ollut ultrissa juurikin kohdillaan eikä siellä olla oltu sen isompia kuin kuuluukaan. Jospa minä nyt vaan satun olemaan sen mallinen, että tilaa on ruhtinaallisesti kasvaa nimenomaan uloispäin.
Painoa oli tullut joku sata grammaa per viikko ylimääräistä, mutta se on kyllä johtunut juurikin siitä, etten ole jaksanut käydä missään lenkillä. Tälläkin hetkellä on lämmintä varjossa +27'C, eikä kello ole paljoakaan päälle 10 aamulla. Neuvolan jälkeen olen yrittänyt skarpata liikkumisen kanssa, ja kun nyt työkiireetkin helpottavat ja raudat saadaan oikeille tasoille, alkaa jaksaa jo liikkuakin. Voi sauvakävely, ystävistäni parhain. Kuinka voikaan olla niin nerokas liikuntamuto, nolo ehkä, mutta nerokas. ei tarvitse kävellä kauhean pitkää matkaa, kun sauvat tehostavat liikettä sen verran. Muutaman kilometrin lenkit 3-4 kertaa viikossa, niin voi sanoa edes liikkuvansa sen mitä on suosituskin.
Käpy on potkiskellu silloin kun on huvittanut. Tällä viikolla arvon vauva on oppinut, että molemmilla jaloilla voi potkia vuoronperään. Herranjumala kuin fiksu lapsi: sarjapotkuja yksittäisten potkujen sijaan! Nero siitä tulee. Muutaman kerran teatteriharkoissa käpy on potkaissut muutaman kerran juuri silloin kun arvon tuleva iskä on lausuntu omia replojaan, minä uskon ja toivon että se alkaa tunnistaa ääniä.
Jossain sanottiin, että näillä viikoilla voi alkaa tuntea vauvansa luonteen, onko tulija villikko vai rauhallisempi. Minä en oikein vielä usko tähän, eiköhän siellä vielä mahduta pyörimään niin, ettei kaikkia liikkeitä aina tunnu, eikä niistä voi sen takia vielä päätellä juuri mitään.
Potkut ovat kyllä jo sellaisia, että ne näkyvät ulos ja tuntuvat kyllä jo isälle ja muille kokeilijoille jo monetta viikkoa. Siinä neuvolasta saadussa vau:n vihkossa sanottiin, että isä voi alkaa tuntea liikkeet viikolla 28, MITÄ?! Kuinka se on mahdollista, meillä on tuntunut siis jo useamman viikon. Mahtavat reisilihaksen kävyllä, kenties pikaluistelija ainesta?
Mahaa on välillä viillellyt kuin puukolla vedettäisiin, mutta juurikaan muita vaivoja ei ole ollut. Onneksi.
torstai 9. kesäkuuta 2011
rv 20+3
Äiskä:
No niin, rakenneultrassa käyty tänä aamuna ja äitiyskortin välissä kuva pikkuisesta jalkapohjasta.
Ultrassa kaikki oli juuri niin hyvin kuin vain pystyikin olemaan, virtauksia oikeisiin suuntiin, kammioita, pikkuaivoja ja luita. Painoa oli kertynyt 370g, ja pituutta arveli muutaman otetun mitan mukaan olevan noin 23-25cm. Aika iso vauva alkaa jo olla, vasta puoliväli kuitenkin saavutettu (ja ohitettukin jo kahdella päivällä, wow!)
Arvon vauva heilui ja potkiskeli mahassa rauhassa, eikä välittänyt ultrasta lainkaan. Olisi saatu tietää kumpi siellä kasvaa, muttei haluttu. Sama kai se on, kunhan vain on terve.
Iskä:
Tuleva iskäkin siis tosiaan oli mukana rakenneultrassa. Aika jännä tilannehan se oli kaikin puolin, mutta mittään ei hällä näyttäny olevan hätänä ja kovasti siellä potkiskeli vaan menemään. Äiskä sanoikin jo tuossa tärkeimmät muuten :)
Kirjoittelen enemmän paremmalla ajalla, nyt pitää alkaa jo valmistautua yöpuulle!
No niin, rakenneultrassa käyty tänä aamuna ja äitiyskortin välissä kuva pikkuisesta jalkapohjasta.
Ultrassa kaikki oli juuri niin hyvin kuin vain pystyikin olemaan, virtauksia oikeisiin suuntiin, kammioita, pikkuaivoja ja luita. Painoa oli kertynyt 370g, ja pituutta arveli muutaman otetun mitan mukaan olevan noin 23-25cm. Aika iso vauva alkaa jo olla, vasta puoliväli kuitenkin saavutettu (ja ohitettukin jo kahdella päivällä, wow!)
Arvon vauva heilui ja potkiskeli mahassa rauhassa, eikä välittänyt ultrasta lainkaan. Olisi saatu tietää kumpi siellä kasvaa, muttei haluttu. Sama kai se on, kunhan vain on terve.
Iskä:
Tuleva iskäkin siis tosiaan oli mukana rakenneultrassa. Aika jännä tilannehan se oli kaikin puolin, mutta mittään ei hällä näyttäny olevan hätänä ja kovasti siellä potkiskeli vaan menemään. Äiskä sanoikin jo tuossa tärkeimmät muuten :)
Kirjoittelen enemmän paremmalla ajalla, nyt pitää alkaa jo valmistautua yöpuulle!
tiistai 24. toukokuuta 2011
18+1
aika kuluu ja maha kasvaa.
Täten ilmoitan, että viikolla 17 kasvanut maha on jäänyt paikoilleen ja on nyt ehta vauvamaha.
Täten ilmoitan myös, että pikkupotkuja on tuntunut ensimmäisen kerran viikko sitten ja viimeksi eilen motki menemään aamusta niin, että tuntui kunnolla ja ihan varmasti potkuiksi tunnisti.
Voi veljet kuin mahtavaa aikaa tämä onkaan, potkuja odotellaan koko ajan lisää ja tiivimmin, nyt tuntuu silloin tällöin, ei vielä joka päivä. Sydänäänet voimistuu ja voimistuu, pitäisi kohta tallentaa tietokoneellekin, kerta tämä huikea tekniikka sen mahdollistaa.
Pitää kirjoittaa kun on aikaa enemmän, nyt minun pitää mennä juomaan karvasta greippimehua, se on minulle herkkua
Täten ilmoitan, että viikolla 17 kasvanut maha on jäänyt paikoilleen ja on nyt ehta vauvamaha.
Täten ilmoitan myös, että pikkupotkuja on tuntunut ensimmäisen kerran viikko sitten ja viimeksi eilen motki menemään aamusta niin, että tuntui kunnolla ja ihan varmasti potkuiksi tunnisti.
Voi veljet kuin mahtavaa aikaa tämä onkaan, potkuja odotellaan koko ajan lisää ja tiivimmin, nyt tuntuu silloin tällöin, ei vielä joka päivä. Sydänäänet voimistuu ja voimistuu, pitäisi kohta tallentaa tietokoneellekin, kerta tämä huikea tekniikka sen mahdollistaa.
Pitää kirjoittaa kun on aikaa enemmän, nyt minun pitää mennä juomaan karvasta greippimehua, se on minulle herkkua
perjantai 13. toukokuuta 2011
16+4
KYLLÄ! viime viikonlopun aikana turvotus otti ja muuttui ehdaksi mahaksi, hurraa! Löysällä paidalla saa vielä peitettyä jotenkin, mutta kyllä sen vähänkin tiukemmaksi paidaksi siksi itsekseen erottaa. Kovin äkkiä se sitten kävi, turvotusta ei vaan yhtäkkiä enää ollut ja siinä se olla ollottelee, maha. Minä kyllä jo arvelin aiemmin, että kyllä minulla maha näkyy jo ennen rv 20, ei minulla ole leveää lantiota tai pitkää selkää jonne kasvaa piiloon, vaikka taaksepäin kalllistunut kohtu onkin. Eiköhän tässä vaiheessa nuo kohtujenkin kallistumat ala tasapainottua kaikilla kasvamaan samaan suuntaan. Enää vähään aikaan (toivottavasti) ei tarvitse palata tavan housuin, siirryin viimeviikolla äitiyshousuihin kun arvelin että turvotuskin helpottuisi kun mistään ei painaisi sauma mahaa.Äitiyshousut = luksus.
Kävin tänään ylimääräisessä ultrassa, ja kohdun korkein kohtakin löytyi jo aikas ylhäältä, ei se montaa senttiä navan alapuolella enää ole, eikä kai enää pidäkään. Mahassa käpy vaan nukkui ja nukkui ja muutaman kerran huitaisi jalallaan päin kojetta. Istukkakin oli jo siirtynyt pois kohdunsuulta, ja kaikki on nyt juuri niin hyvin kuin tässä vaiheessa voi olla. Pikkuhiljaa alkaa olla uskoa siihen, että tässä voi käydäkin hyvin, että syksyllä tähän asuntoon muuttaa joku uusi asukas kolmanneksi. Voi veljet!
Potkuja ei ole vielä tuntunut, mutta en olisi kyllä uskonutkaan että nyt vielä tuntuisi mitään. Muutaman viikon päästä luulisin, että jotain alkaisi jo kupliakin tuolla mahassa, eihän rakenneultraankaan ole enää kuin vajaa kuukausi. Uskomatonta.
Iskä.
Äiskän masu alkaa jo näkyä, jännää. Tänään käytiin yhdessä kaupungilla etsimässä ensimmäistä asustetta
pienelle kasvavalle käpyselle. Puku onkin hieno, luomupuuvilla ja kaikkea, ja siinä on puun oksien kuvia! Ajatella.
Äiskä on ollut vähän hermona miulle tännään, mutta se on varmasti ansaittua. Jospa se siitä, kunhan päästään katsomaan jääkiekkoa.
Kävin tänään ylimääräisessä ultrassa, ja kohdun korkein kohtakin löytyi jo aikas ylhäältä, ei se montaa senttiä navan alapuolella enää ole, eikä kai enää pidäkään. Mahassa käpy vaan nukkui ja nukkui ja muutaman kerran huitaisi jalallaan päin kojetta. Istukkakin oli jo siirtynyt pois kohdunsuulta, ja kaikki on nyt juuri niin hyvin kuin tässä vaiheessa voi olla. Pikkuhiljaa alkaa olla uskoa siihen, että tässä voi käydäkin hyvin, että syksyllä tähän asuntoon muuttaa joku uusi asukas kolmanneksi. Voi veljet!
Potkuja ei ole vielä tuntunut, mutta en olisi kyllä uskonutkaan että nyt vielä tuntuisi mitään. Muutaman viikon päästä luulisin, että jotain alkaisi jo kupliakin tuolla mahassa, eihän rakenneultraankaan ole enää kuin vajaa kuukausi. Uskomatonta.
Iskä.
Äiskän masu alkaa jo näkyä, jännää. Tänään käytiin yhdessä kaupungilla etsimässä ensimmäistä asustetta
pienelle kasvavalle käpyselle. Puku onkin hieno, luomupuuvilla ja kaikkea, ja siinä on puun oksien kuvia! Ajatella.
Äiskä on ollut vähän hermona miulle tännään, mutta se on varmasti ansaittua. Jospa se siitä, kunhan päästään katsomaan jääkiekkoa.
maanantai 2. toukokuuta 2011
rv 15+0
aika kuluu ja turvotus jatkuu, huomenna on jo toinen neuvola ja viime maanantaista lähtien kaikki on ollut uutta, tänne asti ei viimeksi päästy.
Myö ollaan otettu kuvia kahtena viikkona tasapäivänä (x+0) ja tänään pitäisi vielä ottaa kuva, kyllä kohdun korkeimman kohdan pitäisi kuitenkin olla jo varsin ylhäällä näilläkin viikoilla. Ei tuota viikkojen kulumista kyllä mahasta vielä huomaa, korkeintaan kohoaa tuolta alhaalta loivemmin, mutta sitähän se kuitenkin itseään taitaa olla.
Selkäkipuja on ollut istumatyön vuoksi ja samasta syystä jokunen päivä sairaslomaakin, kylläpä vaan pötköttelyt ja jalkojen ylhäälläpito on ren-to-a.
työterveyshoitaja kysyi, josko olen jo tuntenut liikkeitä, mutta harmi; minä tunnen vain pieruja ja nälkää mahassa.
lisää huomisen neuvolan jälkeen.
ps. kylläpä sydänäänet alkavat kuulostaa erilaiselta kun kohtu alkaa olla ns ihmisten ilmoilla eikä enää niinkään luun takana, kovemmin kuuluu ja kyllä sydämeksi erottaa, pienempikuinkolome
heippa, huomenna neuvolaan pikku käpy
iskä:
Aikaa viime päivityksestä on taas vierähtänyt. Isän rooli alkuvaiheen odotuksessa lienee kestää kaikki hormonaaliset myrskyt joita sisällä kasvava pieni ihmisentaimi tuo muassaan. Omassa roolissani lienen onnistunut varsin keskiverrosti. Kaikki on kuitenkin hyvin tässä asti aikaa. Enää mikään tuskin estää vanhemmuuden iloja ja suruja saapumasta elämiimme.
Sydänäänten kuunteleminen on ollut jännää. Pienellä ihmisellä on pieni sydän, joka lyö kovaa tahtia itsensä meidän hieman suurempiin sydämiimme. Toivottavasti kaikki menisi jatkossa hyvin, eikä mitään isompia ongelmia tulisi.
heippa
Myö ollaan otettu kuvia kahtena viikkona tasapäivänä (x+0) ja tänään pitäisi vielä ottaa kuva, kyllä kohdun korkeimman kohdan pitäisi kuitenkin olla jo varsin ylhäällä näilläkin viikoilla. Ei tuota viikkojen kulumista kyllä mahasta vielä huomaa, korkeintaan kohoaa tuolta alhaalta loivemmin, mutta sitähän se kuitenkin itseään taitaa olla.
Selkäkipuja on ollut istumatyön vuoksi ja samasta syystä jokunen päivä sairaslomaakin, kylläpä vaan pötköttelyt ja jalkojen ylhäälläpito on ren-to-a.
työterveyshoitaja kysyi, josko olen jo tuntenut liikkeitä, mutta harmi; minä tunnen vain pieruja ja nälkää mahassa.
lisää huomisen neuvolan jälkeen.
ps. kylläpä sydänäänet alkavat kuulostaa erilaiselta kun kohtu alkaa olla ns ihmisten ilmoilla eikä enää niinkään luun takana, kovemmin kuuluu ja kyllä sydämeksi erottaa, pienempikuinkolome
heippa, huomenna neuvolaan pikku käpy
iskä:
Aikaa viime päivityksestä on taas vierähtänyt. Isän rooli alkuvaiheen odotuksessa lienee kestää kaikki hormonaaliset myrskyt joita sisällä kasvava pieni ihmisentaimi tuo muassaan. Omassa roolissani lienen onnistunut varsin keskiverrosti. Kaikki on kuitenkin hyvin tässä asti aikaa. Enää mikään tuskin estää vanhemmuuden iloja ja suruja saapumasta elämiimme.
Sydänäänten kuunteleminen on ollut jännää. Pienellä ihmisellä on pieni sydän, joka lyö kovaa tahtia itsensä meidän hieman suurempiin sydämiimme. Toivottavasti kaikki menisi jatkossa hyvin, eikä mitään isompia ongelmia tulisi.
heippa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)