reagointi tunnustuksiin ja aurinkoa

Ulkona paistaa aurinko, on pikkupakkanen. Auringossa lumi sulaa ja varjossa ei. Voi kevät, kun meinaat kupata oikein urakalla. Olavi on ollut normi tuulella, valittaa tuossa jotain, äitinsä poika kun on. Silloin valitetaan, jos huvittaa. Ei, kyllä herra on oikeasti ollut ihan hyväntuulinen. Taas minä olen näkevinäni hampaat ikenen sisässä ja turvotusta niillä hoodeilla ylipäätään, mutta tiedä häntä.

isänsä poika, tietokoneella pitää olla oma näppäimistö herralle viihdykkeeks

i.

TUNNUSTUKSIA

ketustelua, kahdesta tuli kolme ja teippileikkejä-blogistit lahjoittivat uuh tällaisen tunnustuksen,

 JEE ja kiitos kiitos kiitos!

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa. 

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!

Hmm, kellekäs minä sitten pistäisin tämän blogin eteepäin, vähän hankalaa, koska suurinosa blogeista, joita luen, ovat jo tämän huikean tunnustuksen saaneet, joten en pistä sitä enää teille kiertoon uudestaan... Teille samoille, joilta sain, olisi kuitenkin tullut minultakin tämä tunnustus. Teidän lisäksenne myöntäisin tämän arvon seuraaville blogeille:

http://eptodellistatodellisuutta.blogspot.com/

-vielä juuri ja juuri alle 200 lukijaa :) hyviä kuvia

http://pomputtaa.blogspot.com/

-niin mahtavaa, kun ihmiset on raskaana

http://unelmiajamurheita.blogspot.com/

-minusta tosi mielenkiintoinen blogi, tunnustuksenkin jo saanut kyllä

Ja tämä seuraava tunnustus löysi tiensä tänne myöskin ketustelun kautta, ja tämän tunnustuksen pistän eteenpäin jo äsken mainituille kolmelle blogille, sekä lisäksi minua muistaneille ja oivasti kirjoittaville kahdesta tuli kolme sekä teippileikkejä blogeille. Eipä kestä, por favor!

 

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin
2. Kirjoita seitsemän random-faktaa itsestäsi
3. Lahjoita tämä sama award 15 muulle bloggaajalle/blogille

HUH, mikä homma tässä linkittelyssä on. Toivottavasti vähään aikaan ei kierrä mitään...

Ja sitten 7 random-faktaa minusta, ketäpä ne ei kiinnostaisi?

fakta 1. rakastan yleispuhdistusainetta. Kelpo aine melkein kaikkeen.

fakta 2. meillä oli ennen lemmikkisiili (afrikkalainen valkovatsa), jonka nimi oli Kölli

fakta 3. voi pojat, kun minä rakastan jätksiä. pystyn syömään litran kerralla.kevyesti

fakta 4. minen syö kebabbia

fakta 5. meillä on bändi, Ihana rakkausorkesti, tilaa meidät toki juhliisi!

fakta 6. Minä maksoin äsken meidän perheelle risteilyn

fakta 7. Minulla on kaikki frendien kaudet pienempikuinkolome

MUUTA ASIAA VIELÄ

Ja mössöistä puheen ollen, nyt olen muutaman päivän kärsinyt huonosta omasta tunnosta, kun Olavi on syönyt kaupan soseita, vaikka kiinteiden syönti aloitettiinkin uljaasti itsetehdyllä bataattimössöllä. Nytkö se sitten saa muka kaikki mahdolliset allergiat, ja kaikki, koko tulevaisuus on pilalla. Voi juku kun pitää olla laiska. Nyt ei vaan ole olevinaan ollut aikaa tehdä mössöjä, en tiedä miksi. Pitää vähän skarpata, ongelmana vain on se, ettei Olavi tosiaankaan maistele ythtä makua per viikkoa, vaan niitä maistellaan useampia, kun mistään ei ole tullut minkäänlaisia oireita. Pitäisi kerralla tehdä montaa eri makua, ja sitten pakastaa osa, etteivät menisi pahaksi. Banaania voisi kokeilla, marjojakin olisi itsekerättyinä pakasteessa, niitä vielä jaksaa antaa luomuna, mutta hyö mitään lihamössöjä osaisi tehdä. Tai osaisi varmaan, menee iskän hommaksi kylläkin. No, jospa tästä hengissä selvittäisiin, kuudesta kuukaudesta eteenpäin saa luomusoseita, niitä minä aion käyttää.

Jospa aurinko jaksaisi paistaa (tähänkin risukasaan)

helei ja seuraavaan kertaan!

huom hulppeat posket!

viisi kuukautta, rokotteita ja muutta tekemistä

Niin, viime viikolla siis tuli täyteen hurjat viisi kuukautta, mitä ihmettä!? No meillä ollaan nukuttu entiseen malliin, kasvettu omilla käyrillä ja saatu rokotuksia.

Nyt päivitystä kuluneesta lähinnä kuvin, kun ei hotsita kirjoittaa.

aurinkolasit - ostettu.

Ja sitten, jossain välissä Olavi on oppinut nostamaan itseään ylemmäs ja yhä ylemmäs käsillään. Pungerrus on hurja, ja mahakin ilmassa välillä, eli kohti liikettä mennään. Kompassaina päästään pyörimään edelleen ja hurjempaa vauhtia, ja ehkä ryömimisen esiaste toimii hieman paremmin eli tehokkaammin kuin ennen.Nyt osataan myös kääntyä selälleen myös toisen kyljen kautta, muttei vielä mahalleen.

varpaat - löytyneet

ja nyt osataan muuten tasapainoilla mahallaan molemmat kädet ilmassa, hurjaa, kuin lentokone kuunaan.

ja osataan myös huutaa kyllästyttäessä, kuten nyt taustalla.

ja vielä pikana, kevät tulee pikkuhiljaa (sulaa asfalttia ja kevätverhot olohuoneessa) ja hampaita ei vielä, mutta neuvolan nainen sanoi, että voivat tulla ihan yhtäkkiä, että in your (my) face minä ja sen yhden kerran spekulaatiot.

heippa ja huuto kuuluu

levottomuutta ja rääkyä

Aika rientää ja kevät taisi ottaa vähän takapakkia (satoi lunta toissayönä eikä aurinko paista).

iskä kuvassa jo melkein 30 ja melkein kokonaan kuvassakin...

Herra iskä on nyt täyttänyt hurjat 30 vuotta, ja tästä syystä ei ole turhemmin ehtinyt kirjoittelemaan. Porukkaa oli meillä kyläilemässä ja juhlimassa rennosti pitkin iltaa, ja vaikkei meno miksikään hurjaksi äitynytkään, oli herralle tuossakin jo liialti aistittavaa. Yö meni kitistessä ja heräillessä parin tunnin välein, ja voi veljet sitä huutoa, kun erehdyin yön pimeinä tunteina kokeilemaan josko auttaisi, jos hieroisin ientä tutilla. No ei auttanut.

Siinäpä olikin varsin oiva aasinsilta herran suuhun. Nimittäin, pari päivää olen epäillyt hampaan olevan tulossa alas oikealle puolelle. Olen ollut näkevinäni valkeamman alueen herran ikenessä, ja merkkejäkin olen ollut tulevasta näkevinäni. Netissä aiheesta puhutaan aika yllättävän vähän oikeastaan, mutta joillakin sivuilla merkeiksi puhkeavista hampaista oli listattu seuraavat:

-kuolaus

-ärtyneisyys

-sotkeutuneet yöunet

-syömisongelmat

Ja kyllähän nuo kaikki ovat viimepäivinä täyttyneet ihan heittämällä. Syöminen on ollut viimeaikoina sellaista, että herra syö vähän ja sitten katselee muualle, tai venkoilee niin, ettei syömisestä meinaa tulla yhtään mitään. Itku on kuulostanut kauhealta, ihan erilaiselta kuin ennen, eikä äiti meinaa kestää kyyneleiden valumista. Lisäksi Olavi on halunnut olla lähellä kokoajan, ei meinaa suostua nukkumaan yksin, ja pitää saada olla sylissä. Minä arvelisin sen johtuvan siitä, että koskee, ja siksi pitää hakea turvaa läheisyydestä. En tiedä, voi olla, että tässä ollaan aivan väärässä, eikä sieltä mitään ole vielä tulossa, eikä siellä mitään vaaleampaa näykään ja hammas puhkeaakin vasta monen kuukauden päästä.Tällä hetkellä kuitenkin erehtymisenkin uhalla veikkaisin hammasta.

huom melkein paljas asfaltti taustalla. nyt sekin on taas lumen alla huoh

Olavi heräsi taas, pitää mennä lohduttamaan, huutoa kuitenkin nyt taas piisaa, syystä ei varmaa tietoa

huutavissa merkeissä helei

Rakas päärynä ja kuolaa piisaa

Taas on vierähtänyt jokunen tovi viime päivityksestä, ei suinkaan tarkoituksessa. Viime viikko vain hujahti mennä meidän perheen ohi ihan huomaamatta: käytiin muskarissa, lenkeillä ja mummon ja ukin luona, ja mitäs ihmettä; yht'äkkiä onkin jo sunnuntai ja herrakin jo 4,5kk vanha. Minen kestä.

Soseiden maistelua on jatkettu ahkeran epäsäännöllisen säännöllisesti. Eli syöty on kun vain on muistettu ja ennen kaikkea ehditty. Häpeäkseni myönnän myöskin, että eipä noita d-tippojakaan yleensä muista jokapäivä antaa. Jospa elämä ei kuitenkaan tähän kaatuisi, imeytyyhän sitä äidinmaidostakin (?) ja minä olen itse aina muistaessani syönyt d-vitamiinilisiä.

Soseiden rintamalla yleensä päärynä on edelleenkin suurinta huutoa (eli ei aiheuta huutoa). Päärynästä tykätään, ja menipä tänään päärynän ja mangonkin sekoitus, pelkkä mango ei oikein napannut. Nyt viimepäivinä ollaan syöty kaupan soseita, kun ei vain ole yksinkertaisesti ehditty niitä itse vääntämään. Jospa tämä elämä ei kaatuisi tuohonkaan pöyristyttävään asiaan. Onneksi pakasteessa on bataattimössöä (itse tehtyä, ja maailma pelastuu!), nyt voisi maistella sitä taas vaihteeksi. Ja nyt kun tunnustusten makuun ollaan päästy, niin: ei myö niitä soseita olla maisteltu bataatin jälkeen sillä kaavalla, että viikko aina yhtä makua kerrallaan vähävähältä annostusta lisäten. Mikään ei ole aiheuttanut mahakipuja tai mitään huutoa, joten meillä on menty periaattella, että rohkea rokan syö. Joten meillä rohkea Olavi on syönyt sosetta.

Kaipa minä voin vielä ihan rehellisin mielin sanoa, että herra on täysimetyksellä, soseita syö maksimissaan puolikkaan purkin päivässä (kerran ehkä tehnyt näin) ja velliä on maistellut maidon seassa. Maidollahan tämä vielä elää?

huom. ystävämme puklu matolla, ystävänsä (sadat läikät) eivät näy kuvassa

Viikon aikana mummon ja ukin luona käydessä Olavi on tutustunut ensi kertaa kyniin. Sekä makunsa, että käsituntumansa puolesta. Herralle ojennettiin kynä käteen, ja paperia eteen, ja kappas: samalla kun toinen pää yritti löytää tietään suuhun, toinen pää onnistui piirtämään paperille viivoja. On se niin lahjakas. Seuraavasta kuvasta voi kukin itse päätellä, mihin tyylisuuntaan kallistuvainen lapsemme on, harkittuja viivoja kaikki kuitenkin...

pahoittelen kuvan laatua ja huomautan, että yläkulmassa oleva siksak-kuvio ei ole herran kättenjälkeä

Unirytmi alkaa olla vakiintunut, nukkumaan mennään 22 ja 23 välillä, herätään syömään kahdelta, viideltä, seiskalta ja yritetään muka nousta jo  silloin, mutta onneksi aina yleensä unia onnistutaan pienen seurustelun seurauksena jatkamaan yhdeksään. Siitä voikin sitten pikkuhiljaa alkaa valmistautua päivittäin toistuville päikkäreille, joille vaivutaan 10 ja 11 välillä. Viime yö oli tietenkin pitkästä aikaa poikkeus, herra nukahti vaille yksitoista, mutta heräsi syömään vain kolmelta ja kuudelta. Yöunille rupeaminen on pikkuhiljaa alkanut aikaistua ja aikaistua, luulen ma. Tänä yönä kokeillaan kokonainen purkillinen velliä, ja katsotaan mitä tapahtuu, sekoitettu maitoon ei vaikutusta mahaan tai yöunien pituuteen. Saas nähdä kuinka käy.

Herra älisee lattialla, ei osaa vielä siis kääntyä mahalta takaisin selälleen, mutta tokko sillä niin kiire on. Lattialla ollessaan saa kyllä käännyttyä mahallaan 45 asteetta johonkin suuntaa, mutta siihen yleensä loppuvat voimat. Liikkeelle pungetaan se minkä keritään.

Nyt syömään jätksiä (pienempikuinkolome)

heippa