Ai juku kun aika on taas rientänyt, ja ihan vaan arjen merkeissä. Myö ollaan eletty arkea päikkärin, töiden ja normielämän keskellä, hra poikani kasvaa ja kehittyy koko ajan. Parin viikon päästä Olavi täyttää jo kaksi, en taaskaan kestä. Iso poika.
Olaville on ostettu jo toisen mummon kanssa kimpassa polkupyörä syntymäpäivälahjaksi, ensi kesänä pääsee jo varmastikin rehellisempään käyttöön, hyvästi vaan vauvojen kolmipyöräinen!
Olavi on tässä kuukauden aikana ruvennut käymään potalla vähintään kerran päivässä (awesome) muttei vielä kakalla kuitenkaan. Hyvä näinkin. Päikkärissä on mennyt hyvin, ensimmäisen viikon aikana oli pientä itkeskelyä päikkäriin jätettäessä, mutta äkkiä siitäkin päästiin, lienee luovuttanuttuo poika. Päikkäriin on jäätävä :)
Puhetta tulee taas enemmän ja enemmän, asiat ovat "Ollon" tai "Ollo ajjaa", sanojen taivuttaminen on tullut puheeseen ihan tässä viime viikkoinen, "autolla" ja "pyörällä" taitavat olla eniten käytössä. -ssa päätteiset sanat kuulostavat hillittömiltä! Lauserakenteita on myös ilmaantunut, mutta eiväthän ne ihan superlauseit vielä ole, ymmärrettäviä kuitenkin ja piteneväthän ne koko ajan: "ollo leikkii päikkäri takkori" vähän päristeltynä ja särisevänä sanottuna.
Myö aloitettiin seutuopiston muskari pari viikkoa sitten, mutta vähän on kyllä tullut konservatorion muskaria ikävä, siellä sentään oli joku roti, miun makuun vähän turhan levotonta tuolla uudessa muskarissa, myönnän kyllä että lasten iät ovat vaativampia verrattuna vauvamuskariin.
Syyskuun alun kunniaksi meillä järjestettii kaveriporukalla America-pihakemut, grilliruokineen, pihavaloineen ja musiikkeineen. Hyvät kemut, cheers mates! (Jos tuo kirjoitetaan noin, en jaksa tarkistaa por favor).
Omasta painosta (huoh) sen verran, että olihan tuo noussut kilon tai kaks, tyhmä pyöräily kun ei ole yhtä tehokasta kuin kävely ja tyhmä aika joka ei riitä ja tyhmä minä kun haluan aina leipoa kaikenlaista. Väitän kylläkin myös, että vaa'alla käydessä oli turvokas aika kuukaudesta, että katsellaan sittem uudestaan parin päivän päästä. Kyllä tässäkin kuussa on tullut pyöräiltyä keskimäärin viitenä päivänä viikossa vähintään 10km, enemmänkin päikkäriin-pyörällä-vienti-päivinä. Lisäksi olen taas alkanut vääntää useampana päivänä viikossa vatsalihaksia ja maailman ikävimpiä askelkyykkyjä, huh huh. Viime viikolla kävin juoksemassa 30min 3 päivänä. Kullekin lenkille taisi tulla pituutta vähintään 4km. Aloin taas laskemaan kaloreitakin. On kumma jos eivät nuo pari kiloa tipu, turvotusta jos ovat niin tippuvat varmasti. En kylläkään muuten ota tästä sen suurempaa stressiä, juokseminen on vain nyt tuntunut hyvälle ja yritän jatkossakin käydä lenkillä kolmesti viikossa,jos vain säät sen sallisivat.
Nyt telkkari tai vähintään frendit ja kuumaa teetä.
Heippa, maisa
Neil Gaiman. <3 En tunnista juuri kyseistä kirjaa mutta kuitenkin. Ihan lemppari ukkeli.
VastaaPoistaOltsusta on tullut jo non iso! Täällä meidän päässä vasta harjoitellaan perus sanoja. Onhan näillä kahdella vään tuota ikäeroakin (ei nyt paljoo kyllä). Amerikka partyt oli varmana huisat. Ihania ystäviä teillä. :)
Oot niin ahkera tuon liikunnan suhteen että sulla ei ole huolta. Ite aloitin eilen pyöräilemisen taas kunnolla (5pv viikossa 18km/pv) koska työt. Mutta ei hel.... Mun painonpudotus ennen tätä meni vähän överiksi koska aloitin sen väärin. Pienensin annoskokoja ja se ei luonnollisesti toimi suurahmijalla, ruoan rakastajalla. Kun aloitin taas armottoman syömisen paino pompsahti uusiin lukemiin, korkeimpaan kuin ikinä ennen (paitsi raskaana). Eli sanon sulle vaan GO GO YOU CAN DO IT! Ja toivon samalla settä itsellenikin voisin sanoa noin.