Viime viikot on ollu yhtä haipakkaa, töissä keikkoja keikkojen perään, yö sellaisia, sitten ensin kuhmoon ja seuraavaksi päiväksi jonnekin ihan muualle ja tuntuu, että viime viikkoina on ollut monia päiviä kun mie olen nähnyt olavin vain nukkumassa. Se niistä iloisista jälleennäkemisistä, pussaus nukkuvan pojan poskelle ja unta kaaliin itsellekin. Ei rakkaan äitinsä, ihanimman, näkemisen aiheuttamaa hymyä joka syttyy silmiin asti, juoksemista kohti kädet levällään.ei. Mutta kyllä se on mahtavaa päästä reissusta kotiin omaan sänkyyn perheen miesten viereen nukkumaan. Ah sitä onnea. Ps muuten, meillä oli koko perheellä noro, tuli vain tuosta onnesta mieleen :D
Noiden kiireiden takia painonpudotuksessa on ollut pieniä ongelmia, tosi epäsäännöllistä syömistä, ei ole ehtinyt edes pyöräilemään töihin, hullua autossa istumista ja turvotusta. Huoh. Päädyin olemaan tyytyväinen siitä, että huolimatta raskaasta arjesta olen onnistunut pitämään painon siinä mihin sen onnistuin alkuvuodesta pudottamaan, lähtöpaino miinus viidessä. Nyt sitten alkoi taas ahdistus ja skarppaaminen, olen yrittänyt taas muistaa katsoa mitä syön, pyöräillä en ole ehtinyt, mutta olen punnerrellut (epätoivoisesti ja jumppapallon avulla, ei olisi minusta jumppaamaan julkisesti) ja tehnyt vatsalihaksia (nyt koskee ja huomenna koskee selkään tämän iltaiset muutamat selkälihasliikket). Tänään käytiin koko perheen voimin kaupassa kävellen, matkaa tuli yhteensä reilu 5km, mutta raskautta lisännee käynti mammuttimarkkinoilla, huh sitä tungosta (vissiin kahvia tarjouksessa jossain...). Huomenna sitten taas pyöräilyä, vaikkain pakkasta oli luvattu -18 yhyy. Saa nähdä. Pitäisi saada vielä 5kg pois toukokuun loppuun, pienesti alkaa epäilyttää. Jospa se auttaisi edes vähän että yritän parantaa tapoja ruoan määrän suhteen ja lisätä veden juomista. Miksei painoa voisi vain tiputtaa esim. Yläkerran portaista? Ehkä vielä hieman ahdistusta ja kertausta: yh tipu paino, jos syön pienempiä annoksia, enemmän kasviksia ja pyöräilen läpi lopputalven pakkasten niin tipu JOOKO? Eikös noiden toimien pitäisi riittää johonkin? Miksi tästä on tullut miulle päähän pinttymä? Mahtavaa muuten kun yksi mahtava vanha paita mahtuu mulle päälle hurraa!
Sitten tuo asia on käsitelty ja voin siirtyä tärkeämpiin päivityksiin:
-olavi on ruvennut pussailemaan (uh kuin söpöä!)
-olavi on tänään aamun kätellyt meitä (välillä väärällä kädellä, mutta suotakoon se anteeksi)
-olavi on skarpannut puhumisten suhteen (päppä = heippa, tuuttu=tutti ja jotain muuta yhtä epämääräistä :D , mutta kun välillä tuntuu että kaikki muut tuon ikäiset puhuu jotain korkeaman runouden tasoista asiaa)
-ostettiin olaville lopultakin välikausihaalari, päädyttiin poppiin, saa nähdä onko hyvä, pitäis olla.
-olen taas ostellut kaikkea vahingossa fb-kirppiksiltä. Miksi, voi miksi en ymmärrä ettei kannata tarjoilla asioista vaan huvin vuoksi. Nooh, kivoja vaatteita on tullut hankittua olaville, vahingossa tai ei...
-olavi ymmärtää hitosti sanoja ja osaa matkia ja tunnistaa seuraavat eläimet:kissa (au), koira (huh huh), ankka (kaak kaak), lehmää (uu)
-ensi kuuksi pitäisi varata 1,5 vuotisneuvola ja minulla alkaa mietityttää taas tuo pituusasia. Sen edellä mainitus vk-haalarin kooksi piti ottaa 80, joka oli sekin semireilu, on tosin kuulema reilumpaa kokoa tuon merkin vaatteet, toisaalta taas popin sisähousujen koko 80 on vähän nafti. Huh mitä jahkailua tämän asian kanssa :D muttei vara venettä kaada; me&i vaatteet pitää olla jo mieluummin kokoa 86 . Se tästä pituus-asiasta, neuvolassahan se sitten nähdään.meidän sirpukka.
-olavi rakastaa raejuustoa.
-olavi osaa käyttää padia, ja tykkää omista "peleistään"(toisessa opetellaan eläinten ääntelyä ja toisessa katsotaan kikattavia juttuja)
-olavi tykkää "puhua" puhelimeen ts kävellä ympäriinsä puhelin korvalla.
-olavi nukahti tuohon sohvalla ja on söpö (vaikka voi juku kuin se kiukkusi aiemmin kun e antanut herran repiä minnuu tukasta. Huh mikä loukkausi lastaan kohtaan, aiheittu muuten jeesuskilarit)
Sellaista mietin tuossa yksipäivä, että pitäisikö tuo muka jo kohta siirtää nukkumaan omaan huoneeseen, pitäisikö työhuoneesta tehdä muka jo olavin huone? Nythän herra nukkuu vieressä, välillä alkuyön omassa sängyssään, vaihdellen kuin jaksaa sinne laittaa. Ja pitäisikö sitä pottaa jo tunkea arkeen? Ei tunnut herraa kiinnostavan. Äh kuin liikaa miettimistä.
Nyt nukkumaan, pitää herätä huomenna jo ennen seiskaa, hullun hommaa!
Maisa
Ps. Kenties ehdin taas päivittää tätä paikkaa tätä nopeammalla syklillä (!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti