Mitä kirjoitin muistiin neidin raskausaikana toisaalle

Kiva kun on nyt tällainen ketju

Minulla on menossa ahdistus, kun pelottaa meneekö kaikki hyvin. Meillä meni ennen esikoista kesken viikolla 15, ja vaikka tässä välissä esikoinen saatiinkin, on ahdistus täällä taas. Onneksi on nyt tullut jotain oireita enemmän, ainakin hormoonimäärät kehossa kasvaa  

Toissapäivänä tuli ekan kerran paha olo, ja sitä olikin sitten pitkin päivää, ei oksetusta, mutta viimepäivinä on paha olo ehtinyt tulla pahempanakin jos ruokailuiden välit venyvät. Turvotus on roimaa, tukka rasvoittuu, hämyfinnejä on tullut, palelua välillä ja väsymystä kanssa. Tuo pahoinvointi on nyt ollut jostain syystä miulle toivonkipinä. Jospa kaikki menisi hyvin, kilpirauhaslääkityskin aloitettiin taas raskaudenaikaisen vajaatoiminnan takia.

Pelottaako muita? Tulisipa pian edes ensimmäinen neuvola ja jossain joulukuussa häämöttävä niskapoimu-ultra. Onneksi meillä on oma doppleri, sitä voisi joskus 10+ viikoilla koettaa, KUN sinne asti päästään.

Pahoittelut tästä pelko-vuodatuksesta, puran nämä tänne nyt niin ei tarvitse muulloin enää miettiä. Jospa nyt menisi taas hyvin ja pääsisi ultraankin tulokkaan sydämenlyöntejä katsomaan 

No niin, nyt jo helpotti oloa 

 5+

Vainoharhaisiako? Minä ilmoittaudun eturintamaan! Tänään ei ollut paha olo koko päivänä, eikä nyt illastakaan edes turvota. Huoli on suuri ja googletus harrastus  jospa tämä olisi normaalia, jos yritän miettiä positiivisesti niin:
-menkat/vuoto ei alkaneet
-ehkä vähän nippailuja tänäänkin
-olen syönyt kokoajan, nälkä ei ole ehtinyt tulla eli ei pahaolokaan
-viimepäivinä on tullut käveltyä työmatkat pyöräilyn sijaan, joten turvotuksen estämiseksi on tehty töitä

Kyllä itseasiassa muuten turvottaa vähän, muttei kylläkään sairaanloisesti niinkuin välillä. On tämä alku melkoista, vaikka tiedänkin kyllä ettei kokoajan vielä tarvitsekaan olla oireit, niin mieli on hullu jos se vain saa aikaa miettiä yhtään 

Ennen ruokaa kyllä torkahdin sohvalle, mies nauroi ja kysyi eikö muka ole ollut oireita  väsymystä/vetämättömyyttä on mies ilmeisesti nähnyt tänään...

Joo, nyt taas jo helpottaa, ihan yhtälaillahan kaikki voi mennä kumminkin hyvinkin. Voi toivottavasti menisi.

Meillä esikoinen täytti viime viikolla kaksi, ja tähän asti arki on ollut vauva-ajoista asti helppoa, kosahtaa sitten varmaan murrosiässä 

Joo, pahoittelut taas tilityksestä, mie tilitän pelot tai ne harhakuvat pois niin saa olla rauhassa. Tänne tulee tosin ainakin minulla liioiteltua ehkä vähän noita pelkoja, mutta kuitenkin. En mie mitenkään sairaalla tavalla oikeasti stressaa, mites teillä muilla? Tuleeko kirjoitettua mustavalkoisemmin verrattuna siihen jos puhuisi?

Voi maha, voi hyvin.

5 ja risat

Ps.noista ovistesteistä, kyllä minulla on näyttänyt plussaa halpismerkit, eivät mitään supervahvaa kylläkään tässä raskaudessa, eikös jossakin vaiheessa mene hormonien määrä yli raskaustestienkin käsityskyvyn ts plussa tulee mutta viikkoja ein clearbluekaan kykene enää antamaan. Nimim. Itsehän tein tänään raskaustestin, ja plussa tuli, aika pian

Terve pitkästä aikaa!

Mie olen kyllä päivittäin lueskellut tätä ketjua, ei ole vain tullut kurjoitettua mitään.

Nyt menossa 7. Viikko ja väsymys on hillitöntä taas parin päivän tauon jälkeen, olo on tosi voimaton ja hidas, aivoissa asti. Palelu on mukana arjessa ja paha olo on kanssa. Oksentanut en ole, mutta pitiin päivää etoo, viimepäivinä pahin olo on ollut heti syömisen jälkeen. Voi vetämättömyys.

Ensimmäinen neuvola olisi ensiviikon torstaina, sitä odotellessa. Pelkoja ei ole nyt ollut, jokin rauha on tullut, yritän olla tulkitsematta kumpaankaan suuntaan  hyvään tai huonoon, mie vain yritän olla. Varhaisultraan en aio mennä ellei neuvolasta laita aikaa kunnalliselle. Haluaisin varmistuksen että on oikeassa paikassa, toinen munasarja kun on leikattu pois kasvaimen takia.jospa pääsisin kunnan ultraan 

Turvotus on ihan järkyttävää, iltaisin maha näyttää sopivassa vaatetuksessa menevän jo tuolla jossain päälle 20 viikoissa  turvotusta olen yrittänyt hillitä juomalla vettä ja liikkumalla, jospa pysyisivät liiat kilotkin karussa samoilla konsteilla. Esikoisestahan tuli painoa roimasti, enkä silloin mitään estotoimenpiteitä harrastanutkaan. Liikuntaherätys on tullut vasta esikoisen kasvettua, ja nyt liikuntaa haluaakin harrastaa päivittäin (ei mitään salua kylläkään yh hyh...). 
unohtuneet pelot ja mahassa kaikki hyvin 6+

Terve taas! Pari päivää on juossut viime kirjoituksesta, kaiken olen kyllä lukenut mitä täällä on tapahtunut 

Tänään oloja säikäytti aika kova menkkamainen kipu, lievä kouristus? alavatsalla reippaan kävelyn päätteeksi. Ei tarvinnut pysähtyä tai maata kaupan lattialla, mutta säikäytti kun ei moista tuntemusta ole ollut aiemmin. Pahaolo kyllä tuli sitten melkein heti kun tuli nälkä, voi etoa.

Alavatsakipujen googlettelusta tulen hulluksi (ja vainoharhaiseksi) mitä te luulette? Meneekö normaalien kipujen piikkiin? Kohdunkasvukipuja? Kivun voimakkuudeksi arvioisin ehkä 3/10, enemmän ehkä voimakas tuntemus kuin kipu siis. Päähän tässä hajoaa, syytän googletusta.

Oireina edelleen vaihtelevat väsymys (helpottanut viime päivinä), palelu (palasi eilen) ja paha olo (joka päivä jonkin asteista, vkloppuna oksensin ekan kerran yh). Mahan turvotus on jokailtaista ja tukka rasvoittuu minkä ehtii.

Autrakaas/lohduttakaas rouvaa mäessä tuon mahajutun suhteen, vuotoja siis ei ole, aiemmin kipuina lähinnä niitä vihlaisuja. Lohdutusta kaivataan!

jotain 7+

Terve pitkästä aikaa!

Viimeviikolla käyty ensimmäistä kertaa neuvolassa, ja tänään käyty neuvolan kautta varhaisessa ultrassa, ennen esikoista sattuneen myöhäisen keskenmenon takia. Noh ultrassa kaikki hyvin, ainoa vaan että sydämiä oli kaksi, molemmat sykkivät. Meille tulee kaksoset! Mitä ihmettä, olen nauranut hämmentyneenä koko päivän! Jännitystä ainakin sinne kuukauden päähän niskapoimu-ultraan. Tällä hetkellä kaikki niin hyvin kuin voi tässä vaiheessa, vastasivat viikkoja täydellisesti.

Jännitystä, pelkoa ja jännitystä lisää siis luvassa

 8+3

Joo, uutista sulateltu useampia tunteja, ja lähiperhettäkin infottu vaikka siunnitelma olikin odottaa niskapoimu-ultraan asti. Tässä nyt sitten yritetään uskaltaa touvoa, yksikköraskauttakin mie jo stressasin ja pelkäsin keskenmenoa, saati tätä tilannetta! Molemmat kasvukkaat siis vastasivat viikkoja ja sydämet sykkivät, joten uskaltaisikohan sitä hengähtää hetkeksi? Eikö keskenmenon todennäköisyys laske kuitenkin edes hiukan kun sydämen on nähty sykkivän? Joohan?

Oireena väsymys on palannut, ja vieläpä voimakas sellainen, pahaa oloa on pitkin päivää, ja oksentamaan olen joutunut jonkun kerran. Ei kuitenkaan mitään erityisen pahoja oireita, tilanteeseen nähden kai 

Ei tässä osaa vielä mitään oikein käsitellä, ultraaja kysyi neuvolassa "näetkös sinä saman kuin minä?" Tuplana kaikki, minun mahassa. On tässä naurettu, stressi tulee sitten myöhemmin 

Jos ja kun ja toivotravasti kaikki menee hyvin, voi mahaa odotella tulevaksi jo jouluksi  esikoisesta maha pullahti rv 17-18 ja sitten sf-mitat menivätkin ylärajoilla. Muutoksia ja kasvua odotellessa

Nyt takaisin googlettamaan kaksos-faktoja

Terve, pahaa oloa täälläkin päivittäin, viime päivinä on ollut kokoaikaista. Oksentaa on täytynyt muutaman kerran, mutta se on onneksi helpottanut. 

Mahassa on tuntunut niitä viiltokipuja nyt enenevissä määrin, muistelen niiden olevan kohdun kasvukipuja? Mahallaan ei ole enää mahtavaa makoilla, ehkä kohtu alkaa nousta tietään ylöspäin pikkuhiljaa?

Muista oireista voisi mainita joo kosketusarat tissit, mutta eiväthän nuo tosin tällähetkellä kipeiltä tunnu, vaihtelee siis. Pelkoja ei nyt ole ollut, aika rentoa päinvastoin, olen yrittänyt muistaa, että näkyneet sydämensykkeet ja viikkojavastaavuus on paras tilanne joka tällä hetkellä voi olla, tietenkin jotain voi tapahtua, mutta kasvukivut lienee merkki kehityksestä 

Eilen tuli kutsu niskapoimu-ultraan lääkärille kätilön sijasta, mutta huh kun sinne on vielä matkaa, aika on vasta 10.12. Eilen kotiutin meiltä lainassa olleen dopplerin, taidan ensi viikolla yrittää seuraavan kerran, eilen sain EHKÄ jotain kuulumaan hetkeksi, mutta en kyllä tiedä 

Mikä teillä muilla on työtilanne? Tai siis oletteko kotona vai töissä, onko stressiä sen suhteen? Minä olen nyt ansiosidonnaisella harjoittelussa viime vuotisessa työpaikassani, ja harjoittelu loppuu vuoden loppuun. Töitä olisi ollut tarjolla muualta keväälle, mutta en kyllä tiedä, voisi olla vähän raskasta.

Joo, nyt esikoisen avuksi, 

, 9+0

Hei, kriisi päällä!

Muistaako kukaan/onko kellään käsitystä tuosta pellavansiemen-asiasta? Tiedän kyllä, ettei saa syödä, mutta mites kun olen huomaamatta syönyt ainakin viime kuun ajan leipää, joissa näköjään on ollut pellavansiemeniä, ja palasia leipää on mennyt päivittäin 1-4kpl yhyy  onkohan kaikki pilalla? Eihän se siementen määrä yhdessä palassa huikea ole, ja kyllä mein neuvolantäti sanoi, että leivässä voi syödä, mutta kun on tullut syötyä tuota leipää aika paljon... Turha angst toivottavasti.

Oireissa ei muutosta, nännit on kosketusarat, tissit turvonneet jo hieman, pahaa oloa pitkin päivää ja välillä vihlontoja (eilen kylläkin vähemmän) ja armoton saamattomuus. Mahallaan maatessa kyllä tuntuu vähän epämukavalta, voi olla myös kuvittelua 

Mie pelkään tuota kkm kanssa, ennen esikoista meillä oli km 14+ jota ennen sykekin oli nähty jo ainakin 3 ultrassa, että ei paljoa painanut se. Silloin oli kylläkin alussa jo jotakin vuotoa ja kasvu viivästyt niskapoimuun jo viikolla. Esikoisesta kasvu meni päivälleen, ei vuotoa, tässäkään ei ole ollut vuotoja ja ultrassakin oltiin ihan oikean kokoisia (toinen tosin taaempana niin oli vaikea mitata, vaikutti kuulema samanoloiselta) joten merkit on miun taikauskoisiin silmiini hyvät. Jospa kaikki menisikin hyvin, kai todennäköisyydet ovat jo hyvällä kantilla 

Siis, ehkä ei turhaa stressiä noista pellavansiemenistä leivässä, vai mitä?

Uskottelua otetaan vastaan ,
9+

Kriisi ohi, googletettu on, kaikista keskusteluista huolimatta HUS sanoo:

Pellavansiemenet ja pellavarouhe
Ei suositella käyttämään raskauden aikana. Erityisesti ulkomaisissa valmisteissa on korkea kadmium- ja syaanivetypitoisuus. Pellavansiemenet leivässä eivät aiheuta riskiä.

Mieli rauhallinen taas hetken 

Terve!

Täällä ollut tänään helpompi päivä oireiden kansaa, samoin kuin eilen. Ei pahaaoloa niin paljoa, ei tarvinnut oksentaa ja väsymyskin helpotti jo eilen siinämäärin, että jaksoin lähteä lenkille. Täysin poikkeuksellista verrattuna aiempiin viikkoihin. Ehkä helpoilla päivillä on yhteyttä siihen, että olen ollut keskiviikosta asti kotona hoitamassa esikoista korvatulehduksineem. Voiko lepo/kotonaolo helpottaa oireita näin paljon?

Ehdin jo tänään vähäoireisuudesta säikähtämäänkin, mutta mitä ihmettä! Sain yhdet sydänäänet kuulumaan kotidopplerilla, vaikea löytää kahtia (en oikein vieläkään usko tätä) kun taitavat olla vielä niin pieniä, ei ole edes doppleria joka näyttäisi sykkeen nopeuden, niin vaikea tietää kuunteliko kokoajan samaa tyyppiä vai ei 

Yhdet äänet siis ainakin, hurraa 
9+6

Terve!

Ennakkoaavistus piti paikkaansa noiden yhtien löytyneiden sydänäänten suhteen. Soitin neuvolaan ja kysyin samalla helpottaneista oireista, ja tarjottiin ultraa heti samalle tunnille, jos pää sitä tarvitsee, ja minähän sinne menin tietenkin 

Ultrassa näkyi yksi noin 9+0 hiipunut vauvanalku ja toinen viikkoja vastaava, heiluva ja potkiva vauvanalku, sydänkin sykki mallikkaasti 

Surra ei oikein osaa, kun ei tätä ole edes osannut ajatella omaksi tulevaisuudeksi. Riskiraskautta ei nyt ole, ja tulevaisuus kesällä alle kolmevuotiaan pojan kanssa näyttäisi helpommalta  

Nyt uskaltaa jo hengähtää koska kaikki oli kunnossa jäljellä olevalla ja ilmeisestikin tuplamäärä hormoonia turvaa tulevaisuutta omalta osaltaan 

Mahaa odotellessa,
 10+0

Eggie, onko sinulla tiedossa kuinka noille tutuillesi on käynyt, ts vuosiko toinenkin ulos toisen mukana vai syntyikö lopulta lapset kummallekin?

Googlettelu antaa ikävän paljon myös tarinoita, joissa toinenkin on sitten keskeytynyt, ultraaja ei kylläkään mitään oikein suuntaan tai toiseen.

Jospa tällä toisella menisi hyvin, vastasi kuitenkin uskollisesti viikkoja ja oli virkeä  toivotaan toivotaan toivotaan. Pitää ehkä kysyä facessa tutulta naistentautienlääkäriltä, töissä neuvolassa, että usklataako tässä vielä toivoa hyvään loppuu 

Terve!

Täällä ollut taas tänään vähän huonompi olo, kohdun kasvukipujakin on ollut  tai siis niitä muistelen ovat nuo vihlonnat alavatsassa ja häpyluussa ja aamuinen alamahan kivistys joka helpotti kun pääsi vessaan...eikö nuo lie kasvukipuja?

Tosiaan paha oli palasi kun piti palata työharjoitteluun esikoisen kotonahoidon sijaan (oli loppuviikosta korvatulehduksissa ja siksi kotona).yh mitä juhlaa oli ajaa pyörällä ja pelätä oksentavansa ruutukaavalla lennossa. Kyllä tuntuisi lepo ja kotonaolo minulla auttavan pahaan oloonkin. Onneksi tämä ei ole mitään verrattuna parin viikon takaiseen tupla-oksetukseen ihanat helpottaneet oireet

Miten teillä muilla kohdun kanssa muuten, tunnetteko jo sen? Toisesta kai kasvaa nopeammin. Minulla tuntuu jo ihan alavatsalla, ja siitä kertoo myös doppleri, jolla sydänäänet kuuluvat joka ilta jo alushousujen reunan yläpuolelta, ei siis luun alta enää. En muista että esikoisesta olisi vielä tuntunut mitään kohdun reunaa tässä vaiheessa. Mahaa ei siis vielä ole, mitä nyt se vanha kohouma ja turvotus mutta eiköhän se sieltä nouse ja jouluksi saisi jo pienen kummun. Esikoismaha pullahti näkyviin muistaakseni 17 tjtn joten jospa hieman aiemmin merkkien mukaan 

Doppleri on lkyllä ollut kova sana, joka ilta tosiaan kuuntelen äänet (jos tulee ahdistus niin useamminkin) varsinkin kun normaaliati odotan kokoajan vuotoa ja nyt varsinkin jos b-alku vuotaa ulos kuten ultraajan mukaan voi käydä. Vielä ei sius mitään vuotoja ole ollut, vaikka sen alun kasvu on päättynyt noin 9+0, eli yli viikko sitten. Ehkä se vain imeytyy jonnekin, ennen esikoista meillä oli km rv 15 ja silloin keho hoiti kokohomman, joten ehkä olisi alkanut nytkin hoitaa jos olisi ulos tulossa. Sydänäänten takia yritän olla jo luottavainen jatkon suhteen, sitkeästi on a-alku tähänkin asti kasvanut, jospa jatkossakin, sitä toivotaan varovaisen onnellisesti.

Mitä muuten ymmärrätte tuolla rakenneultralla? Meillä se tarkoittaa vasta ultraa silloin päälle puolenvälin, tämä alku-ultra on nimellä niskapoimu-ultra. Ihmettelin vaan kun kauheasti puhutaan rakenneultrasta 

Monologi on päättynyt, toivottavasti mahassa voidaan hyvin vielä seuraavillakin viikoilla, voi kumpa kumpa kumpa. Tuttu lääkäri kommentoi miun kysymystä jatkon mahdollisuutta niin että "aivan kovinkin mahdollisesti kaikki menee hyvin", eikös tuo ole positiivinen lausahdus? 

Kasva vauva oikein,

 10+

Terve ja joulukuun alkuja tänne! Onpa nyt ollut hiljaista pari päivää, mites siellä muilla on 1.kolmannes mennyt tai toisilla jo 2.? Oireiden helpottumista kellään? Minulla on pahoinvointi helpottanut parin viikon takaa, välillä vähän etomista, mutta täysin siedettävää sellaista aiempaan nähden 

Doppleria ei ole tullut pariin päivään käytettyä, tyyppi oli joku aika sitten aktiivisella tuulella ja piiloutui jonnekin tuonne luun alle kun aiemmin hengaili ylempänä. Ehkäpä tänään hieman sydänääniä ennen nukkumaan menoa 

Mitä muille?

ja 11+

Tiistain No-ultra meni täälläkin hyvin, liikkuvainen tapaus oli, paljon vilkkaampi tuon ultrauksen perusteella kuin ensimmäinen, jonka kanssa ollaankin päästy luvattoman helpolla 

Niskaturvotus oli reilusti alle sen 3mm, oisko ollut 1,5 ja nenäluu nähty, samoin kuin paljon sisäelimiä ja aivojen molemmat puoliskot. Meillä oli ultraamassa sen kaksosalun takia lääkäri niin katseli siinä samalla sitten noita muitakin osioita tyypistä, kun kerran vilkkuivat. Myö ei saada riskilukua koska ei voitu käydä siinä verikokeessa hullun hormonimäärän takia, mutta normaalilta näytti kaikki lääkärin silmiin kuitenkin. Lupasi että voi jo vähän uskaltaa hengähtää  oli muuten tyyppi parin päivää edellä kasvua, aiemmissa ultrissa johtanut vain päivällä

Istukka oli edelliskerrasta poiketen edessä, ja vielä alhaalla mutta tulee kuulema nousemaan kun ollaan niin alussa vielä. Saa nähdä kuinka vaikuttaa liikkeisiin, viimeksi tunsin liikkeet joskus 17-18 ja istukka siis silloin takana. Netistä lueskeli. Paljon toisistaan poikkeavia kokemuksia etuistukasta ja liikkeistä, ei tuo ole kaikilla tainnut hidastaa tuntemuksia, toivottavasti ei minullakaan. Onneksi tietää nyt mitä tunnustella.

Pahaolo on alkanut helpottaa, tulee lähinnä vain kun ehtii tulla nälkä. Turvotus on suurta, en minä tätä vielä vauvamahaksi laske, kun vauva on vielä kuitenkin niin pieni ja kohtu niin alhaalla vatsalla. Painoa on tullut varmaan pari kiloa, ehkä kolmekin hyi yäk. Mutta olen niin saakeli. Turvotusherkkä ja turvoksissa vuorokauden ympäri ummetukseni kanssa. Juhlaa on  onneksi nyt alkaa pystyä vähän säätelemäön syömistä, leipää ajattelin vähentää, se nuo alun kilot turvotuksen ohella on tuonut, alussa pahaanoloon auttoi vaalea leipä. 

Nyt siis terveesti yritön hidastaa painonnousua katsomalla mitä syön ja kuinka paljon. Kaloreita raskauden aikana neuvolan mukaan tulisi saada väh 1700-1800, taidan pyrkiä noihin lukuihin, aika helpot luvut kuitenkin. Jospa nyt loppuviikosta alkava toinen kolmannes sujuisi maltillisemmalla painonnousulla, tai sitten ei. Nyt tulee onneksi liikuttua paljon enemmän kuin esikoista odottaessa, paino on suunnilleen sama kuin esikon maha-ajan alussa, mutta kehon koostumus mahtaa pyöräilystä johtuen olla eri. Nyt loppu painoangst, maltilla vain eteenpäin!

13+2

Terve!

Toinen neuvola takana, ja kaikki näytttäisi hyvältä. Hb oli laskenut hieman, mutta oli vieläkin 130, näytteet puhtaat, sydänäänet 155-160, influenssarokotus saatu, painokin oli ummetuksesta ja turvotuksesta ja kaikesta vaaleasta leivästä huolimatta noussut vain 100g per viikko. Pelkäsin painon olevan jo ihan uusilla lukemilla, mutta hurraa ei siis stressiä tästä asiasta, minulle hyvä pieni nousu, kun turvotusherkkyyttä kuitenkin on.

Maha nousee tuolta alhaalta jo mukavasti, ei ole kylläkään pullahtanut vielä. Kohtu oli korkealla, navan ja häpyluun puolivälissä ehkä, en katsonut mistä painoi, yritän muistella missä tuntui  pullahtanee tässä parin viikon sisään esiin pallona, toivottavasti

Seuraava neuvola on vasta rakenneultran jälkeen helmikuussa, silloin jo päällepuoliväli saavutettu. 

Nyt pikkuhiljaa tekemään listää mitä pakata jouluksi sukulaisiin mukaan, aattona on neuvolasta lupakin syödä vähän maksalaatikkoa, hurraa!

Neuvolannainen muuten lupasi, että nyt uskaltaa jo hengähtää, jee!

14+0

Terve! Joko on jouluista toivottu palstalaiset? Myö palattiin tänään kuuden kyläilypäivän jälkeen taas kotiin ja ai että kun on kiva olla taas kotona! Ehkä ensi joulu omalla porukalla omassa (vuokra)kodissa...

Mahassa on tapahtunut muutoksia, ei ole pullahtanut palloksi vielä, mutta kasvanut ja liikkeitä on tuntunut rv 14+1 asti, aamuisin oikein näkyy kohona se kohta navan alapuolella, jossa tyyppi makoilee  hauskaa kun esikosta ei tässä vaiheessa edes muistiinpanojen mukaan ollut edes mahan alkua 

Toinen neuvola oli viimeviikolla, sykkeet oli mahassa hurjat, kohtu oli korkeammalla kuin muistin, verenpaineet ja hemoglobiini ok ja painokin oli noussut kaikesta siitä vaaleasta leivästä huolimatta vain 0,7kg. Tätä viimeistä en tajua, minä olen niin turpoavaa sorttia että huh huh. Seuraavan kerran sitten neuvolaan helmikuussa vasta rakenneultran jälkeen, silloin jo siis yli puoliväli!

Mahan pullahtamista odotellessa,
15+0

Terve!

Mie aloin tuntea liikkeitä jo ennen joulua, ekat puksaukset ja myllerrykset, tuolloin menossa rv 14+1. En kyllä olisi uskonut, istukka edessä, mutta tosi tosi alhaalla varmaan vielä. Maha ei ole miusta mikään tosi suuri,ehken vaan muista kunnolla edelliskerrasta, kuvia en ole jaksanut kaivaa. Maha on ihan pikkuinen ilman vaatteita, mutta vaatteet päällä pallo. Voi ihanuus äitiyshousut, muihin en enää sulloutuisi...

Huomenna varmistuu työkuvio kevääksi, luultavasti menen töihin jonne joudun kulkemaan autolla nykyisen harjoittelun ja pyöräilyn sijaan. Katsellaan sitten kuinka vauhdilla kilot alkavat kertyä, kun liikunta vähenee. Voi tulevaisuuden lihapulla-minää 

Voimia muuten noista kromosomi-jutuista. Tuskaa varmasti odottaa jatkoa, huh huh. Monestihan ne seulat varoittavat kuitenkin turhaan, vai mitä 

Terve!

Iopå, eiköhän tänne mahdu, keskustelu on ajoittaisen aktiivista 

Oman mahan tilanne heti alkuun: turvotusta ei ole enää ollut palloksi asti mahassa, ei siis kipeää turvotusta hurraa! Maha on vauvamahan näköinen jo, varsinkin vaatteet päällä, kotona irstaasti hengaillessa alusvaatteissa pieni vielä. Auta armias mikä kasvu tapahtuu kun housut vetää jalkaansa! Paha olo on tullut takaisin, aina kun ehtii tulemaan nälkä, tulee paha olo, väsymys palannut lievänä kanssa. Teini-ikä on tullut naamaan muuten taas, jessus mitkö finnit!

Sain tosi mielekkäitä töitä toukokuun loppuun asti (vähän sitä ennen jo äitiyslomalle) ja nyt jää sitten liikkuminen vähemmälle, töihin on mentävä autolla. Pitää yrittää jumppailla kotona niinä päivinä kuin mahdollista ts kun voimia on. Tänään käveltiin vaunujen kanssa keskustaan ja siellä kaupoissa anopin kanssa, matkaa askelia tuli reissun aikana yli 9200 joten se saa riittää, tänään ei jumppia. Olen yrittänytnvähän pitää arkisin mukana selätintä, askelkyykkyjä ja punnerruksia jumppapallon kanssa. Katsotaan kuinka painokäyrä muuttuu, kun pyöräily jää pois kiireen takia. Kyllä muuten huomaa tänään kävelleensä, pakaroihin jomottaa, ah tätä edellisestä raskaudesta tuttua vaivaa, jospa menisi taas ohi nopeasti.

Liikkeitä on tuntunut viimeaikoina kehnommin, tainnut olla selkää päin, sydänäänet nimittäin ovat jumputtaneet kotona ihan normaalisti.

Mites muilla, joko fyysisiä vaivoja, eroja ekaan raskauteen? Miten teillä on noussut paino tässä vaiheessa? Viimeksi minulla nousi noin viikoilla 15-22 jonkun kuusi kiloa, huh nimim.lihapulla. Nyt ei ole ainakaan noussut yhtäpaljon kuin viimeksi tähän mennessä, painan nyt vähemmän kuin esikoisesta tässä vaiheessa. Noo, nousua odotellessa


17+

terve pitkästä aikaa

tyyppi myllertää mahassa ja on siksi vaikea saada töitä tehdyksi  ei tuo etuistukka sitten kauheasti vaimentanutkaan, yhtäkkiä liikkeet alkaneet tuntua tosi selvästi, ja mahan päällekin jo kun kunnolla osuvat, myös myllerrys tuntuu päällepäin. maha on plopsahtanut enemmän eteenpäin, pienempi kyllä on vielä kuin esikoisesta, tosin niin olen minäkin. huh saa nähdä kuin kiloja on kertynyt, useampi jo nytkin varmasti 

rakenneultraan viikko, viikon päästä tässä vaiheessa tietää taas jo kuinka mahassa voidaan (toivottavasti hyvin ja käyrien mukaan) ja ehkäpä jopa sukupuoli! poikien nimiä olen varovaisesti miettinyt, ne kun on vaikeampia...

muuten tuohon, kun täällä on kirjoiteltu, että toisessa raskaudessa on huolissaan eritavalla, niin allekirjoitan! ei sellaista hysteeristä stressiä missään nimessä, mutta jotenkin tiedostaa sen, että asiat voivat mennä erilailla kun esikoisesta, tietää mitä voi saada ja mitä voi menettää. toivottavasti kellekään ei käy niin.

nyt mahassa rauhoituttiin, taidan koettaa tehdä töitä.

ps. alkuaikojen olot ovat palanneet lievempänä, parin tunnin välein on syötävä tai tulee paha olo, kumma jos painoa kertyy taas...

Terve ja omaa mahaa heti alkuun!

Viimeipäivät odoteltu tuskastuneina, aika on madellut ja on pelottanut. Tänään se helpotti, oli lopultakin rakenneultra.

Mahassa kaikki kunnossa, kasvu pari päivää edellä (sama kuin aiemmin, samoin myös esikoisesta), painoa oli 417grammaa ja kaikki näytti hyvältä. Tyyppi heilui mahassa yhta vilkkaasti kuin niskapoimussa, vilkkaammin kuin esikoispoika kuunaan mahassa ollessaan. Syykin selvisi, tyttö siellä on! Ooh, meillä on sitten kesällä yksi molempia sukupuolia, mahtavaa! 

Istukka oli noussut ylös, oli vissiin vähän kuin kattona koko kohdulle. Kätilö sanoi, että kunhan vauva tuosta vahvistuu, tuntuvat liikkeet ihan normaalisti, ei ole istukkaa edessä vaimentamassa!

Hurraa kun kaikki kunnossa, huoli oli turhaa. Ihanaa että muillakin ultrat hyviä, paljon vauvoja kesällä tulossa siis!

Masia ja maha 20+6

terve pitkästä aikaa! töissä on pitänyt kiirettä ja aika on juossut, ei ole töitäkään jäljellä enää paljoa, pari hassua kuukautta ja viikko, sitten viimeiset vuosilomapäivät ja äitiysloma, uskomatonta! oi kohta on jo maaliskuukin ja kevät tulee 

maha on varmaan ottamassa kasvuspurttia, muutaman kerran on vihlaissut siihen malliin. Täällä on mennyt edelleen helposti, ei oireita juurikaan, maha on aikatauluttanut villeimmät kemunsa ilta ysin pintaan. Paino oli viimeneuvolaan noussut omaan makuun vähän turhan paljon, nyt on sitten viikoilla töissä yritetty syödä järkevämmin, rahkalinjalla mennään... jospa olisi nyt vähän hidastunut, ei tarvitsisi päästä ihan viimekerran kunniakkaaseen 23 kiloon. jospa nyt ei sentään, toivotaan parasta, tosin lähtiväthän nuo viimeksikin pois. pienempi olo on kuin viimeksi, ellen väärin muistele.

Harjoituskappale toivottavasti kaikki on kunnossa, olen samaa mieltä kuin muutama muukin aiempi, jos epäilisivät jotain kauheaa niin olisi tiukemmalla aikataululla tuo seuraava ultra, kiirehtivät hankalia tilanteita näissä raskausasioissa onneksi.

muuten, onko teillä muilla ollut nyt toisen raskauden aikana sellaisia kauhukohtauksia? minulla on ollut muutamaan kertaan lamauttava tunne, kun olen alkanut pelätä kaikkea kauheaa, mitä esikoiselle voi tapahtua. Jotenkin olen hormonipäissäni ymmärtänyt sen kuinka paljon omaa lastaan rakastaa ja miten pysäyttävää se olisi jos jotain kävisi. Hirveä tunne, tekisi mieli vain puristaa esikoista sylissä eikä päästää irti, ja silläkään ei voi estää kaikkea tapahtumasta. Muutamia kertoja noita on ollut, lähinnä väsyneenä. hormoonien piikkiin luulen. en ihmettele ollenkaan vaikka synnytyksen jälkeistä masennusta, varsinkin jos on vielä taipumusta alakuloisuuteen tms. MInulla ei moista ollut viimeksi, jospa tälläkin kertaa siltä vältyttäisiin. 

nyt ikkunasta kuuluu talitinttien laulua, kohta kotiin töistä jee!

23+