torstai 29. elokuuta 2013

29.08.2013

Voi se u-alkuinen sana, joka tekee tällaisista flunssainen-äiti päivistä tuskaa. Muina päivinä ongelmaa ei välttämättä ole lainkaan, mutta jostain se aina putkahtaa hankalimmalla hetkellä. Uhma.


Koska minulla on flunssa, niskaakin kutittaa, niin luonnollisestikin Olavilla puskee hammas läpi ja puskee muuten kohta toinenkin. Awesome, etten sanoisi. Muutenkin ajoitus sekä flunssalla, että hampailla on tyhmä, koska meillä on ylihuomenna hautajaiset. Miun mahtimummoni Hörö kuoli 18.8. keuhkosyöpään (mesoteliooma), onneksi ei tarvinnut kitua kauan, diagnoosista kuolemaan taisi kulua kaikenkaikkiaan reilut kaksi kuukautta. Hörölle laitetaan mukaan arkkuun ainakin keskeneräiset sukkakutimet, sukkia nimittäin ei tältä suvulta ole puuttunut, eikä mehuakaan itseasiassa.

Tuon 18. Päivän jälkeen Olavi ja minä otettiin suunta kohti Tamperetta miun veljen ja lauran luo, ajatuskarkumatkalle. Matka hoiti hommansa, ei tarvinnut ajatella mitään ankeuksia. Lauantaina iskä päättikin ajaa meitä noutamaan takaisin Pohjois-Karjalaan, ja täällä sitä ollaan. Tiedoksi Ketustelijalle, en päässyt viesteilemään enää mitään kun herra iskä ilmestyi ja päädyttiin Teiskoon sukulais-mökille.

Olavista vielä, puhetta piisaa taas hirveästi, taittuu jo r-kirjainkin paremmin, pyörä on jo pyörä eikä boggo, Laurakin on jo Laura ja Martta Martta. Armotonta kiinnostusta herättävät edelleen mopot, autot, traktorit ja pyörät. Kova poika on muuten pussailemaankin. Naapurin vuoden vanhemman pojan kanssa mopoillessaan Olavi osoittaa jo muuten yhteisleikkien merkkejä, toista matkitaan ja ollaan matkittavana, nauretaan kovaan ääneen ja pelleillään yhdessä, puhutaankin. Olavi on oikeasti jo aika iso poika, kaksivuotisneuvolaankin on jo varattu aika, huh huh.

Tämän tyhmän flunssapäivän pelastivat Olavin pussaukset ja syksyn ensimmäinen omenapiirakka.


Nyt syön muuten sipsejä, että ei niistä painoasioista sen enempää, söin äsken hampurilaisen ranskalaisineenkin, paino lienee pysynyt päivittäisten kävelyiden ansiosta samassa miinus 9kg. Seuraavaksi hankin askelmittarin, olen vahingossa innostunut kävelystä ja juoksemisestakin. Nyt ei mäne hyvin :D


Maisa

1 kommentti:

  1. Osanottoni mummosi pois menosta. Oma pappani kuoli raskaana ollessani ja hänellä meni kuukausia ellei jopa vuosia huonommassa kunnossa sängynpohjalla.. Vaikka ankaralta kuulostaakin niin itse olisin toivonut nopeampaa loppua samassa tilanteessa itselläni.

    Mutta iloisempaan fiilikseen palataksemme sanon jee sille sun pidetylle -9kilolle! Pienet repsahtamisethan ovat vaan mielle hyväksi. Täysi kieltäytyminen kasvattaisi ruoan ajattelemista. Itse kävin tänään puntarilla oli paino oli tippunut vähän päälle kilon! Olen painanut viimeksi näin "vähän" yli vuosi sitten. Sen jälkeen painoni lähtikin hitaaseen nousuun n.kilo kuukaudelta. Nyt alkaa tuloksia tulla tselläkin. Hitaasti mutta tulevatpa kuitenkin.

    Olavi on aika etevä puhuja siis jo. Kettu yrittää sanoa Puuroa tässä aamuisella (tai kun on nälkä) mutta en ole huomannut että siitähän muuttuu r-kirjain ennen kun nyt ajattelin asiaa tämän postauksesi vuoksi. :D Puudoo hän taitaa sanoa.

    VastaaPoista